Maaseudulla on kahdentyyppisiä kulkijoita – maalaisia ja kaupunkilaisia. Kaupunkilaisten ensikertalaisuus huomataan maltillisesta ajonopeudesta tai sitten rauhaisalla kuskilla on edellinen ojaanajo tuoreessa muistissa. Muuten ei oikeastaan kuljettajatyyppejä kykene toisistaan erottamaan.

Syrjäkylien isommilla ja pienemmillä teillä ajetaan autolla aina keskellä tietä, sillä muita kulkijoitahan ei ole. Samasta syystä on turha käyttää vilkkua tai pysähtyä ennen stop-merkkiä.

Jokaisessa meissä asuu pieni Tommi Mäkinen! Mutkainen tie ja pöllyävä hiekka ovat omiaan muuntamaan teiden ritareista ajokkinsa huolella hallitsevia rallikuskeja.

Traktorilla tai muulla tieliikennekelpoisella työkoneella ajetaan väistämättä aina pahimpaan ruuhka-aikaan. Linja-autopysäkit ja muut ohitetaan hidastamatta, kuten myös vastaantulijat kapeammalla tiellä. Työkoneisiin nähden muut kulkijat ovat väistämisvelvollisia.

Poliiseja harvemmin kohtaa maaseutureiteillä. Viikonlopun aamuina he saattavat kyllä olla puhalluksineen maaseudulta sivistykseen johtavan ulosmenoreitin risteyksessä, sillä onhan aivan tavanomaista ajella tuttuja pikkureittejä pienissä sievissä, mutta valtaväylille ei ole asiaa.

Maaseudulla saattaa kohdata monenmoista vastaantulijaa. Hevonen kärryn kanssa on jo harvinaisuus, mutta rollaattorikoiravaljakoita, kompostikäymälöitä, ruosteisia paloautoja tai kevyitä sähköajoneuvoja näkee kyllä.

Maaseutuautoilijalla on hyvä olla mukanaan varusteita vahingon varalle: huomioliivit, työvalo ja hälytysvalo, lumikola, lapio ja hiekkasäkki, tunkki, vetoköysi ja vinssi, käynnistyskaapeli ja vara-akku, moottorisaha, veitsi, polttopuita, tulentekovälineet ja palosammutin, lämpöpeitto, ensiapupakkausta unohtamatta. Lista on lähes loputon. Puhelimessa tulee olla virtaa akullinen syrjäkylille lähdettäessä, eikä varavirtalähdekään pahitteeksi olisi. Toisinaan apu voi olla lähempänä kuin uskoisikaan ja silloin on hyvä olla leka kirkasta kiitokseksi.

Maaseudun puhtaasta ilmasta pääsee parhaiten nauttimaan kävellen. Liikennettä on niin vähän, että voi kulkea huoletta koko tien leveydeltä. Syyspimeän tultua turvallisuuden tunnetta lisää heijastin, vaikka se olisikin jäänyt kuistin naulaan.

Kun ajetaan polkupyörällä, niin kuljetaan autoja vastaan, tien vasemmalla puolen. Tällöin voi huoletta ajaa vähän keskemmälläkin, sillä kyllähän autoilijakin vastaantulijan huomaa. Ja jos polkupyöräilijöitä on kaksi tai useampi, on silloin verrattavissa autoihin, ja voi ajaa rohkeasti rinnakkain! Jos polkupyörä- tai moporeitti on tuttu, niin tuskin tarvitaan valojakaan.

Talvi on tulossa. Ja lumi. Ja tiet kapenevat entisestään. Ajolinjasta huolimatta jo ajettu ajoura on kaistana – sama se kumpaan suuntaan on matkalla. Väistämisvelvollinen on se, jonka pokka pettää ensimmäisenä. Turvallista maaseutumatkaa!

”Se mitä teet itsellesi, voi aloittaa matkasi kohti onnistumisia. Mutta perille sinut voi viedä vain se, mitä teet toisille.” (Positiivarit)

Sari Haavisto, Lantulan aika – kylälehden päätoimittaja, lähiön kasvatti Lantulan perämettästä