Soli heinäkuuv viimene perjantaki ja samon tein koko kuukaurev viimene päivä, ko kokkoonnuttii viimestä kertaa tänsuvisee kesäkahvilaa. Sääki oli mitä torennäkösin, eli siittei oikeen saanu tolkkua, alkaako sattaa vai paistaa. Ehtoom mittaa sitte seki selvis, poutana pysy ja vällii oikee ste aurinkoki paisto. Ja paistamineha oli muutenki tän ehtoon se ninsanottu punane lanka. Ja paistopuuhisa hääräs veteraanipaistaja arvonime ansaittevat Kati ja Sakke. He pitiki ste valla hyvi huale siittä, ettei kenenkän tarvinnu kauaa jonosa seistä enneko sai läty lautasellensa.

Mutta oli sitä muutaki ohjelmaa ehtoommitaa. Truparuuri Ritane paremma pualiskonsa, Marjan kans oli tullu koko ehtooks laulaa ja laulattaa. Vanhoja tuttuja ja stev vähä ourompiaki kappaleita kelailtii valla stes sujuvasti mukava jutustelu höystämänä.

Ensalkuu tää Marja, ihas stev vaa ninko lämmittelyks pohriskeli, mikä mahtaa yhristää truparuuria ja riakonia. Olikis ste ollu senverra mutkikas juttu, että oli oikes stet tekoäly pitäny ottaa avuks. Oliha se, nimittäi se tekoäly, ste huamannu semmosenki asia, että ko toi truparuuri ens reppii ihmise auki, ni peräsä hipsii ste tää riakoni ja tarjoo olkapäätä. Voi se ninki olla ja kai ste onki, ko o oikee konneella tutkittu juttu.

Siton vähävväliä ollu semmosta puhetta, että tars saara tota nuartakiv väkkee mukkaa näihi kylän yhteisii riantoihi. Yhristys kualee vanhan kaartin mukana, jossei nuaremmat lähre ja ota asioita omiksensa. Näi se vaan o. Just kulunneella viikolla haurattii yks yhristykse palvelu, ko ei sille ennää ollu käyttäjiä. Sen tähren o aina luannikasta nährä ja huamata, että täälä näkkyy joskus vähäse nuarempaakiv väkkee. Että vanha ja uus kohtaa ninko tosa ekasa kuvasa.

Ei tää truparuurikan koko ehtoota yhteemmittaa jaksannu soittaa ja laulaa. Välliil leikittii Marjaj johrolla esittäytymistä kuukausittai. Tää leikki muute paliasti semmose ihmeellise asia, että paikalla oli suuri joukko ihmisiä, jokkei ollu syntynny minkän kuukauren aikana. Ja vaikka tää muuki keskenäine inhvormaatiovvaihto vei palio aikaa ja yhteistä huamioo, oli jo perinteeks tullee runonkiv vuaro jossaiv välisä. Päiviö hoitikis sen pestiv valla tyylikkäästi.

Oman ossutensa Ritaset päätti Marjan pitämää piäneen hartaushetkee. Siinä oli hyvin suuri paino pistetty sille, mitä tääki kyläyhristys o koko olemasaolonsa aikana käytännösä koittannu toteuttaa. Sille, että jokkainen tarvittee toista, yhresä o palio luannikkampi olla ko yksiksee murjottaa ja kaikkee mukavaaki saa aikaseks ihas stet toisella tavalla porukalla ko yksij jupuamalla.

Jo totuttuu tappaa ehtoov viimene ohjelmanummero oliki ste tää arvonta, josa voileipäkaku onnelline saaja ratkastii. Muttei se viälä riittänny, oli siinä lotterisa palio muitaki palkintoja. Täsä ny kakun onnelline voittaja saa puhheejjohtajalta onnittelut ja lähempiä ohjeita siittä, miten tän palkinnon kans pitäs jatkosa toimia, että sen lopullisesti sais omaksensa.

Tällai se stev vähitelle ja ihan ko huamaamattaki kulu loppuunsa, tää tän kesän viimenen kesäkahvilaehtoo. Taas o yhristykse aktiiveilla melkone määrä talkootunteja takanansa meitin kaikkien hyväks. Isot kiitokset kaikille, jokka tätä ruljanssia taas ootte kesän muitten kiireittenne ohella jaksanneet ja ehtinneet pyärittään. Ja vähintäänki yhtä isot kiitokset Kirstille ja Hannulle, jokka vuaresta toisee antaa pihapiirinsä yhristykse käyttöö. Puhumattakan siittä, miten he ovat mukana sen lisäks talkootyäsäkin näitten kahvilaehtoitten aikana.

Nin stä taas oliki tullu toi prejantakiehtoo ja se ny heinäkuusa meinaaki stes semmosta, että kokkoonnuttaan tänne Vesterpakammäelle viättää tota viikollopu alkua. Ilmaki oli ste luannikkaasti lämmin, muttei liika kuuma kumminka. Ja ninkus stä tavaks o tullu, aloteltii tätäki entoota nimenkirjotuksella. Samalla voi ste reenata stä kirjottammista hiuka enemmänki kirjottamalla sen nimensä muutammaa arpalippuu. Seija täsä pittää hualta, että kaikkie nimet tullee kirjoihi ja kansii. Taikka ainaki kirjoihi.

Seniorit praattaa ste valla omalla penkillänsä. Hianoo, että Kesäkahvila vettää vaa pualeensav vaikkei iha ste kylillä ennää asuttastka. Ja vanhoja muistellaa, mitäs niistä tänajjaan jutuista olis muisteltavvaakan. Lepposasti vaa ehtoo kulluu vanhoje tuttuje keske.

Yks juttu, mikä o aina jääny vähä ninku muun tohinav varjoo, o tää kirjaloora tosa möki kuistilla. Siittä ko saa jokkaine valkata iha ste ilmaseks miäleistänsä lujettavvaa. Kyä siittä monet kirjat o tänkik kesä aikanna lähtenny mailmalle. Tämmöne o ihas ste luannikas asia lukeville ihmisille. Aika monta hyvvää kijaa oon ittekkin siätä trehvannu.

Mutta aikaki siinä kuluja oli tullu vuaro tälle tän kertaselle viaraalle, jokoli Torpom Markku Keikyän Perikunnasta. Hän se sitte setviki, mistä tollanenki nimitys ko Perikunta johtu. Mutta viälä vähintäänki yhtä miälenkiintosempaa juttua oli tulosa. Keikyä riippusilla korjausrojekti oli ollu torella mittava talkoohenke osotus. Ei se ollu pelkästää ”vasara ja nauloja.” Siäher ruljanssii kuulu myäs melkone määrä tätä kaikkie kiittelemmää paperisottaa ja muuta taustatyätä, jokka stem mahrollisti ite tän rakennustyä sujuvuure.

Sitte olikiv vuarosa vappaa sana. Leena tosin tais vihjata jottain siähes suuntaa, että vappaaehtosestip pakolline sana, mutta kertoili kuitenkis ste pitkät pätkät tän paikkaseuru asutukse syntyvaiheita ja tais siinä juttu hiuka sivuta paikallise nimistönki alkuperiä. Osittai tuttua juttua noin pääasiasa, mutta tuli siälä jottai semmostaki mitä en oo enne kuullukkan.

Tiätystikki ohjelmaa kuulu jo lähes perinteiseks muarostunnu myäs Päiviö runo. Sillä pojjaalla niitä tuntuukip piisaava vähä joka lähtöö. Luannikastaha se on niitä kuunnella. Hän ko ossaa lausua ne nim mukavasti. Ja juu ei, vaikka vähäse siltä näyttää, ei Seija oo vahtimasa, ettei Päiviö vaa lähre keske kaike karkuu.

Seuraavasta puhheevvuarosta vastaskis ste tää Ruahose Ilkka tualta Illo pualesta. Vaikka hän joskus aikasemmi olikit tullu kuulluks lentoharrastuksestansa, ei hän sentään tällä kertaa ollu reissussa lentäe, vaa hälloli kulkupelinä veteraanivoorti, jonka vaiheista riitti pitkät tarinat. Kuinka se tuli hankittua ja mitä kaikkee miälenkiintosta sejjälkees stet tapahtu. Mone sorttista mutkaa ja mäkkee oli siinäki, enneku sillä ajeleen päästii.

Mutta ettei homma valla olis muntteriopiks menny otettinkis ste välli taas hiukkase runollisempaaki meininkiä. Jaakkola Terhi halus ihas stev välttämättä lausua runo kankurista. Se käviki hältä valla ster rennon lupsakasti. Semmosia piileviä kykyjä tältä kylältä satev vaan o lähtenny. Hyvä, että poikkeevat aina välillä tääläki.

Ja ko tällä taiteellisella pualella ny oli päästy alkuu ja vauhtii, jatketti samallaviisii etteenpäinki. Heli ja Seija esitti kaksääniseti tän vanha viisu siittä, miten meki ansaitaa arvo. Siis ei Arvoo vaan arvo. Toisissannoin sen viisu ensimmäise värssy. Ja jos joku muistelee menneitä, nin just tää samane viisu oli yks näitä lauletuimpia sen ennenvanhase Tapiola maamiässeura tillaisuuksisa.

Semmosilla lisukkeilla höystettynä tää neljäs kahvilaehtoo olikis ste saatu jo siähep pisteesee, että oliki vuaro kattoo, ketä tänehtoine arpalykky oli suasinnu. Seija siinä taas oli äänesä ja Kirsti taustavoimina nostattamasa arpoja. Taas oli kaikellaista palkintookik kertynny lahjakortista karkkipusseihi asti. Täsä kesäne kankaskassi löytää onnelise omistajansa.

Ehtookis siinä alko pikkuse jo viilentyä ja väki poistua paikalta. Mutta ens perjantakiehtoon tullaan taas. Se onkis stev viimene ehtoo heinäkuusta ja sillon kai ste eletää ko viimestä päivää ja senki ehtoopualta. Tervettulloo sillonki mukkaa mennoo.

Helteinen tiistaipäivä alko jo kallistua ehtoon puolelle kun Tapiolan vakaa kansa tunkeutui Lauhamon bussiin ja suunnaksi otettiin Valkeakoski. Ja tarkemmin sanottuna Apianniemi. Ja jos hiuksia halkomaan ruvetaan, oli lopullinen päämäärä Apianniemen kesäteatteri, jossa tänä kesänä on menossa Katri Helena. Kun oli alkuun päästy, piti tietysti jakaa liput, minkä yhteydessä ne tietysti maksettiin. Seija tässä tasapinoilee siinä puuhassa.

Matka on takanapäin ja väki alkaa vaeltaa kohti teatteria. Ilmastoidun auton viileydestä ulos astuminen on kuin jääkaapista kuumalle paistinpannulle hyppy. Helle tuntuu vieläkin melkoiselta, vaikka iltapäivä on jo pitkällä. Pikku ryhmissä muihin paikalle tulleisiin sulautuneena lähdettiin etsimään sitä omaa paikkaa.

Vaikka Vakeakoski onkin tehdaspaikkakunta, on Apianniemi mukavasti vihreä ja rauhallinen paikka kesäteatterille. Lisäksi ympäröivät vedet pitävät ilman melko mukavana helteelläkin.

Tämän vihreyden ja vesien ympäröimäksi oli rakennettu varsinainen teatteri näyttämöineen, katsomoineen ja ennenkaikkea paahteelta jos toisaalta sateeltakin suojaavine katoksineen. Kun katsomosta oli löytynyt oikeat paikat, oli hyvää aikaa tutustua hiukan ympäristöönkin, missä meille pian esitettäisiin kappale suomalaisen iskelmän legendaa. Yksinkertainen näyttämö niukkoine lavasteineen antoi odottaa, että esitys olisi vallan jotakin muuta kuin niukka ja yksinkertainen.

Tämän vuonna -45 Tohmajärvellä syntyneen laulajalegendan ääni on vuosikymmenien kuluessa muodostunut yhdeksi niistä sinivalkoisista äänistä, joka on pysynyt mukana vuosikymmenestä toiseen. Ja lähemmäs parikymmentä kultalevyä kertonevat hänen suosionsa laajuudesta. Vaikka hän tulikin aikanaan suuren yleisön tuntemaksi Puhelinlangat laulaa- kappaleellaan, oli hänen ensimmäinen levytyksensä jo vuotta aikaisemmin tehty Poikien kuvia. Hänen uransa päättyi helsingin Olympiastadionilla järjestettyyn Katri Helena Viimeinen ilta -konserttiin elokuussa -25.

Katri Helenan ”Puhelinlangat” alkoivat laulaa vuonna -64. Kun aloitin samana vuonna koulunkäynnin ja hänen uransa kesti vuoteen -25, voi sanoa, että hänen tulkintansa ja äänensä ovat kulkeneet yhtä matkaa kanssani. Erityiseti se, että hänelle sopivat ja häneltä onnistuivat niin letkeänrempseät renkutukset kuin syvällisempien ja vakavienkin tekstien tulkinta, tekivät hänen suosiostaan hyvin laajan. Lisäksi pitkäksi muodostunut esiintymiskausi teki hänen suosioonsa kerroksellisuutta. Häntä kuuntelivat niin nuoret kuin vanhempikin väki.

Ei siis ollut ollenkaan ihmeellistä, että monet jännityksellä odottivat, miten tuollainen persoonallisuus esitettäisiin näyttämöllä. Tottakai esitys alkoi tuolla läpilyöntikappaleella. Sen jälkeen kappaleitten kronologinen järjestys unohdettiin ja tähden elämäntilanteet saivat määräävän roolin.

Tähden elämänvaiheet tuotiin pääkohdittain esiin tavalla, joka ei jättänyt kylmäksi. Ilot, surut, onnen- ja pettymyksienkin hetket kuvattiin mukaansatempaavalla tavalle.

Kun elämään hyvinkin läheisesti liittyy myös kuolema, tuotiin sekin tähden lähipiirin kautta esiin. Selkeästi, mutta herkästi kuitenkin.

Kaikiaan esitys oli hyvin vahvasti tunteita ja muistoja herättelevä. Monien tutuksi tulleitten kappaleitten mukana se kuljetti kuulijaa paitsi tähden, myös monien omien elämänvaiheitten kautta vuosikymmenien takaa nykyhetkeen.

Väliajan jälkeen palailtiin taas paikoilleen seuraamaan tähden elämänmenoa.

Esitys jatkui yhtä vauhdikkaana ja tunnekylläisenä loppuunsa asti. Harmi, ettei kuvaaminen ollut sallittua esityksen aikana. Tässä kuitenkin lopputunnelmia.

Varmasti esitys jätti useimmille katsojille paljon mietittävää. On selvää, että monen elämänvaiheet ovat jollakin tavoin kietoutuneet Katri Helenan musiikin ympärille ja sisään. Hän on kulkenut mukana on häntä sitten arvostettu tai ei. Nyt hänen koko uransa kohokohtia ja laskukausia valottava esitys nosti monelle varmastikin pintaan muistoja ja tunteita, jotka jollakin tavoin kuuluvat tähän yhteiseen menneisyyteen. Ja hyvä näin, sehän kai oli tarkoituskin.

Nimittäin tään kesän Kesäkahvilakausi Tapiolan kylällä. Iha ste ensimmäiseks pittää laittaa vähäse siittä, ettei tääkän rojekti ihas ste ittestänsä pystyyn nuossu. Täsä hiukan kuvia taustaporukan tyästä. Kon toi keliki o stem mitä sattuu, pittää jonkinlaista satteen taikka aurinkonsuajaa saara väjen päälle. Täsä viimeistellää teltan pystytystä.

Ja ninku toi Seija stem myähemmin runnoili, ”siisti pittää aina olla…” Käytännösä se meinas, että talviset pölyt o hyvä pyhkästä poies penkeiltä ennen viaraitten tulloo.

Sammaan aikaan toisaalle pojjaat leikkeli pöytäliinoja. Ja se onkis stet tarkkaa hommaa ko pärekaton kulottamine. Mut hyvin se vaan pojjiilta lutviutu.

Ko ste oltiis saatu ehtoo alkuuj ja väkkee koolle toivotteli Seija porukan tervetuulleeks ja hetimite sejjälkee antoki puheevuaro tän ehtoon viaraalle ja puhujalle, Nurmise Tarjalle. Hän oliki stes syynänny Niämensivun torpan vaiheita just eineen tarkemmi. Ja oli sten näistä tutkimuksiensa tuloksista oikee ste kirjankiv väsänny. Ei sekää mikkää pikkujuttu oo ollu, niettä täys tunnustus Tarjalle vaa sitkosesta tyästä ja melko tarkasti asioita valasevasta kirjastansa.

Väkkee olikik kertynny paikalle vallan stem mukavasti, vaikkoli koko ajjaan jonkinsorttine satteenuhkaki päällä. Ja viilikset tiätysti semmukaset, lepposa puhheenpärinä, jota sillontällön korosti jonku nauru, täytti ehtoisev Vesterpakammäe. Epävakaset keli ei ollu saannu pellootelluks valla porukkaa ja soli hyvä.

Vällin sattu stes semmonenki tauko, että ehti tän ehtoon kahveepannun vartijaki setv vähäse raitista ilmaa haukkaamaa. Ei sitä kovi kauvaks sittenkä voinu virkapaikaltansap poistua, mutta eres kuistille asti. Tää virka on kans yks niitä tällaste ehtoopuhteitte tärkempiä, mitä se semmone kesäkahvila olis, jossei kahveeta myytäs?

Ja juu, tää kaveri ei ste oo soittamasa kellekkän, vaikka äkkinäisempi luulis sen olevan kännykkä korvalla tosa hiukka siikempänä. Ei stes sinnepäinkän, sehä vaa raapii korvallistansa ku ällistelle krassin kovvaa kasvua ja kukkimista.

Oli ste lähtenny ehtoopuhretta viättään myäs yks niitä kylän nuarempiaki. Pikkune Jalmari otti rennosti rataskyytisä ja katteli mailammennoo ia ste omasta näkövinkkelistänsä. Ilmeestä päätelle ei mailmammenosa ollu mittää suurempaa valittamista ja äitinsä kertomam mukkaa oli ruaka-aikoina oltuk kotosalla. Jalluha oli toine niistä , jokka viimes pikkujoulussa kohotettii, jos ei ihastej jalluustalle, nin jakkaralle kuiteski.

Mutta ehtooha stej jatku vaa ja jossi viheesa Päiviö oli intoutunnu lausuu runon. Ja sehä käviki ste valla lupsakkaasti, pitkänpualeine runo heltis ihas ste ulkomuistista ja tunteella. Oiskoha tullu harjotelluks jokuse kerra? Siittä kai ste sai Nurmij Jariki kipinä lausua iha omin avuin joskus ysiveenä tekemänsä runo. Se ei ollu pitkä, mutta oli hyvänä esimerkkinä siittä, että lyhyestä virsi kaunis. Ja sejjälkee olikis stes Seijav vuaro lausua Viiran Laten Moraali. Kai se oli tullu miälee tosa noita penkkejä jynssätesä.

Ehtoopuhtee loppupualella oli taas, ninku on tavaks tullu, tää ehtoon arvonnan palkintojejako. Siinä lähti kiartoo nin lahjakorttia, kahveepakettia sun muuta piäntä. Täsä o kahveepaketti löytänny onnellise omistajansa.

Nin se kulu ste pikkuhiljaa loppu tää ensimmäine kesäkahvilaehtoo, saatii olla kuivina ja muutenki oli tunnelmat melko korkeella. Ja ens perjantakiehtoon tullaan taas Vesterpakammäjelle, eiks näi o?

Leppeä kesätuuli, lähes pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ja tyyni järvenpinta. Nuotion savu ja leppoisa jutustelu sen vaiheilla ja hiukan kauempanakin. Siinä puitteet Tapiolan juhannusjuhlaan ad 2026. Laavurantaan kokoontunut kyläläisten joukko oli tänä vuonna hiukan totuttua harvempi, mutta tunnelmat silti entisenlaiset.

Edelliset juhlijat, jotka jo olivat paikalta poistuneet, olivat jättäneet muistoksi ja merkiksi käynnistään muutamia kukkaseppeleitä, kuten keskikesän juhlijoille hyvin sopikin.

Jotakin oli kuitenkin, mikä puuttui menneisiin vuosiin verrattuna, hyttyset. Niinpä saimmekin istuksia ja jutella ilman, että olisi jatkuvasti tarvinnut huitoa noita inisijöitä loitommaksi. Pienen iltapuhteemme ohjelma muodostui kuin itsestään ja vanhaa tapaa noudatellen. Nuotiokahvin ja makkaran lomaan sopi hyvin tärkeimpien kuulumisien vaihto ja menneitten muistelu. Sai siinä Kirsti täyttää sumppipannua toiseenkin kertaan.

Niin, ja tietysti johonkin väliin mahtui myös Seijan lukema runo. Tuo samainen runo oli ymmärtääkseni lausuttu täällä useana vuotena aikaisemminkin, mutta minulle se oli vallan uusi ja tuntematon.

Kaikki tämä ja levollinen järvimaisema, vähitellen metsän latvojen taa painuvan auringon kilo lähes tyynen veden pinnassa loivat tunnun juhlasta. Ympärillä parasta kukintaansa ja vehreyttään kohti kallistuva luonto ja yöttömän yön läheisyys, vanhat muistot ja uusimmat juorut. Kaikki se tuntui kuuluvan asiaan juuri tuona iltana.

Mutta mukavallakin illalla on tapana loppua aikanaan. Aurinko oli jo sukeltanut metsän taa, kun väki vähitellen alkoi palailla kotiinsa. Taas kerran oli kokoonnuttu yhteen. Taas kerran oli vietetty yhteistä juhlaa kylänväen kesken.

Lämpimästi tervetuloa Tapiolankylän Kesäillan viettoihin heinäkuun perjantai-iltaisin klo 18-21 Vesterbackan mökille (os. Kivisillantie 7, Sastamala). Nyt mennään jo 15. kesää!

Jokaisessa illassa kesäkahvila ja makkaragrilli kuumana. Unohtamatta tietenkään jutustelua ja mukavaa yhdessä oloa.

👉 Pe 3.7. Mukana Tarja Nurminen esittelemässä kirjaansa Ylistenjärven Niemensivu. Arpajaiset.

👉 Pe 10.7. Ernomasten kalujen ehtoo: tunnista vanhoja esineitä! Vieraana Kaukolan kyläseuran edustajat. Arpajaiset.

👉 Pe 17.7. Yhteislaulattajana pelimanni Tiina Rampa. Vieraana Pohjoisseudun Toimintayhdistyksen edustajat Punkalaitumelta. Arpajaiset.

👉 Pe 24.7. Vieraana kansanedustaja Arto Satonen. Mukana myös Keikyän Perikunnan edustajat. Arpajaiset.

👉 Pe 31.7. Kesäkauden päättäjäisissä perinteiset lettukestit. Vieraina Sastamalan srk:n diakoni Marja Ritanen ja trubaduuri Jukka Ritanen. Voileipäkakkuarpajaiset.

Ikiliikkujat siirtyvät uintikauteen! Aloitamme poikkeuksellisesti sunnuntaina. Siis sunnuntaina 28.6. klo 13.00 kokoonnumme Laavurannassa. Tavoitteena noin tunnin polskinta vapaalla tyylillä. Tervetuloa mukaan!

Kyläyhdistyksen kevättiedote 2026 jaetaan viikolla 12 kyläläisten postilaatikoihin. Tiedotteessa kevään ja kesän tapahtumat. Tervetuloa lämpimästi kaikki mukaan toimintaan!

Tapiolan Ikiliikkujien viikottaisen toiminnan tuoreimmat kuulumiset pääsee lukemaan täältä.