Tän suvev vihrovviimene kesäkahvilaehtoo

Taas stä oli tullu toi perjantakiehtto ja letunkäry ja ilone puhheeppörinä otti vasttaav viaraat jos tutukkij jokka oli taas, heinäkuistep perjantaiehtoitte tappaan, kokkoontunnu viättää kyläläiste yhteistä ehtoopuhretta. Porukkaa olikik kokkontunnu hyväj jouko, tais mennä jo likittes sattaa. Ja olihas se hyvä tulla, päiväneh helle oli vähäsel laantunnuj ja piäni tuulevvire piti suurimma osan kaikellaisista itikoista loitolla.

”Talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää…” ja ninpoispäin, ninkun toi Kiviki aikanansa ton Jukola Aapon suulla totes. Ja mikäs se olis Tapiola kyläkahvilaka ilma Kirsti-emäntää, joka kummasti tuntuu kerta toisensaj jälkee ehtiväv vähä joka paikkaa. Eipäs stä step palio tunnu sen enempi ikä kun helteetkän askelta painava, ku o perjantaki ja väki kokkoontunnu oman piha syrjää.

Kuj järjestelyt on tehtyj ja kaikki tuntuu oleam mallillaa, o ste isäntäkij joutannu vähäsep pysähtyyj ja voi siinä lettuia maistellesansa vaihtaak kuulumisia kyläläistek kans. Vaikka järjestelyt tehräänki enemmä talkoilla, on siinä aina jottai kattomista ja kohentelua. Ja kun toi hellekkikh hautoo oikeen stev viimesenpäälle, nin tullee siinä helposti hiki kun Rekolam pukilleh hakkoo syäresä.

Ehtoon teemasta, lettukekkereitte onnistumisesta, piti tällä kertaa hualen Kepa ja Sakke. Eiköhän stä heitilläkiv välillä hiukkast toi lämpö noussuk ko lähemmäks parikymmentä litraa taikinaa piti saara syätävääm muatooj ja siinä sivusa viälä hoitaam myynti ja eres jonkullaines seurustelu ostajienkik kans. Mutta hyvi heki näytti homma saava reiraan niettä jokkainel letunpuuttesa oleva sai suuree tarpeeseensa.

Ja eikun nimet kirjoiiv vaaj ja sekaa tuttuup porukkaa. Vaikket tää nimekerruu ny nim monimutkaselta tyältä äkkiseltääv vaikutakkan, nin tarkkana siinäkip pittää olla. Vällii kirja kiärtää omia aikojansap pöyrästä toiseem mutta ste on niitäkij jokka tullee huamaamattomastija nekip pittää siältä joukosta poimia, että jonkillainet tolkku pysys siittä mitep palio väkkee ol liikkeellä ollu. Tän nimestäjjään pittää olla herreillä koko ehtoo ko väkkee mennee ja tullee mites sattuu.

Mutta oli stä stet tällä kertaakiv viaraitaki. Tän ehtoov viaraat tuli Hämmeenkyröstä Heinijärvek kylästä tualta vähäsep pohjosemmasta. Heti alkuunsa piti kyläyhristyksem puhheenjohtaja Aholam Mikko hyvinki eläväisej ja vauhrikkaam puhheevuaro, josa selvitteli sikäläisiä olosuhteita ja heitin yhristyksensät toimintaympäristöö. Son kuulemma steh hiuka harhaajjohtava nimitys ko siähe yhristyksee kuuluu kaikkiaa kuus eri kyllää. Ja toiminta on tiätystenkis stev vilkasta ja monipualista. Ja että heitille ei stet toi pelkkä Heinijärvi riitäkkän, pittää olla myäs toi aholammikko enneko hommat reiraan saaraan.

Tää Miko aisapari, Maija pysytteli stev vaa hiljaksii siinä hiukkaset taaempana ninkauvan ko Mikko alko tituleeraan häntä emännäks. Sillo tuli napakkaa kommenttia, että eikum mää oon Maija. Siittei sittet tullu sen isompaa sanomista, mutta vähitellep pääsi stem Maijaki ääneenj ja alko ruatia yksityiskohtasemmi mitä siälä Heinijärve suunnalla oikee touhutaa. Ja kyä siälä tuntukit touhua riittävä ja nuarta porukkaaki oli mukana vähäsek kaikellaisesa toiminnasa. Ja pittäähäs stä nyj jottai ollakkin ko Heinijärvi ov valittu vuaren kyläks Pirkammaalla 2024.

Piäni satteeripsauskis siinä stet tuli ja pellootteli joitain lähteen poiskim mutta ninkun vanha monkoolisananlaskukis sannoo, että tuulet puhaltaa ja koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee. Niettä eihäs sitä saretta just kukkaa eres pahemmiteh huamannukkan ja ohjelma senkuj jatku vaa. Tällä kertaa arvonnasa oli pääpalkintona voileipäkakku, jonka voittaja stes saa tarvitesansa tilata. Ja siältähän se Janne nostiki, virallistej ja virraattomiev valvojie tarkan syynin alasena voittajan nime essii. Ja kuhan oli hyvvää alkuu päässy, nosteli stev viälä muutamia muitakp palkintoja heitin onnellisille voittajillee.

Ermaset värkit taas syynisä Vesterpakammäjellä

Viime perjantakiehtoona hiaro monet äly- ja muistinystyröitänsä ste oikeet tosisansa ko tua Vesterpakammäjellä taas arvuuteltiim mitä ermasta sen Eskov varastoista tällä kertaa o pöyrälle löytynny. Ja olihas stä, tällä kerralla ko ei piisannukkan se, että tunsi erilaisia värkkejä, piti myäs olla jonkinsorttine aaninki tualta viihretaiteep pualelta. Ja oli ne kysymykset stm muutonki vähä monipualisempia ko enne. Siks siinä pöyräsä oli vähäsem muistivvirkistystä siittä, mikä oli kupletij juani.

Siinä arvuutuksel lomasa meininki pysy vallan stet totutusa kuasisa, Hempan kärssäämä makkara ja toisaalta kahvej ja muu juatava ja pikkupurtava teki kauppansa ihas ste tavallisseen tappaa. Uutisia kerrottiij ja kuultii, ihas tet tasapualisesti ja kaikilla oli muutenki lepposa ja suvinev viilis. Toisia tosi hiuka tää helle tuntu jo painava, mutta muutem meni mukavasti.

Ja ninkum meillä täälä yllensäkkin, oli tälläkik kertaa semmottiset arpajaiset. Ja tällä kertaa arpoja kiärsi myymäsä Seija, jolta se homma kävikis stev vallar ratevasti. Ja sitolikis ste ilmasa oikee suure, jos ei nyv valla urheilujuhlan tuntua, nin ainakip palkintrojej jakkoo jännäs moniki. Ko ehtoommittaa piti step palkita noi tiätäjät ja stev viä arpavoittajat.

Ninkut tosa jo aiemmit tuli kerrotuks, oli Hemppa joutunnu siihek kuumaa paikkaa. Ja jottei kukkaan ny sais mittääv väärää käsitystä, nin klaarattakkoon ny asiaa sevverra että semmosella helteellä krilliv viäresä oli torella lämmintä. Ei mittää sem pahempaa. Mutta hyvij ja tyylillä Hemppa siittä selvis, kaikki makkarannälkäset sai kuki stet tarpeensam mukkaa.

Ja aikannaa pästiis stes siihenkiv vaiheeseej josa arvuutuskisav voittaja ynnä häviäjät oli saatur räknättyä. Tällä kerralla voitto tuli torella korkeilla pisteillä, pualitoista pistettä olis ennää tarvinnuj jostai kaivaa, nin olis ollu täyret. Järä pokkas palkinnot ja kunniat tällä kertaa, muut tiäsi stev vähäsev vaa vähemmä. Mutta eihä se pääasia okkan voitto van ninku kaikki hyvit tiätää, hyväp palkinnot.

Ja hetimites stet tän arvuutuskisav voittoje julliistamisej jälkee suaritettii tää arpajaispalkintoje arvonta. Kirsti toimi, jos ei nyt ihas stev valantehneenä, mutta kumminkiv vakuuttavana arpojes sekottajana ja nuarempi polvi nosteli stev voittoja vähäses sinne sun tänne. Vaikkei tää arpomine varsinaisesti okkan mikkääl lähtökäsky, nin se pakkaa kuitenki olleen sillai, että arvonnaj jälkeer ruppee väki vähitellel lähtee, kuka minnekki, usseimmat kai kotionsa, sentää. Ja nin se kävi tälläkik kerralla, mäki alko tyhjentyä vähitelle. Mutta varmastikkim monellej jäi jottais sinne korvan takat tästäki suvisesta ehtoosta, ko taas oli saatuk kokkoontua yhtee hyvän seuran, monellaise tarjottavaj ja pikkuse jännityksenkim merkeisä. Silläkurilla se kulu tää tän suve kolmski heinäkuinep perjantaiehtoopuhre.

Satteej jälkee tullee yllensäp pouta

Nin siinä tälläik kertaa kävi. Päivänen ukkosmyräkkä väisty ja ste ehtoommalla oli selkee ja lämpönen ilma. Väkkee kokkoontu taas tuttuun heinäperjantaitappaa Vesterpakammäjelle viättää ehtoopuhretta ja kuuntelee Tiinan musisointia. Ja tiätystikkil laulaa kans. Jos joku kehtaa väittää, ette toi kesänen ehtoo ja haitarinsoitto sovi yhtee, se saa step pysyä siälä asvalttiviirakosansa ja kuunella vaikka minkämoista möykkämusaa. Kyä nin o ni.

Siinä samalla, ku ens säveleet kajahteli ilmoille, oli hyvä vaihtaa viälä kuulumisia. Soitto sopi siihenki hommaa hyvin taustalle. Viälä ei ollu laulajien kööri kassaantunnu yhtee, otettiiv vähän ninkut tuntumaa ehtoon teemaan.

Kuv vähäse oli saatu kahveeta ja tärkeemmät kuulumiset oli vaihreltu, oli stej jo mukavaa tulla sinne katoksen allekkin ja antaa laulun kaikua suviseen ehtooseen. Ja oli stet tää krillikis sijotettus sillai mukavasti, että pääsi meitin laulava krillimaisteriki osallistuu. Siinä sitä stem meni mukavasti toinen toisensap perästä monet tutut ja vähäset tuntemattomammakkin kappaleet, joille kaikille kumminki oli yhteistä se, että ne sointu tähä heinäkuisee ehtoosee ihan kus siihen ajat sittem määrättyinä. Ja kuv wanha wiisaus väittää, että mitä emot visertää, sitä poijaat kukertaa, nin täsä nys ste o sittä esimerkki. Musikanttiduo Tiina & Aino.

Mutte suulla yksi lauleta, sillä syärään kans, vai oliko sen ny toisinpäi, mää muista. Mutta täsä tapauksesa se kumminki oli näippäi. Krillimakkara, kahve ja muu pikkupurtava teki hyvi kauppansa täsä ehtoo kuluesa ja lauleluittel lomasa. Ja tälläkik kertaa tää hualtopuali oli hyväsä reirasa, ei tarvinnuk kenenkä nälkäsen taikka muutev vaaj janose jäärä ilman. Että siltäkik kohtia meni ehtoo vallam mukavasti.

Paitti Tiina, täälä essiinty tällä kertaa eruksensam myäs kukkaistyttö Aino. Vuahemputket oli just parahultasesti kukasa ja niitä oli mäjensyrjisä riittävästi. Niistä stä stet tuli mukava kimppu josta ster riiti jaeltavaa vähä yhteej jostoisenkis suuntaa. Tää naisväjen kukitus, vaikkakin näiv vaa arkipäiväsesti, oli seki yks semmonep piäni ehtoon yksityiskohta, joka vartmastikki jäi monellekki mukavastim miälee.

Siinä se taas kulu tääkip perjantaiehtoopuhre. Soittoo, laulua, hyvvää suuhuppantavaa ja ennenkaikkee hyvää seuraa. Loppuehtoosta oli vuaro stek kattoo seki asia, ketä oli arpaonni potkinnu tällä kertaa. Onnettareks kelpuutettii tää reipas kukkaistyttö joka hoitiki homman vallan step pätevästi. Palkinnot löysi saajansa ja vähitelle alko kansa taas poistua paikalta. Mutta varmastim monellekkij jäi taas mialuisia muistoja tästäkis suvisesta ehtoopuhteesta.

Taas kokkoonnuttii Vesterpakammäjellä

Taas oli stes semmone hetki, että nää epävakaset ilmat näytti parasta pualtansa. Lämmin suvituuli hönkäili koska muistaan sattu ja aurinkokin paisto aina sillon, ko ei ollun noita pilviä sen eresä. Ja se, tän heinäkuun kelit huamioonottae harvinaine hetki oli sillo ko Tapiolankyläkahvila aukesa ens kertaa tälle suvelle. Porukkaakir rupes pikkuhiljaksiin valluun paikalle ja kellää ei tuntunnu olevak kiruun kiärää. Nys stev viätettäs ehtoopuhretta iha kaikesa rauhasa ja oltas vaa yhresä.

Tän kerran kahveetuksesta hualta pitävät oli kokkoontunnu yhteisee neuvonpittoon, vaiko vaam muuton raattaamaa ennenkun se varsinainer ruuhka heitin tyämaallansa alko. Orotettavisa ku oli taas lähemmäks sata kahveejanosta ja pikkupurtavannälkästä ehtoopuhtee istujaa.

Mutte tänne vallan stek kahveeta juamaan tultu, olihan täälä step palio tuttujaki, joitten kans oli hyvä parantaa mailmaa. Kai se stek kokolailla hyvään änttiin ehtoommitttaan saatinki. Mutta sellisäks täälä oli viaraana tää Sastamalalaisteh hyvivointikoortinaattori Saarem Mervi, jonka puhheita kuuneltii jos ei ny ihas steh henkee pirätelle, mutta tarkkan kumminki. Ja olihan Mervillä step palio sanottavvaaki, siittä, mitä hän oli tekemäsä ja mitä jo oli aikaseks saatu. Mutta ihan ninkun kaikki mailmanparantajat tätä ennenki, nin tääkik korosti ihas stev viimeseks ja tärkeimpänä asiana sitä, että ihmisten täytys enempi vaa aktiivisemmi pittää hualta oikeurestansa saara kunnallisia palveluita. Ja sitä, että kun osa porukasta ei ossaa eres näitä palveluita hakkee ja löytää, nin pitäs semmostej jokka ossaa ja tiätää, käyrä näitä heikompiansakki hihasta kii ja kiskoo ne mukkaav vaikka pualiväkisi.

Siinä sitä ehtoopuhre kulu mukavasti, tuttuja jos stev vähäset tuntemattomampiakit tavatesa ja kuulumisia vaihrelle. Unohtamatta tiätystikkän makkarakrillij ja kahvion antimia. Siinä väjej joukosa rampatesa huamasin semmossenkij jutu, että palio vanhaa vakikävijää puuttu kuvasta, mutta jonkiverra stev valla uuttakis sakkia oli tullu paikalle. Nää ilmat ov viimes päivinä ollu stes sevverra arvaamattomia, ettei väkikattoo just tartte ihmetellä.

Yks ov varma ja se on stes se, että kaks kiärtää aina jokkaisen tykönä. Toine ov viaraskirja, johonka jokkaiek kävijä piirtää puumerkkinsä ja toine on tää arpojem myyjä. Joka kerta arvotaas ste epämääränem määrä palkintoja, ihas stes sem mukkaam mitä o palkinnoiks löytynny. Ja arvonta suaritettaa stev viimesesä pääsä ehtoon ohjelmaa. Niette kannata koskaal lähtee ennenku o varma, ettei mukkaal lähre jottain palkintoo. Tällä kertaa Kirsti ahkeroitti arpojem myynnisä ja saiki tallata ahkerasti erestakas pitkij ja poiki.

Kus stel löyty viälä onnetarkis stev vähäsen nuarempaa ikäluakkaa, nip pääsi se palkintoje arpomineki stev vihroviimen alkaan. Ja nousihas siältä ste jos jonkillaista palkintoo, ekaks lahjakortti sittarii ja kahveppakettia ja jos vaikka mitä muuta. Osa porukasta oli jo ehtinny lähteenki, mutta eiköhän niillekis ste saaraa voitot kottii hoirettua.

Täsä sai Sastamala-muki uure onnellise omistaja. Siittä sitä kelpaa stev vaikka ryystää aamukahvetta ja muistella tätä Tapiolan kyläkahvilaehtoota. Tästä jäi varmastikki kaikille tääläolleille hyvät muistot. Toivottavasti ens perjantaiehtoona o yhtä hyvät kelit ja niitten mukana tunnelmat korkeella.

Aloitettiin heinäkuu Valkeakosken reissulla

Heinäkuu näytti parhaat puolensa heti ensimmäisenä päivänään, kun Tapiolan vakaa kansa oli päättänyt lähteä Vesku-musikaalia katsomaan ja kuulemaan Valkeakoskelle. Sää todellakin oli mitä sopivin pienelle kesäretkelle. Oli aurinkoa ja lämmintä, mutta ei liian kuuma. Väki pakkautui lauhamon autoon ja nokka käännettiin Tampereen suuntaan. Siinä keskikesäisten maisemien vaihtuessa jakoi Seija liput, jotka jo hyvissä ajoin ennakkon oli tilattu.

Kesäisen maiseman vaihtuessa ikkunoitten ulkopuolella juttu luisti ja Tunnelmat olivat odottavan korkealla. Loppumatkasta otti Seija taas puheenvuoron ja kertoi ohjelmalehtisesta älukien mitä oli odotettavissa kunhan perille päästäisiin. Ja perillehän päästiin. Porukka jalkautui aurinkoiseen ja lämpimään Apianniemeen lähtien siirtymään kohti varsinaista tapahtumapaikkaa. Tyhjä katsomo täyttyi vähitellen ja illan spektaakkeli voi alkaa.

Parituntisen kuluessa saatiin seurailla Veskun kehitystä niin urallaan kuin ihmisenäkin. Uunot sun muut värikkäät roolihahmot vilahtelivat sopivasti musiikillisen tarjonnan lomassa, unohtamatta kuitenkaan sitä, että kaiken tämän takana oli ihminen. Ihminen, jolla oli voimakas tahto kehittyä alallaan, mutta joka silti kaipasi sitä oikeuttaan olla vain se Vesa. Näiden vaatimusten välillä tasapainoillen meni sitten vuosikymmenten aikana terveyskin ja vain muutama tosiystävä jäi jäljelle seuraamaan tähden viimeisiä vaiheita. Vahvaan imitaatioon perustuva esitys oli varsin pysäyttävä ja ajatuksia herättävä. Varsinkin, kun nuo kuvatut vuosikymmenent ja niitten vaiheet ja tapahtumat ovat tavallaan yhteisiä. Se oli yksi näkökanta sen ajan ihmisten viihdekäsityksestä. Ja vaikka tuo näyttelypuoli olisikin nykyihmiselle jo vierasta ja taaksejäänyttä, jäävät nuo eri runoilijoitten herkänkarheasti tulkitut laulut ikivihreuinä soimaan.

Niinpä sitten jäi Apianniemi taakse teattereineen. Suunta oli taas kohti Tapiolaa ja monellekin tuttujen maisemien vaihtuessa iloinen puheensorina täytti auton moni sulatteli vielä mielessään juuri koettua ja siitäkin keskusteltiin. Kimpanpään Timo intoutui vielä ottamaan puheenvuoron kertoen Leinon Eikan sanoin, mitä suomalainen mies ajattelee naisesta. Ilmeisesti kellään ei ollut tähän mitään merkittävää lisättävää, koskapa mitään kommenttia asiaan liittyen ei tullut. 

https://youtu.be/S5dmahFk0SI

Tervetuloa Tapiolan kesäkahvilaan heinäkuun perjantaiehtoisin!

Tapiolan kesäkahvila avautuu jälleen ja nyt on vuorossa jo 14. kesä!

👉 Kesäkahvilan avajaiset perjantaina 4.7. klo 18-21 Vesterbackan mökillä (Kivisillantie 7, Sastamala). Vieraana kaupungin hyvinvointikoordinaattori Mervi Saari. Arpajaiset.

👉 Kesäkahvila perjantaina 11.7. klo 18-21. Yhteislaulattajana pelimanni Tiina Rampa. Vieraana Kutalan Nuoriseuran edustajat. Arpajaiset.

👉 Kesäkahvila perjantaina 18.7. klo 18-21. Legendaarinen Kaluehtoo – Ernomasten vehkeitten tunnistamiskilpailu! Arpajaiset.

👉 Kesäkahvilan päättäjäiset perjantaina 25.7. klo 18-21. Lettukahvila! Vieraana Pirkanmaan Vuoden Kylän 2024 Hämeenkyrön Heinijärven väkeä. Voileipäkakkuarpajaiset!

Lämpimästi tervetuloa yksin tai yhdessä läheltä tai kauempaa!

Kun Tapiolassa Jussia juhlittiin

Hiukkasen viileähkö, mutta muuten ihan kohtalainen juhannussää otti vastaan Laavulle saapuvat tapiolalaiset viime perjantai-iltapäivänä. Vaikka taivaalla väliiin seilasi hyvinkin tummia pilviä, säästyttiin sentään sateelta. Viileä keli ja hiljakseen henkäilevä tuulenvire pitivät kaikenlaiset inisijätkin loitolla. Oli siis mitä parhaimmat olosuhteet viettää rentoa ja rauhallista aattoiltaa yhdessä.

Väkeä olikin kertynyt melko mukavasti ja jos kelit olivatkin vähän viileät, eivät tunnelmat olleet sinne päinkään. Nuotion ympärillä, jos sitten hiukan syrjemmälläkin siitä juttu luisti entiseen malliin ja nauru raikui kuten asiaan kuuluikin. Oltiinhan taas kokoonnuttu muutaman viikon jälkeen yhteen ja paljon oli sillä aikaa maailmalla jos ihan omalla kylälläkin tapahtunut kommentoitavaa.

Lähes yhtä rutinoituneen tottuneesti kuin yhdistyksen puheenjohtajan pestiä, hoiteli Seija tulta, että paikalle tulleille olisi riittänyt kuumaa nokipannukahvia ja makkaraa. Eikä kummastakaan tullutkaan puutetta. Siinä ohessa vaihdeltiin kuulumisia ja muisteltiin menneitä aikoja ja jo keskuudestamme poistuneita henkilöitä.

Oli myös, juttelun ja ilonpidon välillä aikaa ja tilaisuus vain pysähtyä katsomaan ja kuulemaan kauniin järvemme kesäöistä rauhaa. Alkukesän heleä vihreys, silloin tällöin järveltä kantautuvat vesilintujen huutelut ja laineitten laiska loiskinta rantakiviin, mikäs sen rauhoittavampaa ja rentouttavampaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Näin kului verkalleen tämänkin juhannusaaton iltapuhde mukavassa seurassa kuulumisia vaihdellen ja maailmaa parannellen. Ehkäpä monenkin ajatukset oli Kirsti pukenut sanoiksi myöhemmin todetessaan, että ilta oli ollut lähes täydellinen, oli mukavaa seuraa, hyvä sää ja nokipannukahvia. Ainoa, mitä jäi kaipaamaan, oli haitarin soitto. En tiedä, josko tuohon asiaan tulevina aikoina saataisiin parannusta, mutta tuohon voisi silti kommentoida ihan kotoisen tyrvääläisittäin että kyä näi o. Vaikka oltiinkin lähes yöttömässä yössä, hämärtyi ilta sentään jonkin verran. Hämärän vähitellen laskeutuessa laskeutui hiljaisen tuulen mukana myös entistä viileämpi henkäys. Sen myötä poistui väki paikalta yksi toisensa jälkeen, viimeisten vielä jäädessä varmistelemaan, että tuli oli varmasti sammunut.

Puurojuhla Tapiolalaisittain

Torstaina viides päivä kuluvaa kuuta oli Tapiolan vakaa kansa taas kokoontunut yleiseen ja yhtäläiseen, jo perinteiseksi tulleeseen puurojuhlaan seurakunnan leirimajalle. Keli oli niukin naukin pakkasen puolella ja jotakin lumentapaistakin oli maassa sen verran, ettei vallan pimeydessä tarvinnut vaeltaa. Niinpä porukkaa olikin kokoontunut paikalle melko runsaasti, vaikka laskutaitoiset havainnoivatkin määrän olleen hiukan viime vuotista vastaavaa pienempi. Mitäpä se olisi puurojuhla ilman kunnollista puuropuhetta. Ei mitään ja niinpä Kirsti hoitikin homman kotiin seuraavaan tapaan. https://youtu.be/3BYDvFav2A0

Kirstin puheen punainen lanka oli lähinnä se, miten lähimmäisitään pitää huolehtia ja siinä tulee joskus väkisinkin astutuksi ns. harmaalle alueellekin sääntöjen ja voimassa olevien käytäntöjen suhteen. Joskus se vain on niin, että tarkoitus pyhittää keinot.Tämän itse kullekin ajattelemisen aihetta antaneen puheen jälkeen olikin sitten vuorossa itse puurottelu. Kuten saatiin kuulla, oli tänäkin vuonna jaossa manteleita ihan kaksin kappalein ja puuroa kyllä riittäisi nälkäisemmällekin joukolle. Näin Seija puoleastaan yllytti kansaa käymään käsiksi pöydän antimiin. https://youtu.be/QSFnSccQtbo

Kun pahimmasta puuronnälästä oli päästy, seurasi vapaan sanan aika. Ja kuten täkäläisiin tapoihin kuuluu, ei kellään ollut mitään enempiä sanottavia. Niinpä tämä osuus jäikin sitten enempi Seijan huoleksi. Koska oli jo melkein itsenäisyyspäiväkin, oli Seija sanut mukaan nuoremmankin polven edustajan. Valitettavasti tämä esitys tuli niin yllättäen, että osa siitä jäi taltioimatta, mutta näin muistutettiin kohtapuoliin seuraavasta itsenäisyyspäivästä. https://youtu.be/7WhtVNA-Ftc

Sen jälkeen visailtiin laulunsanojen tuntemuksesta. Ja kun hyvään alkuun oli päästy, näytettiin ihan käytännössäkin, miten vanhakin nyt nuortuu. Improvisoitu esitys tämäkin. https://youtu.be/Wxy8ZtpiD9c

Sieltä puurosta löytyi kuin löytyikin se manteli. Ja jokainenhan muistaa, mitä tuollainen löytö jenkkiperinteen mukaan tarkoittaa. Täällä kuitenkin annettiin jenkeille perinteineen pitkät lutukat ja sen sijaan mantelin löytäjä piti pienen mantelipuheen. Sattuipa sopivasti, että se oli juuri puuron keittäjä, joka sen mantelin löysi, joten pikku puhe kävi hyvinkin luontevati. Tähän tapaan Kati lopetteli puhettaan mantelista, jos hiukan sen vierestäkin. https://youtu.be/K1XvbNtCTGQ

Meillähän on ollut jo vuosikausia tapana kokoontua heinäkuun perjantaiehtoisin Vesterpakanmäelle kyläkahvilan merkeissä. Vaikka toiminta siellä onkin talkootyötä, vaatii se myös isäntäväeltä yhtä jos toistakin tointa ja huolehtimista. Lisäksi menneenä kesänä yhdistys järjesti myös Entisöijän aarteet- tapahtuman, joka toteutettiin Mäki-Laurilan Jaskan tontilla ja kyseessä olivat pääsääntöisesti hänen entisöimänsä koneet ja rakentelemansa laitteet. Näitä kahta tapahtumaa muisteltiin seuraavasti. https://youtu.be/DiH51EHon1A

Ja niinkuin tapana on ollut ja ilmeisesti tulee olemaankin siirryttiin näitten ohjelmanumeroitten jälkeen yleiseen ja yhteiseen kahvitteluun. Siinä tämä tunnelmallinen ilta sitten vierähti kohti loppuaan, kuulumisia vaihdettiin, nautittiin kahvista ja joulutortuista pipareilla höystettynä. Taas oli kylän väki koloontunut yhteen. Taas oli saatu viettää mukavaa iltapuhdetta puuron, kahvin ja hyvän seuran merkeissä. Tästä oli hyvä itse kunkin lähteä kohti omaa jouluaan ja sen valmisteluja.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille, toivottaa Tapiolan Kyläyhdistys!

Joulun valoa Tapiolaan

Sää ei ollut perin jouluinen sunnuntai-iltana joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun Tapiolassa avattiin yleinen ja yhteinen joulunaika sytyttämällä jo neljäntenä vuonna kylän yhteisen joulukuusen valot Harjunpään Iston pihalla. Sumuisentuhruisesta ja ajoittain sateisestakin säästä huolimatta olivat kyläläiset taas kerran ottaneet asian sen verran omakseen, että olivat saapuneet paikalle varsin runsaslukuisina.

Tilaisuuden aluksi piti Seija pienen alustuspuheen asiasta ja hiukan sen vierestäkin, minkä jälkeen tihkusateiseen iltaan kajautettiin kuin yhdestä suusta vanha tuttu Joulupuu on rakennettu -laulu. Ja vasta sen jälkeen luvunlaskun mukaan syttyi taas kerran Harjunpään Iston pihakuusen valot loistamaan syksyiseen kaamospimeyteen. Siinä se nyt loistaa, sumun ja sateen keskelläkin.

Valojen sytyksen jälkeen kokoonnuttiin perinteiseen yhteiskuvaan kuusen juurelle. Nuorella väellä tuntui ja kuului olevan ihan omaakin hauskaa kuusen ympärillä ja sen läheisyydessäkin. Varttuneempi väki sen sijaan siirtyi vähitellen nauttimaan pipari- ja glögitarjoilusta, jonne sitten pikkuväkikin muilta kiireiltään joudettuaan löysi tiensä. Mitä siitä, jos olikin pimeää ja märkää, olihan taas kerran saatu kokoontua yhteen yhteisen asian merkeissä. Taas loistaa kylän yhteinen kuusi valaistuna ja iloksi kaikille kyläläisille ja myös ohikulkijoille tuomassa oman piristyksensä tähän loppusyksyn syvimpään pimeyteen.