Viime perjantakiehtoona hiaro monet äly- ja muistinystyröitänsä ste oikeet tosisansa ko tua Vesterpakammäjellä taas arvuuteltiim mitä ermasta sen Eskov varastoista tällä kertaa o pöyrälle löytynny. Ja olihas stä, tällä kerralla ko ei piisannukkan se, että tunsi erilaisia värkkejä, piti myäs olla jonkinsorttine aaninki tualta viihretaiteep pualelta. Ja oli ne kysymykset stm muutonki vähä monipualisempia ko enne. Siks siinä pöyräsä oli vähäsem muistivvirkistystä siittä, mikä oli kupletij juani.

Siinä arvuutuksel lomasa meininki pysy vallan stet totutusa kuasisa, Hempan kärssäämä makkara ja toisaalta kahvej ja muu juatava ja pikkupurtava teki kauppansa ihas ste tavallisseen tappaa. Uutisia kerrottiij ja kuultii, ihas tet tasapualisesti ja kaikilla oli muutenki lepposa ja suvinev viilis. Toisia tosi hiuka tää helle tuntu jo painava, mutta muutem meni mukavasti.

Ja ninkum meillä täälä yllensäkkin, oli tälläkik kertaa semmottiset arpajaiset. Ja tällä kertaa arpoja kiärsi myymäsä Seija, jolta se homma kävikis stev vallar ratevasti. Ja sitolikis ste ilmasa oikee suure, jos ei nyv valla urheilujuhlan tuntua, nin ainakip palkintrojej jakkoo jännäs moniki. Ko ehtoommittaa piti step palkita noi tiätäjät ja stev viä arpavoittajat.

Ninkut tosa jo aiemmit tuli kerrotuks, oli Hemppa joutunnu siihek kuumaa paikkaa. Ja jottei kukkaan ny sais mittääv väärää käsitystä, nin klaarattakkoon ny asiaa sevverra että semmosella helteellä krilliv viäresä oli torella lämmintä. Ei mittää sem pahempaa. Mutta hyvij ja tyylillä Hemppa siittä selvis, kaikki makkarannälkäset sai kuki stet tarpeensam mukkaa.

Ja aikannaa pästiis stes siihenkiv vaiheeseej josa arvuutuskisav voittaja ynnä häviäjät oli saatur räknättyä. Tällä kerralla voitto tuli torella korkeilla pisteillä, pualitoista pistettä olis ennää tarvinnuj jostai kaivaa, nin olis ollu täyret. Järä pokkas palkinnot ja kunniat tällä kertaa, muut tiäsi stev vähäsev vaa vähemmä. Mutta eihä se pääasia okkan voitto van ninku kaikki hyvit tiätää, hyväp palkinnot.

Ja hetimites stet tän arvuutuskisav voittoje julliistamisej jälkee suaritettii tää arpajaispalkintoje arvonta. Kirsti toimi, jos ei nyt ihas stev valantehneenä, mutta kumminkiv vakuuttavana arpojes sekottajana ja nuarempi polvi nosteli stev voittoja vähäses sinne sun tänne. Vaikkei tää arpomine varsinaisesti okkan mikkääl lähtökäsky, nin se pakkaa kuitenki olleen sillai, että arvonnaj jälkeer ruppee väki vähitellel lähtee, kuka minnekki, usseimmat kai kotionsa, sentää. Ja nin se kävi tälläkik kerralla, mäki alko tyhjentyä vähitelle. Mutta varmastikkim monellej jäi jottais sinne korvan takat tästäki suvisesta ehtoosta, ko taas oli saatuk kokkoontua yhtee hyvän seuran, monellaise tarjottavaj ja pikkuse jännityksenkim merkeisä. Silläkurilla se kulu tää tän suve kolmski heinäkuinep perjantaiehtoopuhre.

Siinä samalla, ku ens säveleet kajahteli ilmoille, oli hyvä vaihtaa viälä kuulumisia. Soitto sopi siihenki hommaa hyvin taustalle. Viälä ei ollu laulajien kööri kassaantunnu yhtee, otettiiv vähän ninkut tuntumaa ehtoon teemaan.

Kuv vähäse oli saatu kahveeta ja tärkeemmät kuulumiset oli vaihreltu, oli stej jo mukavaa tulla sinne katoksen allekkin ja antaa laulun kaikua suviseen ehtooseen. Ja oli stet tää krillikis sijotettus sillai mukavasti, että pääsi meitin laulava krillimaisteriki osallistuu. Siinä sitä stem meni mukavasti toinen toisensap perästä monet tutut ja vähäset tuntemattomammakkin kappaleet, joille kaikille kumminki oli yhteistä se, että ne sointu tähä heinäkuisee ehtoosee ihan kus siihen ajat sittem määrättyinä. Ja kuv wanha wiisaus väittää, että mitä emot visertää, sitä poijaat kukertaa, nin täsä nys ste o sittä esimerkki. Musikanttiduo Tiina & Aino.

Mutte suulla yksi lauleta, sillä syärään kans, vai oliko sen ny toisinpäi, mää muista. Mutta täsä tapauksesa se kumminki oli näippäi. Krillimakkara, kahve ja muu pikkupurtava teki hyvi kauppansa täsä ehtoo kuluesa ja lauleluittel lomasa. Ja tälläkik kertaa tää hualtopuali oli hyväsä reirasa, ei tarvinnuk kenenkä nälkäsen taikka muutev vaaj janose jäärä ilman. Että siltäkik kohtia meni ehtoo vallam mukavasti.

Paitti Tiina, täälä essiinty tällä kertaa eruksensam myäs kukkaistyttö Aino. Vuahemputket oli just parahultasesti kukasa ja niitä oli mäjensyrjisä riittävästi. Niistä stä stet tuli mukava kimppu josta ster riiti jaeltavaa vähä yhteej jostoisenkis suuntaa. Tää naisväjen kukitus, vaikkakin näiv vaa arkipäiväsesti, oli seki yks semmonep piäni ehtoon yksityiskohta, joka vartmastikki jäi monellekki mukavastim miälee.

Siinä se taas kulu tääkip perjantaiehtoopuhre. Soittoo, laulua, hyvvää suuhuppantavaa ja ennenkaikkee hyvää seuraa. Loppuehtoosta oli vuaro stek kattoo seki asia, ketä oli arpaonni potkinnu tällä kertaa. Onnettareks kelpuutettii tää reipas kukkaistyttö joka hoitiki homman vallan step pätevästi. Palkinnot löysi saajansa ja vähitelle alko kansa taas poistua paikalta. Mutta varmastim monellekkij jäi taas mialuisia muistoja tästäkis suvisesta ehtoopuhteesta.

Taas oli stes semmone hetki, että nää epävakaset ilmat näytti parasta pualtansa. Lämmin suvituuli hönkäili koska muistaan sattu ja aurinkokin paisto aina sillon, ko ei ollun noita pilviä sen eresä. Ja se, tän heinäkuun kelit huamioonottae harvinaine hetki oli sillo ko Tapiolankyläkahvila aukesa ens kertaa tälle suvelle. Porukkaakir rupes pikkuhiljaksiin valluun paikalle ja kellää ei tuntunnu olevak kiruun kiärää. Nys stev viätettäs ehtoopuhretta iha kaikesa rauhasa ja oltas vaa yhresä.

Tän kerran kahveetuksesta hualta pitävät oli kokkoontunnu yhteisee neuvonpittoon, vaiko vaam muuton raattaamaa ennenkun se varsinainer ruuhka heitin tyämaallansa alko. Orotettavisa ku oli taas lähemmäks sata kahveejanosta ja pikkupurtavannälkästä ehtoopuhtee istujaa.

Mutte tänne vallan stek kahveeta juamaan tultu, olihan täälä step palio tuttujaki, joitten kans oli hyvä parantaa mailmaa. Kai se stek kokolailla hyvään änttiin ehtoommitttaan saatinki. Mutta sellisäks täälä oli viaraana tää Sastamalalaisteh hyvivointikoortinaattori Saarem Mervi, jonka puhheita kuuneltii jos ei ny ihas steh henkee pirätelle, mutta tarkkan kumminki. Ja olihan Mervillä step palio sanottavvaaki, siittä, mitä hän oli tekemäsä ja mitä jo oli aikaseks saatu. Mutta ihan ninkun kaikki mailmanparantajat tätä ennenki, nin tääkik korosti ihas stev viimeseks ja tärkeimpänä asiana sitä, että ihmisten täytys enempi vaa aktiivisemmi pittää hualta oikeurestansa saara kunnallisia palveluita. Ja sitä, että kun osa porukasta ei ossaa eres näitä palveluita hakkee ja löytää, nin pitäs semmostej jokka ossaa ja tiätää, käyrä näitä heikompiansakki hihasta kii ja kiskoo ne mukkaav vaikka pualiväkisi.

Siinä sitä ehtoopuhre kulu mukavasti, tuttuja jos stev vähäset tuntemattomampiakit tavatesa ja kuulumisia vaihrelle. Unohtamatta tiätystikkän makkarakrillij ja kahvion antimia. Siinä väjej joukosa rampatesa huamasin semmossenkij jutu, että palio vanhaa vakikävijää puuttu kuvasta, mutta jonkiverra stev valla uuttakis sakkia oli tullu paikalle. Nää ilmat ov viimes päivinä ollu stes sevverra arvaamattomia, ettei väkikattoo just tartte ihmetellä.

Yks ov varma ja se on stes se, että kaks kiärtää aina jokkaisen tykönä. Toine ov viaraskirja, johonka jokkaiek kävijä piirtää puumerkkinsä ja toine on tää arpojem myyjä. Joka kerta arvotaas ste epämääränem määrä palkintoja, ihas stes sem mukkaam mitä o palkinnoiks löytynny. Ja arvonta suaritettaa stev viimesesä pääsä ehtoon ohjelmaa. Niette kannata koskaal lähtee ennenku o varma, ettei mukkaal lähre jottain palkintoo. Tällä kertaa Kirsti ahkeroitti arpojem myynnisä ja saiki tallata ahkerasti erestakas pitkij ja poiki.

Kus stel löyty viälä onnetarkis stev vähäsen nuarempaa ikäluakkaa, nip pääsi se palkintoje arpomineki stev vihroviimen alkaan. Ja nousihas siältä ste jos jonkillaista palkintoo, ekaks lahjakortti sittarii ja kahveppakettia ja jos vaikka mitä muuta. Osa porukasta oli jo ehtinny lähteenki, mutta eiköhän niillekis ste saaraa voitot kottii hoirettua.

Täsä sai Sastamala-muki uure onnellise omistaja. Siittä sitä kelpaa stev vaikka ryystää aamukahvetta ja muistella tätä Tapiolan kyläkahvilaehtoota. Tästä jäi varmastikki kaikille tääläolleille hyvät muistot. Toivottavasti ens perjantaiehtoona o yhtä hyvät kelit ja niitten mukana tunnelmat korkeella.

Tapiolan kesäkahvila avautuu jälleen ja nyt on vuorossa jo 14. kesä!

Kesäkahvilan avajaiset perjantaina 4.7. klo 18-21 Vesterbackan mökillä (Kivisillantie 7, Sastamala). Vieraana kaupungin hyvinvointikoordinaattori Mervi Saari. Arpajaiset.

Kesäkahvila perjantaina 11.7. klo 18-21. Yhteislaulattajana pelimanni Tiina Rampa. Vieraana Kutalan Nuoriseuran edustajat. Arpajaiset.

Kesäkahvila perjantaina 18.7. klo 18-21. Legendaarinen Kaluehtoo – Ernomasten vehkeitten tunnistamiskilpailu! Arpajaiset.

Kesäkahvilan päättäjäiset perjantaina 25.7. klo 18-21. Lettukahvila! Vieraana Pirkanmaan Vuoden Kylän 2024 Hämeenkyrön Heinijärven väkeä. Voileipäkakkuarpajaiset!

Lämpimästi tervetuloa yksin tai yhdessä läheltä tai kauempaa!

Hiukkasen viileähkö, mutta muuten ihan kohtalainen juhannussää otti vastaan Laavulle saapuvat tapiolalaiset viime perjantai-iltapäivänä. Vaikka taivaalla väliiin seilasi hyvinkin tummia pilviä, säästyttiin sentään sateelta. Viileä keli ja hiljakseen henkäilevä tuulenvire pitivät kaikenlaiset inisijätkin loitolla. Oli siis mitä parhaimmat olosuhteet viettää rentoa ja rauhallista aattoiltaa yhdessä.

Väkeä olikin kertynyt melko mukavasti ja jos kelit olivatkin vähän viileät, eivät tunnelmat olleet sinne päinkään. Nuotion ympärillä, jos sitten hiukan syrjemmälläkin siitä juttu luisti entiseen malliin ja nauru raikui kuten asiaan kuuluikin. Oltiinhan taas kokoonnuttu muutaman viikon jälkeen yhteen ja paljon oli sillä aikaa maailmalla jos ihan omalla kylälläkin tapahtunut kommentoitavaa.

Lähes yhtä rutinoituneen tottuneesti kuin yhdistyksen puheenjohtajan pestiä, hoiteli Seija tulta, että paikalle tulleille olisi riittänyt kuumaa nokipannukahvia ja makkaraa. Eikä kummastakaan tullutkaan puutetta. Siinä ohessa vaihdeltiin kuulumisia ja muisteltiin menneitä aikoja ja jo keskuudestamme poistuneita henkilöitä.

Oli myös, juttelun ja ilonpidon välillä aikaa ja tilaisuus vain pysähtyä katsomaan ja kuulemaan kauniin järvemme kesäöistä rauhaa. Alkukesän heleä vihreys, silloin tällöin järveltä kantautuvat vesilintujen huutelut ja laineitten laiska loiskinta rantakiviin, mikäs sen rauhoittavampaa ja rentouttavampaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Näin kului verkalleen tämänkin juhannusaaton iltapuhde mukavassa seurassa kuulumisia vaihdellen ja maailmaa parannellen. Ehkäpä monenkin ajatukset oli Kirsti pukenut sanoiksi myöhemmin todetessaan, että ilta oli ollut lähes täydellinen, oli mukavaa seuraa, hyvä sää ja nokipannukahvia. Ainoa, mitä jäi kaipaamaan, oli haitarin soitto. En tiedä, josko tuohon asiaan tulevina aikoina saataisiin parannusta, mutta tuohon voisi silti kommentoida ihan kotoisen tyrvääläisittäin että kyä näi o. Vaikka oltiinkin lähes yöttömässä yössä, hämärtyi ilta sentään jonkin verran. Hämärän vähitellen laskeutuessa laskeutui hiljaisen tuulen mukana myös entistä viileämpi henkäys. Sen myötä poistui väki paikalta yksi toisensa jälkeen, viimeisten vielä jäädessä varmistelemaan, että tuli oli varmasti sammunut.

Kyläyhdistyksen kevättiedote 2025 on jaettu kyläläisten postilaatikoihin. Tiedotteessa kevään ja kesän tapahtumat. Tervetuloa lämpimästi kaikki mukaan toimintaan!

Sää ei ollut perin jouluinen sunnuntai-iltana joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun Tapiolassa avattiin yleinen ja yhteinen joulunaika sytyttämällä jo neljäntenä vuonna kylän yhteisen joulukuusen valot Harjunpään Iston pihalla. Sumuisentuhruisesta ja ajoittain sateisestakin säästä huolimatta olivat kyläläiset taas kerran ottaneet asian sen verran omakseen, että olivat saapuneet paikalle varsin runsaslukuisina.

Tilaisuuden aluksi piti Seija pienen alustuspuheen asiasta ja hiukan sen vierestäkin, minkä jälkeen tihkusateiseen iltaan kajautettiin kuin yhdestä suusta vanha tuttu Joulupuu on rakennettu -laulu. Ja vasta sen jälkeen luvunlaskun mukaan syttyi taas kerran Harjunpään Iston pihakuusen valot loistamaan syksyiseen kaamospimeyteen. Siinä se nyt loistaa, sumun ja sateen keskelläkin.

Valojen sytyksen jälkeen kokoonnuttiin perinteiseen yhteiskuvaan kuusen juurelle. Nuorella väellä tuntui ja kuului olevan ihan omaakin hauskaa kuusen ympärillä ja sen läheisyydessäkin. Varttuneempi väki sen sijaan siirtyi vähitellen nauttimaan pipari- ja glögitarjoilusta, jonne sitten pikkuväkikin muilta kiireiltään joudettuaan löysi tiensä. Mitä siitä, jos olikin pimeää ja märkää, olihan taas kerran saatu kokoontua yhteen yhteisen asian merkeissä. Taas loistaa kylän yhteinen kuusi valaistuna ja iloksi kaikille kyläläisille ja myös ohikulkijoille tuomassa oman piristyksensä tähän loppusyksyn syvimpään pimeyteen.