Kyläyhdistyksen kevättiedote 2025 on jaettu kyläläisten postilaatikoihin. Tiedotteessa kevään ja kesän tapahtumat. Tervetuloa lämpimästi kaikki mukaan toimintaan!

Sää ei ollut perin jouluinen sunnuntai-iltana joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun Tapiolassa avattiin yleinen ja yhteinen joulunaika sytyttämällä jo neljäntenä vuonna kylän yhteisen joulukuusen valot Harjunpään Iston pihalla. Sumuisentuhruisesta ja ajoittain sateisestakin säästä huolimatta olivat kyläläiset taas kerran ottaneet asian sen verran omakseen, että olivat saapuneet paikalle varsin runsaslukuisina.

Tilaisuuden aluksi piti Seija pienen alustuspuheen asiasta ja hiukan sen vierestäkin, minkä jälkeen tihkusateiseen iltaan kajautettiin kuin yhdestä suusta vanha tuttu Joulupuu on rakennettu -laulu. Ja vasta sen jälkeen luvunlaskun mukaan syttyi taas kerran Harjunpään Iston pihakuusen valot loistamaan syksyiseen kaamospimeyteen. Siinä se nyt loistaa, sumun ja sateen keskelläkin.

Valojen sytyksen jälkeen kokoonnuttiin perinteiseen yhteiskuvaan kuusen juurelle. Nuorella väellä tuntui ja kuului olevan ihan omaakin hauskaa kuusen ympärillä ja sen läheisyydessäkin. Varttuneempi väki sen sijaan siirtyi vähitellen nauttimaan pipari- ja glögitarjoilusta, jonne sitten pikkuväkikin muilta kiireiltään joudettuaan löysi tiensä. Mitä siitä, jos olikin pimeää ja märkää, olihan taas kerran saatu kokoontua yhteen yhteisen asian merkeissä. Taas loistaa kylän yhteinen kuusi valaistuna ja iloksi kaikille kyläläisille ja myös ohikulkijoille tuomassa oman piristyksensä tähän loppusyksyn syvimpään pimeyteen.

Viikonloppuna 10.-11.8. oli kylällä Wanhojen juhlaa. Jo toista kertaa pääsi suurikin yleisö katselemaan, ihailemaan ja ihmettelemään Mäki-Laurilan Jaskan (kuvassa) kunnostamia ja entisöimiä koneita. Edes lauantain sateisentuhruinen sää ei estänyt tapahtuman onnistumista, sillä parinsadan kävijän raja rikkui jo ensimmäisenä päivänä. Aamupäiväisiä tunnelmia, sataako vaiko eikö. https://youtu.be/A4-TCrqDKQA

Kurja kelikään ei estänyt kiinnostusta näihin vanhuksiin. Taidokkaasti kunnostetut ja entisöidyt esineet ovat aina kauniita, olivatpa ne sitten mitä sorttia hyvänsä. Vanha muotoilu on aina lähtenyt siitä, mikä silmää miellyttää. Nyt näitä silmäniloja oli saatu mahtumaan melkoisen mittava otos yhdelle tontille. Tässä osa näistä uuden elämän saaneista. https://youtu.be/-wRqPgqkh6E

Vaikka entisöityä ja kunnostettua kalustoa olikin suurimmaksi osaksi näytillä, löytyi joukosta muutamia laitteita, jotka entisöijämestari oli itse valmistanut. Ne eivät kaikistellen suuruudellaan erottuneet joukosta, mutta niistä havaitsi kyllä, miten jo valmiita komponentteja persoonallisen ja omaperäisen näkemyksen ja kokemuksen mukaan yhdistelemällä saadaan aikaan yhtä sun toistakin mielenkiintoista värkkiä. Ja ihan käytännössäkin toimivia laitteita. https://youtu.be/j5HUK9yMjWM     https://youtu.be/WbYwePCHouA

Jostakin syystä jäi sellainen mielikuva, että tämä vanha Riuku-Vammas oli yksi niitä koneita, jotka herättivät paljon mielenkiintoa ja monenlaisia muistoja. Ainakin päätellen siitä, että sen ympärillä jatkuvasti pyöriskeli suurinpiirtein koneen ikäistä väkeä. Eikä vallan turhaan pyöriskellytkään, sillä aina kuului jollakin olevan jonkinlaisia kokemuksia tästä koneesta ja sillä aikanaat tehdyistä töistä. Ja miksei olisikaan ollut, olihan tämä ensimmäinen varteenotettava kotimainen ratkaisu sen ajan haasteisiin, kattaen niin metsien kuin peltojenkin ojitukset, raivaukset, rakennusmonttujen kaivuun ja tiestön uudelleenrakentamisen. Monessa oli tämäkin kone ollut mukana. https://youtu.be/Z9mES1ExvXk

Toinen, mikä keräsi ympärilleen paljon väkeä, oli Fordin juhlamalli. Ei sekään suuruudellaan koreillut, mutta tässäkin kohdin voidaan todeta, että pieni on kaunista. Ja sitä tämä ihan pakastavedetyn näköiseksi entisöity pikku-Ford oli. https://youtu.be/YqB3y1rpuPQ

Mutta olipa tapahtuma mikä hyvänsä, sen onnistumisen pohjana on aina se talkoolaisten porukka, joka taustalla hiljaisina, mutta sitäkin osaavampana ja ahkerana mahdollistaa kaiken mahdollisimman sujuvan toimimisen. Paikoittajat, lipunmyynti, huolto, eri myyntipisteet. Yksinkertaisilta ja helpoilta, ihan arkipäiväisiltä tuntuvia juttuja. Mutta antaas olla, että joku niistä tökkii, tai pahimmassa tapauksessa useampikin. Koko tapahtuma voi kaatua ihan pelkästään siihen. Siksi viikonlopun onnistumisesta saadaankin kiittää, paitsi Jaskaa, joka antoi pihansa ja koneensa yleisön ällisteltäviksi, myös yhdistyksen aktiiveja, jotka jo keväästä asti ovat pohjustaneet tapahtumaa, ensin ennakkoilmoittelulla, sitten selkeän ja ajan oloon tarkentuvan työn- ja tehtävien jaon avulla. Näin saimme hiukan ankeahkoissa olosuhteissa alkaneesta tapahtumastamme sujuvan ja onnistuneen. Näin saimme kaikille niille viidellesadalle kävijälle jäämään muiston, että tänne todellakin kannatti tulla. https://youtu.be/T7RP1o4Onsw

– Veikko Kurki

Ikiliikkujat kokoontuvat lauantaina 24.8. klo 13.00 Taipaleenvuoren parkkipaikalla. Tehdään pikku kalliokiipeilylenkki, joten varustus sen mukainen. Tervetuloa nauttimaan loppukesän luonnosta.

Soli ste heinäkuuv viimenen perjantakiehtoo ko tän kylävväki ynnä muuta kansaa kokkontu tänne, tän jo monesta tutuks tullev viiri alle, tällä kertaa kahveettelleej ja lettuilee. Ilmaki oli stes sopiva semmossee hommaa ja muutenki oli rento ja luannikas meininki.

Ninkuj jo tosa aikasemminkit tuli huamautettua, oli tän ehtoon varsinaisena aiheena jo perinteiseks tulleet lettukestit. Toki täälä ste oli muutaki, totuttun tappaan, kahveeta meni ehtoom mittaa jos toinenkim mukilline ja ei kukkaa ylönkattonnu stet tän makkarakrillinkä antimia. Mutta pääosasa oli sentäs nää letut, joitten paistotinkiä hoiti Kati ja Sakari.

Ja väkkee oli stek kokkoontunnu taas iham mukava määrä, oli nim paikallisia ko muualtakit tulleita. Mutte se yhtää haitannuv vaikka stä hiukka ourompiaki oltii, juttu luisti ja naurukik kajahteli sillontällön niettä kaikki tuntu olevas ste oikeen hyvällä juhlatuulella. Ja mikäs soli ollesa, ko oli heinäkuu ja perjantakiehtoo ja aurinko paisto ja olti yhresä.

Sevverras stoli jo kesä kääntynnyt tonne syksyy päi, että pihlajisa marjat oli jo punasina. Sillo ennevvanhaa, ku mailma viälä tolkullansa oli, tiärettii ilmammuuta, ettei pihlaja kahta kuarmaa kanna, eli että ku oli palio pihlajisa marjoja, ei stet tullu talvella palio tota lumenpualta. Ja jos stes sattu tullenki, nin se kuitattiiv vaa totteemalla, että merkit prenkkaa. Tänä vuanna ei semmukkaa olis lumesta paliot tiatooka ens talvena, ei just semmosta pihlajarrisua löyrykkän, josa ei marjoja olis. Saas nähräs stek kuinka hänesä vaan käy.

Mutta tän ehtoov viaraat oli stet tualta Stormi pualesta, Lopenkulmalta. Ja heilloli sej juttua sikäläisestä nuarisoseurasta ja sev vaiheista. Sen henkiiherättämisestä ja nykysestä tilasta. Ja stes samallaisisa iloja ja suruja stä tuntuu olevas siäläkippäi, nuaria oh hankala saram mukkaa toimintaa ja vanhojej jaksamine os stes sitä mitä se on. Mutta kova on siäläkis ste yritys, kaikellaista toimintaa keksitääj ja ajetaa pystyy. Että ihas siä sten mennää siinä ku muuallaki.

Jossaiv välisä sinnes step pölähti yks siipeilijäki, meinan tämmöne enempi ilmastointivoimie erustaja siätltä vanhoilta hyviltä ajjoilta, nimittäin tämmönen papukaija Kee Pulaaho. Hälloli stev valla holjaa juttua kaikellaisista kokemuksistansaj ja kommelluksistansa, joihi häm monenkirjanam matkansa varrella oli joutunnu. Siinoli nin pettymystä rakkauresa kum menestystä armijasaki, kaikki nin sulosesa sekamelskasa että ihas sten naurattaap pisti. Mutta ehtoo yks varsinainek kohokohta olis stet tää arvonta, josa setvittiik kellet tää voileipäkakku tänä vuanna kuuluu. Ja siältä stä löytykit taas ylleisöstä yks keskekasvune onnettareks. Hän se sten nostiki vallas ste vakkuttavasti voittaja essii.

Tosson stet tän ehtook krillimestari, Heimo saanu tinkinsät tehryks tältä ehtoolta ja jäänys sanalle kylämmiästek kans. Ehtoo krilliv viäresä seisomista ei kans on niitä köykäsempiä hommia, ainakak ku ol lämiij ja tyynempualeine ilma. Ninpä stonkis stem mukava istahtaa hetkeks tuttuje kans kuulumisia vaihtaa.

Nin stä alko stet tääki ehtoopuhre lännnellä loppuansa täälä Vesterpakammäjellä, joho oli jo kolmesti ennet tätä ehtoota tänäkih heinäkuuna kokkoonnuttu. Ja taas kuuluu antaa kiitokset kaikillen niillej jokka vuaresta toiseej jaksaa tätäkit tomintaa pittää yllä. Ei se nin pikku juttu olekkan, järjestää ittellensä aikaa ja olla stev valmiina, oli keli stem mikä hyvänsä. Ja ihas ste erikoisesti pittää kiittä näitä tän mäje omistajia ja isäntäväkkee Vesterpakak Kirstiä ja Himperkih Hannua, jokka vuaresta ja vuasikymmenestä toisee antaa oman pihapiirinsät tän toiminnan näyttämöks ja raameiks. Suurkiitos teittille kaikille, täälä taas tänäkik kesänä käynneittem pualesta, taas tänkik vuarek Kesäkahvilatoiminnasta.

Perjantaki, yhreksästoista heinäkuuta oli stel lauluehtoo taas totuttuun tappaa. Päiväsek kelit oli olu vähäs ste satteiset ja ehtoopäiväki oli viä sevverra epävakkane, että väkkee oli tullup paikalle hiukkasev vähemmäm mitä ylleensä sillo ko Tiina kurttunsa kans o paikallem meittiä laulattaa tullu. Kyä tästä tälläkis sakilla jonkillainel laulukööri aikaseks saatii. Ja ilmaha oli sev viimesempäälle sopiva, ei stet tiatookas satteesta ja aurinkoo ja lämmintäkip piisas kaikille ihas stet tarpeeks. Nin stä vaa steh haitari soi ja laulu kajahteli tapiolalaisee suviehtoosee.

Ninkut tosta kuvastakin näkkyy, oli satteeseev varauruttu ja laitettup penkkejä katoksenki alle, että sinnekkiv vois pahemma lootraamise aikana istahtaa. Mutta enempi ne penkit pysy siälä tyhjinä, kov väkkee oli vähäsej ja ilma mukava ulkosallak istuskella. Mutta oli siinä Hannun isännöimä krillil lähistöllä muutenis stem mukava olla, ei ollup pitkä matka hakeen purtavaa.

Siinä stel lauleltiip poies nin mummun vanhat kellonsohlot ko Katariinan kammaritki, poikettiis stev välillä tua vähs siä itäsemmäsäkis Suamesa, ihas ste Uralilla saakka ihastelemasa pihlajaa, vai oliko sen nysse morsiam mitä siälä ihasteltii, nimmuista ennää. Tänä ehtoona siälä stel laulettis semmonenkil laulu jotenm mää ainaka o ennk kuullukkan, saatis ste että olsin tiännys semmose olemasaolostakan. Tämmönen Houhajärvivalssi. Siittä stet tuli tauolla hiukkasej juttua.

Täsä tauo aikana pääsi stet tää ehtoon kutsuviaraskis lopultaki äänee. Tällä kertaa oli kutsuttunna Jaaran kylästä viarailijoita, mutta kain nillä olis stem muutakit tährellisempää tekemistä, ko tää Arto olis ste ainoo, jokoli paikalle kerriinny. Vaikkei hän ollu semparemmit tehtävää valmistautunnu, tuli juttua sikäläisestä toiminnasta ja kaikellaisesta muustaki ste iham mukavasti ja rennosti. Ja kohän viälä muun lisäks sattuu olee tommaateistansa vähäs stes suuremmallaki alueella tunnetum Muraja tila isäntä, nin sikäläistet terveistel lisäks hän toi stet tommaatteja, jokka meni täälä hyvinkik kaupaks.

Tällai stä saatis stet tääki ehtoopuhre kulluu. Tiätysti stä oli stev viälä tätä arvontaakij ja kahveeta ja munkkia myytiis stek koko ehtoon ninko tota makkaraaki. Kaikkiansat tää oli taas yks niitä miäleempainuvampia tillaisuuksia täälä jo tutuks tulleella mäjellä. Olis tänne niittenkik kannattannu tulla, jokka poies jäi. Meitilloli sentään varma tiato siittä etton poutaa. Tää musikantti-Tiina nimittäi oli sillon joskus talvella, kuhän tänne lupas tulla, määrännyt just tän päivän ja just ja nimenomasestis stes sen tähre, että sillo o pouta. Ja näin siinäs stek käviki.

Tapiolan kyläkahvilan perinteisii oj jo jonku aikaa kuulunnu tää vanhojer romppeitte arvuuttamiskilpailu. Semmone oli stev viimekerrallaki ja monellaista räknättäävvää stä olikis stel löytynny. Mutta ko toi ilmaki oli korree ja muutenkis stes sopiva, oli väkkee kokkoontunnu ihs stek kiitettävä palio paikalle, tänne Vesterpakam mäjelle, misä tää kahvila jo vähämmatkaa toista vuasikymmentä on toiminnu.

Ei se koko väki tosa kuvasa olluk ku el löytänny nil levvetä linssiä, että olis kaikki sammaa kuvaa sopinnu. Mutta ku kerrav vanhat kalut o ehtoon teemana, pittää kai mainitat toiki, että elokuulla os stes seuraava isompi tapahtuma, ko toi Mäki-Laurilaj Jaska avvaa pihansak kansalaiste ihmeteltäväks vanhoje, entisöityje kulkupeliej ja tyäkonneittek kans. Sinnes stek kannattaa kans tullak kattoo, on siinä yks miäs saannu muntteria vääntääj ja peltiä paikatak ku tollaset värkit os stek kokoon saanu.

Sillaikaa kut tää kalluintunnistus oli parhaallansa, toi kämmäkän kyläyhristykse erustaja, jokoli yhristykses sihteeri, Mäjenpään Pauli, tetveisiä sikäläisestä toiminnasta. Vaikka heillon kans semmone piänemmäpualeine väkimäärä, on stä silti jos jonkillaista häärinkiä siälläki. Piretää yllä ja hualehrittaa Ylistejjärve ainoosta kunnallisesta uimarannasta, järjestettää kylällä muutakit toimintaa. Ja painiskellas stes samoje hualie kans, ku nää muutkik kylät, nuarista toimijoista om puutetta. Kuvasa pauli etummaisena.

Monellaista kapistusta stä oli tälläkk kertaa saatuk kokoon. Pöyrän ympärillä sentää piisas väkkee ja kysymysmerkkejäkil lenteli ilmasa. Tän kerrav vehkeet olis stes siittä mukavastiv valikoitu, että osa oli kaikiles ste iha selvää, osasta taas ussimmilla ei ollu nin minkänlaista aanastustakan. Loppujel lopuks tän ylimääräset tehtäväv voitov vei allekirjottannu ja koko arvuutukse ens sija jakkantu allekirjottanneellej ja Suuniity Hannulle.

Ehtoon varsinaisena essintyjänä oli tällä kerralla stem musejom pualesta amannuenssi Kurje Emma. Hän selvitteli stel lyhkösesti ommaa tyätänsä musejosa ja toi mukanansa kansijoj josa oli kokoelmista kopioituja vanhoja valokuvia, misä ennevvnhaset täkäläiste ihmiset esiinty. Kansijo herätti sem myähemmi ylleistäkim miälenkiintoo, kus stä oikee ruvettiit tosissaa tutkimaa.

Emma pääsi myäs vastaan kyläläistem miälee tulleisii kysymyksii. Niitei tainnup palio ollakkan ja niinpä aika kulukis stem mukavasti vaa tuttuje kans jutellesa. Täsä tenttaa kummitäti viimesempijä kuulumisia. Myäs kyläv viimesimpiit tiätäjii kuuluva Kalle näyttää seuraava keskustelua hyvinkik kiinnostunneena.

Tällä kerralla oli myäskit tota nuarisoo mukana hiukkase enemmä ku viime kerralla. Vaikka nää oliskiv vaa läpikulkijoita ja muita tilapäisiä kävijöitä, voi joku heitistä saara tämmösestäkit tilasuuresta jottai, mikä ste aikanansa tullee essii sillose oma kylä toiminnasa. Varmastikkin tästä aurinkoisesta ja lämpimästä ehtoopuhteesta täälä kyläkhvilasa jäi näillekkit taapertajilles ste mukavat muistot. Ja niitähäs stä tarvitaa, että toiminta jatkuis, jos ei stet täälä, nin jossain kummínki.

Ehtoov vihoviimene ohjelmanummero oli ste arvonta, johonka löyty Onneks ja Onnettareks kaks vaahtosammuttimem mittasta. Nä sten nosteli vuatomperrääv voittoja sinnes sun tänne. Ja näiht tunnelmii ster rupes touhu vähitelle hiljenee mäjellä ja väki alko lähteep pois. Tälläkurilla stä saatis stet tää toinenki kahvilaehtoo päätöksee.

Semmosta oli meininki kyläkahvilassa ja sitten seuraavana päivänä tähän malliin.

Pejantaki viires päivä heinäkuuta aukastiin taas stev Vesterpakammäjellä tää kyläkahvilakausi. Ilmakki oli sevverra ster rauhottunu, ette kenenkän tarvinnu kastumistansakkan pelläätä. Pikkane tuulevvirekki kävi välliin sillai, ette noi itikakkan ihas ste kauheestik kimppuu käyny. Ninpäs väkkee olikis ste tullu taas paikalle iha mukakavati, tais olla jossain tua seittemänkymmenen hujakoilla step parhaimmillaa. Ja ilmal lisäkäs oli ste muutenkip puitteet taas viimesep päälle, oli taas tää viherpeukaloemäntä laittannu pihaj ja pikku trekkoolinsa ihas stej juhlakuntoon neki.

Jo Napuljooni aikanansa totes, että armeija marssii vattallansa, ja nin se vaan tuppaa olemaa, että tää kyläyhristyskit tekkee samallai. Ja huallosa ahkeroitti tällä kerralla makkarakrillin vahtina Isto. Kyä siältä stem makkara poikineel lähtiki ehtoopuhretta viättään tulleittem mukkaa. Ja siinä sopivastik katoksev varjosa oli hyvä naapurustenkiv vaihtaa kuulumisia.

Mutta ninkoj jo sanasakis sanotaa, että ei ihmine elä pelkästääl leivästä, eikä siis makkarastakan nin oli stet tätä juama- ja pikkupurtavapualta hoitelemasa Sakari. Nää kaks stej junaili asiat siihem mallii, ette kenenkän tarvinnu sen enempää nälkää kuj jannokak kärsiä. Ja ihas stek kiitettävästi näytti kansalle kumpasekkit tarjottavat kelpaava.

Mutta kun nyp puheeks tuli kaikellainem myymine, nin pittää myäs mainita, että yhristys teetti taas aikasmoisel läjä noita kyläyhristyksel lokolla varustettuja T-paitojaki ja niitäs stes saa ostaa pualellatostakymmenellä eurolla. Täsä ny step paita om päässy arvosensa esittelijäp päälle. Värejä tosaanki o ste ussempiaki, mutta täsä nys stet tää vihree ninkum malliks.

Mutta ninkuj jossait tua lounaiskolkasa maata o tapana sannoo, ”ei suul yksi syär, sil puhuttan kans”. Tänä ehtoona tänne oli kutsun saanneena saapunnu Kiimajärve yhristyksev väkkee viaraaks. Niillolikis stej juttua siittä, millälailla sikäläiset hoitaa kylläänsä kaikkie parhaaks. Mikkääj jättiyhristys ei heittilläkän tuntunnu oleva, mutta kaikellaista mukavaa toimintaa siäläkis ste oli keksitty, viimesimpänä tällaset kyläkävelyt, eli oliko se nyn nin, että periaatteena oli esitellä kiimajärvi kävelle. Ei olenkas steh huano keksintö ollukkan.

Ja kut täsä puhheisii astip päästiin nin seuraavaks sai puhheevvuaron tää entine pitäjä kirkkoherra, Nurmej Jari. Hän stej juttelikp pitkäj ja miälenkiintose tarina suvustansaj ja siittä, mite heistä monev vaihee kautta tuli stet tapiolalaisia. Siinä esityksesä vilahteli nin kirkon kun Kultarannankir rakentajia, kaikellaisista piänempiep pytinkier rakentajista nyp puhumattakan. Monellaiset ja kirjavat vaiheet siinä oli tullu elettyä, välillä oli vähältä ettei henkiki menny, kon alkovat sillo viimesvuassaran toise kymmenel lopulla kapinotteej ja tää tarinan sankari ei ste ollu semosesta touhusta nin järi innostunnu, oli enempi noi rakennushommat, ku entister rakennuste polttaminem miälesä. Mutta loppujel lopuks se mone sukupolve tarina sittep päätty tänne Tapiola kyläl laitamille.

Kesäsenkorree ehtoopäivä oli saannu kaks tän kyläv vanhintakil liikkeelle. Tarinaa tuntu riittävä heitilläkis ste pitemmäks ruppeemaks. Siinä ste istu sen pöyräv viäresä lähemmäks kaks vuasisattaa elämänkokemusta.

Virallisemmap puheensa jälkee oli jarilla viälä paljom muutaks puhuttavvaa kyläv vanhemmav väje kans. Palio siinä muistoja ja miälipitteitä tuli vaihrettua ehtoom mittaa.

Sillä lailla stä taas saatii aukastuks tänsuvinek kyläkahvilakausi joka jatkuu stej joka pejantakiehtoo heinäuun ajjaan. Pankaas stek kaikki tutut ja tuntemattomammatkip poikete kul liikkeellä otte tääläpäi sopivaa aikaa. Täältä stä stel löytyy juttuseuraa ja muutaki ajjaankulua, mitem millonki.