Jo ties monettako kertaa oli Tapiolan kylän varttuneempi väki kokoontunut yhteiseen juhannusaaton juhlaan Laavurantaan. Sopivan lämmin ja aurinkoinen sää ja itikat loitolla pitävä pieni tuulenvire loivatkin vallan mainiot puitteet tälle yhtiselle juhlalle. Väkeäkin oli kertynyt paikalle melko runsaasti. Kenelläkään ei juuri sillä hetkellä tuntunut olevan kiirettä mihinkään. Pitkän pöydän ympärillä juttu luisti ja nuotionkin vaiheille oli väkeä riittänyt.

Vaikka tämä juhannustulille kokoontunut porukka ei juuri itsestään ja olemassaolostaan meteliä pitänytkään, olisi nuotiosta hiljalleen olemattoman tuulen mukaan leijaileva savu kertonut järvellä liikkujille, että täällä kuitenkin jotakin on meneillään. Sellaisia liikkujia ei vain ollut, oli kuin järvi tänä iltana olisi ollut vain meidän.

Tulen ympärillä viihdyttiin ja sen loimu8ssa kiehui kahvipannu, väliin parikin. Sen lämpö kypsytti myös tikkupullat ja makkarat sun muut sellaiset. Tunnelmaa hiukan latisti ajoittain vain savu, joka oikukkaasti pyörähtelevän tuulenvireen mukana yritti häätää milloin ketäkin pois paikaltaan. Pöydän ympärillä istuvilla ei tällaisia pikku harmeja ollut, mutta sielläkin saatiin, samaisesta tuulestra johtuen, olla rauhassa kaikenlaisen itikoitten hyökkäyksiltä.

Niinkuin monina juhannusaattoina tätä ennenkin, kerrottiin nytkin monenmoista tarinaa, kun kerran melkein sitä varten oltiin kokoonnuttu yhteen. Ehkä nuo samat tarinat on kerrottu joskus ennenkin, ehkä suurin osa, tai ainakin jotkut paikalle saapuneista tunnistivat ne osaksi omaa elämänsä, mutta mitäs siitä. Mitäpä olisi yhdessäolo ilman yhteisiä muistoja? Yhdessä eletty menneisyys on liittänyt tämänkin joukon yhteen tavalla, josta sitten on syntynyt monenlaista hyvää koko kyläkunnalle. Vaikka paikalla olikin kylän varttuneempia, oli tässäkin joukossa huomattaviakin eroja ikiä verrattaessa. Sekin on yksi voimavara, kun mukana on useampia ikäkerroksia, on toiminnassa aina silloin jatkuvuuden tuntua.

Tällaisissa tunnelmissa vietettiin keskikesän juhlaa Tapiolalaisittain Ylistenjärven laavurannassa. Auringon alkaessa tavoitella puitten latvustoa lähti väki yksi toisensa jälkeen viettämään omaa juhannustaan.

Tiedä en
mutta epäilen
että taivas on
takana eilisen.
Se taakse jää
se häviää
paitsi jos
kuljemme ympyrää…

– Juice Leskinen

Lauantai 15.6. AD 2024 valkeni aurinkoisena, hiukan tuulisena ja muutenkin juuri sopivana siihen tarkoitukseen, mihin se, jos ei nyt ihan aikojen alusta, mutta tuolta kevättalvesta asti kuitenkin, oli määrätty. Silloin nimittäin päätettiin, että kyläyhdistys lähtee Valkeakoskelle katsomaan/kuulemaan Juice- musikaalia. Lauhamolta saatiin kulkupeli ja mitäs muuta, kuin nokat kohti suurta maailmaa. Siinä, kun ikkunan takana maisemat vaihtuivat tutusta kylänraitista vähän vähemmän tunnettuihin maisemiin körötellessämme tuttua tietä pois Tapiolan vainioilta, alkoivat kielenkannatkin vähitellen löystyä ja yhdistetty puheen- ja matkanjohtajamme Seija jutteli mukavia tähän tapaan: https://youtu.be/87JTFzXcBZ4

Käsi teki,
sielu aikoi,
mutta mitään tapahdu
ei aivan suotta.
Lapset hymyn esiin taikoi,
toivo elää
tuhat kertaa tuhat vuotta…

– Juice Leskinen

Ikiliikkujat kokoontuvat lauantaina 8.6. klo 13.00 Ylistenjärven Laavulla. Silloin on kevätkauden viimeinen kävelylenkki ja halukkaat voivat tietysti lähteä uimaan/vesjuoksemaankin. 😎👍

Tällä hetkellä järven vesi on parikymmenasteista, eivätkä nämä ilmat tästä näytä paljon jäähtyvän, joten tuolloin on varmastikin hyvät uintikelitkin. Ja ne, jotka aikovat vesille, muistakaa, kun luonnonvesillä ollaan tossut jalkaan jalkavaurioitten välttämiseksi.

Tapahtuma on osa valtakunnallista Avoimet Kylät -päivää.

Kesä lähestyy ja samalla myös jo perinteeksi muodostunut KESÄILLON VALSSI. Tapiolan kyläyhdistyksen ja Illon kyläseuran yhteistyöllä järjestettävä tapahtuma on osa valtakunnallista Avoimet Kylät -päivää.

Lämpimästi siis tervetuloa lauantaina 8.6.2024 klo 19-24 Illon Seukulle! Tahdit takaa Tanssiorkesteri Taikayö. Puffettia ja arpajaista löytyy, myös anniskelua harjoitetaan. Liput vain kympin! 

Kyläyhdistyksen kevättiedote 2024 jaetaan lähipäivinä kyläläisten postilaatikoihin. Tiedotteessa kevään ja kesän tapahtumat. Tervetuloa lämpimästi kaikki mukaan toimintaan!

Jo kymmenettä kertaa kokoontuivat Tapiolankyläläiset omaan puurojuhlaansa viime maanantain iltapuhteella. Väkeä olikin kerääntynyt Houhajärven Leirimajalle ainakin tuollaiset puolensataa. Tunnelma oli lämpimän kodikas, oltiinhan taas kokoonnuttu jokusen koronavuoden tauon jälkeen yhteen viettämään iltaa puuron kahvin ja mukavan yhdessäolon merkeissä. Joukossa oli myös lapsia ja nuoria perheitä sen verran, että vilinää ja vilskettäkin oli juuri sopivasti.

Jokaiseen kunnon puurojuhlaan kuuluu puuropuhe, ja parin lämmittelyksi luikautetun joululaulun jälkeen Seija hoiteli sen rutiinilla pois tieltä ja niin päästiin itse asiaan. Ja taas kerran todettiin yhdessä ja yhteisesti, että puuro oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Puuron jälkeen henkäistiin hetki ja oli vapaan sanan vuoro. Koska paikalle oli sattunut yksi senpäiväinen synttärisankarikin nimittäin Hannu, laulettiin hänelle tietysti onnittelulaulu. Seija luki uunituoreesta murrekirjasta kuvauksen illolaisten lumisodasta, ja Heimo lausui Eton runon suomalaisesta, joka tunnetusti ei vastaa kun kysytään ja kysyy kun ei vastata. Kellään muulla ei sitten mitään sanottavaa ollutkaan, noin julkisesti ainakaan, mitä nyt nurkassa jos toisessakin oli missä minkinlainen maailmanparannusprojekti meneillään.

Mutta niinhän se on, että siksi juuri tänne olikin kokoonnuttu, vaihtamaan kuulumisia ja viihtymään.

Kuten tuossa jo tuli sivutuksi, on korona-aika estänyt näitäkin tilaisuuksia ja perinteikäs uuden kyläläisen jakkara on sen vuoksi jäänyt luovuttamatta. Nyt Valtteri sai jakkaransa, hiukan myöhässä, mutta kuitenkin ajoissa siinä suhteessa, ettei vielä ole vallan siitä ulos kasvanut. Vapaan sanan jälkeen oli vielä tarjolla kahvia, jonka kylkeen sitten löytyi torttuja ja pipareita. Kaikkiaan oli tunnelma leppoisan rento, tänne kokoontuneet ihmiset näyttivät heittäneen arkihuolensa sinne jonnekin täksi yhdessäoloon pyhitetyksi iltapuhteeksi.

Tämän vanhan säännön mukaan voidaan siis puhua jo perinteiseksi tulleesta Tapiolankylän yhteisestä joulunajan avauksesta ja jouluvalojen virallisesta sytytyksestä. Jo kolmannen kerran valaisee loppusyksyistä pimeyttä Harjunpään Iston pihalla jököttävä kuusi, joka valaistuna hakee vertaansa näyttävyydessään. Lähes täysinäinen kuunmollika loistaa selkeältä taivaalta saaden hangen sinertämään. Tuulikin on unohtunut jonnekin kuin seurailemaan sivusta, että mitäs siellä nyt oikein on meneillään. Vähitellen alkaa kyläläisiä kokoontua paikalle. Pakkanen nipistelee poskia ja nenänpäitä, mutta se tuskin riittää kenenkää tunnelmia pilaamaan. Ollaanhan taas kokoonnuttu yhteisen joulunavauksen merkeissä. Lumi narahtelle askelten alla paikallaolevien liikkuessa pitääkseen itsensä lämpiminä ja rento puheensorina täyttää pihapiirin. Taas kerran syttyy marraskuisen pimeyden ja usvan keskelle valo ikäänkuin enteenä siitä, että kohta alkaa pimeyskin vähitellen vaihtua pitenevään päivään.

Viikolla satanut lumi antaa oman jouluisen lisänsä tähän kuutamoiseen pakkasiltaan. Paikalla olevat ”vaahtosammuttimen mittaiset” löytävätkin hetimiten ns. yhteisen sävelen ja lumi vain pöllyää heidän ottaessaan ilon irti kuusen ympäristön varjopaikoista ja tienpenkan suomista mahdollisuuksista mäenlaskuun. Aikuisemmat ottavat hiukan hillitymmin, glögimuki höyryää kädessä jos toisessakin, mutta juttu luistaa vähintäänkin yhtä liukkaasti kuin lasten haalarit tienpenkan kinoksessa. Siinä jossakin, glögin ja piparien välillä ehditään kokoontumaan kuusen juurelle yhteiskuvaan.

On kuitenkin muistettava, että tämäkin kylän yhteinen, jo perinteeksi muodostunut tapahtuma vaatii tekijänsä. Kuka keksi, että kylällä pitää olla oma, muista erottuva joulupuu, kuka hankki valot ja kuka ne ripusti paikoilleen? Idean isänä voidaan pitää Isto Harjunpäätä, joka jo jokusen vuoden ajan oli tuumaillut, että tuossapa olisi pihan syrjässä sopiva kuusi kylän yhteiseksi joulunajan maanmerkiksi. Kokonaan oma tarinansa olisi se, miten he sitten yhdessä Mäki-Laurilan Sakarin ja Ollin kanssa toteuttivat ajatuksen kyläläisten ja kaikkien ohikulkijoitten iloksi ja pimeän ajan piristykseksi.

Kolme tekijämiestä, Sakari Mäki-Laurila, Isto Harjunpää ja Olli Mäki-Laurila saatiin houkutelluksi kuusen juurelle hetimiten valojen sytyttyä.

VK

Järjestyksessään kymmenennet Sastamalan Kylämarkkinat toivat sankoin joukoin markkinakansaa sunnuntaina 6. elokuuta Vammalan torille. Paikalla oli tuttuun tapaan kaupungin kyliä ja kylien yrittäjiä telttoineen ja kojuineen. Myös Tapiolankylä oli pystyttänyt telttansa keskelle toria ja kirjateemalla tottakai.

Markkinoiden vetonaulana oli tänä vuonna maajussipariskunta Niina Wunsch-Linkki ja Kalle Linkki, joita juontaja Tapio Riutta haastatteli luonnikkaaseen tyyliinsä. Markkinoiden musiikista ja rytmeistä vastasivat Kiikan Torvisoittokunta sekä Tyrwään Plikat, Jukka K. & Poppoo. Valtakunnan tason terveiset torille toi Suomen Omakotiliiton toiminnanjohtaja Marju Silander ja lajiesittelyssä torin reunalla oli frisbeegolf paikallisen seuran toimesta.

Alla vielä tunnelmapaloja kylien jokavuotisesta kokoontumisesta.

Tää vanha ja puhkikulunnu juttu tuli miäleen viime perjantakin Kyläkahvilasa. Kahvila oli aukis stev viimestä kertaa tänä kesänä. Mutta se juttu menis stes sillai, että aikanaa, minem muista, millä vuasisaralla taikka -kymmenellä, muttei ste iha lähiaikoina kumminka, Männistöm muari yritti juutia poikiansa kuttupaimeneej ja pojjat eikum makas vaa sänkysä ja naureskeli muarim motkotukselle. Nis sillom muarilta meni ninsanotusti kuppi nurij ja hän ottija paiskas ämpärillisev vettä poikiem päälle. Pojjaat vaan tuumas, että ku kauaj jyristää, nin vihronviimen sattaa. Nin stä kävi tän heinäkuunki aikanna, lähes joka kerta oli jonkinsorttinne satteenuhka päällä, mutta aina se sentäs kiärsi, paitti tällä viimes kerralla stet tuli sitä vettäki.

Muute oli porukkaa liikkeellä taas ihas stek kiitettävästiv vaikkei kaikki viittinny sen satteen vuaks ihas stel loppuu asti ollakkan. Tais tulla ennätys ylleisöm määräsä. Ja ilahruttavaa tiätystikki oli taas se, että nuaria kyläläisiä ja perheitä oli huamattava palio.

Tän ehtoopuhteev viarailijana oli Lantulam porukkaa. Sikäläinek kyläpäällikkö puhu hiukas sten niittet touhuista ja eritotes ste just valmistumasa olevasta vaellusreitistöstä. Pittääpä joskus käyrät testaamasa sitäki.

Harmittavastit tää sare alko steh heti tän puhheem päälle, eikä se oikeen osannu kunnolla loppuaikanna loppuakkan. Kuv väki alko satteen vuaks pikkuhiljaa vähetä, jouruttii ehtoon kohokohta, voileipäkakun arvontakis stes suarittaa hiukan etuajjaasa ja ahristuksesa katokse alla, jote allekirjottanneelta se meni valla huamaamati. Satteesee oli kyllä varrauruttu sillai, että krilli- ja letunpaistoporukka oli väsänny ittellensä oman katoksej, josa oli hyvä jatkaa juhlakansam muanitusta vaikka vettä roippaskik ku… ni tiärätte kyllä. Katos oli stes sevverra reirun kokone, että osa porukasta pääsi sen suajaas saretta pittää. Ja entinek krillikatos palvelis stev valla sattensuajana.

Hiukkases semmone alavirreinet tunnelma jäi tästä viimesestä ehtoosta, mutta eihas se aurinkokan aina voip paistaa. Taas kerra o kiitokset annettava tällep piänellem mutta sitäkis sitkosemmallej ja toimeliaammallet talkooporukalle, joka taaskit tänä kesänä puski nää perjantakiehtoisek kyläkahvilatillaisuurep pystyyj ja hualehti, että kaikki pellaa ja tännet tulleet ihmiset viihtys paikalla mahrollisimmah hyvi. Taas tänäkiv vuanna tää porukka näytti, ettei ”ikä vika o, patti vika o”, sillä tää talkooporukka ei ok kylävväestä nuaremmasta päästä. Ja tiätystikki suurimmat kiitokset kuuluu viälä isäntäväjelle, Vesterpaka Kirstille ja Himperki Hannulle, jokka antaa vuaresta toiseep pihapiirinsä kyläläistek käyttöö.

Tämmösisä tunnelmisa lopeteltiit tän kesä kyläkahvilatoiminta. Ens vuanna stet taas uuret kuviot ja uuret kujjeet. Mutta varmaa on se kuiteski, että nää kaks kuuluu myäs enskesän heinäkuisii perjantakiehtoisii.

VK