Makkaravuoren juurelta 10.6.2017

Tapiolan kyläyhdistys ry. julkaisi 15-vuotisjuhlalehden valtakunnallisena Avoimet Kylät -päivänä 10.6.2017. Alla lehden pääkirjoitus eli Kuukan Seijan terveiset Makkaravuoren juurelta.

”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston. Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön ja maailma unholaan jääköön” runoilee Aleksis Kivi Metsämiehen laulussaan. Totta joka sana, sillä kyläyhdistyksen toiminta on ollut näinä vuosina välillä karhun painia, mutta enimmäkseen kuitenkin ”Viherjäisell lattialla, mis ei seinät himmennä, tähtiteltan korkeen alla käyskelen ja laulelen ja kaiku ympär kiirii.”

Jo viisitoista vuotta on Tapiolan kyläyhdistys toiminut rekisteröitynä yhdistyksenä ja täytyy sanoa, että kyllä aika on kulunut kuin siivillä. Toimintaa oli tosin jo kahdeksankymmentäluvun alkupuolelta asti. Oli lasten leikkitoimintaa kentällä, jääkiekkokaukalon rakentaminen, kesäisiä bussiretkiä Puuhamaahan ja Korkeasaareen.

Toiminta ja innostuminen asioista on ollut koko toiminnan ajan kantava voima. Aina on löytynyt innostuneita kyläläisiä ja kuten Hyvän elämän Sastamala-lehdessä mainitaan: ”yhteinen tekeminen ei Tapiolassa ole työleirimäistä toimintaa, vaan ennen muuta mukavaa yhdessäoloa”.

Nauru, laulu ja toisista välittäminen on kantava voima kaikessa yhdistyksen toiminnassa.

Runoilija Risto Rasa on kirjoittanut: ”Metsän seinä on vain vihreä ovi josta valo ohjaa ystävänsä.”

Haluan esittää nöyrimmän kiitokseni ihan koko yhdistyksen hallitukselle ja kaikille kyläläisille. Kuten Valepan-lentopallojoukkueen slogan kuuluu ”Ei ole minä vaan me”, samoin tämä sanonta sopii myös Tapiolaan. Kylällä tunnetaan naapurit ja kannetaan yhteistä huolta meistä kaikista. Kyläläiset antavat palautetta toiminnasta rohkeasti ja rakentavasti. Ei ole asiaa, josta ei voitaisi puhua ääneen.

Kyläläisten esimerkkiä noudattaen toimii myös hallitus. Aina ei olla asioista samaa mieltä, mutta keskusteluyhteys on aina säilynyt ja innostuminen on ollut valtavaa. Sastamalan kaupunki on myös kiitettävästi avustanut erilaisissa ongelmatilanteissa. Tulee mieleeni esimerkiksi Keskistenjärven lintutornin katon korjaus; lähes yhdellä puhelinsoitolla katto saatiin kuntoon.

Nyt kun tätä kirjoitan sataa lunta, on vappu vuonna 2017. Mutta kyllä kesä varmasti tulee ja taas saamme nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja toistemme seurasta.

Seija Kuukka Tapiolasta, Kirjakaupungin Kirjakylästä

 

”Suvi-illan vieno tuuli
huokaa vuoren alta,
hongikon polkua hopeoipi
kuuhut taivahalta.

Hiljaa huojuu korven honka,
kaukana käkö kukkuu,
vaieten astuvi vaeltaja,
mielen murhe hukkuu.”

Eino Leino (1915): Suvi-illan vieno tuuli