Suomen asutus oli vielä 1400-luvulla ryhmittynyt hyvin pienelle alueelle. Tiheimmin asuttua oli lounaisosa ja siellä eniten asutusta rannikolla ja vesistöjen varsilla. Suurin osa oli erämaata, missä kuljeksivat pedot ja satunnaiset turkisten metsästäjät.

Kokemäenjoki oli kulkureittinä hyvin käytetty, eikä siksi ole ihme, että moni oli jäänyt asustelemaan sen varrelle. Joen varrelle syntyi Teljän kauppapaikka ja jokea pitkin pääsi merelle asti, svaikka muutama hankala koski oli matkan varrella. Maata raivattiin pelloiksi ja voi vaan arvailla, kuinka paljon siihen vaikutti Maunu Eerikinpoika, joka lupasi vuonna 1334 neljän vuoden verovapauden uusille pelloille. Ala-Sastamalaan eli Tyrvään hallintopitäjään alkoi myös syntyä uusia kyliä uuden asutuksen myötä.

Tyrvää kuului satakuntalaiseen Kokemäenkartanon lääniin, joka keräsi vuoden 1413 tietojen mukaan Suomesta toiseksi eniten veroja Turun linnaläänin jälkeen. Läänejä oli silloin vain viisi, näiden lisäksi Korsholman lääni, Hämeen lääni ja Kastelholman lääni. Vuonna 1510 Kokemäenkartanon edelle oli kiilannut Viipurin lääni. Läänejäkin oli nyt jo enemmän, uusina myös Raaseporin lääni, Porvoon lääni ja Savonlinnan lääni. Koska verorasitus kohdistui ensisijaisesti peltoihin, on näitten lukujen valossa syytä olettaa, että Kokemäenkartanon läänin talonpojat olivat ahkeraa raivaajakansaa.

1400-luvulla oli Tyrvään seudulla jo olemassa lukuisia nykyisinkin tunnettuja kyliä, jotka saivat nimensä päätalon mukaan. Naapuriin ei ollut kovin pitkä matka mistään. Tyrvään hallintopitäjä oli jaettu maakirjoissa kolmeen osaan: Kallialan kolmannes, Lahdenlopen kolmannes ja Alinen eli Tyrvään kolmannes, johon Tapiolakin kuului 23 muun kylän kanssa. Kukin kylä oli saanut nimensä sen ensimmäisen talon perustajan mukaan tavalla tai toisella.

Professori Seppo Suvannon kokoamassa Satakunnan henkilötiedostossa vuosilta 1303–1571 on mainittu 1479 Tapiolasta olevan Laurens Tapion lainan kirkolta, joka oli panni ruista. Tämän aikaisempaa tietoa ei kylästä ole löydetty. Siitä saamme kiittää ehkä rauhassa oikeanmukaisesti eläneitä esi-isiä ja -äitejä. Esimerkiksi Roismalan ja Tyrväänkylän välisiä rajariitoja on ratkottu ja näistä on merkintä jo 1390. Samoin on eri kylien asukkaista merkintöjä huorinteoista ja puuvarkauksista ynnä muista rikkeistä. Tapiolasta ei mitään niistä. Myöskään huonoista aidoista ja silloista ei ole muistutettu kuten useita muita talonpoikia.

Niinpä siis saamme vain arvailla, kuka on ollut se Tapio, jonka mukaan kylä ja järvi on saanut nimensä. Onko hän pykännyt asuntonsa järven rannalle sinne rakennetun koulun paikalle, vai onko siellä asunut joku muu. Joka tapauksessa koulua rakennettaessa tontilta löytyi vanha kaivo. Ensimmäisissä maakartoissa järven siinä päässä ei ole mitään. Se on voinut olla myös jonkun muun asumus vaikkapa myöhempään aikaan.

Nimi Tapio viittaa metsästäjään, metsien mieheen. Tapiohan oli ammoin metsän jumala. Se voi myös merkitä metsien kätköihin, syrjäiseen korpeen asettunutta asukasta. Joka tapauksessa Tapio on uskottavasti ollut liikanimi, joka asutuksen laidoille, metsän keskelle ja kalaisan pienen järven rannalle jäänyt asukas on saanut tai ottanut.

Paljon on avoimia kysymyksiä. Onko tämä ensimmäinen Tapio saanut maansa kruunulta pelloiksi raivattavaksi ja mitä hän on joutunut siitä maksamaan? Onko maa ollut palkkio esimerkiksi sodassa osoitetusta urhoollisuudesta? Onko tämä maakirjoissa mainittu Laurens Tapio toisen polven asukas vai onko monta polvea häntä ennen? Tuskin ainakaan kovin monta päätellen siitä, että taloa ei oltu jaettu vielä sitä ennen. Tosin siihen aikaan oli tapana antaa talo perinnöksi vanhimmalle pojalle muitten jäädessä joko veljelleen palvelukseen tai muihin ammatteihin, jos ei sattunut talontytärtä tai -poikaa naimaan.

Vanhan kartan mukaan Tapiolanjärven ympärillä oli kolme taloa jo 1600-luvulla, mutta Suvannon henkilöluettelossa on Laurilan talo erotettu omine asukkaineen jo 1506, jolloin mainitaan Lauri Tapion maksaneen kirkolle yhden äyrin. 1540 talossa oli 2 hevosta, 6 lehmää, nuorta karjaa 5 ja lampaita 8. Mainitaan myös, että talo olisi halottu ennen vuotta 1524.

Nikkilä mainitaan omana talonaan 1524, jolloin Niilo (Nils Tapio) oli maksava kirkkoherralle karpion ruista. Heikki Niilonpoika isännöi Heikkilää 1540–1584. Hänen sanotaan olleen myös lautamiehenä kevätkäräjillä 10.6.1557. Näistä tiedoista voidaan olettaa, että 1600-luvulle tultaessa Tapiolassa oli vielä kolme itsellistä taloa, Laurila, Nikkilä ja Heikkilä, jotka nykypäivään tultaessa on jaettu hyvinkin moneen osaan.

Historia on mielenkiintoista. Saattaa löytää omat juurensa, niin kuin minäkin tämän Laurilan sukuhaaran mukaan. Asunhan vielä pienellä, moneen kertaan erotetulla pläntillä Laurens Tapion maata.

 

1600-luvun maakirjakartta Tapialan kylästä, KA a1: 73. (http://www.vanhakartta.fi/)

Tapiolankylän ympäristöä 1700-luvulla. Keskistenjärvi ja Hanhijärvi olivat tuolloin ihan oikeita järviä. (Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805.)