Taas oli stes semmone hetki, että nää epävakaset ilmat näytti parasta pualtansa. Lämmin suvituuli hönkäili koska muistaan sattu ja aurinkokin paisto aina sillon, ko ei ollun noita pilviä sen eresä. Ja se, tän heinäkuun kelit huamioonottae harvinaine hetki oli sillo ko Tapiolankyläkahvila aukesa ens kertaa tälle suvelle. Porukkaakir rupes pikkuhiljaksiin valluun paikalle ja kellää ei tuntunnu olevak kiruun kiärää. Nys stev viätettäs ehtoopuhretta iha kaikesa rauhasa ja oltas vaa yhresä.
Tän kerran kahveetuksesta hualta pitävät oli kokkoontunnu yhteisee neuvonpittoon, vaiko vaam muuton raattaamaa ennenkun se varsinainer ruuhka heitin tyämaallansa alko. Orotettavisa ku oli taas lähemmäks sata kahveejanosta ja pikkupurtavannälkästä ehtoopuhtee istujaa.
Mutte tänne vallan stek kahveeta juamaan tultu, olihan täälä step palio tuttujaki, joitten kans oli hyvä parantaa mailmaa. Kai se stek kokolailla hyvään änttiin ehtoommitttaan saatinki. Mutta sellisäks täälä oli viaraana tää Sastamalalaisteh hyvivointikoortinaattori Saarem Mervi, jonka puhheita kuuneltii jos ei ny ihas steh henkee pirätelle, mutta tarkkan kumminki. Ja olihan Mervillä step palio sanottavvaaki, siittä, mitä hän oli tekemäsä ja mitä jo oli aikaseks saatu. Mutta ihan ninkun kaikki mailmanparantajat tätä ennenki, nin tääkik korosti ihas stev viimeseks ja tärkeimpänä asiana sitä, että ihmisten täytys enempi vaa aktiivisemmi pittää hualta oikeurestansa saara kunnallisia palveluita. Ja sitä, että kun osa porukasta ei ossaa eres näitä palveluita hakkee ja löytää, nin pitäs semmostej jokka ossaa ja tiätää, käyrä näitä heikompiansakki hihasta kii ja kiskoo ne mukkaav vaikka pualiväkisi.
Siinä sitä ehtoopuhre kulu mukavasti, tuttuja jos stev vähäset tuntemattomampiakit tavatesa ja kuulumisia vaihrelle. Unohtamatta tiätystikkän makkarakrillij ja kahvion antimia. Siinä väjej joukosa rampatesa huamasin semmossenkij jutu, että palio vanhaa vakikävijää puuttu kuvasta, mutta jonkiverra stev valla uuttakis sakkia oli tullu paikalle. Nää ilmat ov viimes päivinä ollu stes sevverra arvaamattomia, ettei väkikattoo just tartte ihmetellä.
Yks ov varma ja se on stes se, että kaks kiärtää aina jokkaisen tykönä. Toine ov viaraskirja, johonka jokkaiek kävijä piirtää puumerkkinsä ja toine on tää arpojem myyjä. Joka kerta arvotaas ste epämääränem määrä palkintoja, ihas stes sem mukkaam mitä o palkinnoiks löytynny. Ja arvonta suaritettaa stev viimesesä pääsä ehtoon ohjelmaa. Niette kannata koskaal lähtee ennenku o varma, ettei mukkaal lähre jottain palkintoo. Tällä kertaa Kirsti ahkeroitti arpojem myynnisä ja saiki tallata ahkerasti erestakas pitkij ja poiki.
Kus stel löyty viälä onnetarkis stev vähäsen nuarempaa ikäluakkaa, nip pääsi se palkintoje arpomineki stev vihroviimen alkaan. Ja nousihas siältä ste jos jonkillaista palkintoo, ekaks lahjakortti sittarii ja kahveppakettia ja jos vaikka mitä muuta. Osa porukasta oli jo ehtinny lähteenki, mutta eiköhän niillekis ste saaraa voitot kottii hoirettua.
Täsä sai Sastamala-muki uure onnellise omistaja. Siittä sitä kelpaa stev vaikka ryystää aamukahvetta ja muistella tätä Tapiolan kyläkahvilaehtoota. Tästä jäi varmastikki kaikille tääläolleille hyvät muistot. Toivottavasti ens perjantaiehtoona o yhtä hyvät kelit ja niitten mukana tunnelmat korkeella.
