Aihearkisto: Yleinen

Taas kokkoonnuttii Vesterpakammäjellä

Taas oli stes semmone hetki, että nää epävakaset ilmat näytti parasta pualtansa. Lämmin suvituuli hönkäili koska muistaan sattu ja aurinkokin paisto aina sillon, ko ei ollun noita pilviä sen eresä. Ja se, tän heinäkuun kelit huamioonottae harvinaine hetki oli sillo ko Tapiolankyläkahvila aukesa ens kertaa tälle suvelle. Porukkaakir rupes pikkuhiljaksiin valluun paikalle ja kellää ei tuntunnu olevak kiruun kiärää. Nys stev viätettäs ehtoopuhretta iha kaikesa rauhasa ja oltas vaa yhresä.

Tän kerran kahveetuksesta hualta pitävät oli kokkoontunnu yhteisee neuvonpittoon, vaiko vaam muuton raattaamaa ennenkun se varsinainer ruuhka heitin tyämaallansa alko. Orotettavisa ku oli taas lähemmäks sata kahveejanosta ja pikkupurtavannälkästä ehtoopuhtee istujaa.

Mutte tänne vallan stek kahveeta juamaan tultu, olihan täälä step palio tuttujaki, joitten kans oli hyvä parantaa mailmaa. Kai se stek kokolailla hyvään änttiin ehtoommitttaan saatinki. Mutta sellisäks täälä oli viaraana tää Sastamalalaisteh hyvivointikoortinaattori Saarem Mervi, jonka puhheita kuuneltii jos ei ny ihas steh henkee pirätelle, mutta tarkkan kumminki. Ja olihan Mervillä step palio sanottavvaaki, siittä, mitä hän oli tekemäsä ja mitä jo oli aikaseks saatu. Mutta ihan ninkun kaikki mailmanparantajat tätä ennenki, nin tääkik korosti ihas stev viimeseks ja tärkeimpänä asiana sitä, että ihmisten täytys enempi vaa aktiivisemmi pittää hualta oikeurestansa saara kunnallisia palveluita. Ja sitä, että kun osa porukasta ei ossaa eres näitä palveluita hakkee ja löytää, nin pitäs semmostej jokka ossaa ja tiätää, käyrä näitä heikompiansakki hihasta kii ja kiskoo ne mukkaav vaikka pualiväkisi.

Siinä sitä ehtoopuhre kulu mukavasti, tuttuja jos stev vähäset tuntemattomampiakit tavatesa ja kuulumisia vaihrelle. Unohtamatta tiätystikkän makkarakrillij ja kahvion antimia. Siinä väjej joukosa rampatesa huamasin semmossenkij jutu, että palio vanhaa vakikävijää puuttu kuvasta, mutta jonkiverra stev valla uuttakis sakkia oli tullu paikalle. Nää ilmat ov viimes päivinä ollu stes sevverra arvaamattomia, ettei väkikattoo just tartte ihmetellä.

Yks ov varma ja se on stes se, että kaks kiärtää aina jokkaisen tykönä. Toine ov viaraskirja, johonka jokkaiek kävijä piirtää puumerkkinsä ja toine on tää arpojem myyjä. Joka kerta arvotaas ste epämääränem määrä palkintoja, ihas stes sem mukkaam mitä o palkinnoiks löytynny. Ja arvonta suaritettaa stev viimesesä pääsä ehtoon ohjelmaa. Niette kannata koskaal lähtee ennenku o varma, ettei mukkaal lähre jottain palkintoo. Tällä kertaa Kirsti ahkeroitti arpojem myynnisä ja saiki tallata ahkerasti erestakas pitkij ja poiki.

Kus stel löyty viälä onnetarkis stev vähäsen nuarempaa ikäluakkaa, nip pääsi se palkintoje arpomineki stev vihroviimen alkaan. Ja nousihas siältä ste jos jonkillaista palkintoo, ekaks lahjakortti sittarii ja kahveppakettia ja jos vaikka mitä muuta. Osa porukasta oli jo ehtinny lähteenki, mutta eiköhän niillekis ste saaraa voitot kottii hoirettua.

Täsä sai Sastamala-muki uure onnellise omistaja. Siittä sitä kelpaa stev vaikka ryystää aamukahvetta ja muistella tätä Tapiolan kyläkahvilaehtoota. Tästä jäi varmastikki kaikille tääläolleille hyvät muistot. Toivottavasti ens perjantaiehtoona o yhtä hyvät kelit ja niitten mukana tunnelmat korkeella.

Aloitettiin heinäkuu Valkeakosken reissulla

Heinäkuu näytti parhaat puolensa heti ensimmäisenä päivänään, kun Tapiolan vakaa kansa oli päättänyt lähteä Vesku-musikaalia katsomaan ja kuulemaan Valkeakoskelle. Sää todellakin oli mitä sopivin pienelle kesäretkelle. Oli aurinkoa ja lämmintä, mutta ei liian kuuma. Väki pakkautui lauhamon autoon ja nokka käännettiin Tampereen suuntaan. Siinä keskikesäisten maisemien vaihtuessa jakoi Seija liput, jotka jo hyvissä ajoin ennakkon oli tilattu.

Kesäisen maiseman vaihtuessa ikkunoitten ulkopuolella juttu luisti ja Tunnelmat olivat odottavan korkealla. Loppumatkasta otti Seija taas puheenvuoron ja kertoi ohjelmalehtisesta älukien mitä oli odotettavissa kunhan perille päästäisiin. Ja perillehän päästiin. Porukka jalkautui aurinkoiseen ja lämpimään Apianniemeen lähtien siirtymään kohti varsinaista tapahtumapaikkaa. Tyhjä katsomo täyttyi vähitellen ja illan spektaakkeli voi alkaa.

Parituntisen kuluessa saatiin seurailla Veskun kehitystä niin urallaan kuin ihmisenäkin. Uunot sun muut värikkäät roolihahmot vilahtelivat sopivasti musiikillisen tarjonnan lomassa, unohtamatta kuitenkaan sitä, että kaiken tämän takana oli ihminen. Ihminen, jolla oli voimakas tahto kehittyä alallaan, mutta joka silti kaipasi sitä oikeuttaan olla vain se Vesa. Näiden vaatimusten välillä tasapainoillen meni sitten vuosikymmenten aikana terveyskin ja vain muutama tosiystävä jäi jäljelle seuraamaan tähden viimeisiä vaiheita. Vahvaan imitaatioon perustuva esitys oli varsin pysäyttävä ja ajatuksia herättävä. Varsinkin, kun nuo kuvatut vuosikymmenent ja niitten vaiheet ja tapahtumat ovat tavallaan yhteisiä. Se oli yksi näkökanta sen ajan ihmisten viihdekäsityksestä. Ja vaikka tuo näyttelypuoli olisikin nykyihmiselle jo vierasta ja taaksejäänyttä, jäävät nuo eri runoilijoitten herkänkarheasti tulkitut laulut ikivihreuinä soimaan.

Niinpä sitten jäi Apianniemi taakse teattereineen. Suunta oli taas kohti Tapiolaa ja monellekin tuttujen maisemien vaihtuessa iloinen puheensorina täytti auton moni sulatteli vielä mielessään juuri koettua ja siitäkin keskusteltiin. Kimpanpään Timo intoutui vielä ottamaan puheenvuoron kertoen Leinon Eikan sanoin, mitä suomalainen mies ajattelee naisesta. Ilmeisesti kellään ei ollut tähän mitään merkittävää lisättävää, koskapa mitään kommenttia asiaan liittyen ei tullut. 

https://youtu.be/S5dmahFk0SI

Tervetuloa Tapiolan kesäkahvilaan heinäkuun perjantaiehtoisin!

Tapiolan kesäkahvila avautuu jälleen ja nyt on vuorossa jo 14. kesä!

👉 Kesäkahvilan avajaiset perjantaina 4.7. klo 18-21 Vesterbackan mökillä (Kivisillantie 7, Sastamala). Vieraana kaupungin hyvinvointikoordinaattori Mervi Saari. Arpajaiset.

👉 Kesäkahvila perjantaina 11.7. klo 18-21. Yhteislaulattajana pelimanni Tiina Rampa. Vieraana Kutalan Nuoriseuran edustajat. Arpajaiset.

👉 Kesäkahvila perjantaina 18.7. klo 18-21. Legendaarinen Kaluehtoo – Ernomasten vehkeitten tunnistamiskilpailu! Arpajaiset.

👉 Kesäkahvilan päättäjäiset perjantaina 25.7. klo 18-21. Lettukahvila! Vieraana Pirkanmaan Vuoden Kylän 2024 Hämeenkyrön Heinijärven väkeä. Voileipäkakkuarpajaiset!

Lämpimästi tervetuloa yksin tai yhdessä läheltä tai kauempaa!

Kun Tapiolassa Jussia juhlittiin

Hiukkasen viileähkö, mutta muuten ihan kohtalainen juhannussää otti vastaan Laavulle saapuvat tapiolalaiset viime perjantai-iltapäivänä. Vaikka taivaalla väliiin seilasi hyvinkin tummia pilviä, säästyttiin sentään sateelta. Viileä keli ja hiljakseen henkäilevä tuulenvire pitivät kaikenlaiset inisijätkin loitolla. Oli siis mitä parhaimmat olosuhteet viettää rentoa ja rauhallista aattoiltaa yhdessä.

Väkeä olikin kertynyt melko mukavasti ja jos kelit olivatkin vähän viileät, eivät tunnelmat olleet sinne päinkään. Nuotion ympärillä, jos sitten hiukan syrjemmälläkin siitä juttu luisti entiseen malliin ja nauru raikui kuten asiaan kuuluikin. Oltiinhan taas kokoonnuttu muutaman viikon jälkeen yhteen ja paljon oli sillä aikaa maailmalla jos ihan omalla kylälläkin tapahtunut kommentoitavaa.

Lähes yhtä rutinoituneen tottuneesti kuin yhdistyksen puheenjohtajan pestiä, hoiteli Seija tulta, että paikalle tulleille olisi riittänyt kuumaa nokipannukahvia ja makkaraa. Eikä kummastakaan tullutkaan puutetta. Siinä ohessa vaihdeltiin kuulumisia ja muisteltiin menneitä aikoja ja jo keskuudestamme poistuneita henkilöitä.

Oli myös, juttelun ja ilonpidon välillä aikaa ja tilaisuus vain pysähtyä katsomaan ja kuulemaan kauniin järvemme kesäöistä rauhaa. Alkukesän heleä vihreys, silloin tällöin järveltä kantautuvat vesilintujen huutelut ja laineitten laiska loiskinta rantakiviin, mikäs sen rauhoittavampaa ja rentouttavampaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Näin kului verkalleen tämänkin juhannusaaton iltapuhde mukavassa seurassa kuulumisia vaihdellen ja maailmaa parannellen. Ehkäpä monenkin ajatukset oli Kirsti pukenut sanoiksi myöhemmin todetessaan, että ilta oli ollut lähes täydellinen, oli mukavaa seuraa, hyvä sää ja nokipannukahvia. Ainoa, mitä jäi kaipaamaan, oli haitarin soitto. En tiedä, josko tuohon asiaan tulevina aikoina saataisiin parannusta, mutta tuohon voisi silti kommentoida ihan kotoisen tyrvääläisittäin että kyä näi o. Vaikka oltiinkin lähes yöttömässä yössä, hämärtyi ilta sentään jonkin verran. Hämärän vähitellen laskeutuessa laskeutui hiljaisen tuulen mukana myös entistä viileämpi henkäys. Sen myötä poistui väki paikalta yksi toisensa jälkeen, viimeisten vielä jäädessä varmistelemaan, että tuli oli varmasti sammunut.

Puurojuhla Tapiolalaisittain

Torstaina viides päivä kuluvaa kuuta oli Tapiolan vakaa kansa taas kokoontunut yleiseen ja yhtäläiseen, jo perinteiseksi tulleeseen puurojuhlaan seurakunnan leirimajalle. Keli oli niukin naukin pakkasen puolella ja jotakin lumentapaistakin oli maassa sen verran, ettei vallan pimeydessä tarvinnut vaeltaa. Niinpä porukkaa olikin kokoontunut paikalle melko runsaasti, vaikka laskutaitoiset havainnoivatkin määrän olleen hiukan viime vuotista vastaavaa pienempi. Mitäpä se olisi puurojuhla ilman kunnollista puuropuhetta. Ei mitään ja niinpä Kirsti hoitikin homman kotiin seuraavaan tapaan. https://youtu.be/3BYDvFav2A0

Kirstin puheen punainen lanka oli lähinnä se, miten lähimmäisitään pitää huolehtia ja siinä tulee joskus väkisinkin astutuksi ns. harmaalle alueellekin sääntöjen ja voimassa olevien käytäntöjen suhteen. Joskus se vain on niin, että tarkoitus pyhittää keinot.Tämän itse kullekin ajattelemisen aihetta antaneen puheen jälkeen olikin sitten vuorossa itse puurottelu. Kuten saatiin kuulla, oli tänäkin vuonna jaossa manteleita ihan kaksin kappalein ja puuroa kyllä riittäisi nälkäisemmällekin joukolle. Näin Seija puoleastaan yllytti kansaa käymään käsiksi pöydän antimiin. https://youtu.be/QSFnSccQtbo

Kun pahimmasta puuronnälästä oli päästy, seurasi vapaan sanan aika. Ja kuten täkäläisiin tapoihin kuuluu, ei kellään ollut mitään enempiä sanottavia. Niinpä tämä osuus jäikin sitten enempi Seijan huoleksi. Koska oli jo melkein itsenäisyyspäiväkin, oli Seija sanut mukaan nuoremmankin polven edustajan. Valitettavasti tämä esitys tuli niin yllättäen, että osa siitä jäi taltioimatta, mutta näin muistutettiin kohtapuoliin seuraavasta itsenäisyyspäivästä. https://youtu.be/7WhtVNA-Ftc

Sen jälkeen visailtiin laulunsanojen tuntemuksesta. Ja kun hyvään alkuun oli päästy, näytettiin ihan käytännössäkin, miten vanhakin nyt nuortuu. Improvisoitu esitys tämäkin. https://youtu.be/Wxy8ZtpiD9c

Sieltä puurosta löytyi kuin löytyikin se manteli. Ja jokainenhan muistaa, mitä tuollainen löytö jenkkiperinteen mukaan tarkoittaa. Täällä kuitenkin annettiin jenkeille perinteineen pitkät lutukat ja sen sijaan mantelin löytäjä piti pienen mantelipuheen. Sattuipa sopivasti, että se oli juuri puuron keittäjä, joka sen mantelin löysi, joten pikku puhe kävi hyvinkin luontevati. Tähän tapaan Kati lopetteli puhettaan mantelista, jos hiukan sen vierestäkin. https://youtu.be/K1XvbNtCTGQ

Meillähän on ollut jo vuosikausia tapana kokoontua heinäkuun perjantaiehtoisin Vesterpakanmäelle kyläkahvilan merkeissä. Vaikka toiminta siellä onkin talkootyötä, vaatii se myös isäntäväeltä yhtä jos toistakin tointa ja huolehtimista. Lisäksi menneenä kesänä yhdistys järjesti myös Entisöijän aarteet- tapahtuman, joka toteutettiin Mäki-Laurilan Jaskan tontilla ja kyseessä olivat pääsääntöisesti hänen entisöimänsä koneet ja rakentelemansa laitteet. Näitä kahta tapahtumaa muisteltiin seuraavasti. https://youtu.be/DiH51EHon1A

Ja niinkuin tapana on ollut ja ilmeisesti tulee olemaankin siirryttiin näitten ohjelmanumeroitten jälkeen yleiseen ja yhteiseen kahvitteluun. Siinä tämä tunnelmallinen ilta sitten vierähti kohti loppuaan, kuulumisia vaihdettiin, nautittiin kahvista ja joulutortuista pipareilla höystettynä. Taas oli kylän väki koloontunut yhteen. Taas oli saatu viettää mukavaa iltapuhdetta puuron, kahvin ja hyvän seuran merkeissä. Tästä oli hyvä itse kunkin lähteä kohti omaa jouluaan ja sen valmisteluja.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille, toivottaa Tapiolan Kyläyhdistys!

Joulun valoa Tapiolaan

Sää ei ollut perin jouluinen sunnuntai-iltana joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun Tapiolassa avattiin yleinen ja yhteinen joulunaika sytyttämällä jo neljäntenä vuonna kylän yhteisen joulukuusen valot Harjunpään Iston pihalla. Sumuisentuhruisesta ja ajoittain sateisestakin säästä huolimatta olivat kyläläiset taas kerran ottaneet asian sen verran omakseen, että olivat saapuneet paikalle varsin runsaslukuisina.

Tilaisuuden aluksi piti Seija pienen alustuspuheen asiasta ja hiukan sen vierestäkin, minkä jälkeen tihkusateiseen iltaan kajautettiin kuin yhdestä suusta vanha tuttu Joulupuu on rakennettu -laulu. Ja vasta sen jälkeen luvunlaskun mukaan syttyi taas kerran Harjunpään Iston pihakuusen valot loistamaan syksyiseen kaamospimeyteen. Siinä se nyt loistaa, sumun ja sateen keskelläkin.

Valojen sytyksen jälkeen kokoonnuttiin perinteiseen yhteiskuvaan kuusen juurelle. Nuorella väellä tuntui ja kuului olevan ihan omaakin hauskaa kuusen ympärillä ja sen läheisyydessäkin. Varttuneempi väki sen sijaan siirtyi vähitellen nauttimaan pipari- ja glögitarjoilusta, jonne sitten pikkuväkikin muilta kiireiltään joudettuaan löysi tiensä. Mitä siitä, jos olikin pimeää ja märkää, olihan taas kerran saatu kokoontua yhteen yhteisen asian merkeissä. Taas loistaa kylän yhteinen kuusi valaistuna ja iloksi kaikille kyläläisille ja myös ohikulkijoille tuomassa oman piristyksensä tähän loppusyksyn syvimpään pimeyteen.

Mies ja rauta – entisöijän elämäntyö

Viikonloppuna 10.-11.8. oli kylällä Wanhojen juhlaa. Jo toista kertaa pääsi suurikin yleisö katselemaan, ihailemaan ja ihmettelemään Mäki-Laurilan Jaskan (kuvassa) kunnostamia ja entisöimiä koneita. Edes lauantain sateisentuhruinen sää ei estänyt tapahtuman onnistumista, sillä parinsadan kävijän raja rikkui jo ensimmäisenä päivänä. Aamupäiväisiä tunnelmia, sataako vaiko eikö. https://youtu.be/A4-TCrqDKQA

Kurja kelikään ei estänyt kiinnostusta näihin vanhuksiin. Taidokkaasti kunnostetut ja entisöidyt esineet ovat aina kauniita, olivatpa ne sitten mitä sorttia hyvänsä. Vanha muotoilu on aina lähtenyt siitä, mikä silmää miellyttää. Nyt näitä silmäniloja oli saatu mahtumaan melkoisen mittava otos yhdelle tontille. Tässä osa näistä uuden elämän saaneista. https://youtu.be/-wRqPgqkh6E

Vaikka entisöityä ja kunnostettua kalustoa olikin suurimmaksi osaksi näytillä, löytyi joukosta muutamia laitteita, jotka entisöijämestari oli itse valmistanut. Ne eivät kaikistellen suuruudellaan erottuneet joukosta, mutta niistä havaitsi kyllä, miten jo valmiita komponentteja persoonallisen ja omaperäisen näkemyksen ja kokemuksen mukaan yhdistelemällä saadaan aikaan yhtä sun toistakin mielenkiintoista värkkiä. Ja ihan käytännössäkin toimivia laitteita. https://youtu.be/j5HUK9yMjWM     https://youtu.be/WbYwePCHouA

Jostakin syystä jäi sellainen mielikuva, että tämä vanha Riuku-Vammas oli yksi niitä koneita, jotka herättivät paljon mielenkiintoa ja monenlaisia muistoja. Ainakin päätellen siitä, että sen ympärillä jatkuvasti pyöriskeli suurinpiirtein koneen ikäistä väkeä. Eikä vallan turhaan pyöriskellytkään, sillä aina kuului jollakin olevan jonkinlaisia kokemuksia tästä koneesta ja sillä aikanaat tehdyistä töistä. Ja miksei olisikaan ollut, olihan tämä ensimmäinen varteenotettava kotimainen ratkaisu sen ajan haasteisiin, kattaen niin metsien kuin peltojenkin ojitukset, raivaukset, rakennusmonttujen kaivuun ja tiestön uudelleenrakentamisen. Monessa oli tämäkin kone ollut mukana. https://youtu.be/Z9mES1ExvXk

Toinen, mikä keräsi ympärilleen paljon väkeä, oli Fordin juhlamalli. Ei sekään suuruudellaan koreillut, mutta tässäkin kohdin voidaan todeta, että pieni on kaunista. Ja sitä tämä ihan pakastavedetyn näköiseksi entisöity pikku-Ford oli. https://youtu.be/YqB3y1rpuPQ

Mutta olipa tapahtuma mikä hyvänsä, sen onnistumisen pohjana on aina se talkoolaisten porukka, joka taustalla hiljaisina, mutta sitäkin osaavampana ja ahkerana mahdollistaa kaiken mahdollisimman sujuvan toimimisen. Paikoittajat, lipunmyynti, huolto, eri myyntipisteet. Yksinkertaisilta ja helpoilta, ihan arkipäiväisiltä tuntuvia juttuja. Mutta antaas olla, että joku niistä tökkii, tai pahimmassa tapauksessa useampikin. Koko tapahtuma voi kaatua ihan pelkästään siihen. Siksi viikonlopun onnistumisesta saadaankin kiittää, paitsi Jaskaa, joka antoi pihansa ja koneensa yleisön ällisteltäviksi, myös yhdistyksen aktiiveja, jotka jo keväästä asti ovat pohjustaneet tapahtumaa, ensin ennakkoilmoittelulla, sitten selkeän ja ajan oloon tarkentuvan työn- ja tehtävien jaon avulla. Näin saimme hiukan ankeahkoissa olosuhteissa alkaneesta tapahtumastamme sujuvan ja onnistuneen. Näin saimme kaikille niille viidellesadalle kävijälle jäämään muiston, että tänne todellakin kannatti tulla. https://youtu.be/T7RP1o4Onsw

– Veikko Kurki