Helteinen tiistaipäivä alko jo kallistua ehtoon puolelle kun Tapiolan vakaa kansa tunkeutui Lauhamon bussiin ja suunnaksi otettiin Valkeakoski. Ja tarkemmin sanottuna Apianniemi. Ja jos hiuksia halkomaan ruvetaan, oli lopullinen päämäärä Apianniemen kesäteatteri, jossa tänä kesänä on menossa Katri Helena. Kun oli alkuun päästy, piti tietysti jakaa liput, minkä yhteydessä ne tietysti maksettiin. Seija tässä tasapinoilee siinä puuhassa.

Matka on takanapäin ja väki alkaa vaeltaa kohti teatteria. Ilmastoidun auton viileydestä ulos astuminen on kuin jääkaapista kuumalle paistinpannulle hyppy. Helle tuntuu vieläkin melkoiselta, vaikka iltapäivä on jo pitkällä. Pikku ryhmissä muihin paikalle tulleisiin sulautuneena lähdettiin etsimään sitä omaa paikkaa.

Vaikka Vakeakoski onkin tehdaspaikkakunta, on Apianniemi mukavasti vihreä ja rauhallinen paikka kesäteatterille. Lisäksi ympäröivät vedet pitävät ilman melko mukavana helteelläkin.

Tämän vihreyden ja vesien ympäröimäksi oli rakennettu varsinainen teatteri näyttämöineen, katsomoineen ja ennenkaikkea paahteelta jos toisaalta sateeltakin suojaavine katoksineen. Kun katsomosta oli löytynyt oikeat paikat, oli hyvää aikaa tutustua hiukan ympäristöönkin, missä meille pian esitettäisiin kappale suomalaisen iskelmän legendaa. Yksinkertainen näyttämö niukkoine lavasteineen antoi odottaa, että esitys olisi vallan jotakin muuta kuin niukka ja yksinkertainen.

Tämän vuonna -45 Tohmajärvellä syntyneen laulajalegendan ääni on vuosikymmenien kuluessa muodostunut yhdeksi niistä sinivalkoisista äänistä, joka on pysynyt mukana vuosikymmenestä toiseen. Ja lähemmäs parikymmentä kultalevyä kertonevat hänen suosionsa laajuudesta. Vaikka hän tulikin aikanaan suuren yleisön tuntemaksi Puhelinlangat laulaa- kappaleellaan, oli hänen ensimmäinen levytyksensä jo vuotta aikaisemmin tehty Poikien kuvia. Hänen uransa päättyi helsingin Olympiastadionilla järjestettyyn Katri Helena Viimeinen ilta -konserttiin elokuussa -25.

Katri Helenan ”Puhelinlangat” alkoivat laulaa vuonna -64. Kun aloitin samana vuonna koulunkäynnin ja hänen uransa kesti vuoteen -25, voi sanoa, että hänen tulkintansa ja äänensä ovat kulkeneet yhtä matkaa kanssani. Erityiseti se, että hänelle sopivat ja häneltä onnistuivat niin letkeänrempseät renkutukset kuin syvällisempien ja vakavienkin tekstien tulkinta, tekivät hänen suosiostaan hyvin laajan. Lisäksi pitkäksi muodostunut esiintymiskausi teki hänen suosioonsa kerroksellisuutta. Häntä kuuntelivat niin nuoret kuin vanhempikin väki.

Ei siis ollut ollenkaan ihmeellistä, että monet jännityksellä odottivat, miten tuollainen persoonallisuus esitettäisiin näyttämöllä. Tottakai esitys alkoi tuolla läpilyöntikappaleella. Sen jälkeen kappaleitten kronologinen järjestys unohdettiin ja tähden elämäntilanteet saivat määräävän roolin.

Tähden elämänvaiheet tuotiin pääkohdittain esiin tavalla, joka ei jättänyt kylmäksi. Ilot, surut, onnen- ja pettymyksienkin hetket kuvattiin mukaansatempaavalla tavalle.

Kun elämään hyvinkin läheisesti liittyy myös kuolema, tuotiin sekin tähden lähipiirin kautta esiin. Selkeästi, mutta herkästi kuitenkin.

Kaikiaan esitys oli hyvin vahvasti tunteita ja muistoja herättelevä. Monien tutuksi tulleitten kappaleitten mukana se kuljetti kuulijaa paitsi tähden, myös monien omien elämänvaiheitten kautta vuosikymmenien takaa nykyhetkeen.

Väliajan jälkeen palailtiin taas paikoilleen seuraamaan tähden elämänmenoa.

Esitys jatkui yhtä vauhdikkaana ja tunnekylläisenä loppuunsa asti. Harmi, ettei kuvaaminen ollut sallittua esityksen aikana. Tässä kuitenkin lopputunnelmia.

Varmasti esitys jätti useimmille katsojille paljon mietittävää. On selvää, että monen elämänvaiheet ovat jollakin tavoin kietoutuneet Katri Helenan musiikin ympärille ja sisään. Hän on kulkenut mukana on häntä sitten arvostettu tai ei. Nyt hänen koko uransa kohokohtia ja laskukausia valottava esitys nosti monelle varmastikin pintaan muistoja ja tunteita, jotka jollakin tavoin kuuluvat tähän yhteiseen menneisyyteen. Ja hyvä näin, sehän kai oli tarkoituskin.