Soli heinäkuuv viimene perjantaki ja samon tein koko kuukaurev viimene päivä, ko kokkoonnuttii viimestä kertaa tänsuvisee kesäkahvilaa. Sääki oli mitä torennäkösin, eli siittei oikeen saanu tolkkua, alkaako sattaa vai paistaa. Ehtoom mittaa sitte seki selvis, poutana pysy ja vällii oikee ste aurinkoki paisto. Ja paistamineha oli muutenki tän ehtoon se ninsanottu punane lanka. Ja paistopuuhisa hääräs veteraanipaistaja arvonime ansaittevat Kati ja Sakke. He pitiki ste valla hyvi huale siittä, ettei kenenkän tarvinnu kauaa jonosa seistä enneko sai läty lautasellensa.

Mutta oli sitä muutaki ohjelmaa ehtoommitaa. Truparuuri Ritane paremma pualiskonsa, Marjan kans oli tullu koko ehtooks laulaa ja laulattaa. Vanhoja tuttuja ja stev vähä ourompiaki kappaleita kelailtii valla stes sujuvasti mukava jutustelu höystämänä.

Ensalkuu tää Marja, ihas stev vaa ninko lämmittelyks pohriskeli, mikä mahtaa yhristää truparuuria ja riakonia. Olikis ste ollu senverra mutkikas juttu, että oli oikes stet tekoäly pitäny ottaa avuks. Oliha se, nimittäi se tekoäly, ste huamannu semmosenki asia, että ko toi truparuuri ens reppii ihmise auki, ni peräsä hipsii ste tää riakoni ja tarjoo olkapäätä. Voi se ninki olla ja kai ste onki, ko o oikee konneella tutkittu juttu.

Siton vähävväliä ollu semmosta puhetta, että tars saara tota nuartakiv väkkee mukkaa näihi kylän yhteisii riantoihi. Yhristys kualee vanhan kaartin mukana, jossei nuaremmat lähre ja ota asioita omiksensa. Näi se vaan o. Just kulunneella viikolla haurattii yks yhristykse palvelu, ko ei sille ennää ollu käyttäjiä. Sen tähren o aina luannikasta nährä ja huamata, että täälä näkkyy joskus vähäse nuarempaakiv väkkee. Että vanha ja uus kohtaa ninko tosa ekasa kuvasa.

Ei tää truparuurikan koko ehtoota yhteemmittaa jaksannu soittaa ja laulaa. Välliil leikittii Marjaj johrolla esittäytymistä kuukausittai. Tää leikki muute paliasti semmose ihmeellise asia, että paikalla oli suuri joukko ihmisiä, jokkei ollu syntynny minkän kuukauren aikana. Ja vaikka tää muuki keskenäine inhvormaatiovvaihto vei palio aikaa ja yhteistä huamioo, oli jo perinteeks tullee runonkiv vuaro jossaiv välisä. Päiviö hoitikis sen pestiv valla tyylikkäästi.

Oman ossutensa Ritaset päätti Marjan pitämää piäneen hartaushetkee. Siinä oli hyvin suuri paino pistetty sille, mitä tääki kyläyhristys o koko olemasaolonsa aikana käytännösä koittannu toteuttaa. Sille, että jokkainen tarvittee toista, yhresä o palio luannikkampi olla ko yksiksee murjottaa ja kaikkee mukavaaki saa aikaseks ihas stet toisella tavalla porukalla ko yksij jupuamalla.

Jo totuttuu tappaa ehtoov viimene ohjelmanummero oliki ste tää arvonta, josa voileipäkaku onnelline saaja ratkastii. Muttei se viälä riittänny, oli siinä lotterisa palio muitaki palkintoja. Täsä ny kakun onnelline voittaja saa puhheejjohtajalta onnittelut ja lähempiä ohjeita siittä, miten tän palkinnon kans pitäs jatkosa toimia, että sen lopullisesti sais omaksensa.

Tällai se stev vähitelle ja ihan ko huamaamattaki kulu loppuunsa, tää tän kesän viimenen kesäkahvilaehtoo. Taas o yhristykse aktiiveilla melkone määrä talkootunteja takanansa meitin kaikkien hyväks. Isot kiitokset kaikille, jokka tätä ruljanssia taas ootte kesän muitten kiireittenne ohella jaksanneet ja ehtinneet pyärittään. Ja vähintäänki yhtä isot kiitokset Kirstille ja Hannulle, jokka vuaresta toisee antaa pihapiirinsä yhristykse käyttöö. Puhumattakan siittä, miten he ovat mukana sen lisäks talkootyäsäkin näitten kahvilaehtoitten aikana.