Nin stä taas oliki tullu toi prejantakiehtoo ja se ny heinäkuusa meinaaki stes semmosta, että kokkoonnuttaan tänne Vesterpakammäelle viättää tota viikollopu alkua. Ilmaki oli ste luannikkaasti lämmin, muttei liika kuuma kumminka. Ja ninkus stä tavaks o tullu, aloteltii tätäki entoota nimenkirjotuksella. Samalla voi ste reenata stä kirjottammista hiuka enemmänki kirjottamalla sen nimensä muutammaa arpalippuu. Seija täsä pittää hualta, että kaikkie nimet tullee kirjoihi ja kansii. Taikka ainaki kirjoihi.
Seniorit praattaa ste valla omalla penkillänsä. Hianoo, että Kesäkahvila vettää vaa pualeensav vaikkei iha ste kylillä ennää asuttastka. Ja vanhoja muistellaa, mitäs niistä tänajjaan jutuista olis muisteltavvaakan. Lepposasti vaa ehtoo kulluu vanhoje tuttuje keske.
Yks juttu, mikä o aina jääny vähä ninku muun tohinav varjoo, o tää kirjaloora tosa möki kuistilla. Siittä ko saa jokkaine valkata iha ste ilmaseks miäleistänsä lujettavvaa. Kyä siittä monet kirjat o tänkik kesä aikanna lähtenny mailmalle. Tämmöne o ihas ste luannikas asia lukeville ihmisille. Aika monta hyvvää kijaa oon ittekkin siätä trehvannu.
Mutta aikaki siinä kuluja oli tullu vuaro tälle tän kertaselle viaraalle, jokoli Torpom Markku Keikyän Perikunnasta. Hän se sitte setviki, mistä tollanenki nimitys ko Perikunta johtu. Mutta viälä vähintäänki yhtä miälenkiintosempaa juttua oli tulosa. Keikyä riippusilla korjausrojekti oli ollu torella mittava talkoohenke osotus. Ei se ollu pelkästää ”vasara ja nauloja.” Siäher ruljanssii kuulu myäs melkone määrä tätä kaikkie kiittelemmää paperisottaa ja muuta taustatyätä, jokka stem mahrollisti ite tän rakennustyä sujuvuure.
Sitte olikiv vuarosa vappaa sana. Leena tosin tais vihjata jottain siähes suuntaa, että vappaaehtosestip pakolline sana, mutta kertoili kuitenkis ste pitkät pätkät tän paikkaseuru asutukse syntyvaiheita ja tais siinä juttu hiuka sivuta paikallise nimistönki alkuperiä. Osittai tuttua juttua noin pääasiasa, mutta tuli siälä jottai semmostaki mitä en oo enne kuullukkan.
Tiätystikki ohjelmaa kuulu jo lähes perinteiseks muarostunnu myäs Päiviö runo. Sillä pojjaalla niitä tuntuukip piisaava vähä joka lähtöö. Luannikastaha se on niitä kuunnella. Hän ko ossaa lausua ne nim mukavasti. Ja juu ei, vaikka vähäse siltä näyttää, ei Seija oo vahtimasa, ettei Päiviö vaa lähre keske kaike karkuu.
Seuraavasta puhheevvuarosta vastaskis ste tää Ruahose Ilkka tualta Illo pualesta. Vaikka hän joskus aikasemmi olikit tullu kuulluks lentoharrastuksestansa, ei hän sentään tällä kertaa ollu reissussa lentäe, vaa hälloli kulkupelinä veteraanivoorti, jonka vaiheista riitti pitkät tarinat. Kuinka se tuli hankittua ja mitä kaikkee miälenkiintosta sejjälkees stet tapahtu. Mone sorttista mutkaa ja mäkkee oli siinäki, enneku sillä ajeleen päästii.
Mutta ettei homma valla olis muntteriopiks menny otettinkis ste välli taas hiukkase runollisempaaki meininkiä. Jaakkola Terhi halus ihas stev välttämättä lausua runo kankurista. Se käviki hältä valla ster rennon lupsakasti. Semmosia piileviä kykyjä tältä kylältä satev vaan o lähtenny. Hyvä, että poikkeevat aina välillä tääläki.
Ja ko tällä taiteellisella pualella ny oli päästy alkuu ja vauhtii, jatketti samallaviisii etteenpäinki. Heli ja Seija esitti kaksääniseti tän vanha viisu siittä, miten meki ansaitaa arvo. Siis ei Arvoo vaan arvo. Toisissannoin sen viisu ensimmäise värssy. Ja jos joku muistelee menneitä, nin just tää samane viisu oli yks näitä lauletuimpia sen ennenvanhase Tapiola maamiässeura tillaisuuksisa.
Semmosilla lisukkeilla höystettynä tää neljäs kahvilaehtoo olikis ste saatu jo siähep pisteesee, että oliki vuaro kattoo, ketä tänehtoine arpalykky oli suasinnu. Seija siinä taas oli äänesä ja Kirsti taustavoimina nostattamasa arpoja. Taas oli kaikellaista palkintookik kertynny lahjakortista karkkipusseihi asti. Täsä kesäne kankaskassi löytää onnelise omistajansa.
Ehtookis siinä alko pikkuse jo viilentyä ja väki poistua paikalta. Mutta ens perjantakiehtoon tullaan taas. Se onkis stev viimene ehtoo heinäkuusta ja sillon kai ste eletää ko viimestä päivää ja senki ehtoopualta. Tervettulloo sillonki mukkaa mennoo.










