Yöllinen sade oli saanut sillan alitse virtaavaan veteen hiukan lisää eloisuutta, itse asiassa oli ihmeteltävää, miten nopeasti oja sateeseen reagoi. Iltapäiväksi oli taas lisää vettä luvassa, joten oman jännityksensä tähän reissuun toi sekin, kastutaanko vai ei. Ja jos kastutaan, miten paljon. Kukaan ei kuitenkaan identifioitunut sokeripalaan, niin että matkaan lähdettiin pikku alkuvenyttelyn jälkeen varsin hilpeällä mielellä.

Sateinen ja lämmin sää oli saanut kaikenlaiset sienet riehaantumaan vallan vimmattuun kasvuun, muttei se suinkaan ollut ainoa pitkäksi venähtäneen syksynalun aikaansaannos. Tämä rätvänäkin oli kai luullut kesän vain jatkuvan ja kukki täyttä päätä, vaikka edellisen kukintakierroksen siemenetkään eivät vielä olleet ehtineet pudota.

Jo tutuksi tullut polku johdatti meidät norkkojensa painosta riippuvan lepänoksan alitse nousevaan rinteeseen, johon tallautunut polku katosi tuolla jossain edessäpäin kuusikon suojaisaan hämäryyteen. Avonaisella rinteellä kasvava heinä oli jo sateen jäljiltä kuivahtanut sen verran, että pääsimme metsään ja selvälle polulle lähes kuivin jaloin.

Vaikka syyskuu onkin ollut lämmin, oli sentään yhtenä yönä käyty sen verran pakkasen puolellakin, että saniaispöheiköt toisin paikoin nuokkuivat syksyisessä ruskeudessaan. Muu luonto ei vielä näyttänyt olevan millänsäkään tuosta hetkellisestä hallasta. Päinvastoin, sienien paljous ja hyväkuntoisuus kertoivat hyvinkin suotuisista kasvuoloista.

Tämänkertaisen reittimme polku kiemurteli parinkin pienen avokallion nyppylän sivuitse. Tuhruisen harmaanakin päivänä kallioiden jäkäläpeite, jos ei nyt ihan loistanut, mutta erotti kuitenkin selvän vaaleana kallion pyöreähkön muodon. Tällä kertaa aikamme ei riittänyt kallioille poikkeiluun vaan jatkoimme polkua eteenpäin.

Pienen harjanteentapaisen yli kavuttuamme laskeuduimme taas alavampaan seutuun, missä toisin paikoin jouduimme kiertelemään polulle muodostuneita vesilätäköitä. Maasto laski pikkuhiljaa koko ajan ja pohja muuttui sitä mukaa myös tuoreemmaksi. Jo jonkin matkaa aikaisemmin kuului veden solinaa ja eihän siitä sitten montakaan askelta tarvinnut enää ottaa, kun edessä oli melko vuolaastikin virtaava oja. Onneksi nämä polut ovat ahkerassa käytössä ja joku oli nähnyt sen verran vaivaa, että oli rakentanut pienen sillantapaisen ojan ylitystä helpottamaan.

Hetimiten sillan jälkeen polkumme yhtyi harjanteen toista puolta kiertävään poluuun ja lähdimme sitä pitkin palailemaan kohti lähtöpaikkaamme. Pieni sateetuhaus tuli ja meni, ei siinä kukaan mitään suurempaa draamaa havainnut. Näin matkamme sitten jatkui, parin puunrungon yli ja yden kiertäen, mukavaa mäntykangasta pitkin kohti alempana odottelevaa kuusikkovyöhykettä, joka sitten hiukan tiputteli lisää vettä päällemme.

Seuraavaksi kerraksi, lauantaille 30.9. sovittiin sitten lähtöpaikaksi taas Tapiolankujan pää ja aikahan on tuo vanha tuttu klo 13.00. Syksyn edetessä kelitkin saattavat muuttua arvaamattomiksi. Muistakaa säänmukainen varustautuminen, kävelysauvat ja sen verran huumoria ja pahaa sisua mukaan, ettei mahdolliset ilmastonmuutokset kesken lenkin pääse yllättämään.

Tervetuloa syksyiselle metsälenkille vaikka isommallakin porukalla.

– VK

Viime lauantaina lähdimme matkaan Koivulantieltä, aluksi Munkintietä seuraten. Heti ensimmäiseksi ylitimme Pesurinojan, Kravin, Ravin , tai miten sitä kukin nyt haluaakin kutsua. Viimeisistä kaatosateista oli jo pari viikkoa aikaa, joten meno sillan alla ja sen kahta puolta oli melko rauhallista, vaikka kummallakin puolella jonkinlaista koskipaikkaa onkin havaittavissa. Siinä se oli, silta yli synkän virran.

Pienellä, mutta sitäkin sitkoisemmalla joukollamme ei kutenkaan ollut aikomustakaan ruveta synkistelemään sillalla vaan reippaasti vain yli ja kohti edessä odottelevia haasteita. Tällä alueella polkujen pohjat ovat todella kuluneita, mikä kertoo siitä, että niitä käytetään runsaasti. Myös pyöräilijät käyttävät tätä aluetta ja tälläkin kertaa joukkoomme oli liittynyt yksi tällainen.

Alun kuusikosta päästyämme kulku jatkui valoisalla ja ilmavalla mäntykankaalla. Täällä polkuja risteili pitkin jos poikinkin. Mäntykankaan puolukkamättäät herättivät myös ihastusta. Polku kiemurteli jonkinlaisen harjumaiseman yli vinottain kohti Roismalan hautausmaata.

Paluumatkalla olisi ollut valittavissa monia muitakin reittejä, mutta päätimme jättää ne muille kerroille. Selvä kulku tasaista polkua oli kaikkien mieleen enemmän kuin lähteä seikkailemaan uusille ja tuntemattomille reiteille. Niinpä matkaa tehtiin jo tutuksi tulleella, vinosti yli harjun johtavalla reitillä.

Seuraavaksi kerraksi, 23.9. päätettiin kokoontua samassa paikassa ja samaan aikaan eli klo 13.00.

Täkäläiset polut, tarvittaessa hyvinkin vaihtelevine maastoineen ovat kyllä paremminkin tutustumisen arvoisia. Täällä on vielä monta hyvää puolukka- ja kantarelli- ja suppilovahveropaikkaa löytämättä, muista sienistä nyt puhumattakaan. Siis ensi lauantaina suunnaksi tällainen paikka.

Varusteeksi maastoon sopivat jalkineet, kävelysauvat ja muuten säänmukainen varustus. Noin tunti aikaa lenkkiin ja reipasta ulkoilumieltä mukaan. Lähde mukaan nauttimaan alkavasta syksystä.

Viime lauantain aurinkoinen ja lämmin sää oli kuin tilattu Ikiliikkujia ja mikä ettei muitakin ulkoilijoita varten. Se oli myös todennäköisesti viimeinen tämän syksyn lauantai, jolloin lämpömittari näytti noinkin korkeita, yli kahdenkymmenen asteen lukemia. Mikäs siis oli kokoontuessa taas yhteiselle kävelylenkillemme.

Matkaan lähdettiin ensin Kivisillan tietä seuraten, mutta tarkoitus oli päästä tutustumaan tien yläpuolisiin polkuihin.Sopivannäköinen polunpää löytyikin kappaleen matkaa lampsittuamme ja eikun sinne vain.

Edellisen viikon sateet olivat saaneet polun pinnan kosteaksi, toisin paikoin hiukan vetiseksikin. Askelen alla pinta jousti juuri sopivasti, eikä märkiäkään paikkoja paljon tiellemme sattunut. Vanha kuusikko suojasi mukavasti auringon hiukan turhankin lämpimältä paisteelta.

Tässäpä mukava varjopaikka pienelle venyttely- ja maailmanparannustuokiolle. Alkumatkan kireydet venyteltiin pois ja sitten vaihtui Kirsti vetäjäksi paremman paikallistuntemuksensa vuoksi. Taas päästiin uudelle, ainakin minulle tuntemattomalle polulle.

Siinä koukattiin taas, muutaman hyvän kantarelli- ja suppilovahveropaikan kautta tielle ja sen jälkeen oli Hannulla vetovastuu. Hänkin pysytteli tutuilla poluilla ja johdatteli meidät varsin turvallisesti polkumme poikki virtaavan ojan yli. Ja kas kummaa, tulla tupsahdimmekin ihan kuin huomaamatta täysin tutulle paikalle.

Siinähän sitä olikin sopivaa kenturaa loppuvenyttelyä varten. Lämmin taisi tulla matkan mittaan yhdelle jos toisellekin, koskapa Kirsti kutsui koko porukan kupilliselle kahvia. Kylläpä maistuikin näin lenkin päälle. Kiitokset.

Näissä maisemissa lenkkeily jää nyt toistaiseksi, sillä ensi lauantaina 16.9. kokoonnutaan Koivulantien varressa, Munkintien päässä. Toivottavasti saamme siedettävän sään, sillä tuon kulmakunnan polut ovat kuuleman mukaan varsin mukavia patikoitavia. Siis ensi lauantaina suunnaksi Munkintien alkupää Koivulantiellä. Tukevat jalkineet, kävelysauvat ja muuten säänmukainen varustus. Ja tietysti tunnin verran kiireetöntä aikaa. Siitä se lähtee, hyväntuulinen lenkki. Tervetuloa!

– VK

Viime lauantaina oli paikkakunnalla niin monensorttista toimintaa päällekkäin, ettemme saaneet kuin osan porukasta kävelylenkille. Tummat pilvet ajelehtivat taivaalla turhankin matalalla ikään kuin valmiina höläyttämään vettä pienenpuoleisen vedenpaisumuksen tarpeiksi. Eikä se sääennustekaan kovin varmaa poutaa lupaillut, pikemminkin päinvastoin. Teimme pikapäätöksen siirtää lenkkipaikkaa lähemmäksi, Kivisillantielle.

Tämä tienpätkä ei ole ihan mikä tahansa kärrypolku, sillä on aikanaan ollut hyvinkin tärkeä rooli täkäläisessä liikenteessä. Nykyisellään se on hiljainen ja rauhallinen yksityistie, joka halkoo osaksi peltoaukeaa, osaksi sankkaa metsää. Kävelimme sen edestakaisin päästä päähän. Matkan varrella kiintyi huomio pariinkin lupaavaan polunpäähän, jotka vaatinevat seuraavilla kerroilla lähempää tutustumista.

Sade alkoi juuri tullessamme takaisin. Kuitenkin tällainen pikaisempikin lenkki piristi kummasti.

Seuraava lenkki, lauantaina 9.9. kävellään samoissa maisemissa, siis lähtöpaikkana Kivisillantien alkupää. Ja aika on taas tuo sama klo 13.00. Luvassa on poutaa ja melko lämmintäkin, joten kaikki mukaan nauttimaan alkusyksyn luonnosta ja reippaasta ulkoilusta.

Elokuun viimeisen lauantain aurinkoinen ja lämmin sää, kuin viimeinen tervehdys menneeltä kesältä, otti vastaan Ikiliikkujat Taipaleenvuoren maisemiin viime lauantaina. Viikon sateista huolimatta tämänkertaisella reitillämme, joka kierteli vuoren laen maisemissa, ei juurikaan liukasteltu. Matkaan lähdimme parkkipaikalta ja kuin hyvänä enteenä pihlajan oksan alitse.

Vaikka Taipaleenvuoren laella maisemat ovat tasaisen levollisia, saimme reittimme alkupään varrella tutustua vallan toisenlaisiin maisemiin. Jyrkännettä ja siirtolohkareita, niiden seassa kaatuneita tai kaatumassa olevia puita, tällaiseen maastoon olisi mielenkiintoista tutustua tarkemminkin. Varmasti sieltä löytyisi mukavia ja sokkeloisia reittejä myös ylös laelle.

Emme kiivenneet suoraan ylös vaan käännyimme jo hyvän matkaa ennen huippua rantaan johtavalle polulle. Kuivaa polkua pitkin oli kevyt kävellä, vaikka välillä kavuttiinkin yli kaatuneen puun, välillä taas sai harpata kallioon muodostuneita portaita ylös tai alas. Sitä paitsi avarat maisemat ja jo ihan sananmukaisesti ruohonjuuritason näkymät olivat sen laatuisia, että ei sitä pikku kiipeämistä juuri huomannutkaan.

Paitsi maisemiin, huomio kiinnittyi ihan pakosta myös polun varsilla kypsymässä olevaan puolukka- ja sienisatoon. Jo alkumatkasta kuljimme ohi yhden varhaisen suppilovahveroesiintymän. Puolukat taitavat olla joskus parin viikon päästä kypsiä ja niitä on todellakin runsaasti.

Laen reuna-alueelle oli luonto järjestänyt meille juuri sopivan tauko- ja jumppatelineen. Iso männynkelo maata rötkötti juuri sopivasti reitillämme ja siinähän sitä oli hyvä istahtaa ja antaa hiukan venytyshoitoa matkan lämmittämille lihaksille. Tuokin puu on tuossa lojunut jo useampia vuosia sillä kuoret ja pienemmät oksatkin ovat jo ehtineet tippua ja jäädä aluskasvullisuuden peittoon.

Miten näin pienellä läiskällä maan pintaa mahtuukaan olemaan näinkin paljon erilaista nähtävää? Palaillessamme taas tietä pitkin takaisin lähtöpaikallemme, oli nähtävissä pienen matkaa varsinaista ikimetsää. Täällä puut varjostivat niin, ettei ikuisessa hämärässä aluskasvullisuutena ollut kuin pehmeänvihreä sammalikko. Koko metsikön vihreä pehmeys suorastaan kutsui sisäänsä, istahtamaan kivelle tai mättäälle ja rauhoittumaan näkemään ja kuulemaan… hiljaisuutta.

Ensi lauantaina 2.9. klo 13.00 kokoonnutaan vielä ainakin kerran Taipaleenvuoren alueella, tällä kertaa taas Laavurannassa. Luvassa on sikäli sateinen viikko, että emme lähde kiipeilemään itse vuorelle, vaan pysyttelemme rantapoluilla. Mukaan säänmukainen varustus, kävelysauvat ja reipasta ulkoilumieltä. Tervetuloa mukaan kaikki ulkoliikunnasta innostuneet!

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin viimeistä kertaa Laavurannassa sillä tarkoituksella, että uitaisiin lenkin päätteeksi. Keli oli mitä parhain, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikaan ei liiemmin kiusannut. Lämmin ja melko tuuleton viikko oli lämmittänyt vedenkin taas lähes entisiin asteisiin.

Matkanteko suht tasaisella polulla kävi keveästi ja siinä samalla oli aikaa ja tilaisuus ihailla puiden välistä välillä avautuvaa järvimaisemaa sen koko kesäisessä kauneudessaan ja rauhallisuudessaan.

Mahdollisesti tulemme noita maisemia katselemaan aurinkoisina syyspäivinäkin, mutta silloin tulevat näkymät ja niiden synnyttämät tunnelmat varmasti olemaan täysin erilaisia, paljon syksyisempiä. Vielä ei syksystä ollut tietoakaan, oli lämmintä ja aurinkoista tallustellessamme polkua menemään.

Tällä kertaa emme nousseet ylös kalliolle vaan tyydyimme rantapolun mittailemiseen. Pari venyttelytuokiotakin mahtui mukaan. Ja lenkin jälkeen aurinkoinen ja tyyni järvi näytti suorastaan vastustamattomalta paikalta loppujäähdyttelyyn.

Vaikka se vesi olikin todella lämmintä ja siellä olisi lillunut pitempäänkin, oli sieltä lopuksi kuitenkin tultava rannalle.

Ryhmän juniori suhtautui tällä kertaa hiukan pidättyväisesti veteen, vaikkei vallan totaalikieltäytyjäksi heittäytynytkään. Mutta senhän tietää jokainen, että vesille pitää varustautua asiallisesti. Ehkä sitten ensi kesänä…

Koko reissun ja Ikiliikkujien tämän vuoden vesiliikuntakauden päätöksen kruunasi Kirstin tarjoamat kahvit. Myös nuorempaa ikäluokkaa oli muistettu. Vaikkei vesi juuri tänään tuntunutkaan siltä omimmalta elementiltä, alkoi rantapolkujakin taapertaessa janottaa.

Toivottavasti hyvät uintikelit jatkuvat vielä tästä eteenpäinkin, mutta meidän kohdaltamme kesäkausi päättyi tähän. Kaikkien osallistuneiden mieleen kuitenkin jäänee mennyt kesäkausi ja mukavat uintireissut miellyttävinä muistoina. Ja ne maisemat ja kesäinen järvenranta.

Ensi lauantaina 26.8. kokoonnumme taas klo 13.00 Taipaleenvuoren ulkoilualueen parkkipaikalla. Tarkoituksena on tällä kertaa vaellella vuoren laella. Huom. siellä on mahdollisesti liukasta, ottakaa se huomioon varustuksessa. Tervetuloa mukaan kaikki, vauvasta vaariin ja muariiin harrastamaan leppoisaa ulkoliikuntaa.

Viime lauantaina kokoonnuttiin jälleen Taipaleenvuoren ulkoilualueella, tällä kertaa tarkoituksena tutustua paremmin alueen vähemmäntunnettuun puoleen. Lähdimme tietä, joka johtaa parkkipaikalta mäen huipulle. Ja eikös vain ollutkin edellisen viikon kovat tuulet kaataneet taas yhden puun tien tukoksi. Siitä selvittyämme alkoi tie vähitellen kaartaa kohti kalliota ja sen korkeimpia paikkoja.

Laella pidimme pienen venyttelytauon ikäänkuin valmistautumisena tulevaan alamäen kapuamiseen. Lähes avonaisella kalliolla kasvoivat eri jäkälälajit sulassa sovussa kanervikon kanssa muodostaen laen peitoksi laajojakin lauttoja. Harvapuustoinen avokalliomaisema herätti muutenkin ihastusta ilmavuudellaan ja valoisuudellaan.

Polku kiemurteli jyrkkänä ja kallioisena etsien helpoimpia kulkureittejä. Silti se ei kaikistellen ollut mitenkään helppokulkuista. Ahtaimmisaa ja jyrkimmissä paikoissa piti ottaa tukea paikallisesta kasvustostakin. Mutta olipa vain pihlajakin sinnitellyt karussa maastossa ja valmistanut, kokoonsa nähden, kohtalaisen marjasadon.

Vähitellen ja monen mutkan kautta laskeudeuimme kohti Tapiolanlahden rantaa ja Sileäkallioksi kutsuttua paikkaa. Tämän nokan voi viimeistäänkin laskea Tapiolanlahden suuksi, siitä rantaviiva kääntyy jyrkästi kohti lahden pohjukkaa. Metsätaipaleen jälkeen tuntui mukavalta päästä taas avonaisempaan rantaan, missä tuuli vei kaikenlaiset itikat pois kimpustamme.

Jatkoimme vielä jonkin matkaa polkua kohti lahden perää. Jyrkän ja toisin paikoin liukkaankin alamäkikapuamisen jälkeen tasamaata kuleva polu tuntui keveältä astua. Käännekohdassa pidimme taa pienen venyttely- ja maailmanparannustuokion, jonka jälkeen palasimme rantapolkua seuraten laavulle.

Siinä vielä viimeiset kiusaukset, loppuvenyttely, jonka jälkeen osa porukasta lähti ja osa pulahti vielä järveen kuin jäähdyttelyksi lenkin jälkeen. Lopuksikin koko reissusta jäi vaikutelma, että Taipaleenvuoren alue on varsin monipuolinen tuttavuus, olipa sitten kiinnostunut marjoista, sienistä tai vaikka vain ulkoilusta vaihtelevissa maastoissa ja kauniissa ja rauhallisissa maisemissa.

Sovimme, että muutamien yhteensattumien vuoksi tulevan viikon lenkki tehdäänkin poikkeuksellisesti sunnuntaina 20.8., aika sama eli klo 13.00. Nyt kokoonnutaan taas laavulla, tehdään hiukan lyhyempi lenkki maalla ja sen jälkeen sitten uintia/vesijuoksua kukin sopivaksi katsomansa ajan. Tervetuloa mukaan mittailemaan Tapiolanlahden rantapolkuja, vaikka isommallakin porukalla.

VK

Järjestyksessään kymmenennet Sastamalan Kylämarkkinat toivat sankoin joukoin markkinakansaa sunnuntaina 6. elokuuta Vammalan torille. Paikalla oli tuttuun tapaan kaupungin kyliä ja kylien yrittäjiä telttoineen ja kojuineen. Myös Tapiolankylä oli pystyttänyt telttansa keskelle toria ja kirjateemalla tottakai.

Markkinoiden vetonaulana oli tänä vuonna maajussipariskunta Niina Wunsch-Linkki ja Kalle Linkki, joita juontaja Tapio Riutta haastatteli luonnikkaaseen tyyliinsä. Markkinoiden musiikista ja rytmeistä vastasivat Kiikan Torvisoittokunta sekä Tyrwään Plikat, Jukka K. & Poppoo. Valtakunnan tason terveiset torille toi Suomen Omakotiliiton toiminnanjohtaja Marju Silander ja lajiesittelyssä torin reunalla oli frisbeegolf paikallisen seuran toimesta.

Alla vielä tunnelmapaloja kylien jokavuotisesta kokoontumisesta.

Viime lauantaina lähdettiin Laavurannasta liikkeelle, tarkoituksena patikoida ulkoilualueen rannimmaista katsastamaan, miltä Taipaleenvuori siltä toiselta puoleltaan näyttää. Aamupäiväisen sateen jäljiltä polku oli vielä toisin paikoin hiukan liukas, mutta sopivasti puhallellut tuuli kuivatteli maastoa yllättävän nopeasti.

Tapiolanlahden puoleinen ranta on kallioista ka melko jyrkkää. Osittain metsä peittää rantaviivan, mutta kun kulkee polua pitkin, kallioisuuden huomaa selvemmin. Juuri tuota polkua matkamme seurasi. Alkupään nokilla oli selvästi muiden retkeilijöiden jättämiä jälkiä, mutta kun polku kääntyi seurailemaan lahden rantaa, loppuivat nuotioitten jäännökset ja muut sellaiset.

Jo lähempänä lahden perää oli pieni suojaisa ja tunnelmallisen loinen poukama. Aivan läheltä lahden pohjukkaa häämöttivät mahtavat Saukonkivet, aivan kuin vastakohtana tuolle tyynelle ja suojaisalle poukamalle. Mutta matka jatkui eteenpäin.

Etenemistapaa suunnitellaan ennen kuin lähdetään liukastelemaan mahdollisesti hyvinkin liukkaalle kalliolle. Ei siinä kauaa tuhlattu aikaa, ikiliikkujalla kun on tapa liikkua.

Jo pitkin matkaa, mutta nyt täällä ylempänä rannasta, ihastelimme suurta mustikoiden määrää. Tämä puoli alueesta ei taida olla niinkään suosittu ja tunnettu kuin laavurannan puoli. Siellä se odotteli poimijoitaan, melko mittava marjasato. Tuo kuva ei ole parhaasta paikasta, mutta kertokoon kuitenkin omaa tarinaansa.

Matkan varrella saimme myös huomata, ettei ihan joka paatti ole ihan joka kesä vesille päässytkään. Kaikki tällaiset unohdetut, on se sitten mitä hyvänsä, ovat jollakin tapaa surullinen näky luonnossa.

Ensi lauantaina, 12.8. jatkamme taas retkeilyä Taipaleenvuoren maisemissa. Kokoonnutaan taas klo 13.00 , tällä kertaa parkkipaikalla. Mukaan maastossa liikkumiseen tarvittava varustus, hiukkasen ekstriimiä ja tunnin verran vapaata aikaa. Lähde liikkeelle ja tuo kaverisikin.

VK

Viime lauantain uinti-/vesijuoksuharjoitus jäi väliin huonon sään vuoksi. Puuskittainen tuuli roiski ajoittain vettä lähes vaakasuoraan lämpötilan ollessa siinä kymmenen asteen vaiheilla. Siksi jätimme vesiliikunnan sikseen, ehkäpä vielä tänä kesänä päästään palaamaan siihenkin.

Ensi lauantaiksi lupaillaan lähes samanlaista keliä ja kulumassa oleva viikkokin näyttää sikäli viileältä, että on viisainta rantautua ja lähteä ensi lauantaina taas pikku kävelylenkille. Kokoonnumme silti laavurannassa ja seikkailemme Taipaleenvuoren poluilla. Siis lauantaina 5.8. kokoonnutaan 13.00 Laavurannassa kävelylenkkiin sopivassa varustuksessa. Ottakaa huomioon mahdollinen sade.