Kierrellen kaarrellen Kaukolasta Otamukselle 2.8.2015
Kesäpäivä oli kauneimmillaan ja siksi päätin ajella vielä hieman kylillä. Olin jo monesti mielitellyt piipahtaa Otamuksella, Mouhijärvellä. Kaukolasta lähdettyäni vilkaisin karttaa ja päätin suunnata matkani pikkuteitä pitkin. Se kannatti! Maisemat aukenivat jälleen täysin uudelta kantilta, kun suuntasin matkani Heinoontietä kylän läpi kohti Karkkua. Siellä sain ihastella lainehtivia viljavainioita vesistön kauniisti siintäessä taustalla. Jälleen kerran toistan itseäni, kun en voi olla mainitsematta, miten kauniita maisemia Sastamalassa onkaan ja miten erilaisena ne avautuvat, kun poikkeaa pääteiltä. Pakko oli piipahtaa myös Pyhän Marian kirkolla, joka on hieno nähtävyys. Siellä voi tosissaan aistia menneiden vuosisatojen hengen. On se hienoa, että tällaisia kohteita löytyy omalta asuinpaikkakunnalta.
Jatkoin matkaa ja suuntasin kulkuni kohti Karkun keskustaa. Taajaman läpi ajellessani mietin, että näiden kylien yhdistyksiin on oltava yhteydessä. Mukava olisi kuulla mitä sinne kylille kuuluu ja päästä tutustumaan seudun kyläläisiin ja yhdistysaktiiveihin. Sillä aihealueella kyllä työsarkaa riittää vielä monessakin kylässä Sastamalassa.
Nohkuantietä pitkin ajelin Otamuksen suuntaan, joka sijaitsee Sastamalan Mouhijärvellä, Salmissa. Otamuksen kahvila ja ulkoilu-alue ovat Häijään koulupiiirin asukasyhdistyksen ylläpitämä. Kesäkahvilan lisäksi alueella on mm. laavu ja grillauspaikkoja, vierasvenelaiturit, veneenlasku- ja uimapaikka ja luontopolkuja. Matkan varrella oli pakko oikein pysähtyä ottamaan kuvia, sillä maisemat olivat eräälläkin kohdalla kuin lapissa konsanaan. Perille saavuttuani, kahvihammasta kolotti jo siihen malliin, että kupponen oli saatava. Erittäin hyvästä kahvista ja palvelusta vastasi työvuorossa sillä kertaa ollut Katri Suikki. Kiitos Katrille! Kahvilassa selailin kupposen äärellä leikekirjaa, joka kertoi Häijään koulupiirin asukasyhdistyksen toiminnasta vuosien varrella. Pitääpä ottaa yhteyksiä siihenkin suuntaan, koska en ole kyseisen yhdistyksen väkeä päässyt vielä tapaamaan. Paljon oli porukkaa liikenteessä kesäiltana, enkä ihmettele, sillä olihan pitkästä aikaa aurinkoinen ja kesäinen ilma. Hienoa on, että yhdistys pitää tätä paikkaa avoinna, sillä paikka on hieno ja onhan sillä myös työllistävä vaikutus.
Matkan oli kuitenkin jatkuttava. Seuraava kohde oli jo tiedossa. Täältä tullaan Lantula…
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Kaukolasta laulu raikaa 2.8.2015
Kesän tapahtumakierros sai jatkoa sunnuntaina 2.8. kun vierailin Kaukolan Kyläseuran ohjelmallisessa yhteislaulutapahtumassa. Jälleen kerran oli vuorossa kylä, jossa en koskaan aikaisemmin ollut käynyt. Kaukolaan ohjaavan kyltin olen kyllä pistänyt merkille Sastamalantietä ajaessani, mutta en osannut kuvitellakaan miten hieno miljöö kylä kokonaisuudessaan on. Olin hieman aikataulusta jäljessä, joten päätin valokuvata ja tutustua maisemiin kylällä vasta tapahtuman jälkeen. Kohteenani oli siis ensimmäiseksi Hartolankosken voimalaitoksen puisto, jossa tapahtuma järjestettiin.
Paikalle saavuttuani oli tapahtuma juuri alkamassa. Kävellessäni kohti puistoa, ihastelin Liekoveden rantamaisemia. Kyllä täytyy sanoa, että tälläkin kylällä on maisemavalttikortti taskussaan! Hartolankoskessa sijaitseva, punatiilestä rakennettu Tyrvään voimalaitos on kylällä kuin monumentti konsanaan. Voimalaitoksen kohdalla Kokemäenjoen vesistö muuttuu järvestä joeksi. Nämä vesistöt luovat kylälle upeiden maisemien lisäksi varmasti myös monenlaisia harrastemahdollisuuksia kyläläisille. Kyllä voivat kaukolalaiset olla tyytyväisiä sijainnistaan Sastamalan kaupungissa.
Puistosta kantautuivat jo ensimmäisten yhteislaulujen sävelet, kun astelin tapahtuman ytimeen. Jukka Keskitalon johdolla ja säestyksellä saivat Reino Helismaan tuotannosta valitut kappaleet kaikua kesäpäivään. Huomio kiinnittyi siihen, että oli harvinainen tämän kesän päivä. Ei nimittäin satanut ja aurinkokin pilkahteli tapahtuman kunniaksi. Varsin onnistunut oli siis tapahtumapäivävalinta Kaukolan Kyläseuralta. Mahtavia näytelmällisiä musiikkinumeroita yhteislaulujen välissä esitti Musiikkiyhdistys Sekulit. Saimme kuulla ja nähdä monenlaisia esityksiä, varsin viihdyttäviä sellaisia. Ohjelmanumeroissa nähtiin musiikin ja laulun siivittämänä tilanteita kaksintaistelusta ”Irwinin” rentun ruusuun. Väliajalla puffetissa oli tarjolla monenlaisia herkkuja nautittavaksi. Kyläseuran puuhaihmiset siellä häärivät työn touhussa ja siinä ohessa pääsin haastattelemaan heitä ja kuulemaan mielenkiintoisia juttuja kylän elosta ja vuonna 2000 perustetun Kyläseuran toiminnasta.
Tapahtuman päätyttyä lähdin hiljalleen ajelemaan kylän halki kohti Sastamalantietä. Ihastelin kylänraittia, sen mielenkiintoisia rakennuksia ja viljavainioita. Mielenkiintoisen näkökulman sain myös keskikaupungille, kun Kaukolan myllyn tienoilta keskusta näyttäytyy toisenlaisesta vinkkelistä, mistä sitä ennen olen tottunut katselemaan. Kotiin päästyäni muuten etsin tietoa vielä netistä Kaukolan alueen rautakautisista asuinpaikkalöydöistä. Monta mielenkiintoista juttua löysinkin. Kauan on Kaukolassa kylänraittia kuljettu.
Kiitos Kaukolan Kyläseuralle, kun sain vierailla tapahtumassanne ja kuulla yhdistyksenne toiminnasta! Mukava oli kesäpäivän hetki kanssanne.
Taas on yksi kolkka kaupungistamme katsastettu. Monta on vielä edessä…
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Elämän autuutta Myllykolussa 22. ja 23.7.2015
Sastamalan Kylät ry. vieraili runsaslukuisena yhdessä Houhajärvi ry:n kanssa Hämeenkyrössä Myllykolun kesäteatterissa katsomassa räväkkää Panu Rajalan käsikirjoittamaa ja Vilma Talan ohjaamaa näytelmää, Elämän autuus. Näytelmä pohjautui F.E. Sillanpään esikoisromaaniin Elämän aurinko.
Osallistuin itse keskiviikon reissulle. Kesän kiireisestä aikataulustani johtuen tapasin matkalaiset tosin vasta paikanpäällä. Lähdin ajelemaan Suodenniemeltä Myllykolua kohti. Matkan aikana sain taas ihastella vaihtelevia maisemia, jotka hivelevät tällaisen satunnaisen kotiseutumatkailijan silmiä. Näiden reissujeni aikana olen kyllä enemmän kuin koskaan ennen kierrellyt ”pikkuteitä” pitkin kohteisiin, joka kyllä antaa erilaisen perspektiivin katsella kotikaupunkiamme, maaseudun sydämestä käsin. Tällä kertaa poikkesin jo Hyynilästä, Hahmajärventien kautta Häijääntielle ja sieltä sitten kohti Myllykolua. Keskiviikkopäivän sää kuvasi hyvin tämän kesän yleisilmettä. Mahtavat vesisateet siivittivät iltapäivää ja mietin, että on siinä illan näytelmässä tämän kesän elämän autuus konkreettisimmillaan, jos taivas repeää näytöksen aikana. Näin ei kuitenkaan onneksemme käynyt, vaan selvisimme näytöksestä niin sanotusti kuivin jaloin.
Perille päästyäni, odottelin hetken muun joukon saapumista. Siitä parkkialueelta sitten yhteistuumin siirryimme kohti teatteria. Illan alkajaisiksi Katariina Pylsy, joka muuten itsekin näytteli ansioituneesti näytelmässä, oli järjestänyt näytelmän käsikirjoittajan, Panu Rajalan, joka myös näytteli erinomaisesti osansa, kertomaan näytelmän syntyvaiheista ja toteutuksesta. Mielenkiintoisen alustuksen jälkeen, saimme siirtyä katsomon puolelle odottamaan näytelmän alkua.
En ole teatterikriitikko, joten en lähde tässä sen enempää kertomaan näkemyksiäni näytelmästä, joka muuten on saanut erinomaisia arvosteluja ammattilaisten toimesta. Sen verran omia tuntoja esityksestä kertoakseni voin todeta, että hymy oli huulilla koko näytöksen ajan ja naurunpyrskähdyksiltä oli vaikea välttyä. Jere Lepola, alias Elias, on ollut pääroolin esittäjäksi mainio valinta. Näyttelijät olivat kyllä kaikki mahtavia ja heiltä taittui näyttelemisen ohella mallikkaasti myös laulu ja tanssi. Esitys suorastaan tempaisi mukaansa. Viittaan tällä siihen, että hämmästyksekseni meinasin pudota penkiltä, kun kuulin oman nimeni mainittavan erityksen aikana Katariina Pylsyn esittämän roolihahmon toimesta, ennen hänen korkealta ja kovaa laulamaansa sulosointuista aariaa.
Väliajalla nautimme ladossa pullakahvit ja pääsipä siinä tauon aikana kylän ihmisten kanssa myös kyläasioihin käsiksi. Reissu oli siis jälleen kerran kaikin puolin onnistunut.
Suuri kiitos Myllykolun teatteriväelle elämyksestä kesäillassa. Kiitos myös kaikille matkassa mukana olleille kyläläisille.
Tätä juttua kirjoitellessani, on myös toinen Sastamalan Kylät ry:n teatterimatka saatu päätökseen. Vaikka en siellä ollut mukana, niin kiitän myös kaikkia torstain matkalle innokkaasti osallistuneita kyläläisiä. Mennään taas… Mutta mihin? Se jää nähtäväksi.
Matka jatkuu ja laulu soi…
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Kotiinpäin 8.7.2015
On tullut kesän aikana kierreltyä pitäjää monissa tapahtumissa ja reissuille on vielä jatkoa luvassa, mutta nyt oli aika vetää kotiinpäin ja talkoilla oman kylän tapahtumassa. Leppälammi- Taipaleen Kotiseutuyhdistys nimittäin järjesti toimikunnan kesken vihtatalkoot Riston mökillä, keskiviikkona 8.7.
Leppälammi- Taipaleen Kotiseutuyhdistys on vuonna 2007 rekisteröity yhdistys, jonka toimialueena ovat Suodenniemellä Leppälammin, Taipaleen ja Koivuniemen kylät. Toiminta sai alkunsa siitä, kun eräs aktiivinen kyläläinen, alkuunsa omatoimisesti, pisti vireille ulkoilutapahtumia. Lisäpontta yhdistyksen perustaminen sai Taipaleen Kansakoulun 100 v. juhlan järjestäneen aktiivisen toimikunnan ansiosta. Asiasta pidettiin yleinen kokous ja tultiin siihen tulokseen, että yhdistys perustetaan. Perustamisen jälkeen alettiin suunnitella yhteistä kokoontumispaikkaa. Onneksemme Taipaleen kansakoulun vanhan keittolarakennuksen omistaja Hirvelä Oy vuokrasi tontiltaan yhdistyksellemme palan maata, jonne saimme Suodenniemi-toimikunnan avustuksella rakennettua yhdistykselle kodan. Kota nimettiin Vuohikodaksi, sillä se sijaitsee paikalla, jota kutsutaan Vuohimäeksi. Yhdistys toimii aktiivisesti ja järjestää mm. kaikille avoimia retkiä ja tilaisuuksia. Kyläkirjan teko on tällä hetkellä suurin meneillään oleva projekti. Siinä sitä riittää mielenkiintoista työnsarkaa.
Olemme muutamana vuonna pitäneet kesällä vihtatalkoot, jossa olemme illan aikana tehneet vihtoja joulumyyjäisissä myytäväksi. Niin siis tänäkin vuonna kokoonnuimme Riston mökille, koivunoksien keskelle. Siinä vihdakset ja vitsit viuhuivat, kun yhdistyksemme puheenjohtaja Jorma Viljanen opetti minulle, miten tehdään vihta niin, kuinka se on täälläpäin aina ollut tapana tehdä. Eipä siitä vihdastani tietenkään kaksinen tullut, mutta kyllä sillä nyt kuulemma juuri vihtoo, jos ei ole ronkeli. Oppia ikä kaikki. Pitää jatkaa harjoituksia. Jorma ja Risto sen sijaan ovat varsinaisia vihtataitureita. Ainakin minun mielestäni. Kyllä siellä mahtavia vihtoja talkoolaiset saivat aikaiseksi. Kelpaa niillä sitten joulusaunassa vihtoa.
Talkoiden jälkeen oli mahdollisuus saunoa ja uida. Lapsukaiset olivat varsin innoissaan tästä ja eipä sateinen keli menoa haitannut. Mahtoi siinä järven joutsenpariskunta poikasineen olla ihmeissään, kun muksut melskasivat rannassa. Saimme illan aikana kuulla myös musisointia, sillä Marja-Liisa oli ottanut harmonikan mukaan ja soitteli meille sulosointuja kesäillassa.
Kiitos Leppälammi- Taipaleen Kotiseutuyhdistyksen väelle mukavista talkoista! Leppoisa oli meininki, kuten aina.
Matka jatkuu… edelleen…
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Tanssin tahdit laulun siivin Lahdenperässä 3.7.2015
Jätin taakseni Tapiolan kylän ja illan päätteeksi jatkoin matkaani suunnitelman mukaisesti Suodenniemelle, Lahdenperän kylään. Siellä Lahdenperän kyläyhdistys järjesti Karaoketanssit Lahdenperän rantasaunan rantalavalla, Märkäjärven rannalla.
Tuttuja kesäisiä maisemia katsellessa taittui matka Tapiolasta Lahdenperään hujauksessa. Kesäilta oli lämmin ja sää todellakin suosi tapahtumanjärjestäjiä. Perille päästyäni astelin lipunmyyntiteltalle. Siinä kului sitten seuraava tunti rupatellessa tuttujen kanssa. Yhdistyksen puheenjohtaja Seija Kallio ja sihteeri Merja Luukkanen kertoilivat yhdistyksen kuulumisia. Rantasaunan ja tontin omistaa Sastamalan kaupunki ja kyläyhdistys pitää sitä yllä. Aktiivista on kyläyhdistyksen toiminta, varsinkin kesäkaudella, jolloin rantasauna on ahkerassa käytössä. Siellä järjestetään mm. perinteinen Äitienpäiväjuhla, tansseja, lauluiltoja ja sauna lämpiää kyläläisille aina keskiviikkoiltaisin. Rantasaunaa voi myös vuokrata kyläyhdistykseltä. Toimintaa ja tilaisuuksia yhdessä kyläyhdistyksen kanssa on ollut järjestämässä myös Lahdenperän maatalousnaiset ja Sastamalan seurakunta. Yhdistys järjestää kaiken tämän lisäksi myös retkiä. Totesin, että on siinä yhdistysaktiiveille työnsarkaa ympäri vuoden, mikä on tietysti hyvä. Näin pidetään kylä, niin ja tietysti toimijat aktiivisina.
Juttutuokion jälkeen pistäydyin tanssilavan puolella. Mukava oli siellä hetki istuskella, katsella ja kuunnella karaoketaitajia. Tulipa sitä käytyä itsekin hoilaamassa sointuja suviyöhön.
Ilta alkoi olla jo lopuillaan ja siksi päätinkin vielä käydä kahvittelemassa varsinaisella rantasaunalla. Siellä Pirkko toimi puffetin pitäjänä ja kuinka ollakaan, tarinat rantasaunan vaiheista saivat jatkoa.
Suodenniemen kunta oli jo aikanaan ostanut tontin, ja kunnosti alueen yleiseksi uimarannaksi, jona se toimii yhä edelleen. Monien vaiheiden jälkeen perustettiin kylätoimikunta, joka talkoilla rakensi saamistaan rakennustarvikkeista saunarakennuksen. Lahdenperässä toteutettiin vuonna 2002 laaja Leader-projekti, jonka myötä kylälle saatiin mm. matonpesupaikka, rantaan uusi laituri ja paljon muuta. Samalla kylätoimikunta muutettiin kyläyhdistykseksi. Myöhemmin vielä rantasaunarakennusta laajennettiin. Kyllä siellä nyt kelpaa kyläläisten kokoontua isommallakin porukalla. On siinä kylän talkooihmisillä riittänyt työnsyrjää, mutta se on kyllä kannattanut!
Juttua olisi riittänyt pidempäänkin, mutta kello oli jo yli puolenyön ja oli aika siirtyä omalle kotikylälle, Taipaleeseen.
Suuret kiitokset lähetän koko Lahdenperän kyläyhdistyksen väelle. Mukavaa oli viettää hetki kanssanne tanssin tahtien pyörteissä.
Eikä tässä suinkaan ole vielä kaikki. Reissut jatkuu…
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Kirjakaupungin kirjakylässä 3.7.2015
Kesäkiertueeni Sastamalan kylien tapahtumissa sai jatkoa perjantaina 3.7. kun vuorossa oli Tapiolan kylä ja siellä kyläyhdistyksen ylläpitämä Vesterbackan kesäkahvila.
Lähdin matkaan suurella mielenkiinnolla, sillä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Tapiolassa. Tapiolan kylä sijaitsee Sastamalan keskustasta noin 6-10 km etelään Punkalaitumentien molemmin puolin. Tämän ja paljon muutakin tietoa yhdistyksestä olin etsinyt Tapiolan kylän nettisivuilta. Taas tuli huomattua, että kuinka tärkeät ovat yhdistyksien nettisivut tiedon hankinnan, jakamisen ja tavoitettavuuden kannalta. Ajellessani Roismalan risteyksen ohi hetken matkaa, avautuivat siis eteeni aivan uudet maisemat. Kuten jo aiemmin mainitsin, en ollut koskaan aiemmin käynyt sillä suunnalla. Kahvilalle löysin kuitenkin vaivatta hyvien opasteiden ansiosta.
Tapiolan kyläyhdistys pitää viitenä kesäperjantaina kahvilatoimintaa Kirsti Vesterbackan pihamaalla, Vesterbackan pirtillä. Menossa on neljäs vuosi, kun väki kokoontuu sankoin joukoin yhteiseen tapahtumaan viettämään iltaa. Sastamalan seurakunta osallistui tapahtumaan pitämällä iltahartauden, pappi Auli Airas-Laitilan toimesta. Tällä kertaa kahvittelun ohessa oli myös mahdollisuus tehdä löytöjä pihakirppiksellä.
Saavuin paikalle hieman tapahtuman alkamisajankohdan jälkeen. Ei ollut epäilystäkään mihin suuntaan parkkialueelta oli suunnattava. Iloinen puheensorina täytti tienoon. Astelin pihamaalle ja ilokseni huomasin, että todella runsaslukuinen väkijoukko oli istuskelemassa ja vaihtamassa kuulumisia keskenään. En voi olla jälleen kerran mainitsematta, kuinka tärkeätä ja ihailtavaa on kyläläisten aktiivisuus osallistua järjestettäviin tapahtumiin.
Katselin kaunista pihamaata ja aivan ihanaa pientä pirttiä. Päätin piipahtaa pirtissä ja sieltä löysinkin tuttuja. Yhdistyksen puheenjohtaja Seija Kuukka ja sihteeri Jani Hanhijärvi siellä emännöivät ja isännöivät tapahtumaa. Kahvittelun lomassa aloin siinä sitten kaksikkoa tenttaamaan yhdistysasioista heidän työskentelynsä ohella. Seija kertoi kuinka yhdistys oli saanut alkunsa. Kylätoimintaa oli ollut jo 1980-luvulta lähtien. Tapiolan kyläyhdistys perustettiin kuitenkin vasta vuonna 2002. Kyläläisille järjestetään yhdistyksen toimesta mm. retkiä ja tapahtumia. Yhdistys osallistuu aktiivisesti myös erilaisiin tapahtumiin. Sain kuulla illan aikana monta mielenkiintoista asiaa yhdistyksen vaiheista ja toiminnasta. Seija kävi välillä vetämässä yhteislaulua ja tunnelma oli erittäin leppoisa. Väki viihtyi ja mikäs siinä oli iltaa istuessa, kesän ensimmäisenä hellepäivänä.
Tunnit kuluivat sukkelaan ja jälleen oli aika kääntää kurssi kohti Suodenniemeä. Siellä minua odotti vielä yksi kylätapahtuma tälle illalle.
Erittäin mielenkiintoisen hetken sain viettää Tapiolan kylällä. Suuret kiitokset siitä kuuluvat Tapiolan kyläyhdistykselle. Sen verran jäivät uudet kulmakunnat minua kiinnostamaan, että meinaan palata seudulle vielä uudemman kerran kotiseutumatkailun merkeissä tänä kesänä.
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Laulaen pikkulauantaina 1.7.2015
Muutaman päivän tauon jälkeen olin jälleen reissun päällä. Tällä kertaa pysyttelin kuitenkin kotikulmilla, eli Suodenniemellä. Putajassa nimittäin järjestettiin Lauluilta Putajan Ponsi ry:n toimesta. Tämä tapahtuma oli myös osa Suodenniemi-viikon tapahtumasarjaa.
Putajan kylä sijaitsee ihan Pori-Tampere valtatien varressa. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen Putajasta mahtavat, yli 100 v. vanhat kivisillat. Niitä kannattaa kyllä ehdottomasti käydä katsomassa, jos liikkuu seudulla. Moni taas varmasti muistaa Putajan kylän myös edesmenneestä Putajan Baarista. Baarille kävi huonosti, mutta Putajassa voidaan hyvin, mikä on hienoa. Ja onhan siellä paljon muutakin kuin nuo edellä mainitut asiat.
Lauluilta järjestettiin Putajan rantasaunalla. Saunaa pitää yllä ja vuokraa kyläyhdistys. Upeaan kuntoon on rakennus remontoitu ja talkootunteja on varmasti kulunut ja kuluu vuosittain suuria määriä. Rantasaunan ylläpidon lisäksi Ponsi toimii aktiivisesti alueella ja järjestää kyläläisille mm. retkiä ja tilaisuuksia.
Saavuin rantasaunalle, eikä aikaakaan kun eräs minulle jo ennestään tuttu paikallinen rouva tuli luokseni ja toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi tapahtumaan. Mukavasti oli väkeä saapunut laulamaan ja sää oli todella upea! Sulosti soivat soinnut kesäillassa kun saimme laulaa Pertti Keihään johdolla ja Vesa Jokelan säestyksellä suomalaisia iskelmä- ja kansanlauluja.
Lauluhetken päätyttyä Ponsi tarjosi kahvit. Kahvittelun lomassa kävin jututtamassa yhdistyksen puheenjohtaja Tero Vuorenniemeä ja sihteeri Matti Viljasta. Heidän kanssa hetken kylän asioista juteltuani, oli aika kuitenkin siirtyä seuraamaan Putajassa jo vuosien mittaan perinteeksi muodostunutta Halonheiton mestaruuskilpailua. Mestaruudesta kisailtiin lasten, nuorten, naisten ja miesten sarjoissa. Mestarit palkittiin ja ilta jatkui vielä laulaen. Minä jäin laulussa tällä kertaa kuunteluoppilaaksi ja menin vielä uudelleen kyläaktiivien juttusille. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja kylän ja yhdistyksen asioista, sekä yhdistysten välisestä yhteistyön kehittämisestä. Toivottavasti keskustelut kantavat hedelmää tulevaisuudessa.
Tilaisuus päättyi ja oli aika lähteä kotia kohti. Kävin vielä lähellä sijaitsevalla koskella ja padolla ottamassa muutaman valokuvan.
Jo perinteeksi muodostuneet suuret kiitokset lausun tällä kertaa Putajan Ponsi ry:n väelle. Oli mukava käydä vierailulla ja keskustelemassa yhdistys- ja kyläasioista kanssanne.
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Pitkin poikin pitäjää: Suodenniemi-Kiikka-Kutala 28.6.2015
Sunnuntaipäivän aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Tänään olin päättänyt vierailla taas kylillä. Vaikka takana oli kaksi hyvin tiivistä yhdistystoimintapäivää Sävin kylässä, lähdin aamulla innokkaasti matkaan.
Suodenniemellä oli käynnissä Suodenniemi-viikko, jonka ohjelmatarjontaan kuului myös ensimmäinen kohteeni. Kirkossa oli esitetty jo viime vuonna kyseisellä viikolla kirkkonäytelmä Suodenniemen seurakuntatoimen vaiheista menneiltä ajoilta tähän päivään. Se jäi silloin minulta näkemättä, joten olin ajatellut paikata tilanteen tänä vuonna. Olin kuullut, että näytelmä oli ollut todella suosittu ja suosio ei näyttänyt hiipumisen merkkejä tänäkään vuonna, sillä väkeä oli saapunut runsain määrin paikalle. Näytelmässä seurakunnan vaiheet olivat todella taidokkaasti koottu yhteen ja se toteutettiin osana jumalanpalvelusta. Katselin ja kuuntelin esitystä suurella mielenkiinnolla, sillä olen erityisen kiinnostunut kotipaikkakuntani historiasta. Kokonaisuudessaan tämä Sakari Jankkarin käsikirjoittama ja ohjaama kirkkonäytelmä oli todella mieleenpainuva.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa hautausmaakierros, jonka myötä oli mahdollisuus tutustua sankarihautoihin ja muistomerkkeihin. Minulla oli kuitenkin vielä kolme muutakin kohdetta käytävänä päivän mittaan, joten päätin lähteä tässä vaiheessa kohti seuraavaa kylää. Kävellessäni kirkon parkkipaikalle huomasin kuitenkin että kirkon kupeessa sijaitseva Suodenniemen kotiseutumuseo oli avoinna. Piipahdin siellä vielä ennen lähtöäni pikapikaa katsomassa Kosti Järvenpään käsityönäyttelyn. Kotiseutumuseota pitää avoinna kesäisin Suodenniemi-Seura. Saila oli tällä kertaa museolla emännöimässä ja häneltä sain kuulla hienon uutisen siitä, että Sastamalan kaupunki oli myöntänyt rahaa museon katon korjaamiseen. Katto on ollut jo vuosia huonossa kunnossa ja nyt se vihdoin saataisiin korjattua kaupungin avustuksella ja tietenkin talkootyöllä. Otin vielä muutaman valokuvan ja sitten oli aika lähteä kohti Kiimajärveä.
Tämän päivän reissua suunnitellessani selailin kylien nettisivuja ahkerasti löytääkseni tietoja kylien tapahtumista. Silmiini osui ilmoitus Kiimajärven kyläseura ry:n ylläpitämästä kirpputorista, joka on avoinna touko-syyskuussa lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-14.
Lähdin siis Suodenniemeltä ajelemaan kohti Kiimajärven kylätaloa. Pohjanmaantien varressa oleva kyltti kirpputorista opasti minut helposti oikeaan paikkaan. Kylätalona toimii Kiimajärven vanha koulu. Hetken pihamaalla taloa ihasteltuani siirryin sisätiloihin. Kiertelin ja katselin kirpparipöydät läpi, joissa oli paljon erilaisia tavaroita myynnissä. Kierroksen jälkeen aloin haastattelemaan talkoovuorolaista. Sattuipa sopivasti, että paikalla oli myös kyläseuran puheenjohtaja Olavi Laaksonen. Sain Olavilta kattavan selvityksen yhdistyksen historiasta, toiminnasta ja vielä päälle talon esittelykierroksen. Mielenkiinnolla kuuntelin miten tässäkin yhdistyksessä kyläläiset olivat pääasiassa talkootyövoimin kunnostaneet vanhan koulurakennuksen yhteiseksi kylätaloksi. Talon ja toiminnan esittelyn jälkeen päätin vielä juoda kahvit talon kahviossa. Tulipa siinä kahvittelun lomassa juteltua kylän asioista myös paikallisen pariskunnan kanssa. Mielenkiinnolla kuuntelin tarinoita, sillä oman sukuni yksi kantaisä on lähtenyt kohti Suodenniemeä näiltä seuduilta.
Kirpputorin sulkemisaika kolkutteli ovella ja vaikka juttua olisi varmasti riittänyt, niin oli aika jatkaa matkaa. Suuren kiitoksen lähetän vielä Kiimajärven kyläseuran väelle ystävällisestä vastaanotosta ja esittelyistä!
Kylätalolta lähdin jatkamaan matkaa. Ajelin vielä oikein kylän kautta, sillä se on mielestäni erikoisen hieno miljöö. Eikä maisemat pettäneet tälläkään kertaa. On meillä mahtavia paikkoja täällä kotiseudulla. Ei todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Matkani jatkui Kiimajärveltä kohti Kiikan keskustaa. Seuraavana kohteenani oli aivan kirkon vieressä sijaitseva Kiikan kyläseuran kunnostama ja ylläpitämä, vuonna 1858 valmistunut lainaviljamakasiini. Makasiini on avoinna kesä-, heinä- ja elokuussa. Joka kuukausi on nähtävillä vaihtuva taidenäyttely. Kesäkuun näyttelyssä oli esillä Pertti Parkkisen ja Zuka Canteron töitä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vierailin makasiinilla. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tähän kohteeseen. Näyttelyiden lisäksi kun voi ihastella hienossa kunnossa olevaa vanhaa rakennusta. Siellä voi kuulla historian siipien havinaa. Katsastettuani näyttelyn, joutui paikalla ollut Kiikan kyläseuran edustaja kysymysteni kohteeksi. Sainkin häneltä hyvin tietoa rakennuksesta ja yhdistyksen toiminnasta. Hauska sattuma oli, että paikalle sattui saapumaan myös Sammaljoen Nuorisoseuran puheenjohtaja. Kyläasioista tuli siis makasiinilla keskusteltua täten ihan urakalla. On ollut hieno huomata, että kylillä on niin monipuolista toimintaa. Kyllä kotiseudulla riittää nähtävää. Kiitos Kiikan kyläseuralle mukavasta juttutuokiosta!
Päivän viimeisenä kohteena odotti vielä Kutalan Kasino. Kävin kuitenkin vielä ennen lähtöäni ottamassa seudulta muutamia kuvia.
Kiikasta lähdin ajelemaan hiljalleen kohti Kutalan Kasinoa. Alue sinänsä oli minulle jo ennestään tuttu paikka takavuosien Sikajuhlien ansiosta, mutta koska tiesin, että siellä oli Kasino auki, niin päätin pölähtää paikalle. Reitin valitsin valtatien 12 kautta. Joskus aiemmin olin ajellut Kutalan läpi Kärppäläntietä ja Kärppälänraittia myöden valtatielle 12 ja olin pudottaa silmät päästäni. Siellä oli kyllä niin mahtavia maisemia, että siksi päätin kokea sen fiiliksen uudelleen. Ja kyllä kannatti. Vaikka en ole vielä Sastamalan joka kolkassa käynytkään, niin voin nyt jo sanoa, että voimme olla kotikaupunkimme maisematarjonnasta ja sen monivivahteisuudesta todella ylpeitä. Fiilistelyn ohessa matka taittui mukavasti, tosin siinä maisemahuumassa ajoin epähuomiossa Kutalantien risteyksen ohitse. Seuraavassa risteyksessä sitten täyskäännös ja lopulta saavuin määränpäähän.
Kutalan Kasino on maineikas kesäkioski, vai sanoisinko jopa pieni ravintola, Kutalan sillan kupeessa. Paikalle voi saapua myös vesiteitse Vammalan ja Nokian suunnalta. Siellä on kesäisin monenlaista toimintaa, kuten mm. perjantaisin kylätori. Alueesta on kehittynyt sekä paikallisille, että matkailijoille tärkeä kokoontumispaikka.
Kasinolla toivoin pääseväni kyläaktiivien juttusille, vaikka en ollutkaan ilmoittanut tulostani. Minulla kävi mahtava tuuri, sillä vuorossa myyjänä ollut Eveliina kertoi minulle erittäin monipuolisesti yhdistyksen toiminnasta menneistä ajoista tähän päivään. Oli hienoa kuunnella kuinka aktiivisesti Kutalassa toimitaan ja vielä monessa kohteessa. Jutustellessa aika kului sukkelaan ja sattuipa paikanpäälle myös herrasmies, joka oli ollut alusta asti ideoimassa ja rakentamassa aluetta. Sain kuulla Kasinon erittäin mielenkiintoisen syntyselvityksen. Myös paikalle saapunut pariskunta kertoi kylän olosta ja elosta hyvin mielenkiintoisia asioita. Muuta en voi sanoa, kuin että tällaista on kotiseuturetkeily parhaimmillaan.
Suuri kiitos Teille, jotka auliisti kerroitte minulle Kutalan kylän ja Nuorisoseuran vaiheista sekä arkisesta asumisesta kylällä!
Kutalasta oli aika suunnata nokka takaisin Suodenniemeä kohti. Aikaa reissullani oli kulunut lähes 12 tuntia. Yksikään tunti ei mennyt hukkaan. Päivä oli elämysrikas ja antoi uskoa siihen, että Sastamalan Kylät ry. on tärkeä tiedonvälityskanava ja yhteistyöelin kylien välillä.
Reissut jatkuvat…
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Sävinkylän sydämessä 26.-27.6.2015
Mukavasti sujuneen Vähähaaraan 25.6. suuntautuneen reissun jälkeen jäin malttamattomana odottamaan seuraavia kohtaamisia kylillä. Kesä kun on vilkasta yhdistystoiminta-aikaa, niin ennen uusia kohteita oli kuitenkin vuorossa kaksi tapahtumarikasta päivää Sävin kylässä. Toimin Suodenniemellä kahden kyläyhdistyksen sihteerinä ja toinen näistä on Sävin Pyrkijä ry. Tällä kertaa sain siis osallistua tapahtumiin niin sanotusti tiskin toisella puolella, eli tapahtuman järjestäjänä.
Perjantaina 26.6. järjestimme siis Sävin Pyrkijä ry:n toimesta Sävin Lavalla jo perinteeksi muodostuneet kesäkuun perjantai-illan tanssit. Viime vuoden tapaan Sävin tanssit aloittivat Suodenniemi-viikon ohjelmatarjonnan.
Ennen tanssien alkamista lavalla pidettiin Sastamalan Opiston järjestämän kolmiosaisen tanssikurssin päätös ja sen perään vielä tunti kaikille avointa tanssinopetusta. Tunnelmallinen ilta Sävin lavalla vaihtui yöhön ja kansa viihtyi. Hienoa oli huomata, että paikalle saapui mukavasti väkeä, vaikka säät eivät tänä kesänä ihan joka päivä olekaan olleet suosiolliset. Pikkutunneilla oli aika pistää pillit pussiin ja ovet säppiin. Saisimmehan palata muutamien tuntien päästä lavalle takaisin uuden tapahtuman merkeissä.
Muutaman ”hyvin” nukutun tunnin jälkeen oli aika palata ruotuun. Nimittäin lauantaina 27.6. yhdistyksemme järjesti ensimmäistä kertaa lavalla Rompetori-tapahtuman. Tähänkin tapahtumaan osallistui ihan mukavasti väkeä ja päivä kului luonnikkaasti.
Uuden tapahtuman järjestäminen on aina hieman jännittävää, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon väkeä paikalle mahdollisesti saapuu, mikä kannattaa ja mikä ei. Onnistuneista ja epäonnistuneista järjestelyistä on kuitenkin hyvä ottaa opiksi ja seuraavalla kerralla tehdä joitakin asioita mahdollisesti toisin. Ei ole aina helppoa tämä tapahtumien järjestäminen, kun ihmisiä ja mielipiteitä on niin moneksi, kuten me yhdistystoimijat tiedämme. Kaikesta huolimatta me kaikki teemme tätä työtä yhteiseksi hyväksi, ja se jos joku on hieno asia!
Seuraavaksi olisi sitten suunta taas kylille. Matka jatkukoon…
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.
Kotiseuturetkellä Vähähaarassa 25.6.2015
Olen erittäin kiinnostunut kotikaupunkini kylistä ja niiden toiminnasta. Tästä sain idean lähteä satunnaisesti vierailemaan eri kyläseurojen kesätapahtumissa. Kotiseuturetkien ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Vähähaara-Seuran järjestämät vihtatalkoot Vähähaaran kotiseututalolla 25.6.2015. Olin edellisenä päivänä ollut yhteydessä seuran puheenjohtaja Sari Mäkelään, joka kuullessaan halustani vierailla heidän tapahtumassaan, ilokseni toivotti minut tervetulleeksi.
Lähdin matkaan Suodenniemeltä kohti Kiikkaa. Vehkakorventien kauniiden maisemien saattelemana saavuin Vähähaaran kotiseututalolle. Upea vanha hirsirakennus kauniine pihapiireineen esittäytyi uljaana edessäni. Mielessäni ajattelin, että on se hienoa kun kyläläisillä on näin upea paikka käytettävissään. Jo heti parkkipaikalla pihatöitä tekevä rouva toivotti minut iloisesti tervetulleeksi. Hetken juteltuani hänen kanssaan suunnistin kohti talon takapihalta kuuluvaa puheensorinaa. Siellä oli jo vihtojen teko monissa käsissä hyvässä vauhdissa. Tapasin siellä sitten Sarin, joka esitteli minulle taloa ja toimintaa. Sari kertoi mielenkiintoisia tarinoita siitä, millä lailla vuonna 1982 perustettu yhdistys on vaikuttanut seudulla. Kylätoimintaa harjoitettiin aluksi vanhan kansakoulun tiloissa. Kylällä heräsi aikaa myöden kuitenkin ajatus ja halu omaan toimitilaan. Monien vaiheiden jälkeen oli päädytty hankkimaan vanha hirsitalo, joka pystytettiin uudelleen nykyiselle paikalleen Pahanojanvarsitontille. Tämä projekti vaati luonnollisesti paljon talkootyötä ja varainhankintaa. Yhdistyksen historia ja toiminta on huolella tallennettu vuosittain julkaistavaan ja kyläläisille jaettavaan kirjaan. Minäkin sain lahjaksi aivan uunituoreen kirjasen viimevuoden toiminnasta.
Kylätalo on ollut alusta asti ahkerassa käytössä. Siellä on järjestetty yhteisiä tilaisuuksia, pitoja ja siellä toimii myös kansalaisopiston piirejä. Aivan ihanan talon lisäksi, tontilla on myös tunnelmallinen iso kota, joka on rakennettu vanhoista hirsistä. Melko uusi saavutus on tontille rakennettu leikkikenttä. Kyllä siellä kelpaa kylän lapsien temmeltää. Näin mahtavista rakennuksista ja saavutuksista on kyläläisten helppo olla ylpeitä.
Mukavaa oli jutella kylän asioista nuotion loisteessa ja vielä nokipannukahvin kera. Suuri kiitos vielä kerran Vähähaara-Seuran väelle, että sain käydä tutustumassa yhdistykseenne ja olla läsnä tapahtumassanne!
Tässä alla vielä tunnelmia vihtatalkoista ja kotiseututalosta kuvien välityksellä.
Matka Sastamalan kylillä jatkuu…
– Marita Isosävi
Sastamalan Kylät ry:n pj.