Äitienpäivälauantai, perinteinen kylän Laavurannan siistimispäivä, näytti kelien puolesta parastaan. Lähes pilvettömältä taivaalta räkittävä mollikka olisi saanut hien pintaan, jollei järveltä hienoisesti henkäilevä tuulenvire olisi viilentänyt juuri sopivasti. Laavuranta ei ole suuren suuri, juuri sopivan kokoinen, mutta se on vanhoine, sopivasti suojaa ja varjoa antavine puineen, tallattuine pohjineen ja pinnan tuntumassa kiemurtelevine muhkuraisine juurineen varsin viihtyisä paikka.
Kyläläiset olivat taas kerran ottaneet hyvän asian vastaan vallan kiitettävällä innolla, porukkaa oli kertynyt tehtävään työhön nähden aivan tarpeeksi. Saha soitteli metsässä ja laavulla kolkkasivat kirveet, kun tuleviksi ajoiksi pienennettiin ympäristön tuulenkaadoista polttopuita. Ja pitihän ne puut sitten pinota räystäsalustaan suojaan sateilta.
”Mitäs tairosta, jollei kamppeita oo” totesi Vormiston Kallekin ennenvanhaan. Sen tosiasian tiesivät talkoolaisetkin ja olivat varustautuneet sen mukaisesti.
Klapisavotan kestäessä ylärinteessä ja laavun vieressä, haravoitiin laavun ja nuotiopaikan lähiympäristö kaikenlaisesta irtotöhkästä puhtaaksi. Roskien keräilijät kiertelivät säkkeineen hiukkasen etäämmälläkin. Yleeensä roskaa löytyi edellisiä vuosia vähemmän, liekkö sitten yhtenä syynä koronarajoitusten loppuminen.
Mutta mitäpä olisivat talkoot, pienemmätkään ilman asianmukaista huoltoa. Toisten touhutessa omiaan, touhusi huoltopuolikin purtavaa talkooväelle.
Tiiviin työrupeaman päälle oli mukavaa istahtaa huilaamaan ja nauttimaan nokipannukahvista ja nuotiomakkarasta. Siinä sitten päästiin samalla tarinoimaan menneistä ja olevista jos kohta tulevistakin.
Tämä kuva ei selittelyjä kaipaa, se on tauko ny.
Kuten tunnettua ja tunnustettua, kaikella on aikansa. Päivän jo alkaessa nojata vahvasti iltapäivän puolelle kerättiin talkookansa vielä yhteiskuvaan. Hiukkasen taitaa savua tulla silmille, mutta se ei tunnu paljoakaan haittaavan.
Näin huollettiin Laavuranta kesäkuntoon ja toivottavasti siellä jatkossakin vierailevat kansalaiset noteeraavat laavun seinustalla pönöttävän roskiksen ja pitävät näin osaltaan huolta ympäristön siisteydestä.
– Veikko Kurki