Honkolan koulu vuonna 1938. Opettajat Katri ja Matti Laine sekä Maria Ahtola. Kuva Anneli Madekiven kokoelmista.

Pimeää ja ankeaa se vuoden 1939 syksy oli, kun me koululaiset kävimme koulua sen syksyn ja talven. Koulua oli käyty kolme kuukautta, kun tuli se päivä, minkä me oppilaat aina muistamme. Se oli torstai marraskuun 30 päivä, muistaakseni opettaja Maria Ahtola piti meille juuri laulutuntia, kun luokan ovi avautui ja opettaja Laine tuli luokkaan ja sanoi:” Sota on syttynyt, venäläiset ovat pommittaneet jo myöskin Poria. Koululaiset saavat lähteä nyt kotiin, mutta tulkaa aamulla normaalisti kouluun.” Kyllä siinä tuli meille oppilaille kiire kotiin. En tiedä miltä niistä oppilaista tuntui, jotka asuivat Villilässä pitemmän matkan takana. Sen muistan, että itse vedin nopeasti päällystakin ylleni ja lakin päähän ja lähdin juosten Saineen pihan läpi kotiin siitä vaan piikkilanka-aidan lävitse.

Koulun rajoille oli tehty piikkilanka-aita, mutta me naapurin lapset olimme tehneet aitaan aukon ja oikaisimme sen läpi kouluun. Kyllä minä useammin maantien kautta menin kouluun, eihän se matka pitkä ollut, mutta silloin marraskuun viimeisenä päivänä oli kiire kotiin.
Ilmahälytyksiä oli päivittäin, kun venäläiset pommikoneet lensivät korkealla matkalla pommittamaan Poria ja muita länsirannikon kaupunkeja. Muista kyllä kuinka täälläkin pelättiin klooritehtaan ja voimalaitoksen takia kun tuli ilmahälytys. Jos pommitus olisi tullut, olisi opettaja Laine vienyt oppilaat suureen kellariin turvaan, joka sijaitsi Heimolan ja Saineen puoleisella rajalla. Sen ympärillä kasvoi suuria kuusia.
Joulupäätöskin pidettiin, siellä oppilaat esittivät joululeikkejä ja lauluja ja aina oli myöskin joku näytelmä. Viimeksi oli aina joulupukki apunaan pari tonttua, jotka jakoivat oppilaille pullapussit. Pussit olivat ruskeita paperipusseja ja joka pussissa oli vehnäpulla, omena, pari piparkakkua, siirappileipiä ja kolme, neljä karkkia. Nämä kuusijuhlapussit olivat hyvin mieleisiä sota-ajan koululaisille, koska kaikesta alkoi olla puute.
Kaisa Siivonen koonnut Anneli Madekiven muistelmista.