Suomen pisin puinen riippusilta

Pehulan ja Meskalan kylät kuuluvat niin sanottuihin ruotsalaisen oikeuden kyliin ja ovat siten syntyneet 1300-luvun puolella. Asutuksen leviämiseen on vaikuttanut hyvä kulkuväylä eli kalaisa Kokemäenjoki. Meskalassa mainitaan 1500-luvulta kolme taloa ja Pehulasta viisi. Meskalankosken eli Malvakosken ja Pehulankosken rannoilla oli aikoinaan useita myllyjä seudun alkuperäistä pääelinkeinoa eli maanviljelystä tukemassa. Myllytie jokirannassa on muisto vanhoista ajoista. Jonas Strängin kartassa vuodelta 1645 mainitaan Pehulankosken myllyn olleen käytössä kautta vuoden. Samalta vuosisadalta kerrotaan myös Meskalan kosken mertapaikoista ja joen kalastuspaikoista.

Perinnepatsas patsaspuistossa

Alkutuotannon ohella kehittyi käsitöiden valmistus, joka muuttui seudulla vähitellen kotiteollisuudeksi. Jo 1800-luvun alusta pohjoispuolellakin jokea tehtiin melkein joka asunnossa lankanappeja, joskin varsinainen käsityökeskittymä oli joen eteläpuolella (esimerkiksi sukkulat ja kammat). Maankuulu koppa- ja lastuteollisuus kukoisti 1900-luvun alusta lähtien. Meskalan kosken partaalla toimivat Tuomisen koppasuvun verstaat 1960-luvulle asti. Suku työllisti runsaasti perheitä aina Kauvatsaa myöden.

Kun Äetsän asema otettiin käyttöön vuonna 1902, seudun tehdasteollisuus sai vauhtia. Vuonna 1898 Pehulaan kosken partaalle perustettu Äetsän villakehruutehdas antoi sysäyksen teollisuuden kasvulle. tehtaan toiminnan loputtua paikalle syntyi mittavaa kemianteollisuutta. 1990-luvulle asti Finnish Chemicals Oy valmisti muun muassa klooria ja sen valmistuksen loputtua päätuotteita ovat muun muassa metsäteollisuudelle toimitettavat kemian tuotteet sekä lääketeollisuudelle maailmanlaajuisesti toimitettavat hienokemian tuotteet. Kotiteollisuus säilyi silti omana lajinaan muuttuen vuosien mukana mittavaksi laukkuteollisuudeksi.