Taas stä oli tullu toi perjantakiehtto ja letunkäry ja ilone puhheeppörinä otti vasttaav viaraat jos tutukkij jokka oli taas, heinäkuistep perjantaiehtoitte tappaan, kokkoontunnu viättää kyläläiste yhteistä ehtoopuhretta. Porukkaa olikik kokkontunnu hyväj jouko, tais mennä jo likittes sattaa. Ja olihas se hyvä tulla, päiväneh helle oli vähäsel laantunnuj ja piäni tuulevvire piti suurimma osan kaikellaisista itikoista loitolla.
”Talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää…” ja ninpoispäin, ninkun toi Kiviki aikanansa ton Jukola Aapon suulla totes. Ja mikäs se olis Tapiola kyläkahvilaka ilma Kirsti-emäntää, joka kummasti tuntuu kerta toisensaj jälkee ehtiväv vähä joka paikkaa. Eipäs stä step palio tunnu sen enempi ikä kun helteetkän askelta painava, ku o perjantaki ja väki kokkoontunnu oman piha syrjää.
Kuj järjestelyt on tehtyj ja kaikki tuntuu oleam mallillaa, o ste isäntäkij joutannu vähäsep pysähtyyj ja voi siinä lettuia maistellesansa vaihtaak kuulumisia kyläläistek kans. Vaikka järjestelyt tehräänki enemmä talkoilla, on siinä aina jottai kattomista ja kohentelua. Ja kun toi hellekkikh hautoo oikeen stev viimesenpäälle, nin tullee siinä helposti hiki kun Rekolam pukilleh hakkoo syäresä.
Ehtoon teemasta, lettukekkereitte onnistumisesta, piti tällä kertaa hualen Kepa ja Sakke. Eiköhän stä heitilläkiv välillä hiukkast toi lämpö noussuk ko lähemmäks parikymmentä litraa taikinaa piti saara syätävääm muatooj ja siinä sivusa viälä hoitaam myynti ja eres jonkullaines seurustelu ostajienkik kans. Mutta hyvi heki näytti homma saava reiraan niettä jokkainel letunpuuttesa oleva sai suuree tarpeeseensa.
Ja eikun nimet kirjoiiv vaaj ja sekaa tuttuup porukkaa. Vaikket tää nimekerruu ny nim monimutkaselta tyältä äkkiseltääv vaikutakkan, nin tarkkana siinäkip pittää olla. Vällii kirja kiärtää omia aikojansap pöyrästä toiseem mutta ste on niitäkij jokka tullee huamaamattomastija nekip pittää siältä joukosta poimia, että jonkillainet tolkku pysys siittä mitep palio väkkee ol liikkeellä ollu. Tän nimestäjjään pittää olla herreillä koko ehtoo ko väkkee mennee ja tullee mites sattuu.
Mutta oli stä stet tällä kertaakiv viaraitaki. Tän ehtoov viaraat tuli Hämmeenkyröstä Heinijärvek kylästä tualta vähäsep pohjosemmasta. Heti alkuunsa piti kyläyhristyksem puhheenjohtaja Aholam Mikko hyvinki eläväisej ja vauhrikkaam puhheevuaro, josa selvitteli sikäläisiä olosuhteita ja heitin yhristyksensät toimintaympäristöö. Son kuulemma steh hiuka harhaajjohtava nimitys ko siähe yhristyksee kuuluu kaikkiaa kuus eri kyllää. Ja toiminta on tiätystenkis stev vilkasta ja monipualista. Ja että heitille ei stet toi pelkkä Heinijärvi riitäkkän, pittää olla myäs toi aholammikko enneko hommat reiraan saaraan.
Tää Miko aisapari, Maija pysytteli stev vaa hiljaksii siinä hiukkaset taaempana ninkauvan ko Mikko alko tituleeraan häntä emännäks. Sillo tuli napakkaa kommenttia, että eikum mää oon Maija. Siittei sittet tullu sen isompaa sanomista, mutta vähitellep pääsi stem Maijaki ääneenj ja alko ruatia yksityiskohtasemmi mitä siälä Heinijärve suunnalla oikee touhutaa. Ja kyä siälä tuntukit touhua riittävä ja nuarta porukkaaki oli mukana vähäsek kaikellaisesa toiminnasa. Ja pittäähäs stä nyj jottai ollakkin ko Heinijärvi ov valittu vuaren kyläks Pirkammaalla 2024.
Piäni satteeripsauskis siinä stet tuli ja pellootteli joitain lähteen poiskim mutta ninkun vanha monkoolisananlaskukis sannoo, että tuulet puhaltaa ja koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee. Niettä eihäs sitä saretta just kukkaa eres pahemmiteh huamannukkan ja ohjelma senkuj jatku vaa. Tällä kertaa arvonnasa oli pääpalkintona voileipäkakku, jonka voittaja stes saa tarvitesansa tilata. Ja siältähän se Janne nostiki, virallistej ja virraattomiev valvojie tarkan syynin alasena voittajan nime essii. Ja kuhan oli hyvvää alkuu päässy, nosteli stev viälä muutamia muitakp palkintoja heitin onnellisille voittajillee.