Nin siinä tälläik kertaa kävi. Päivänen ukkosmyräkkä väisty ja ste ehtoommalla oli selkee ja lämpönen ilma. Väkkee kokkoontu taas tuttuun heinäperjantaitappaa Vesterpakammäjelle viättää ehtoopuhretta ja kuuntelee Tiinan musisointia. Ja tiätystikkil laulaa kans. Jos joku kehtaa väittää, ette toi kesänen ehtoo ja haitarinsoitto sovi yhtee, se saa step pysyä siälä asvalttiviirakosansa ja kuunella vaikka minkämoista möykkämusaa. Kyä nin o ni.
Siinä samalla, ku ens säveleet kajahteli ilmoille, oli hyvä vaihtaa viälä kuulumisia. Soitto sopi siihenki hommaa hyvin taustalle. Viälä ei ollu laulajien kööri kassaantunnu yhtee, otettiiv vähän ninkut tuntumaa ehtoon teemaan.
Kuv vähäse oli saatu kahveeta ja tärkeemmät kuulumiset oli vaihreltu, oli stej jo mukavaa tulla sinne katoksen allekkin ja antaa laulun kaikua suviseen ehtooseen. Ja oli stet tää krillikis sijotettus sillai mukavasti, että pääsi meitin laulava krillimaisteriki osallistuu. Siinä sitä stem meni mukavasti toinen toisensap perästä monet tutut ja vähäset tuntemattomammakkin kappaleet, joille kaikille kumminki oli yhteistä se, että ne sointu tähä heinäkuisee ehtoosee ihan kus siihen ajat sittem määrättyinä. Ja kuv wanha wiisaus väittää, että mitä emot visertää, sitä poijaat kukertaa, nin täsä nys ste o sittä esimerkki. Musikanttiduo Tiina & Aino.
Mutte suulla yksi lauleta, sillä syärään kans, vai oliko sen ny toisinpäi, mää muista. Mutta täsä tapauksesa se kumminki oli näippäi. Krillimakkara, kahve ja muu pikkupurtava teki hyvi kauppansa täsä ehtoo kuluesa ja lauleluittel lomasa. Ja tälläkik kertaa tää hualtopuali oli hyväsä reirasa, ei tarvinnuk kenenkä nälkäsen taikka muutev vaaj janose jäärä ilman. Että siltäkik kohtia meni ehtoo vallam mukavasti.
Paitti Tiina, täälä essiinty tällä kertaa eruksensam myäs kukkaistyttö Aino. Vuahemputket oli just parahultasesti kukasa ja niitä oli mäjensyrjisä riittävästi. Niistä stä stet tuli mukava kimppu josta ster riiti jaeltavaa vähä yhteej jostoisenkis suuntaa. Tää naisväjen kukitus, vaikkakin näiv vaa arkipäiväsesti, oli seki yks semmonep piäni ehtoon yksityiskohta, joka vartmastikki jäi monellekki mukavastim miälee.
Siinä se taas kulu tääkip perjantaiehtoopuhre. Soittoo, laulua, hyvvää suuhuppantavaa ja ennenkaikkee hyvää seuraa. Loppuehtoosta oli vuaro stek kattoo seki asia, ketä oli arpaonni potkinnu tällä kertaa. Onnettareks kelpuutettii tää reipas kukkaistyttö joka hoitiki homman vallan step pätevästi. Palkinnot löysi saajansa ja vähitelle alko kansa taas poistua paikalta. Mutta varmastim monellekkij jäi taas mialuisia muistoja tästäkis suvisesta ehtoopuhteesta.