Juhannusaaton hautova helle oli jo vaihumassa kesäillan ja -yön leppeään lämpöön, kun kylän varttuneempi väki kokoontui Laavurantaan viettämään yhteistä aattoillan juhlaa. Laavuranta on juuri parhaassa paikassa, pienen niementapaisen kainalossa, Taipaleenvuoren kupeessa, avaten rauhallisen järvimaiseman kolmelta muulta sivultaan.

Aurinko katseli saapuvaa joukkoa metsänrannan yläpuolelta, hyttyset ja muut siipeilijät inisivät ihan vain omaksi ilokseen ja kesäillan kunniaksi. Muutenkin oli tunnelma kesäisen kevyt. Kansaa olikin sapunut paikalle ihan kiitettävässä määrin ja tasainen puheensorina ja silloin tällöin ilmoille kantautuva nauru kertoivat, sekä nuotiopaikalla, että tukevan ja pitkän pöydän molemmin puolin, että nyt oltiin vapaalla.

Ihmiset, kyläläiset, jotka tänne olivat tulleet olivat jo suurimmaksi osaksi siirtyneet pois työelämän kiireistä. Se kuului myös puheisssa. Eipä juurikaan ruodittu työpaikan ongelmia, pikemminkin juttu kulki vuosikymmenten takaisia polkuja, rönsyillen nuoruuden ja lapsuuden aikaisissa mistoissa. Kun ajatellaan näiden ihmisten ikää, ei voi olla muistamatta sitäkään, ettei heidän lapsuutensa ja nuoruutensa mahtanut olla pelkkää ruusuista unelmaa ja jatkuvaa päivänpaistetta, oli puutetta lähes kaikesta paitsi työtä piisasi kyllä sen kuin tehdä jaksoi. Tällainen pieni maalaiskylä eli juuri tuolloin suuren murroksen alkuvaihetta, joten paljon kipeitäkin asioita jouduttiin kokemaan. Aika kultaa kuitenkin muistot häivyttäen niistä pikkuharmit ja suurempien yli mennään huumorin voimalla.

Kahvipannut höyrysivät nuotiolla ja tasaiseen tahtiin käristyi makkaraakin. Näin kului keskikesäinen iltapuhde Tapiolan Laavurannassa.

Vähitellen alkoi väki lähteä kukin tahoilleen, muistaen kuitenkin ensin sammuttaa huolellisesti sen, mitä nuotiosta vielä oli jäljellä. Taas kerran oli saatu kokoontua yhteen, taas kerran poistuttiin paikalta yhtä muistoa rikkaampina.

Muistattehan kaikki, että Ikiliikkujat jatkaa vesiteemalla lauantaina 1.7. klo 13.00. Kokoonnutaan laavurannassa, mukaan uintivarustus. Vesijuoksuvyö ei ole pakollinen, mutta suositeltava. Ja jalkaan tossut, koska ollaan luonnonvesillä.

Tervetuloa mukaan, kaikki ”vesipedot”!

– Veikko Kurki