![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-content\/uploads\/sites\/5\/2026\/07\/img-8474a.jpg\")
<\/a><\/p>\nSeniorit praattaa ste valla omalla penkill\u00e4ns\u00e4. Hianoo, ett\u00e4 Kes\u00e4kahvila vett\u00e4\u00e4 vaa pualeensav vaikkei iha ste kylill\u00e4 enn\u00e4\u00e4 asuttastka. Ja vanhoja muistellaa, mit\u00e4s niist\u00e4 t\u00e4najjaan jutuista olis muisteltavvaakan. Lepposasti vaa ehtoo kulluu vanhoje tuttuje keske.<\/p>\n
Yks juttu, mik\u00e4 o aina j\u00e4\u00e4ny v\u00e4h\u00e4 ninku muun tohinav varjoo, o t\u00e4\u00e4 kirjaloora tosa m\u00f6ki kuistilla. Siitt\u00e4 ko saa jokkaine valkata iha ste ilmaseks mi\u00e4leist\u00e4ns\u00e4 lujettavvaa. Ky\u00e4 siitt\u00e4 monet kirjat o t\u00e4nkik kes\u00e4 aikanna l\u00e4htenny mailmalle. T\u00e4mm\u00f6ne o ihas ste luannikas asia lukeville ihmisille. Aika monta hyvv\u00e4\u00e4 kijaa oon ittekkin si\u00e4t\u00e4 trehvannu.<\/p>\n Mutta aikaki siin\u00e4 kuluja oli tullu vuaro t\u00e4lle t\u00e4n kertaselle viaraalle, jokoli Torpom Markku Keiky\u00e4n Perikunnasta. H\u00e4n se sitte setviki, mist\u00e4 tollanenki nimitys ko Perikunta johtu. Mutta vi\u00e4l\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4nki yht\u00e4 mi\u00e4lenkiintosempaa juttua oli tulosa. Keiky\u00e4 riippusilla korjausrojekti oli ollu torella mittava talkoohenke osotus. Ei se ollu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4 \u201dvasara ja nauloja.\u201d Si\u00e4her ruljanssii kuulu my\u00e4s melkone m\u00e4\u00e4r\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kaikkie kiittelemm\u00e4\u00e4 paperisottaa ja muuta taustaty\u00e4t\u00e4, jokka stem mahrollisti ite t\u00e4n rakennusty\u00e4 sujuvuure.<\/p>\n Sitte olikiv vuarosa vappaa sana. Leena tosin tais vihjata jottain si\u00e4hes suuntaa, ett\u00e4 vappaaehtosestip pakolline sana, mutta kertoili kuitenkis ste pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t t\u00e4n paikkaseuru asutukse syntyvaiheita ja tais siin\u00e4 juttu hiuka sivuta paikallise nimist\u00f6nki alkuperi\u00e4. Osittai tuttua juttua noin p\u00e4\u00e4asiasa, mutta tuli si\u00e4l\u00e4 jottai semmostaki mit\u00e4 en oo enne kuullukkan.<\/p>\n Ti\u00e4tystikki ohjelmaa kuulu jo l\u00e4hes perinteiseks muarostunnu my\u00e4s P\u00e4ivi\u00f6 runo. Sill\u00e4 pojjaalla niit\u00e4 tuntuukip piisaava v\u00e4h\u00e4 joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6. Luannikastaha se on niit\u00e4 kuunnella. H\u00e4n ko ossaa lausua ne nim mukavasti. Ja juu ei, vaikka v\u00e4h\u00e4se silt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ei Seija oo vahtimasa, ettei P\u00e4ivi\u00f6 vaa l\u00e4hre keske kaike karkuu.<\/p>\n Seuraavasta puhheevvuarosta vastaskis ste t\u00e4\u00e4 Ruahose Ilkka tualta Illo pualesta. Vaikka h\u00e4n joskus aikasemmi olikit tullu kuulluks lentoharrastuksestansa, ei h\u00e4n sent\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 kertaa ollu reissussa lent\u00e4e, vaa h\u00e4lloli kulkupelin\u00e4 veteraanivoorti, jonka vaiheista riitti pitk\u00e4t tarinat. Kuinka se tuli hankittua ja mit\u00e4 kaikkee mi\u00e4lenkiintosta sejj\u00e4lkees stet tapahtu. Mone sorttista mutkaa ja m\u00e4kkee oli siin\u00e4ki, enneku sill\u00e4 ajeleen p\u00e4\u00e4stii.<\/p>\n Mutta ettei homma valla olis muntteriopiks menny otettinkis ste v\u00e4lli taas hiukkase runollisempaaki meininki\u00e4. Jaakkola Terhi halus ihas stev v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lausua runo kankurista. Se k\u00e4viki h\u00e4lt\u00e4 valla ster rennon lupsakasti. Semmosia piilevi\u00e4 kykyj\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 kyl\u00e4lt\u00e4 satev vaan o l\u00e4htenny. Hyv\u00e4, ett\u00e4 poikkeevat aina v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4\u00e4l\u00e4ki.<\/p>\n Ja ko t\u00e4ll\u00e4 taiteellisella pualella ny oli p\u00e4\u00e4sty alkuu ja vauhtii, jatketti samallaviisii etteenp\u00e4inki. Heli ja Seija esitti kaks\u00e4\u00e4niseti t\u00e4n vanha viisu siitt\u00e4, miten meki ansaitaa arvo. Siis ei Arvoo vaan arvo. Toisissannoin sen viisu ensimm\u00e4ise v\u00e4rssy. Ja jos joku muistelee menneit\u00e4, nin just t\u00e4\u00e4 samane viisu oli yks n\u00e4it\u00e4 lauletuimpia sen ennenvanhase Tapiola maami\u00e4sseura tillaisuuksisa.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n