{"id":1627,"date":"2023-10-28T13:32:32","date_gmt":"2023-10-28T10:32:32","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/?page_id=1627"},"modified":"2026-04-15T00:05:28","modified_gmt":"2026-04-14T21:05:28","slug":"ikiliikkujat","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/ikiliikkujat\/","title":{"rendered":"Ikiliikkujat"},"content":{"rendered":"

T\u00e4lt\u00e4 sivulta voit lukea Veikko Kurjen kirjoituksia Tapiolan Ikiliikkujien toiminnasta elokuusta 2022 l\u00e4htien. Ikiliikkujat kokoontuvat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti joka lauantai klo 13.00 jossakin p\u00e4in Tapiolaa.<\/strong><\/p>\n

Seuraa ilmoitteluamme my\u00f6s Facebookissa<\/a>!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n
\n

11.4.2026<\/p>\n

Ikiliikkujat aloittivat kev\u00e4\u00e4n py\u00f6r\u00e4illen<\/span><\/p>\n

\n

Viime lauantain aurinkoinen ja l\u00e4mmin s\u00e4\u00e4 oli juuri sopiva pienelle py\u00f6r\u00e4lenkille. Kev\u00e4\u00e4n py\u00f6r\u00e4ilyt ovat itse kullakin j\u00e4\u00e4neet melko v\u00e4hiin, joten aloitimme varovaisella lenkill\u00e4 niin maaston kuin lenkin pituudenkin suhteen. Hiukan pitk\u00e4ksi ven\u00e4ht\u00e4nyt rospuuttoaika j\u00e4\u00e4tikk\u00f6ineen ja kurakeleineen lienee t\u00e4lt\u00e4 kev\u00e4\u00e4lt\u00e4 jo ohi. T\u00e4m\u00e4n rospuuttoajan Ikiliikkuja viettiv\u00e4t hiljaiseloa parempia aikoja odotellen. <\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme kokeilla uutta liikuntamuotoa vaihteluksi polkujen mittailulle. Ja toiveissa tietysti on, ett\u00e4 saisimme lis\u00e4\u00e4 porukkaa liikkeelle. Kilometrien ja kunnon lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 lis\u00e4\u00e4mme tietysti haastettakin lenkkien pituuden ja maaston vaihtelun my\u00f6t\u00e4. Lis\u00e4ksi teemme tulevana kev\u00e4tkautena yhdistettyj\u00e4 py\u00f6r\u00e4- ja k\u00e4velylenkkej\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen sellainen on tarkoitus tehd\u00e4 jo ensi lauantaina, jolloin py\u00f6r\u00e4ilemme Monakoon ja k\u00e4v\u00e4isemme Keskistenj\u00e4rven lintutornilla. Se kun on muutenkin kuulunut jokakev\u00e4iseen lenkkiohjelmaamme.<\/span><\/p>\n

Ensi lauantaina 18.4. kokoonnumme taas Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Py\u00f6r\u00e4ilemme Monakoon ja takaisin, v\u00e4liss\u00e4 poikkeamme k\u00e4vellen Keskistenj\u00e4rven lintutornilla sik\u00e4l\u00e4ist\u00e4 meininki\u00e4 katsomassa. Kyseess\u00e4 ei suinkaan ole mik\u00e4\u00e4n kilpapy\u00f6r\u00e4ily, vauhti pyrit\u00e4\u00e4n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sellaisena, ett\u00e4 jokainen pysyy mukana. Tervetuloa mukaan uusiin lenkkimaisemiin. Tutustutaan nyt vaihteen vuoksi paikkakuntaan n\u00e4inkin.<\/span><\/p>\n

\n
\n

28.2.2026<\/p>\n

Menneen talven lumia Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

\n

Sumuinen ja v\u00e4liin hiukan tihkusateinenkin s\u00e4\u00e4 antoi jo jonkinlaisen ennakkovaroituksen alullaan olevasta kev\u00e4\u00e4st\u00e4, kun viime lauantaina jalkauduimme Tapiolankujalle kelien ollessa hiukan arvelluttavat. Hiihtokautemme j\u00e4i valitettavan lyhyeksi, mutta p\u00e4\u00e4stiinh\u00e4n ladullekin sent\u00e4\u00e4n pari kertaa. Mets\u00e4ss\u00e4 puskivat jo varvut esiin ohuesta lumikerroksesta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tie oli osittain j\u00e4\u00e4tikk\u00f6inen, osittain sohjoinen. Meno sill\u00e4 oli toisin kohdin kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja senkin ehtoopuolta. Talven aikana tin pintaan sotkettu lumikerros oli kuitenkin ollut sen verran ohut, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 oli jo sulanut puhki monesta paikoin. Ei se ollut siis ihan pahimmanlaatuinen p\u00e4\u00e4kallokeli, vaikka vetinen j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 kiiltelikin pahanenteisesti. Hannes-myrskyn j\u00e4lkiselvittely n\u00e4kyi my\u00f6s useammassa paikassa lenkkimme varrella.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4ill\u00e4 vaihein oli pakko kulkea tien reunaa, sill\u00e4 m\u00e4keen oli talven mittaan kasvanut melkoinen paannej\u00e4\u00e4tikk\u00f6, joka oli edelleen l\u00e4hes ehj\u00e4\u00e4 ja liukkaan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Onneksi tien syrj\u00e4\u00e4n aurattu valli oli matala ja siin\u00e4 oli helppo k\u00e4vell\u00e4. Edelleenkin m\u00e4en p\u00e4\u00e4lt\u00e4 valui hiljalleen vett\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle, mutta n\u00e4ill\u00e4 keleill\u00e4 se ei en\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4tynyt, vaan sulatti v\u00e4hitellen. Ehk\u00e4 se tulevaksi viikonlopuksi jo sulaa helpommin kuljettavaksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuten arvata saattaakin, n\u00e4kym\u00e4t j\u00e4rvelle olivat kovin harmaat. Yksin\u00e4inen poluntapainen l\u00e4hti rannasta h\u00e4ipyen jonnekin sumun sekaan. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyi tummia laikkuja j\u00e4\u00e4n lumipeitteess\u00e4. Ilmeisesti j\u00e4\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 ole parhaat hiihtokelit, vaikka siell\u00e4 lunta viel\u00e4 onkin huomattavasti vesilammikoita enemm\u00e4n. Tulevalla viikolla siell\u00e4 lienee hyv\u00e4t kelit pilkkij\u00f6ille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4tt\u00f6puuna hakkuulla j\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4 yksin\u00e4inen haapa sumuista taivasta vasten antoi maisemaan toisaalta hiukan ankean, toisaalta hyvin alkukev\u00e4isen vaikutelman. Juuri tuollaiselta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kun pakkasien j\u00e4lkeen tulee ensimm\u00e4iset l\u00e4mpim\u00e4t sade- ja sumup\u00e4iv\u00e4t.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 7.3. kokoonnumme klo 13.00 Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. L\u00e4hdemme tutustumaan kev\u00e4\u00e4n edistymiseen sik\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 maisemissa. Maasto voi olla hyvinkin m\u00e4rk\u00e4\u00e4 ja liukastakin, ottakaa se huomioon. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

15.2.2026<\/p>\n

Pakkasten lauhduttua<\/span><\/p>\n

\n

Viime viikon pakkaset helpottivat vasta sunnuntaiksi. Siksi teimmekin pikap\u00e4\u00e4t\u00f6ksen siirt\u00e4\u00e4 hiihtolenkkimme vuorokaudella etreenp\u00e4in. Olihan kuusi astetta paljon j\u00e4rkev\u00e4mpi keli hiihdell\u00e4 kuin tuplasti asteita. Lunta ei ladun tekemeisen j\u00e4lkeen ole tullut kuin jokusia millej\u00e4, joten olosuhteet ladulla olivat l\u00e4hes yht\u00e4l\u00e4iset edellisen kerran kanssa. Pieni lumikerros oli luistava. Lenkkin ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n saatu lis\u00e4pituutta, sill\u00e4 s\u00e4nki naapurilohkolla t\u00f6r\u00f6tt\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4 ja ulottuu parikymment\u00e4 sentti\u00e4 lumen pinnan yl\u00e4puolelle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 lyhytt\u00e4 lenkki\u00e4 laputtaessa tuli katselluksi hiukan maastoa sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 lenkki\u00e4 voisi pitent\u00e4\u00e4kin. Hyv\u00e4 lis\u00e4lenkin paikka olisi vied\u00e4 latu ojasta yli ja jatkaa yl\u00e4rinteen puolelle. Siin\u00e4 tarvittaisiin kuitenkin lis\u00e4\u00e4 lunta. T\u00e4ss\u00e4kin olisi yksi hyv\u00e4 paikka menn\u00e4 ojasta yli. Melko v\u00e4h\u00e4isell\u00e4 lis\u00e4lumella tuo olisi toteutteeavissa, mutta kun sit\u00e4 lunta ei kaikista lupasuksista huolimatta ole tullut, eik\u00e4 tulevaisuuskaan oikein lumiselta n\u00e4yt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hiukan harmahtavat maisemat pysyiv\u00e4t yht\u00e4 harmaina, katseli niit\u00e4 mist\u00e4 suunnasta tahansa. Paksu pilvipeite peitti auringon, mutta lumisade, jota oli lupailtu jo parin edellisenkin viikon ajan, antoi vain odotella itse\u00e4\u00e4n. S\u00e4\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 oli vallan sopiva ja luisto hyv\u00e4. Vaikkei latu vaihtelevuudellaan sen enemp\u00e4\u00e4 kuin pituudellakaan p\u00e4\u00e4ssyt mink\u00e4\u00e4n valtakunnan enn\u00e4tysten kirjaan, oli se kuitenkin parempi kuin ei latua ollenkaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaiksi povaillaan melko mukavaa s\u00e4\u00e4t\u00e4 ja sit\u00e4 luntakin saattaa hiukan sadella lis\u00e4\u00e4. Nyt on se aika talvesta, kun pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 ladulle, jos ollenkaan meinaa. Ensi lauantaina 21.2. kokoonnumme taas 13.00 samassa paikassa, K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 39 vaiheilla. Tervetuloa mukaan kaikki!<\/p>\n<\/div>\n

\n

17.1.2026<\/p>\n

Hiihtokausi alkuun ohuilla lumilla<\/span><\/p>\n

\n
\n

Vanhassa armeijan talvikoulutusohjes\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 todettiin, ett\u00e4 \u201dSukset helpottavat liikkumista maastossa, etenkin, jos on lunta.\u201d Ja luntahan oli. Oli juuri ja juuri sen verran, ett\u00e4 siihen sai jonkinlaiset suksiurat h\u00f6yl\u00e4tyksi. Toisin kohdin tuli hiukan ruohoa ladun pohjaan, parissa kohdin t\u00f6kk\u00e4si turpeeseenkin, mutta keskim\u00e4\u00e4rin lenkist\u00e4 tuli jotakuinkin hiihdett\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tammikuun pakkasp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aurinkokin on kylm\u00e4. Varsinkin, kun se yritt\u00e4\u00e4 paistaa pilvikerroksen l\u00e4pi. Vajaat kymmenen astetta pakkasta ei sin\u00e4ns\u00e4 tuntunut liialliselta ja tuulikin oli l\u00e4hes olematon. Kun ensikierros oli painanut ohuen h\u00f6ytylumen urien pohjaan, luisti suksi melko mukavasti. N\u00e4in ensikerraksi ja tasapainon huomioonottaen juuri sopivasti. suksilla eteneminen kun vaati jonkin aikaa totuttelua n\u00e4in \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n. Viime talvenahan hiihdot j\u00e4iv\u00e4t lumen v\u00e4h\u00e4isyyden vuoksi hyvin v\u00e4hiin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Niinkuin t\u00e4st\u00e4kin kuvasta voi havaita, ei juurikaan v\u00e4hemmill\u00e4 lumilla kannata yritt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 latua. Ruohotuppaat t\u00f6kkiv\u00e4t viel\u00e4 hangen l\u00e4pi monin paikoin ja kevyt pakkaslumi painuu suksen alla l\u00e4hes olemattomaksi kerrokseksi. Pakkasta on kuitenkin luvassa ja v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 luntakin. Eik\u00f6h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 ajanoloon saada taas hyvinkin hiihdelt\u00e4v\u00e4 lenkki aikaiseksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkertainen latu mukaili edellisten vuosien aikana tutuiksi tulleita linjoja. Vain per\u00e4lenkill\u00e4 pisti s\u00e4nki viel\u00e4 niin vahvasti lumen l\u00e4pi, etten l\u00e4htenyt yritt\u00e4m\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n sinne mit\u00e4\u00e4n uraa. T\u00e4llekin lenkille saatiin sent\u00e4\u00e4n edeas hiukan korkeusvaihtelua. Pieni nousu ja lasku hetimiten ladun alun j\u00e4lkeen toi mukavasti vaihtelua muuten tasiseen peltolatuun. Toisaalta kukaan ei ainakaan ihan n\u00e4in aluksi kaivannutkaan mit\u00e4\u00e4 hurjempia vaihteluita. T\u00e4llaisena rauhallisena happilenkkilatuna t\u00e4m\u00e4 lienee melko mukava kaikkineen. Ja kun ajanoloon saadaan tuo per\u00e4lenkkikin taas mukaan, tulee pituuttakin sen verran, ettei ihan pikku ympyr\u00e4\u00e4 tarvitase py\u00f6ri\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkertaisesta lenkist\u00e4mme j\u00e4i mukavat fiilikset tulevaa talvea ja sen lenkkeily\u00e4 ajatellen. Varmasti tulemme talven mittaan tahkoamaan t\u00e4t\u00e4 lenkki\u00e4 ahkerasti. My\u00f6s muutenkin kuin n\u00e4ill\u00e4 lauantaisilla lenkeill\u00e4mme. Ensi lauantaina 31.1. kokoonnumme j\u00e4lleen samassa paikassa K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 39 vaiheilla klo 13.00. Toivottavasti saamme siksi hiukan lis\u00e4\u00e4 lunta, pakkastahan n\u00e4ytt\u00e4isi kuitenkin riitt\u00e4v\u00e4n. Tervetuloa hiihtelem\u00e4\u00e4n kaikki joilla suksi luistaa.<\/p>\n<\/div>\n

\n

\"\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n

\n

3.1.2026<\/p>\n

Kausi alkuun pikku pakkasessa<\/span><\/p>\n

\n

Ikiliikkujien vuosi alkoi talvisissa olosuhteissa, maassa oli lunta juuri sen verran, ett\u00e4 sit\u00e4 voi lumeksi sanoa ja pakkastakin oli l\u00e4hes kymmenen astetta. Aukealla ilke\u00e4sti puhallellut viima ja ilman kosteus saivat s\u00e4\u00e4n tuntumaan hiukan asteitaan purevammalta. Polulla ei ennen meit\u00e4 ollut juuri ruuhkaa ollut. Vain yhdet j\u00e4ljet n\u00e4kyiv\u00e4t muuten koskemattomassa lumipinnassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vuodenvaihteen seutuun sattunut myrsky oli tehnyt tuhojaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin ja ainakin kuusi kuusta oli mennyt nurin l\u00e4hes yhteen kasaan. Polkumme poikki oli kaatunut kolme puuta. Jokusia vinoon painuneita n\u00e4kyi lis\u00e4ksi, mutta yleens\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kulmakunta oli s\u00e4\u00e4stynyt melko v\u00e4h\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4rvi lep\u00e4si j\u00e4\u00e4kantensa alla antaen kokolailla harmahtavan vaikutelman itsest\u00e4\u00e4n. J\u00e4rven aukealla p\u00e4iv\u00e4n harmaus n\u00e4kyi entist\u00e4kin selvemmin. J\u00e4\u00e4 oli varmasti jo hyvinkin kantavaa, sill\u00e4 viikon mittaan oli pakkasia pidellyt ihan riitt\u00e4v\u00e4sti. Lauantaip\u00e4iv\u00e4inen rauha ja hiljaisuus tuntui l\u00e4hes k\u00e4sinkosketeltavalta. Jos j\u00e4rvelt\u00e4 ei olisi puhallellut niin raaka viima, olisi tuota maisemaa voinut ihailla hiukan pitemp\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mik\u00e4s sen kevyemp\u00e4\u00e4 kuin astella valmista polkua takaisinp\u00e4in, varsinkin kun itse olimme sen polun tallanneet. T\u00e4h\u00e4n hankeen, jonka paksuus traisi paksuimmillaan olla jotakin kolmen sentin luokkaa. Mutta hanki mik\u00e4 hanki ja polu mik\u00e4 polku. Joka tapauksessa nousu j\u00e4rvelt\u00e4 m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle sai kyll\u00e4 sykkeen nousemaan ja hengityksenkin hiukan kiihtym\u00e4\u00e4n. Juuri sopivasti, mit\u00e4 t\u00e4llaisella lenkill\u00e4 onkin hyv\u00e4ksi. S\u00e4\u00e4n purevuuskaan ei en\u00e4\u00e4 tuntunut samalta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaiksi lupaillaan sik\u00e4li raakaa keli\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4t\u00e4mme lenkin silloin v\u00e4liin. Kokoonnumme seuraavan kerran lauantaina 17.1. klo 13.00. Edelleen on mahdollista, ett\u00e4 lumitilanne korjaantuu sen verran, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n suksille. Ilmoittelen sitten l\u00e4hemmin, mill\u00e4 tavoin tuolloin liikutaan.<\/p>\n<\/div>\n

\n

29.11.2025<\/p>\n

Syksyn viimeiset Tapiolankujalta<\/span><\/p>\n

\n
\n

Viikon takaisesta talvesta oli j\u00e4ljell\u00e4 vain rippeet lumesta siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja toisin paikoin tiell\u00e4 vesisateen j\u00e4ljilt\u00e4 kiiltelev\u00e4t j\u00e4\u00e4tik\u00f6t, jotka pakottivat varovaiseen etenemiseen. V\u00e4liin piti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tien penkkaakin, kun askel ei oikein j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 ottanut pit\u00e4\u00e4kseen. Ja s\u00e4\u00e4 oli hyvin kelin mukainen, nihke\u00e4nkolea, tyyni ja pilvinen. N\u00e4iss\u00e4 merkeiss\u00e4 l\u00e4hdettiin liikkeelle syksyn viimeiselle lenkille Tapiolankujalta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jotakin hyvin jouluisen punaista pilkotti puolukanvarpujen vihreyden keskelt\u00e4. Ei, ei se ollut tonttu, vaikka tuo joulukin alkaa jo l\u00e4hesty\u00e4. Se olikin vain jonkun mets\u00e4\u00e4n unohtama ketsuppipullo. Ehk\u00e4 sillekin olisi ollut l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 joku hiukan j\u00e4rkev\u00e4mpikin sijoituspaikka, mutta tuossapa tuo vain loisti punaisuuttaan kaikkien ohikulkijoitten ihailtavana. Ei loista en\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuten arvatakin saattaa, oli mets\u00e4ss\u00e4 hyvin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4. Miss\u00e4 lunta oli ollut paksummalti, siell\u00e4 sit\u00e4 viel\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4kin. Muuten polun pinta oli m\u00e4rkyydess\u00e4\u00e4n melko liukas ja toisin kohdin vett\u00e4 oli kertynyt notkopaikkoihin melkoisestikin. Muuten tunnelma h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ja hiljaisesa mets\u00e4ss\u00e4 oli ik\u00e4\u00e4n kuin ihmettelev\u00e4n odottava. Ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4k\u00f6 t\u00e4m\u00e4 talvi nyt taas olikin? Yksin\u00e4inen orava vain k\u00e4v\u00e4isi ihmettelem\u00e4ss\u00e4 rauhanh\u00e4iritsij\u00f6it\u00e4 vilahtaen taas saman tien mets\u00e4n suojaavaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Rannan puut ja ruovikko vain peilailivat kuvajaisiaan j\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle nousseen veden tyyneen kalvoon. Taas kerran silmiemme eteen avautui melko t\u00e4ydellisen\u00e4 koko my\u00f6h\u00e4issyksyinen luonnon v\u00e4riskaala. Hillityn himme\u00e4t s\u00e4vyt ja tyyni vedenpinta muodostivat tyynen ja rauhoittavan maiseman. Edes vaimeina jostakin kantautuvat liikenteen \u00e4\u00e4net eiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 idylli\u00e4 pystyneet h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla oli ihan pakko pys\u00e4hty\u00e4 katsonaan suurta katajavanhusta, jonka ik\u00e4\u00e4 ei edes viitsi ruveta arvailemaan. Luultavasti se kuitenkin on ollut tuossa jo silloin, kun siin\u00e4 vieress\u00e4 oleva pelto on raivattu, mene ja tied\u00e4. Joka tapauksessa se on n\u00e4hnyt varmasti enemm\u00e4n kuin yhden vuosisadan. Tuollaisia katajia n\u00e4kee harvoin t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in. Toivottavasti se saa seist\u00e4 siin\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4llaisiin tunnelmiin Ikiliikkujat p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n vuoden lenkkeilyns\u00e4. Jatkamme ikuista liikett\u00e4mme vasta ensi vuoden puolella. Kokoonnumme seuraavan kerran 3.1.2026. Siit\u00e4, mik\u00e4 silloin on liikuntamuoto, on turha viel\u00e4 sanoa mit\u00e4\u00e4n. Samoin on kokoontumispaikan laita. Ilmoittelen sitten joskus my\u00f6hemmin. On aika kiitt\u00e4\u00e4 kaikkia teit\u00e4, jotka olette taas vuoden mittaan jaksaneet l\u00e4hte\u00e4 koluamaan milloin minkinlaisia polkuja tai vesi\u00e4. Hauskaa on ollut ja toivottavasti on jatkossakin. Samalla toivotan kaikille mit\u00e4 parhainta joulunaikaa ja entist\u00e4kin parempaa tulevaa vuotta.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

22.11.2025<\/p>\n

Ensilumilla Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

\n

Viime viikon puolenv\u00e4lin maissa saatiin ensilumi. Talven alku n\u00e4ytti hyvinkin vakuuttavalta pikku pakkasineen, mutta lumi tuli sittenkin liian aikaisin. Maa ei ehtinyt juuri ollenkaan j\u00e4\u00e4ty\u00e4 ja paksu lumikerros olisi suojannut sit\u00e4 melko tehokkaasti. Vaan kuinkas sitten k\u00e4vik\u00e4\u00e4n? K\u00e4vi ihan niinkuin aina ennenkin on k\u00e4ynyt. S\u00e4\u00e4 l\u00e4mpesi, satoi v\u00e4h\u00e4n vett\u00e4kin ja lumista ei ole j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. Mutta t\u00e4llaiselta n\u00e4ytti viikko sitten lauantaina l\u00e4htiess\u00e4mme lenkillemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lunta tosiaan oli toisin paikoin l\u00e4hes parikymment\u00e4 sentti\u00e4. Alkumatkaa se ei juurikaan hidastanut, sill\u00e4 joku oli ajanut autolla ensimm\u00e4isen m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle asti. M\u00e4ess\u00e4, jossa jo viime viikolla oli melko petollisen liukas j\u00e4\u00e4peite, oli nyt lumikerros liukkautta v\u00e4hent\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kulku oli siis melko helppoa ja kevytt\u00e4 viel\u00e4 lenkkimme t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Puolipilviselt\u00e4 taivaalta pikisteli aurinkokin sopivasti ja lumisessa mets\u00e4ss\u00e4kin oli mukavan valoisaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00e4htiess\u00e4mme m\u00e4elt\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, j\u00e4rven rantaan p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4\u00e4n laskuun, alkoi hangen tarpominen tosissaan. Tosin joku, ilmeisesti mets\u00e4ll\u00e4 ollut, oli k\u00e4vellyt v\u00e4h\u00e4n matkaa samaa polkua. Alamaassa lumen vastusta ei juurikaan huomannutkaan, mutta polun poikki taipuneet kaaririsut hiukan jarruttivat matkaamme. Niist\u00e4 kun sai melkoisen lumiry\u00f6pyn niskaansa, jos yritti alitse. Sauvalla t\u00f6k\u00e4ten lumet putosivat ja riuku oikeni sen verran, ett\u00e4 alitse mahtui. T\u00e4ll\u00e4 kapealla, kahden tihe\u00e4n mets\u00e4n ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ll\u00e4 polulla vallitsi talvip\u00e4iv\u00e4n sininen h\u00e4m\u00e4r\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuten olettaa sopikin, oli j\u00e4rvi jo saanut j\u00e4\u00e4peitteen. Yht\u00e4\u00e4n pilkkij\u00e4\u00e4 ei viel\u00e4 ollut n\u00e4k\u00f6s\u00e4ll\u00e4. Mutta lumisten puitten ja huurteisten ruovikkojen rajaama j\u00e4rvimaisema oli sin\u00e4ns\u00e4 kaunis n\u00e4ky alkutalvisessa sinerryksess\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4 oli pakkasta sen verran, ett\u00e4 kevyt lumi pysyi puitten oksilla saaden ne n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomattavasti itse\u00e4\u00e4n paksummilta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00e4htiess\u00e4mme nousemaan rannasta yl\u00f6sp\u00e4in huomasimme vasta oikeastaan, miten se hiukan nuoskainen lumi hidasti matkaamme. Alam\u00e4keen siit\u00e4 ei juurikaan ollut huomattavaa vastusta, piti vain astuskella hiukan varovaisemmin, koska tasaisen lumipinnan alla saattoi olla jotain kuoppia tai muita muhkuroita. Nyt, yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4 kavutessa sensijaan tuntui, miten lumi vastusti etenemist\u00e4 ja pyrki luistamaan askelten alla. T\u00e4ll\u00e4 kelill\u00e4 todellakin huomasi nousevansa m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in. Mutta m\u00e4ki, pitk\u00e4kin, loppuu aikanaan. Sit\u00e4 seurasi taas alam\u00e4ki ja sen j\u00e4lkeen jokunen sata metri\u00e4 tasaista ja aurattua tiet\u00e4. Tiell\u00e4 oli kevyt astella ja voi t\u00e4ysin keskitty\u00e4 ihailemaan sit\u00e4 kaikkea kauneutta, mit\u00e4 luonto tarjosi. Matalalta paistavan auringon hiukan punertavans\u00e4vyisiksi maalaamat lumiset puut ja puskat, vasten hele\u00e4nsinist\u00e4 taivasta. Lenkin ajoittainen hikisyyskin unohtui vallan t\u00e4llaista maisemaa katsoessa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 29.11. kokoonnumme taas klo 13.00 samassa paikassa. Siis Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. S\u00e4\u00e4profeetat ennustelevat plussakeli\u00e4 ja mahdollista vesisadetta, joten jotakin karheaa siell\u00e4 jalkapohjien alla saattaisi tehd\u00e4 matkanteosta vakaampaa. Tervetuloa mukaan t\u00e4m\u00e4n syksyn viimeiselle patikkaretkellemme.<\/p>\n

\n

15.11.2025<\/p>\n

Alkavan talven tunnelmia Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

\n

Jos edellisell\u00e4 viikolla oli vaellettu pime\u00e4ss\u00e4 laaksossa ja v\u00e4h\u00e4n harjullakin, oli viime lauantaina valoa senkin edest\u00e4. Maa oli valkeankirjavana lumesta ja puolipilviselt\u00e4 taivaalta pilkahteli silloin t\u00e4ll\u00f6in vallan outo valoilmi\u00f6. Nollakeli ja pouta sen lis\u00e4ksi tekiv\u00e4t matkanteosata kevytt\u00e4 ja mukavaa. Sateisen syksyn j\u00e4ljet n\u00e4kyiv\u00e4t kuitenkin sek\u00e4 tiell\u00e4 ett\u00e4 sen vierill\u00e4. My\u00f6s ensimm\u00e4inen kunnon yl\u00e4m\u00e4ki oli jo ehtinyt saada jonkinlaisen j\u00e4\u00e4peitteen. Polun varrella olevan pellon laitaan oli tuotu kytt\u00e4yskoppi ja siihen liittyv\u00e4 ruokintateline odotteli viel\u00e4 mets\u00e4n suojassa sijoittumistaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka vett\u00e4 syksyn mittaan on tullutkin enemm\u00e4n kuin riitt\u00e4v\u00e4sti, oli polkumme melko kuiva ja muutenkin hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Lenkkimme k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalla j\u00e4imme hetkeksi katsomaan syksyisess\u00e4 asussaan esiintyv\u00e4\u00e4 Houhaj\u00e4rve\u00e4. Kuten ajankohtaan kuuluukin, olivat lehtipuut jo t\u00e4ysin kaljuja ja ruovikotkin menett\u00e4neet kes\u00e4isen vihreytens\u00e4. Rannan vesi oli jo vet\u00e4nyt jonkinlaiseen j\u00e4\u00e4nriitteeseen. L\u00e4hes peilityyni pinta syksyisten v\u00e4rien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 oli sekin varsin kaunis ja rauhallinen n\u00e4ky.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatka alkoi heti pikku nousulla. Maan v\u00e4h\u00e4inen lumim\u00e4\u00e4r\u00e4 kertasi edest\u00e4mme tulevan valon moninkertaiseksi kiivetess\u00e4mme jokunen vuosi sitten harvennetussa koivikossa matelevaa polkua yl\u00f6sp\u00e4in. Vaikka polku onkin melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 lenkkipolkuna, pyrkii vatukko valtaamaan sen kes\u00e4isin, kun kulkijoita on v\u00e4hemm\u00e4n. Viel\u00e4 ei kuitenkaan mist\u00e4\u00e4n umpeen kasvamisesta ole vaaraa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vetinen syksy n\u00e4kyi toisin paikpoin siin\u00e4, miten notkopaikoissa vesi virtasi tien yli. T\u00e4ss\u00e4kin kohdassa pakkanen luultavasti hyydytt\u00e4\u00e4 virtauksen, mutta v\u00e4hitellen t\u00e4m\u00e4kin notkopaikka j\u00e4\u00e4n paannej\u00e4\u00e4n alle. Yl\u00e4puolelta v\u00e4hitellen hivuva vesi j\u00e4\u00e4tyy tien kohdalla ja koko notko h\u00e4vi\u00e4\u00e4 talven ajaksi j\u00e4\u00e4n alle. N\u00e4in tietysti vain, jos pakkasia riitt\u00e4\u00e4 ja lunta tulee suojaamaan maata j\u00e4\u00e4tymiselt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ohuen pilvikerroksen l\u00e4vitse matalalta paistava aurinko punersi huurteisen maiseman ja sai aikaiseksi jotensakin my\u00f6h\u00e4issyksyisen tunnelman. Pikku happilenkkimme alkoi olla l\u00e4hes loppusuorallaan. Pitk\u00e4\u00e4n jatkuneen harmaan ja nihke\u00e4n h\u00e4m\u00e4ryyden j\u00e4lkeen tuollainen n\u00e4ky oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin virkist\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lauantaina 22.11. kokoonnumme j\u00e4lleen Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Vaikka s\u00e4\u00e4profeetat povailevatkin lauantaiksi lis\u00e4\u00e4 lunta, ei viel\u00e4 kannata kaivella suksia esiin. Teemme lenkin edelleen jalan, mutta liukukuesteet pohjissa saattavat olla toisin paikoin hyv\u00e4ksi. Tervetuloa mukaan reissuun.<\/p>\n<\/div>\n

\n

8.11.2025<\/p>\n

Valmiina talveen<\/span><\/p>\n

\n

Syksyinen v\u00e4risuora, hele\u00e4nvihre\u00e4 hein\u00e4maa, kulottuneet ojanpenkat ja tien tummanharmaa sepeli. Kaikkea t\u00e4t\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i syv\u00e4nvihre\u00e4 mets\u00e4 ja sumuisenharmaa taivas. Siin\u00e4 maisema, josta viime lauantaina l\u00e4hdimme patikoimaan Munkintien poluille. Siltaa l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 kuului selv\u00e4sti voimistunut kohina, mik\u00e4 olikin luonnollista viime p\u00e4ivien sateitten j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alkumatkasta n\u00e4kyi polun varrella viel\u00e4 vast\u2019ik\u00e4\u00e4n nousseita kantarellej\u00e4. Taisivat olla t\u00e4m\u00e4n syksyn viimeisi\u00e4. Matkamme jatkui mets\u00e4n h\u00e4m\u00e4ryyteen. Vaikka ei en\u00e4\u00e4 satanutkaan, oli maasto m\u00e4rk\u00e4\u00e4 ja ilmakin sumuisen nihke\u00e4\u00e4. Suuria suppilovahverolauttoja n\u00e4kyi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta nekin alkoivat jo olla melko vanhentuneen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Oli vallan helppoa menn\u00e4 niist\u00e4 ohi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sumuisenh\u00e4m\u00e4r\u00e4 mets\u00e4, l\u00e4hes \u00e4\u00e4nett\u00f6myys ja my\u00f6h\u00e4isssyksyinen v\u00e4rimaailma. Polu kiemurteli tuttuun tapaan harjun viert\u00e4 ja v\u00e4liin nousi harjullekin. Kauempaa kuului vaimeaa liikenteen melua, mutta sekin tuntui suodattuvan sumun ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4n l\u00e4vitse vain tuskin huomattavana. Jokunen koiran lenkkeilytt\u00e4j\u00e4kin vaelteli siell\u00e4 jossain. Todellakin rauhoittava ja l\u00e4hes unelias tunnelma.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 pidettiin pieni\u00e4 taukojakin. Mik\u00e4s sen parempi paikka tauolle kuin tasainen kohta polulla pehme\u00e4sammalisen mets\u00e4n h\u00e4m\u00e4riss\u00e4. Ymp\u00e4rill\u00e4 marraskuinen hg\u00e4m\u00e4r\u00e4. Muutamien venytysten ja taivutusten j\u00e4lkeen matka taas jatkui. Niinh\u00e4n sen meill\u00e4 on aina ollut tapana tehd\u00e4. T\u00e4st\u00e4 on hyv\u00e4 jatkaa matkaa kohti loppusuoraa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ojan kohina j\u00e4i taaksemme laputtaessamme m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s notkosta. Siell\u00e4 se virtasi, omassa syksyisenh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 uomassaan. Mutkitellen penkkojen kivi\u00e4 kierrelless\u00e4\u00e4n. Rantojen kivet kertovat paksulla sammalpeitteell\u00e4\u00e4n, ettei vesi ihan l\u00e4hivuosikymmenin\u00e4 ole uomassa kovin korkealle noussut.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 j\u00e4tet\u00e4\u00e4n Munkintien polut toistaiseksi ja jatketaan Tapiolankujalla.\u00a0 Kokoonnumme siis ensi lauantaina 15.11. klo 13.00 Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4. Kelit saattavat olla hiukan talviset tai sitten ihan jotakin muuta. Ottakaa huomioon varustautumisessa. Kuten my\u00f6s se, ett\u00e4 polku toisin paikoin saattaa olla melko m\u00e4rk\u00e4. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n<\/div>\n

\n

25.10.2025<\/p>\n

Lokakuun viimeiset Munkintielt\u00e4<\/span><\/p>\n

\n
\n

Edellinen sade oli juuri parahiksi loppunut, eik\u00e4 seuraava viel\u00e4 alkanut, kun viime lauantaina l\u00e4hdimme lenkillemme. Maasto ja heinikko oli viel\u00e4 m\u00e4rk\u00e4\u00e4, mutta siit\u00e4h\u00e4n ei haittaa ollut kuin ihan alku- ja loppumatkasta. Tuttu polku johdatteli meid\u00e4t vanhan kuusikon h\u00e4m\u00e4rist\u00e4 harjun yli notkoon, miss\u00e4 virtaavan puron yli joku joskus on laittanut portaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sateista huolimatta puron virtaus oli melko vaatimatonta ja sen ylitetty\u00e4mme kapusimme uudelleen harjulle, jonka laelta sitten olikin jo melko selv\u00e4t n\u00e4kym\u00e4t alempana olevalle pellolle. Maisemasta n\u00e4kyi, miten kes\u00e4inen vihreys oli valahtanut puista muuttuakseen syksynvihre\u00e4ksi maassa. Menneen viikonlopun pakkaset ja viikon aikaiset sateet olivat yhjent\u00e4neet lerhtipuut jo l\u00e4hes kaljuiksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkallamme saimme ihailla syksyisen varvikon rehev\u00e4\u00e4 vihreytt\u00e4. T\u00e4n\u00e4 vuonna sen enemp\u00e4\u00e4 mustikat kuin puolukatkaan eiv\u00e4t k\u00e4rsineet kuivuudesta. Ja harjulla ei liika vesik\u00e4\u00e4n ollut haitannut kasvua. Varvut n\u00e4yttiv\u00e4t hyvinvoivan vihreilt\u00e4 ja silt\u00e4, ett\u00e4 jos ensi kev\u00e4\u00e4n kukinta onnistuu tulee varmaankin v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin kohtalainen marjasato.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alkuvuoden harvennushakkuu toi valoa ja avaruutta harjun m\u00e4nnik\u00f6n jatkona olevaan mets\u00e4maisemaan. Puitten v\u00e4list\u00e4 pilkottaa pieni suonlampare. N\u00e4ill\u00e4 main sukelsimme j\u00e4lleen vanhan kuusikon varjoihin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n viikon lopulle sattuvan pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n rauhoitamme jokaisen omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. L\u00e4hdemme seuraavaksi lenkille la\u00faantaina 8.11. ja kokoonnumme silloin j\u00e4lleen Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Kelit ovat tuolloin sit\u00e4 kuin ovat, mutta eik\u00f6h\u00e4n sinne sekaan mahduta. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n<\/div>\n

\n

18.10.2025<\/p>\n

Pakkasy\u00f6n j\u00e4lkeen<\/span><\/p>\n

\n

Viime lauantaiaamuna l\u00e4mp\u00f6mittari n\u00e4ytti ensi kerran t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 oikein reiluja pakkaslukemia. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ilma suuremmiten l\u00e4mmennyt, huurre pysyi varjopaikoissa seuraavaan aamup\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Syksyinen maisema n\u00e4ytti kuitenkin parastaan, sill\u00e4 aurinko paistoi l\u00e4hes pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta eik\u00e4 tuulikaan juuri h\u00e4irinnyt.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka mets\u00e4ss\u00e4 vilpoista olikin, oli taaja puusto kuitenkin suojannut niin, ettei siell\u00e4 juuri huurretta n\u00e4kynyt. Polku oli kuiva ja tuntui tukevalta askelten alla. Jos aukeammalla hiukan lie tuullutkin, ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 m\u00e4nnik\u00f6n suojassa sit\u00e4 juurikaan huomannut. Kaikkiaan keli oli mit\u00e4 sopivin patikointiin. Lehtipuut olivat jo l\u00e4hes kokonaan luopuneet kes\u00e4isest\u00e4 asustaan ja keltaiset ja jo vallan ruskettuneet lehdet t\u00e4plittiv\u00e4t maastoa polkumme varsilla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kev\u00e4ttalvisen harvennuksen j\u00e4ljilt\u00e4 m\u00e4nnikk\u00f6 oli valoisaa ja ilmavaa kulkea. Vaikka l\u00e4mp\u00f6mittari n\u00e4yttikin parhaillaankin nollakeli\u00e4, l\u00e4mmitti aurinko mukavasti harjun syrj\u00e4\u00e4kulkiessamme. Puolukanvarvut syv\u00e4nvihrewine lehtineen kiilteliv\u00e4t himme\u00e4mp\u00e4\u00e4 sammalpohjaa vasten. Kaikesta voi aistia luonnon olrevan v\u00e4hitellen vet\u00e4ytym\u00e4ss\u00e4 talviseen lepoonsa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pieni, harvennuksessa siemenpuuasentoon hakattu suo matkamme loppupuolella n\u00e4ytt\u00e4ytyi t\u00e4ss\u00e4 valaistuksessa varsin mielenkiintoisena. Mahtaakohan tuolta l\u00f6yty\u00e4 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 karpaloita? Ainakin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4n niin vetiselt\u00e4, ettei moinen luulo tunnu ollenkaan liioitellulta. Muutama vuosi tuossa kuitenkin menee ennenkuin koivikko valtaa sen uudelleen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viel\u00e4 oli reitist\u00e4 kuitenkin parit mutkat ennen loppusuoraa tallustelematta. Kulunut poutainen jakso oli kuivattanut maastoa ja polkuammekin niin, ettei niiss\u00e4k\u00e4\u00e4n kohdissa, miss\u00e4 yleens\u00e4 on ollut kosteaa, jopa m\u00e4rk\u00e4\u00e4 ellei vallan lammikoita, ollut mit\u00e4\u00e4n huolta tossujen kastumisesta. Mutta palaillessamme takaisin l\u00e4ht\u00f6paikalle, oli siell\u00e4 l\u00e4hes yht\u00e4 huurteiset maisemat kuin tunti sitten l\u00e4htiess\u00e4mme matkaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina, 25.10. kokoonnumme j\u00e4lleen samassa paikassa, Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Kelit saattavat olla hiukan vetiset, ottakaa huomioon varustautumisessa. Muuten luvassa on taas tunnin verran patikoimista tutussa maastossa. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n<\/div>\n

\n

11.10.2025<\/p>\n

Paluu Munkintielle<\/span><\/p>\n

\n
\n

Viime viikon lenkill\u00e4mme palasimme taas vanhoille ja tutuille poluille Munkintien vaiheilla. T\u00e4m\u00e4 lenkki taitaa olla yksi useimmin k\u00e4velemist\u00e4mme, ellei vallan ykk\u00f6nen. Oli miten oli, t\u00e4nne on aina mukava tulla, polut ovat yleens\u00e4 melko kuivia ja muutenkin helppokulkuisia. Tuulinen ja puolipilvinen s\u00e4\u00e4 kertoi kes\u00e4n jo j\u00e4\u00e4neen sinne jonnekin, historiaan, tai minne nyt olikaan mennyt. Siit\u00e4 kertoivat my\u00f6sa horsmien hahtuvakiehkurat tien varsilla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppumatkasta polkumme kulki juuri harvennetussa ja sen vuoksi eritt\u00e4in ilmavassa ja valoisassa nuoressa m\u00e4nnik\u00f6ss\u00e4. Laskeuduttuamme alas harjulta vanhaan mets\u00e4\u00e4n huomasimme, ett\u00e4 polkumme varrella sijainnut pieni suonl\u00e4mp\u00e4rekin oli hakattu l\u00e4hes tyhj\u00e4ksi. Muutamat siemenkoivut vain suhisivat\u00a0lokakuun alun tuulessa. Pohja n\u00e4ytti kyll\u00e4, ainakin t\u00e4ll\u00e4 kertaa sen verran vetiselt\u00e4, ettei siell\u00e4 oikein puille ollutkaan mahdollisuuksia. Toisaalta tuo suo on ennen piilotellut reunapusikkonsa suojassa niin, ettei siit\u00e4 ennen oikein mit\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 ole saanutkaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Polkumme jatkui suon ohi aivan niinkuin ennenkin. Oikealla puolella sankkaa, l\u00e4hes p\u00e4\u00e4tehakkuukyps\u00e4\u00e4 kuusikkoa, vasemmalla tuo harvennettu m\u00e4nnikk\u00f6. Itse polku oli j\u00e4\u00e4nyt hyvin n\u00e4kyviin ja jatkui edelleenkin kevytkulkuisena. Harvennusalan j\u00e4lkeen sukellettiin vanhaan mets\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 aluskasvullisuuden muodostivat l\u00e4hes pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sammalet. Ja tietysti, kun on lokakuusta kyse, suppilovahverot. Niit\u00e4 oli kyll\u00e4 n\u00e4kynyt runsaasti koko matkamme varrella.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppumatkasta voitiin vain todeta, ett\u00e4 polkua ei juurikaan n\u00e4ilt\u00e4 kohdin oltu kes\u00e4n ja alkusyksyn mittaan k\u00e4ytetty, sill\u00e4 saniaiskasvusto oli vallannut sen melko t\u00e4ydellisesti. Nyt syksy ja kylm\u00e4t y\u00f6t olivat k\u00e4prist\u00e4neet saniaiset ruskeiksi ja rapisevan kuiviksi. Jos olisimme olleet liikkeell\u00e4 sateella, olisi t\u00e4m\u00e4 loppup\u00e4tk\u00e4 kastellut meid\u00e4t ainakin puoleen reiteen asti. Nyt se oli kuivaa eik\u00e4 haitannut matkantekoa muutenkaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 18.10. kokonnumme j\u00e4lleen klo 13.00 Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Aamusella n\u00e4ytt\u00e4isi olevan pikku pakkanen ja p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ennustellaan poutaista. Siis mit\u00e4 mukavimmat olosuhteet pikkuiseen reippailutuokioon. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n

\n

4.10.2025<\/p>\n

Kivim\u00e4en syksy\u00e4<\/span><\/p>\n

\n
\n

Viime lauantaina patikoitiin Kivim\u00e4en-Pahansuon maastossa taas hytv\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja hiukan uutta reitti\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en. Nousimme ensin Kirkkokalliolle, mist\u00e4 l\u00e4hdimme laskeutumaan vanhaa tuttua reitti\u00e4 my\u00f6ten kohti Kivim\u00e4ke\u00e4. Taas kerran saimme ihailla karua kalliomaastoa, miss\u00e4 vanhat, joskus aikanaan siemenpuioksi j\u00e4tetyt m\u00e4nnyt keloontuvat. Monet niist\u00e4 ovat kasvaneet jo kierteelle ja pudottaneet jo kuorensakin. Tikat ja niitten j\u00e4lkeen monenlaiset muut mets\u00e4n el\u00e4j\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t n\u00e4it\u00e4 asuntoinaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kerralla kiersimme kallion toistakin syrj\u00e4\u00e4 wetsiess\u00e4mme sopivaa polku-uraa, jota seuraillen l\u00e4htisimme kohti pahaasuota. T\u00e4m\u00e4 reuna kallioista on melko jyrk\u00e4nteist\u00e4 ja sateitten liukkaiksi pehmitt\u00e4m\u00e4t sammalet ja j\u00e4k\u00e4l\u00e4t tekiv\u00e4t kulustamme entist\u00e4kin mielenkiintoisempaa. Sopivan loiva reinne kuitenkin l\u00f6ytyi ja sit\u00e4 kiert\u00e4en p\u00e4\u00e4simme taas vanhaan mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka syksyn sienisato alkaakin kallistua jo suppilovahveroiden aikaan, l\u00f6ytyi matkalta viel\u00e4 esiintym\u00e4 kantarellej\u00e4kin. Ja jossakin tihe\u00e4n ja kostean kuusikon h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 piileskeli my\u00f6s melkoinen lautta mustatorvisieni\u00e4. Sateitten j\u00e4lkeen nousseet kantarellit loistivat viel\u00e4 puhtaan keltaisina vihre\u00e4n sammalen keskell\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkertaisen reittimme maisemia hallitsivat l\u00e4hes koko ajan vanhat ja harmaantuneet ja tikkojen reijille hakkaamat kelot. T\u00e4m\u00e4kin puuryhm\u00e4 sattui reitillemme pienen soistuvan notkon vaiheilla. Ik\u00e4\u00e4 n\u00e4ill\u00e4kin mahtaa olla jo l\u00e4hemm\u00e4ksi pariasataa vuotta. Mutta tuskin pysyv\u00e4t pystyss\u00e4 toista samanlaista aikaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 vuonnakin n\u00e4m\u00e4 maastot ovat hyvi\u00e4 suppilovahveroseutuja. L\u00e4hes pelkk\u00e4\u00e4 sammalta kasvava ja kosteahko korpi suurine varjostavine kuusuineen tarjoaa niille hyv\u00e4t olosuhteet. Kivim\u00e4en alue tarjoaa, paitsi mukavat liikuntamaastot, my\u00f6s niin satoisat maastot niin sieni- kuin marja- aikaankin. Mustikat, puolukat ja mmonenlaiset sienet vain odottelevat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 poimijaansa. V\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 n\u00e4ytti polkumme varrella t\u00e4llaiselta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Syksy etenee ja toistaiseksi j\u00e4t\u00e4mme Kivim\u00e4en alueet taaksemme. Ensi lauantaina, 11.10. kokoonnumme j\u00e4lleen 13.00 Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n katsomaan, miten syksy sill\u00e4 suunnalla on edistynyt. S\u00e4\u00e4profeetat lupailevat poutaa, joten s\u00e4\u00e4n puolesta saamme oikein mukavat olosuhteet patikointiin. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n<\/div>\n

\n

27.9.2025<\/p>\n

Aurinkoinen Kivim\u00e4en lenkki<\/span><\/p>\n

\n

Aurinkoinen polku otti meid\u00e4t vastaan ja suorastaan houkutteli seuraamaan itse\u00e4\u00e4n viime lauantaina. Viile\u00e4t kelit eiv\u00e4t ilmeisesti ole olleet mieleisi\u00e4 hirvik\u00e4rp\u00e4sille, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n matkalla ei tullut ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 silt\u00e4 suunnalta. Alkup\u00e4\u00e4n tie oli kevytt\u00e4 kulkea ja viimweisten sateittenkin m\u00e4rkyys oli haihtunut aluskasvullisuudesta. Reissu alkoi siin vallan mukavissa merkeiss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jos oli alkumatka helppoa ja kevytt\u00e4, oli suota kiert\u00e4v\u00e4 polu hiukkasen haastavampaa. Puolentoista kuluneen kuukauden aikana tulleet parisataa milli\u00e4 vett\u00e4 n\u00e4kyiv\u00e4t ja etenkin tuntuivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tarkkaan jalkansa asetellen p\u00e4\u00e4si kyll\u00e4 kuivin k\u00e4p\u00e4lin, mutta ei siin\u00e4 juuri passanut maisemia j\u00e4\u00e4d\u00e4 ihailemaan. M\u00e4rk\u00e4\u00e4 maastoa oli vain lyhyt matka, sitten polku nousi kuivaan m\u00e4keen. Siit\u00e4 alkoikin siitten nousu kohti Kivim\u00e4en kallioaluetta.<\/p>\n<\/div>\n

\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kallioille kapuaminen sai sykkeen jo hiukan nousemaan, mutta sen korvasi kyll\u00e4 hyvin se n\u00e4kym\u00e4 ja se tunnelma, mik\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 odotti. Tosin t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin sai hiukan katsoa miten astui ja mihin, sill\u00e4 jatkuvat sateet olivat liottaneet kalliota peitt\u00e4v\u00e4n j\u00e4k\u00e4l\u00e4maton petollisen liukkaaksi puuroksi. Varsinkin pienet ja oisommatkin laskeutumiset piti ottaa erityisen varovasti.<\/p>\n<\/div>\n

\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kallioilta laaskeuduttiin aikanaan taas mets\u00e4\u00e4n, taajaan ja l\u00e4hes h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n ikimets\u00e4\u00e4n, jonka aluskasvullisuuskin oli enimm\u00e4kseen h\u00e4m\u00e4riss\u00e4kin oloissa viihtyv\u00e4\u00e4 sammalta. Maasto oli juuri sellaista, hiukan kosteaa ja karua, miss\u00e4 voi kuvitella tapaavansa t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta suppilovahveroita. Kuvitelma muuttui todeksi, kun vilkaisi alasp\u00e4in. Suuria, lauttamaisia esiintymi\u00e4 n\u00e4kyi v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 polkumme varsilla.<\/p>\n<\/div>\n

\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Suppismets\u00e4 on jo j\u00e4\u00e4nyt taakse ja matka on edennyt Kirkkokallion laitamille. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme viime syksyn\u00e4 aina matkaan Kivim\u00e4ess\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4mme. Nyt se oli vain yksi lenkkimme k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikka, sill\u00e4 viel\u00e4 piti laskeutua takaisin l\u00e4ht\u00f6paikallemme, Koivulantien varteen. Mukava lenkki, mukava keli ja seura vallan mahtavaa. Ensi lauantain lenkille osallistrujien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on viel\u00e4 ep\u00e4selcv\u00e4\u00e4, mutta selv\u00e4\u00e4 sen sijaan on se, ett\u00e4 matkaan l\u00e4hdemme samasta paikasta, siis Koivulantien varresta 228:n vaiheilta. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n<\/div>\n

\n

\"\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n

\n

13.9.2025<\/p>\n

Sateen sattuessa sateessa<\/span><\/p>\n

\n
\n
\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme kaikki varautuneet sateessa teht\u00e4v\u00e4\u00e4n lenkkiin. Taivas oli paksun ja harmaan pilvikerroksen peitt\u00e4m\u00e4 ja sailloin t\u00e4ll\u00f6in rapsahti jonkinlainen pisarary\u00f6ppy alaskin. Kun katseli mets\u00e4n puolelle, maassa n\u00e4kyi melko peitt\u00e4v\u00e4 ruskeitten lehtien kerros. Kuitenkaan oikeastaan mink\u00e4\u00e4nlaista ruskaa ei viel\u00e4 ollut havaittavissa. Mennyt kes\u00e4 vain oli ollut jollakin tapaa ep\u00e4edullinen lehtipuille ja osa kehdist\u00e4 oli kuollut ja pudonnut ennen aikojaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toinen omituisuus oli, ett\u00e4 l\u00e4hes viereisill\u00e4 m\u00e4tt\u00e4ill\u00e4 odottelivat mustikka- ja puolukkasato poimijaansa. Yleens\u00e4h\u00e4n mustikat ovat puolukan kypsyess\u00e4 jo ajat sitten joko varisseet tai tulleet poimituiksi tai sy\u00f6dyiksi. Tietysti on hyv\u00e4, ett\u00e4 luontokin tarjoaa valinnanvaraa, mutta harvemmin tuotakaan on p\u00e4\u00e4sty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Odotettavissa olevan kurjan s\u00e4\u00e4n vuoksi patikoimme nyt vain lyhyemm\u00e4n lenkin. Siihenkin mahtui m\u00e4rk\u00e4\u00e4 heinikkoa ja vatukkoa ihan kylliksi. Ihan kokonaan se ei ollut m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 pusikossa r\u00e4mpimist\u00e4. Selv\u00e4\u00e4 ja mukavasti kuljettavaa polkua reittiin mahtui sent\u00e4\u00e4n suurin osa. Vanhan ja v\u00e4h\u00e4sen nuoremman mets\u00e4n rajamailla polku oli hyvin tallattua ja kevytt\u00e4 kulkea.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sit\u00e4 suurta sadetta ei sitten tullut loppujen lopuksikaan. P\u00e4invastoin, pilvet repeiliv\u00e4t hajalleen ja jo reittimme viimeisell\u00e4 osuudella aurinko p\u00e4\u00e4si kurkistelemaan m\u00e4rk\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n. Samalla lis\u00e4\u00e4ntyi l\u00e4mp\u00f6kin ja sadevaatteet alkivat tuntua hiukksen tukalilta. Emme kuitenkaan antaneet sen pilata hyv\u00e4\u00e4 tuultamme ja muutenkin mukavan matkamme tunnelmia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka Tapiolankujan lenkki onkin ollut juuri sopiva ja muutenkin mukava on aika siirty\u00e4 uusiin maisemiin. Syksyn edetess\u00e4 on mielenkiintoista katsella miten vuodenaika on vaihtumassa muuallakin. Monet sieni- ja marjamaat ovat viel\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 syksylt\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. J\u00e4t\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n maiseman toistaiseksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n

\n

T\u00e4ll\u00e4 viikolla 20.9. j\u00e4t\u00e4mme lenkin v\u00e4liin muitten menojen vuoksi. Seuraavan kerran kokoonnumme taas lauantaina 27.9. klo 13.00. Silloin l\u00e4hdemme liikkeelle Koivulantie 228 vaiheilta Timon mets\u00e4tien p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tavoitteena on patikoida Pahansuon-Kivim\u00e4en-Kirkkokallion lenkki. Aikaa siihen saattaa tuhraantua hiukan toista tuntia, ottakaa se huomionn aikatauluissanne. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n<\/div>\n

\n

6.9.2025<\/p>\n

Kun melkein kes\u00e4 melkein palasi Tapiolankujalle<\/span><\/p>\n

\n
\n

No onkos tullut kes\u00e4 nyt syksyn keskelle. Niin melkein olisi voinut luulla elleiv\u00e4t tienvieren hein\u00e4t ja lehtipuitten alkava syysv\u00e4ritys olis muuta todistaneet. Pitk\u00e4n, viile\u00e4n ja sateisenkin elokuun j\u00e4lkeen l\u00e4helle hellelukemia noussut l\u00e4mp\u00f6tila vaikutti l\u00e4hes liiaankin kuumalta. Mutta ei l\u00e4mp\u00f6 luita riko vaikka se nahan pilaa, sanotaan. Joka tapauksessa l\u00e4hdimme hyvill\u00e4 mielin lenkillemme, sill\u00e4 nyt ei sateen uhasta ollut mink\u00e4\u00e4nlaista tietoakaan. Aurinkoinen ja kuiva tie edess\u00e4, mik\u00e4s siin\u00e4 oli taapertaessa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Melko hikisen nousun ja hiukan l\u00f6ysemm\u00e4n laskun j\u00e4lkeen oltiinkin jo m\u00e4ell\u00e4, mist\u00e4 sai ensin\u00e4kym\u00e4n j\u00e4rvelle. N\u00e4in lehden aikaan siit\u00e4 todellakin sai vain vaatimattoman vaikutelman, mutta siell\u00e4 se kuitenkin oli. Heijasteli tyynen\u00e4 taivaan sine\u00e4 ja satunnaisten pilvien kuvajaisia. Matkaa oli kuitenkin viel\u00e4 jonkin verran j\u00e4ljell\u00e4. Laskeuduimme m\u00e4elt\u00e4 jo laonneen heinikon reunustamaa polkua tielle ja siit\u00e4 yli rantaan asti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alkusyksyisen j\u00e4rven tyynt\u00e4 levollisuutta olisi voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 fiilistelem\u00e4\u00e4n pitemm\u00e4ksikin aikaa, mutta j\u00e4timme sen t\u00e4ll\u00e4 kertaa tekem\u00e4tt\u00e4. Pieni huili- ja venyttelytauko vain ja sitten taas matkaan. Tien toisella puolella v\u00e4hitellen valmistumassa oleva kauramaakin antoi v\u00e4rill\u00e4\u00e4n ja tuoksullaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaikka l\u00e4mp\u00f6\u00e4 taas olikin, oli kes\u00e4 sittenkin jo ohi. Pystyss\u00e4 kasvava ja valmistumassa oleva vilja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina positiivisia tunnelmia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hautovasta l\u00e4mp\u00f6tilasta huolimatta jalka nousee kevyesti viel\u00e4 tunnin k\u00e4velynkin j\u00e4lkeen. Taas kerran on vain todettava, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lenkki on niin mitaltaan kuin rytmilt\u00e4\u00e4nkin t\u00e4lle porukalle varsin sopiva. Kunhan pidet\u00e4\u00e4n mieless\u00e4, ett\u00e4 vauhti tappaa, ei matka.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 13.9. kokoonnumme viel\u00e4 Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. S\u00e4\u00e4profeetat peloittelevat suurilla sateilla viikonloppuna, mutta eik\u00f6h\u00e4n sinne sekaan mahduta. Tervetuloa mukaan!<\/p>\n<\/div>\n

\n

30.8.2025<\/p>\n

Kes\u00e4\u00e4 lopettelemassa Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

\n

Ei satanut, mutta ei juuri paistanutkaan viime l\u00e4htiess\u00e4mme viime kerran lenkillemme. Lauantain huonon s\u00e4\u00e4n ja muutamien yhteensattumien vuoksi siirsimme lenkkimme sunnuntaiksi. Aamup\u00e4iv\u00e4n sateen j\u00e4ljilt\u00e4 maasto oli melko m\u00e4rk\u00e4\u00e4. Mets\u00e4n v\u00e4ritys oli jo selv\u00e4sti muuttunut syksyismp\u00e4\u00e4n kuosiin, jossa ruskeat ja keltaiset s\u00e4vyt tunkivat jo selv\u00e4sti kes\u00e4\u00e4isen vihreyden sekaan. V\u00e4hitellen alkamassa oleva syksy oli jo selv\u00e4sti hiipinyt maisemaan, niin s\u00e4\u00e4n kuin v\u00e4ri- ja \u00e4\u00e4nimaailmankin kautta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Syyskes\u00e4\u00e4n ja syksyyn kuuluvat my\u00f6s sienet. Varvikon ja sammalten seasta esiin nousee n\u00e4in syksyisin jos jonkinlaista lakinkantajaa. Eiv\u00e4tp\u00e4 nuo kuitenkaan her\u00e4tt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n suurta sienestysinnostusta. Mukava yksityiskohta kuitenkin puolukanvarpujen seassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tutuksi tullut polku mutkitteli hiljaisen ja toisin paikoin h\u00e4m\u00e4r\u00e4nkin mets\u00e4n kautta harvaa koivikkoa kasvavalle m\u00e4elle, joka kai joskus on ollut edess\u00e4 pusikon v\u00e4list\u00e4 vilkahtelevan Houhaj\u00e4rven rantavallia. Niist\u00e4 ajoista on kuitenkin jo ehtinyt vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 vuosisata jos toinenkin. Aamup\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 sateesta huolimatta polku oli melko kuivaa ja mukavaa k\u00e4vell\u00e4. Talvisen mets\u00e4ajon j\u00e4ljetkin on tasailtu l\u00e4hes n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miksi. Niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4 onkin lenkkipolkuna varsin mukava jos ei nyt ihan maratonia varten ole treenaamassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4rvi ruskettuneine ruovikoineen lep\u00e4si tyyness\u00e4 harmaudessaanrantalepikoittensa suojissa. Mutta lepikon kuivemmalla puolella puski heinien ja muun aluskasvullisuuden seasta esiin napakka tattiryhm\u00e4. Emme j\u00e4\u00e4neet tarkemmin tutkimaan mit\u00e4 jajia ne olivat. Tulipahan vain pannuksi merkille , ett\u00e4 tattikausikin on jo aluillaan. Tulevasta parista viikosta ennustellaan edelt\u00e4ji\u00e4\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4mpi\u00e4, eik\u00f6h\u00e4n niit\u00e4 sieni\u00e4 silloin ala pullahdella pintaan v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 6.9. kokoonnumme j\u00e4lleen Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Tehd\u00e4\u00e4n sama lenkki ja fiilistell\u00e4\u00e4n alkavaa syksy\u00e4. Tervetuloa mukaan!<\/p>\n<\/div>\n

\n

23.8.2025<\/p>\n

Loppuvan kes\u00e4n tunnelmia Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

Kaikista p\u00e4invastaisista ennustuksista huolimatta s\u00e4\u00e4 oli mukavan l\u00e4mmin ja kuiva l\u00e4htiess\u00e4mme lenkillemme viime lauantaina. Vaikka luonto viel\u00e4 el\u00e4\u00e4kin kes\u00e4aikaa, alkaa v\u00e4hitellen l\u00e4hestyv\u00e4 syksy jo hiljakseen hiipi\u00e4 maiseman v\u00e4rimaailmaan. Suurin osa kes\u00e4n kukkijoista on jo kukkinut, yleens\u00e4 n\u00e4in loppuskes\u00e4n kukkien v\u00e4ri on hyvin keltaisen s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00e4llaisessa maisemassa siis l\u00e4hdettiin viime kerran reissullemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppuaan kohti kallistuvasta kes\u00e4st\u00e4 kertovat my\u00f6s v\u00e4hitellen satoaan kypsyttelev\u00e4t puolukat. Kev\u00e4\u00e4n kukinta onnistui ilmeisen hyvin, sill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ettei puolukoista n\u00e4ill\u00e4 main olisi t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 puutetta. T\u00e4m\u00e4kin metsikk\u00f6 on enemm\u00e4nkin mustikkatyyppi\u00e4, mutta eik\u00f6s vain siell\u00e4 puolukkakin silti n\u00e4yt\u00e4 viihtyv\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lenkkimme k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikka oli totuttuun tapaan Houhaj\u00e4rven rannassa. J\u00e4rvikin esiintyi jo loppukes\u00e4n v\u00e4reiss\u00e4\u00e4n v\u00e4hitellen lakastumassa olevine ruovikkoineen ja reijille syotyine lep\u00e4n lehtineen. Tyyni pinta, johon poutapilvet kuvastuivat, uritti kuitenkin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei se kes\u00e4 viel\u00e4 ihan lopussaan ole, vaikka nyt v\u00e4liin hiukan viile\u00e4mp\u00e4\u00e4kin s\u00e4\u00e4t\u00e4 sattuu.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 polkua ei kes\u00e4n aikana juurikaan ole tallattu. Tuulinen p\u00e4iv\u00e4 oli kuitenkin kuivannut heinikon niin, ett\u00e4 siin\u00e4 oli mukava kulkea itse\u00e4\u00e4n kastelematta. Yleens\u00e4kin oli mukava havaita, miten viime talvisen mets\u00e4ty\u00f6n ja -ajon j\u00e4ljet oli tasailtu reitill\u00e4. Polku oli l\u00e4hes yht\u00e4 tasainen ja helppokulkuinen mit\u00e4 ennenkin. Se on hyv\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 reitti lienee muillekin melko suosittu lenkkeillymaasto.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulevana lauantaina 30.8. kokoonnumme taas Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Toivottavasti saamme taas koko porukan mukaan ja tietysti kaikki aasiasta innostuneet ovat my\u00f6s tervetulleita t\u00e4lle pikku happilenkillemme.<\/p>\n

\n

16.8.2025<\/p>\n

Ikiliikkujat liikkeell\u00e4 suunnitelmalla B<\/span><\/p>\n

\n
\n

Viime lauantaina s\u00e4\u00e4 oli sit\u00e4 luokkaa ettei mets\u00e4\u00e4n olisi viitsinyt menn\u00e4 Siperian pirukaan. Siisp\u00e4 j\u00e4timme koko lenkin sikseen. Mutta sunnuntaina s\u00e4\u00e4 oli l\u00e4mmin ja osittain aurinkoinenkin. Silloin l\u00e4hti nuorempi v\u00e4ki v\u00e4h\u00e4n tuulettumaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa ei l\u00e4hdettyk\u00e4\u00e4n Tapiolankujalle, kuten aiemmin oli suunniteltu. Sen sijaan suuntana oli Kivim\u00e4en alue. Alkumatka taaperrettiin ajouraa pitkin. Ja tottakai joukossa piti olla yksi toisinajattelijakin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ja kukaanhan ei kerta kaikkiaan voi menn\u00e4 ohi hyv\u00e4st\u00e4 kantarellipaikasta. Kaikki ovat yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4 asiasta. Yhteispelill\u00e4 se paikka putsaantui l\u00e4hes alta aikayksik\u00f6n ja jokaiselle riitti siit\u00e4 iltasella kotiinviemisi\u00e4. Tietysti siin\u00e4 my\u00f6hemmin tuli hiukan sevittely\u00e4 tyyliin sin\u00e4 herra, min\u00e4 herra, kumpikos meist\u00e4 kontin kantaa. No, se oli titysti janne, joka sen pussin kantamisesta piti huolen koko matkan ajan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ei tu mitt\u00e4\u00e4n, tosta m\u00e4\u00e4 en ky\u00e4 p\u00e4\u00e4se. V\u00e4lill\u00e4 piti hiukan mietti\u00e4, kun tie nousi sananmukaisesti pystyyn. Joku ruiotsalainen suunnistaja lohkaisi kerran, ett\u00e4 suomalainen sisu vie vaikka l\u00e4pi harmaan kiven. Ja joku \u00e4lykk\u00e4\u00e4mpi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ehk\u00e4 kiet\u00e4\u00e4kin sen. No joo, t\u00e4ss\u00e4kin l\u00f6ytyi kietotie.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toisten mielest\u00e4 el\u00e4m\u00e4 taas ei saa olla liian helppoa. Ei muuta kuin neliveto p\u00e4\u00e4lle ja yl\u00f6s. Melkoinen uhkayritys, sill\u00e4 kallion j\u00e4k\u00e4l\u00e4matto oli edellisen p\u00e4iv\u00e4n sateen j\u00e4ljilt\u00e4 petollisen liukas.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tauon ajaksi piti kallisarvoinen sienisaalis saada talteen. Hyv\u00e4 s\u00e4ilytyspaikka l\u00f6ytyikin kuin sit\u00e4 varten kasvaneena. Melko monimutkaisen operaation j\u00e4lkeen oksa taipui sen verran alas, ett\u00e4 pussin sai siihen riippumaan. Se olikin hyv\u00e4 idea, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkokoisilla ikiliikkujilla tauko on yleens\u00e4 paljon liikkuvampi kuin taukojen v\u00e4li. Tuolta ei vahingossakaan kukaan p\u00e4\u00e4sisi tallaamaan sieni\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tauolla sent\u00e4\u00e4n sain paimennetuksi laumani sen verran yksin paikoin, ett\u00e4 mahtuivat samaan kuvaan. Jyrk\u00e4nteen reunalla poseerasi Kultakutri ja kolme karhua. Vai oliko se nyt karjua. Useinmiten kuuluvasta \u00e4nn\u00e4htelyst\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen saattoi olla tuo viimemainittu. Se nelj\u00e4s hunsvotti tosin oli omilla reissuillansa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuten tuolla aikaisemmin tuli jo vihjaistuksi, ei se taukojen v\u00e4lik\u00e4\u00e4n aina ihan suoraviivaista etenemist\u00e4 ollut. V\u00e4lill\u00e4 piti tehd\u00e4 mutkia, joskus jopa yl\u00f6sp\u00e4in. Mutta toisaalta on kai vain hyv\u00e4ksi, jos nuorisolla on yl\u00f6sp\u00e4in suuntautuvia pyrkimyksi\u00e4. Jos vain oksat kest\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ei karhutkaan aina riehu ja niin edelleen. Kiipeily kallioilla ja tarpominen taajassa aluskasvullisuudessa pistiv\u00e4t voimat koetukselle. Ja taukojahan pidettiin aina sen mukaan, kun oli tarvetta. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se viideskin hunsvotti suvaitsi pys\u00e4hty\u00e4 sen verran ett\u00e4 tuli kuvaan mukaan. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdettiin palailemaan takaisin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Joskus pienikin on suurta. Tulomatkalla koukattiin pienelle sillalle, jonka taannoin tein ojan ylitt\u00e4v\u00e4lle kelkkauralle. Jostakin syyst\u00e4 pikkuj\u00e4ssik\u00f6iden pit\u00e4\u00e4 aina p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinne, kun ollaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in liikkeell\u00e4. Ja tietysti siell\u00e4 piti tehd\u00e4 tarkkoja tutkimuksia siit\u00e4, onko siin\u00e4 ojassa todellakin pohja ja jos on niin kuinka syv\u00e4ll\u00e4. Kun viel\u00e4 joskus kerroin pojille, miten muutama vuosi sitten tuossa l\u00e4heisell\u00e4 m\u00e4en nyppyl\u00e4ll\u00e4 susi oli pist\u00e4nyt peuran tai kauriin parempiin suihin, oli paikka siit\u00e4kin syyst\u00e4 mielenkiintoinen. Akseli suorittaa silm\u00e4 kovana susivartiota mutten tutkimusty\u00f6n aikana.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lenkki on tehty ja kun tarpeellinen tankkauskin on saatu suoritetuksi, kulutetaan aikaa sitten kukin tavallaan. Kukaan ei ole sepp\u00e4 synt\u00fdess\u00e4\u00e4n, tuntuu Janne tuumivan ja niinp\u00e4 sit\u00e4 onkin alettava harjoittelemaan tarpeeksi ajoissa. Vaikka t\u00e4ss\u00e4 olikin vain hein\u00e4 taottavana, eik\u00e4 se ahjokaan ihan oikeanlaiserlta n\u00e4yt\u00e4, oli pikkun\u00f6\u00f6si silti t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 toimessaan. V\u00e4lill\u00e4 kuumennettiin \u201drautaa\u201d tulessa ja kun se oli palanut punaiselle karrelle, taottiin niin ett\u00e4 mets\u00e4 kaikui. Niin se p\u00e4iv\u00e4 sitten hupenikin siin\u00e4, taisi tulla se lenkkikin hiukan tavallista pitempi. Ja hauskaa oli.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina, 23.8. kokoonnumme taas Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Toivottavasti kelit ovat paremmat ja saadaan taas hyv\u00e4 lenkki. Tervetuloa mukaan kaikki!<\/p>\n<\/div>\n

\n

2.8.2025<\/p>\n

Vesien viilentyess\u00e4<\/span><\/p>\n

\n

Rankat kuurosateet menneell\u00e4 viikolla olivat saaneet polkujen pinnat vallan uuteen j\u00e4rjestykseen. Neulasmatto, joka n\u00e4ihin asti on peitt\u00e4nyt polkuja, on saanut v\u00e4isty\u00e4 syrjemm\u00e4lle ja todellinen polun pohja on tullut n\u00e4kyviin monin paikoin. Vaikka t\u00e4llekin p\u00e4iv\u00e4lle oli povailtu kuurosateita iltap\u00e4iv\u00e4ksi, n\u00e4ytti s\u00e4\u00e4 melko vakaalta poudalta rantaan tullessamme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Edellisen viikon huomattavasti viile\u00e4mm\u00e4t y\u00f6t ja toisaalta tuuliset s\u00e4\u00e4t olivat jo hiukkasen havaittavissa veden l\u00e4mp\u00f6tilassa. Mitenk\u00e4\u00e4n kylmiss\u00e4 vesiss\u00e4 ei viel\u00e4 sent\u00e4\u00e4n pulikoitu, sill\u00e4 viel\u00e4kin l\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli l\u00e4hes nelj\u00e4nnessataa astetta. Hiukan pilveilev\u00e4 ja melko tyyni s\u00e4\u00e4 antoivat hyv\u00e4t mahdollisuudet viipy\u00e4 vedess\u00e4 hiukan pitemp\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n<\/div>\n

\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Taas oli melko tyynen s\u00e4\u00e4n ansiosta tilaisuus l\u00e4hte\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pitemm\u00e4llekin rannasta ja katsella maisemia n\u00e4in l\u00e4hes maanpinnan tasosta tarkemminkin. Taas kerran tuli mieleen, miten mukava juttu on, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kyl\u00e4ll\u00e4 sattuukin olemaan t\u00e4llainen ulkoilualue ja rantakaista k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Rauhallinen ja jotensakin alkukantainen lohkareisine rantoineen ja jylhinen kalliomaastoineen. Vaikka paikka sijaitseekin l\u00e4hes asutuksen keskell\u00e4 ja viel\u00e4 vain ronskin kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 keskustasta, ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 juurikaan mit\u00e4\u00e4n h\u00e4irik\u00f6inti\u00e4 esiinny. Tosin on asioita, joissa olisi parantamisen varaakin yhteisen viihtyvyyden nimiss\u00e4, mutta huomattavasti huonomminkin asiat voisivat olla. Niinp\u00e4 sitten reilun tunnin pulaamisen j\u00e4lkeen onkin viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 viimeiset vedot ja sen j\u00e4lkeen virkistyneen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n puuhasteluja jatkamaan.<\/p>\n<\/div>\n

\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaiksi povaillaan melko tuulista, mutta puolipilvist\u00e4 poutas\u00e4\u00e4t\u00e4. Kokoonnumme taas lauantaina 9.8. klo 13.00 Laavurannassa. Uidaan, miten kukin haluaa ja jaksaa. Tervetuloa!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n

\n

26.7.2025<\/p>\n

Tyynt\u00e4 ja aurinkoista Laavurannassa<\/span><\/p>\n

\n

Viime lauantain s\u00e4\u00e4 oli juuri sopivan helteinen ja tyyni pikku vesiliikuntatuokiollemme. Tuttu, vanhan kuusikon varjostama polku tallatuine sepeleineen ja kuusenneulasineen johti pulikoijat parkkipaikalta laavurantaan. Vaikka mets\u00e4ss\u00e4 olikin varjoisaa, tnki helle sinnekin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Veden l\u00e4mp\u00f6tila oli siin\u00e4 nelj\u00e4nnessadan vaiheilla ja hiljainen tuulenvire ei saanut juurikaan rikki l\u00e4hes peilityynt\u00e4 vedenpintaa. Mik\u00e4s oli siis pulahtaessa tutusta niemennokasta m\u00e4rk\u00e4\u00e4n elementtiin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli koko vakiouimarien kaarti mukana.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kukaan ei t\u00e4ll\u00e4 kerralla intoutunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n pitemm\u00e4lle seikkailuretkelle vaan pysyttelimme rannan ja tutun poukaman vaiheilla koko ajan. Ja t\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n pakkopullaa, hampaat irveess\u00e4 suoritettavaaurakkauimista. Jokainen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 oman tahtinsa ja ajan, mink\u00e4 vedess\u00e4 viihtyy. Veden l\u00e4mp\u00f6 kuitenkin mahdollisti t\u00e4ll\u00e4 kertaa pitemm\u00e4nkin harjoituksen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulevaksi lauantaiksi povaillaan melkoista tuulta, mahdollista sadetta ja huomattavasti alempaa l\u00e4mp\u00f6tilaa. Siit\u00e4 huolimatta kokoonnumme ensi lauantaina 2.8. klo 13.00 taas Laavurannassa. Eik\u00f6h\u00e4n sinne sekaan viel\u00e4 sovita, vaikka keli ei juuri n\u00e4in hyv\u00e4 olisikaan.<\/p>\n<\/div>\n

\n

\"\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n

\n
\n
\n

19.7.2025<\/p>\n

Kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko?<\/span><\/p>\n

\n
\n

Sanoi mit\u00e4 sanoi, mutta t\u00e4ll\u00e4 kralla oli taas koko vanha ja vakiintunut uimarikaarti l\u00e4htenyt vesille. Kahden hiukkasen viile\u00e4mm\u00e4n uintikerran j\u00e4lkeen oli vesi nyt l\u00e4mmennyt todella kes\u00e4isiin lukemiin. Kivi, milt\u00e4 yleens\u00e4 olemme l\u00e4hteneet vesille. Oli l\u00e4hes polttavan kuuma eik\u00e4 vesik\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 edes viile\u00e4lt\u00e4 tuntunut. Tosin hiukan tuntuma muuttui, kun irtosi siit\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kivest\u00e4 hiukan matkaa, mutta p\u00e4\u00e4lle kahdenkymmenen asteen oli siell\u00e4kin. Tuo pikku niemenkrjess\u00e4 m\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4 kivi muodostaa mukavat portaat syvemm\u00e4lle. Siit\u00e4 on helppo l\u00e4hte\u00e4 ja siihen on taas helppo tulla takaisin.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

J\u00e4rvi antoi parastaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa ihan kaikille aisteille. Kohtalaisen tyyni vedenpinta, jossa ulpukat valmistautuivat kukkimaan, heijasteli l\u00e4hes pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta porottavan auringon valoa. \u00c4\u00e4nimaailma oli melko alkukantaisen luonnollinen. Kokonaisuutena n\u00e4kym\u00e4 oli hyvinkin levollinen ja rauhoittava. Kikapa tuonne ei haluaisi pulahtaa hiukan virkist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n?<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

Rauhallisesti ottavat n\u00e4m\u00e4kin uimarit, varmaan on mukavampaa uiskennella auringon l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rantvedess\u00e4 kuin vaikkapa kev\u00e4isen j\u00e4ittenl\u00e4hd\u00f6n aikaisessa myrskyss\u00e4. Oli miten oli, n\u00e4ill\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4isi olevan kiirett\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ainoa, mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n hein\u00e4kuisen idyllin rikkoi oli t\u00e4nne rantaan luvattomasti j\u00e4tetyt veneet. Eiv\u00e4t niink\u00e4\u00e4n ne, jotka ovat sen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 joskus viel\u00e4kin k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vesill\u00e4. Mutta paljon on n\u00e4it\u00e4kin, jotka vain ovat unohtuneet t\u00e4nne, kenties omistajan kuoltua tai muutettua jonnekin, mist\u00e4p\u00e4 niitten kaikkien historiat niin tarkoin tiet\u00e4isi. Mutta t\u00e4m\u00e4nkaltaisia paattivanhuksia t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on paljon, ei t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kukaan t\u00e4ysp\u00e4inen en\u00e4\u00e4 vesille l\u00e4hde. Miksi n\u00e4it\u00e4 ei siivota pois?<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina jatkamme vesiliikuntaa samassa paikassa ja samaan aikaan. Kokoonnumme siis Laavulla lauantaina 26.7. klo 13.00. Vesi tuskin tuosta en\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 l\u00e4mpenee, joten nyt on viimeist\u00e4\u00e4n aika l\u00e4hte\u00e4 mukaan reippaaseen vesiliikuntaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n
\n

12.7.2025<\/p>\n

Vesill\u00e4 j\u00e4lleen<\/span><\/p>\n

\n
\n

Ikiliikkujien toinen vesiliikuntap\u00e4iv\u00e4 oli enemm\u00e4nkin nuorten juttu. Vesi oli viikossa l\u00e4mmennyt huomattavasti, eik\u00e4 tunnin pulikointi tuntunut en\u00e4\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavoin ylivoimaiselta jutulta. S\u00e4\u00e4kin oli l\u00e4mmin ja aurinkoinen, mik\u00e4s siin\u00e4 oli mulahtaa siihen pehme\u00e4mp\u00e4\u00e4n elementtiin ja nauttia l\u00e4mpim\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ja vilpoisen veden yhteisvaikutuksesta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n

Tosiaan, vanhepaa uimarikaartia oli paikalla v\u00e4hemm\u00e4ksi, mutta pari nuorempaa oli uskaltautunut mukaan. Ja kun uimataito on vasta hakusessa, pit\u00e4\u00e4 varustuksen olla sen mukainen. Jokas tapauksessa on hyv\u00e4, ett\u00e4 niinkin oleellinen taito tulee hankituksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Uinnin j\u00e4lkeen ei ollut mit\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4. Sit\u00e4 voi vaihtaa kuulumisia ja vaikkapa leivontareseptej\u00e4. Hyv\u00e4 kuitenkin huomata, mitewn t\u00e4m\u00e4 paikka on melko suosittu uimapaikkanakin. T\u00e4nne on l\u00f6yt\u00e4nyt tiens\u00e4 yksi josa toinernkin \u201dkes\u00e4kyl\u00e4l\u00e4inen\u201d.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulevana lauantaina uidaan taas, todenn\u00e4k\u00f6isesti viel\u00e4kin l\u00e4mpim\u00e4mmiss\u00e4 vesiss\u00e4. Eilen n\u00e4ytti mittari, tosin toisella puolen j\u00e4rve\u00e4, kahtakymment\u00e4kahta astetta. Ett\u00e4 eik\u00f6h\u00e4n se t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin kohtapuoliin l\u00e4mpi\u00e4. Kokoonnumme taas lauantaina 19.7. klo 13.00 laavurannassa. Nyt viimeist\u00e4\u00e4nkin kaikki uiniin innostuneet liikkeelle!<\/p>\n

\n
\n

5.7.2025<\/p>\n

Ikiliikkujien uintikausi k\u00e4yntiin nihke\u00e4nlaisesti<\/span><\/p>\n

\n

S\u00e4\u00e4 olisi voinut olla houkuttelevampikin, kun aloitimme vesiliikuntakautta viime lauantaina. Vesi oli viile\u00e4hk\u00f6\u00e4, siin\u00e4 17 ja 18 asteen v\u00e4limailla. Tummat pilvet lupailivat my\u00f6s sadetta, joten ei ollut mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 kausi aloitettiin hyvin v\u00e4h\u00e4v\u00e4kisesti.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siin\u00e4 porukan saapumista odotellessa oli aikaa hiukan katsella ymp\u00e4rilleenkin. Viime kes\u00e4n\u00e4 toisella puolen j\u00e4rve\u00e4 kummastusta ja n\u00e4rk\u00e4styst\u00e4kin her\u00e4tt\u00e4nyt myrkkykeiso n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viihtyv\u00e4n my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ett\u00e4 voidaan sanoa sik\u00e4likin olevamme tasoissa k\u00e4mm\u00e4kk\u00e4l\u00e4isten kanssa. Mit\u00e4\u00e4n suurempaa mekkalaa tuosta tuskin kannattaa nostaa, pit\u00e4nee vain kaivella kasvit pois juurineen ennenkuin ehtiv\u00e4t siement\u00e4\u00e4. T\u00e4llaiselta se tappajakasvi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, \u00e4lk\u00e4\u00e4 menk\u00f6 k\u00e4p\u00e4l\u00f6im\u00e4\u00e4n sit\u00e4 paljain k\u00e4sin. Voipi tulla j\u00e4lkiseurauksia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toinen v\u00e4hemm\u00e4n mukava juttu oli rannan m\u00e4ntyyn j\u00e4tetty uistin. Se oli t\u00f6k\u00e4tty kaarnaan niin, ett\u00e4 oli juuri sopivalla korkeudella j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n jonkun puuhun nojailebvan olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n kiinni. Luulisi noillakin vehkeill\u00e4 olevan jotakin rahallistakin arvoa, ettei niit\u00e4 ihan noin vain kylviskelt\u00e4isi pitkin ja poikin. Viime kes\u00e4n\u00e4h\u00e4n vastaavanlainen l\u00f6ytyi kivelt\u00e4 vedenpinnan alapuolelta. Kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuitenkin k\u00e4yd\u00e4\u00e4n uimassakin, voisivat kalastajat pit\u00e4\u00e4 edes jonkinlaista tolkkua v\u00e4lineist\u00e4\u00e4n. T\u00e4llainen viehe oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa kyseess\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viile\u00e4 alkukes\u00e4 ja siit\u00e4 johtuva vesien hidas l\u00e4mpi\u00e4minen n\u00e4kyy my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 lahdenpoukaman ulpukat aloittelevat vasta kukintaansa. Aikamme vett\u00e4 poljettuamme saimme viel\u00e4 jonkinlaisen sadekuuronkin niskaamme. Onhan se tosi inhottavaa kastua uimareissulla joten lopetimme t\u00e4m\u00e4nkertaisen vesiurheilun siihen. Mutta luvassa on l\u00e4mpim\u00e4mpi ja ennen kaikkea tuulettomampi viikko, joten ensi lauantaina sitten jatketaan, toivottavasti isommalla joukolla ja paremmalla kelill\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 12.7. kokoonnumme siis taas Laavulla klo 13.00. Jatketaan siit\u00e4, mihin edellisell\u00e4 kerralla j\u00e4imme. Tervetuloa mukaan!<\/p>\n

\n
\n

28.6.2025<\/p>\n

Taas Taipaleenvuoressa<\/span><\/p>\n

\n

Kaikista s\u00e4\u00e4rohveettojen uhkailuista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 s\u00e4\u00e4olosuhteet olivat kutakuinkin kohdillaan l\u00e4htiess\u00e4mme viime viikon lenkillemme Taipaleenvuoren poluille. Liekk\u00f6 Kirjap\u00e4ivien ansiota vai ep\u00e4selv\u00e4st\u00e4 tiedotuksesta johtuvaa, ett\u00e4 osallistujia oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa tavallista niukemmin. No, lenkki tehtiin ja uudenlainen polkukin l\u00f6ytyi. Pieni tuulenvire piti liiat inisij\u00e4t ja muut siivekk\u00e4\u00e4t loitommalla, joten mik\u00e4s oli patikoidessa. Alkukes\u00e4n kukinta oli siirtynyt jo vaiheeseen vanamot. N\u00e4in rehev\u00e4\u00e4 vanamokasvustoa en ole enneen miss\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt. Yhdess\u00e4 k\u00e4enkaalin vihre\u00e4n lehdist\u00f6n kanssa se muodostoi suuria vihreit\u00e4 laikkuja karuun mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\u201dEio ole helppoa, mutta el\u00e4\u00e4 t\u00e4ytyy\u201d, tuumisi varmaan t\u00e4m\u00e4kin kuusenkuvatus, jos osaisi. Karussa kivikossa pit\u00e4\u00e4 olla selvill\u00e4 siit\u00e4, mihin p\u00e4in milloinkin kasvunsa ulottaa. Todenn\u00e4k\u00f6isesti tuollakin riu\u2019ulla on ik\u00e4\u00e4 jo pitk\u00e4sti toistasataa vuotta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Laavulla, toisinsanoen ihan sen nurkalla oli joku amat\u00f6\u00f6rimetsuri esitellyt taitojaan puun kaadossa. Olihan se puu nurin mennyt, mutta metsurin into oli lopahtanut siin\u00e4 vaiheessa, kun runko oli n\u00f6lkitty kirveell\u00e4 noin puoleenv\u00e4liin asti poikki. Loput oli mennyt murtamalla. Mieleen tuli vanha etel\u00e4pohjalainen sanonta \u201dei akan sahuusta, mutta on se koko piru murtamahan\u201d Toivottavasti kyseisell\u00e4 metsurintekeleell\u00e4 oli edes lupa kunnossa harrastukselleen. Muistoksi j\u00e4i vain lastuja ja my\u00f6hemmin siivottu kanto.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuinka moni on pannut merkille t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n paikkaa? Vuoren varjoisammalla puolella, vanhan mets\u00e4n katveessa ja saniaisten l\u00e4hes n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin piilottamana, pieni vesikuoppa, josta ajan mittaan on tullut vallan oma maailmansa. \u201dh\u00f6h, tommonen risunen rutakko\u201d, tuhahtaa varmaan useimmat ohikulkijat, jos moista edes huomaavat. Mutta tarkemmin katsottuna, seh\u00e4n on kuin mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 ihka oikea mets\u00e4lampi, tosin hurjasti kutistettuna.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kielot ovat t\u00e4lt\u00e4 kes\u00e4lt\u00e4 parhaansa antaneet, mutta sielt\u00e4 taajan lehdist\u00f6n seasta onkin jo tunkenut uusi kukkija esiin. Pieni ja melko vaatimaton r\u00e4tv\u00e4n\u00e4 siin\u00e4 levittelee keltaisia ter\u00e4lehti\u00e4\u00e4n kohti valoa ja vapautta. T\u00e4m\u00e4kin kukka on parilla viikolla etuajassa, mutta niinh\u00e4n ne melkein kaikki ovat t\u00e4n\u00e4 omituisena vuonna.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulevana lauantaina 5.7. kokoonnumme Laavulle klo 13.00. Vesi on nyt siin\u00e4 seitsem\u00e4ntoista-kahdeksantoista asteen v\u00e4limailla, joten hiukan pikapulahdusta pitemp\u00e4\u00e4n siell\u00e4 voi jo viihty\u00e4. L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n sill\u00e4 asenteella, ett\u00e4 kukin pulikoi sen verran kuin hyv\u00e4ksi katsoo. Muistakaa tossut, sill\u00e4 jotkin kalamiehet\/-naiset tapaavat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 onkivehkeit\u00e4\u00e4n miten sattuu. Tervetuloa avaamaan t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4n uintikautta!<\/p>\n

\n
\n

14.6.2025<\/p>\n

Aloiteltiin kes\u00e4\u00e4 Taipaleenvuoren poluilla<\/span><\/p>\n

\n

Aurinko paistoi ja pieni pirist\u00e4v\u00e4 tuulenvire k\u00e4vi j\u00e4rvelt\u00e4 p\u00e4in l\u00e4htiess\u00e4mme viime viikon lenkillemme Taipaleenvuoren poluille.Todella kes\u00e4iset kelit eiv\u00e4t riitt\u00e4neet houkuttelemaan kansalaisia liiemmin mukaan lenkille. Jo tutuksi tullut polku kierteli alkukes\u00e4isen vehre\u00e4n luonnon keskell\u00e4 pit\u00e4en huolen siit\u00e4, ett\u00e4 vaihtelevuutta kyll\u00e4 riitti. Mutta jo ennenkuin edes parkkipaikalta ehdittiin l\u00e4hte\u00e4, avautui silmiemme eteen melko moninainen otos kes\u00e4n kukkijoista. Mansikat, kielot, oravanmarjat ja koiranputket loisivat parhaassa kukassaan, voikukkien puhalluspallot taas kertoivat, ett\u00e4 tuli otetuksi hiukan aikaisempi alku. T\u00e4m\u00e4 kaikki leppoisanl\u00e4mpim\u00e4n s\u00e4\u00e4n kanssa sai aikaan kes\u00e4isen fiiliksen.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alkuviikon sateet olivat jo menneet sen tien kuin tulleetkin, polku oli kuiva ja mukava tallustella. Alkuun otettiin rauhallisesti vuoren takalaitaa kulkevaa tiet\u00e4 pitkin, sitten alkoi nousu. Emme nousseet heti korkeimmalle kohdalle vaan l\u00e4hdimme seurailemaan kallion yli, kohti j\u00e4rve\u00e4 viev\u00e4\u00e4 polkua. Sde n\u00e4ytti varsin helpolta ja mukavakulkuiselta n\u00e4in aluksi, pikku nousua, pikku laskua sopivasti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Homma muuttui kuitenkin huomattavasti vaativammaksi p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00e4hinn\u00e4 rantaa olevalle kallionlaelle. Siit\u00e4 alas rantaan polku putosi todella jyrkk\u00e4n\u00e4. Onneksi oli kuiva keli, joten mit\u00e4\u00e4n suurempia vaikeuksia alastulo ei sent\u00e4\u00e4n aiheuttanut. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 kalliolta avautui melko mukava ja kes\u00e4isen rauhallinen n\u00e4kym\u00e4 Tapiolanlahdelle p\u00e4in. Mik\u00e4p\u00e4 sen parempaa suomalaista vkes\u00e4maisemaa kuin puiden v\u00e4list\u00e4 vilkkuva, aurinkoinen j\u00e4rvenlahti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kalliolta alas kapuaminen tosin vaati hiukan harkintaa ja reitin suunnittelua, mutta pian oltiin taas turvallisesti melko tasaisella polulla. Siin\u00e4, miss\u00e4 viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 oli hankalaa kulkea jalkojaan kastelematta, oli nyt t\u00e4ysin kuiva polku ja veteen useamman kymmenen sentin pudotus. Kun ei ollut tarpeen varoa ja vahdata joka askeltaan, oli paremmin aikaa seurailla ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. N\u00e4kyip\u00e4 kes\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 houkutelleen ainakin yhden venekunnan liikkeelle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Rannan tuntumassa mutkitteleva polku johti v\u00e4hitellen kohtri Laavua. Siin\u00e4 matkan varrella n\u00e4kyi muutama tulipaikkakin. En tied\u00e4, miten luvallisia ne olivat, mutta k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ne kuitenkin n\u00e4yttiv\u00e4t olevan satunnaisesti. Emme niit\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 ihmetelleet, kaikkihan ne jo ennest\u00e4\u00e4n tiesiv\u00e4t ja tunsivat. L\u00e4hell\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4mme olleelle kivelle piti nuorison tietysti kiivet\u00e4 sill\u00e4 v\u00e4lin, kun pidimme pienen jumppatuokion.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n viikon lauantaina juhlitaan Jussia emmek\u00e4 l\u00e4hde lenkille. Seuraavana lauantaina 28.6. aloitamme vesijuoksu- ja uintikauden. Olettaisin vesien tuolloin l\u00e4mmenneen jo siedett\u00e4v\u00e4\u00e4n uintil\u00e4mp\u00f6\u00f6n. Jos ei my\u00f6hemmin toisin ilmoiteta, kokoonnumme tuolloin klo 13.00 Laavurannassa. Mukaan asianmukainen varustus ja muistakaa ne tossut. Leppoisaa Jussinaikaa kaikille ja tervetuloa mukaan reippaaseen vesiliikuntaan sen j\u00e4lkeen!<\/p>\n

\n
\n

7.6.2025<\/p>\n

Kes\u00e4ist\u00e4 keli\u00e4 Kivim\u00e4en lenkill\u00e4<\/span><\/p>\n

\n

Edes puuskittain puhallellut tuulikaan ei paljon haitannut viime lauantaisella lenkill\u00e4mme. L\u00e4hes aurinkoinen s\u00e4\u00e4 oli l\u00e4mmin ja tuulikin puhalteli sielt\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 puolen. Oli siis mit\u00e4 onnistunein keli l\u00e4hte\u00e4 tutkimaan Kivim\u00e4en aluetta taas t\u00e4lt\u00e4kin puolen. Jo viime vuodelta vtutuksi tullut polku laskeutui Kirkkokalliolta alas vaihtelevamaastoiseen ikimets\u00e4\u00e4n. Edellisen kerran t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kirvest\u00e4 heiluteltu joskus kuusikymmenluvun alkuvuosina, joten toisin kohdin maisema oli liev\u00e4sti sanoen hiukan ryteikk\u00f6inen. T\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n valitsemamme polku kulkee kuitenkin selke\u00e4ll\u00e4 pohjalla ja on ilmeisesti peurojen\/kauriiden ahkerasti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 pysynyt hyvin auki ja sen vuoksi helppokulkuisena.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aikamme v\u00e4liin soistuvassa, v\u00e4liin hiukan yl\u00e4v\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 maastossa kiemurtelevaa polkuamme tallattuamme kapusimme Kivim\u00e4en kallioalueen ensimm\u00e4iselle kalliolle. Aluehan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 useimpia avokallioalueita, joiden v\u00e4liin j\u00e4\u00e4 peni\u00e4 suikaleita mets\u00e4\u00e4, osittain soistunutta, osin taas tuoretta kangasmets\u00e4\u00e4. Koko aluelle leimaa antavana piirteen\u00e4 voisi kai pit\u00e4\u00e4 vanhoja kalliom\u00e4nnyn k\u00e4kkyr\u00f6it\u00e4, jotka tarjoavat pes\u00e4paikkoja monenlaisille el\u00e4imille. N\u00e4m\u00e4, alkujaan kai palok\u00e4rkien reijitt\u00e4m\u00e4t puut suojaavat nyt pienempi\u00e4 lintuja ja oravia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kalliomaasto oli kevytt\u00e4 kulkea kuivan j\u00e4k\u00e4l\u00e4n rouskahdellessa askelten alla. Kuiva kev\u00e4t ja kes\u00e4n alku todellakin tuntuivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista vaaraa liukastumisesta. Teimme pikku silmukan alueella, poiketen pienen varvikkoa kasvavan notkon l\u00e4pi toisellakin kallion nyppyl\u00e4ll\u00e4, josta taas palasimme tuloreitillemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kallioharjanteiden v\u00e4liin j\u00e4\u00e4viss\u00e4 pikku notkoissa kasvavien m\u00e4ntyjen alla kasvaa rehev\u00e4 suopursujen varvikko. Se oli t\u00e4ydess\u00e4 kukassa ja sen tuoksu toi sekin oman lis\u00e4ns\u00e4 lenkkimme tunnelmaan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kallioillakin kev\u00e4t on muuttunut kes\u00e4ksi hiukan tavallista aikaisemmin. Kaikki t\u00e4m\u00e4 j\u00e4i kuitenkin taaksemme l\u00e4htiess\u00e4mme laskeutuimaan alas mets\u00e4\u00e4n johtavalle polullemme. Samat tutut maisemat uudelleen, nyt vain t\u00e4ysin toisesta suunnasta katsottuina.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Taas kavuttiin Kirkkokallion harjanteelle. Polun varsilla kasvatat puolukat olivat my\u00f6s parhaassa kukassaan ja jos kukinta vain p\u00f6lytt\u00e4jien puolesta onnistuu, eik\u00e4 keskikes\u00e4n helteet kuivata liikaa, saattaa tulla kohtalaista parempi puolukkavuosi. Kukinta oli todella runsasta ja rehev\u00e4\u00e4. Meill\u00e4 on nyt t\u00e4lt\u00e4 reitilt\u00e4 kolme vuodenaikaa, on kev\u00e4t, syksu ja talvi. Todella kes\u00e4inen, siis joko keski- tai syyskes\u00e4inen retki puuttuu viel\u00e4. Kes\u00e4t kuluvat enimm\u00e4kseen vesill\u00e4, joten saattaa k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 n\u00e4ihin kolmeen saamme tyyty\u00e4kin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina on kohteenamme j\u00e4lleen Taipaleenvuori. Kokoonnumme siis lauantaina 14.6. klo 13.00 Taipaleenvuoren parkkipaikalla. Luvassa on poutaa ja melko l\u00e4mmint\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4, joten muistakaa riitt\u00e4v\u00e4 nesteytys. Tervetuloa mukaan reissuun patikoimaan vanhan ja tutun Taipaleenvuoren poluille.<\/p>\n

\n
\n

24.5.2025<\/p>\n

Pahasuo-Kivim\u00e4ki uudesta n\u00e4k\u00f6vinkkelist\u00e4<\/span><\/p>\n

\n

Viime lauantaina Ikiliikkujat katsastivat vanhoja tuttuja maisemia vallan uudelta puolelta. L\u00e4hdimme jo viime vuodelta tutusta paikasta seurailemaan polkua taimikon poikki. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kalliolla l\u00e4mp\u00f6olosuhteet ovat ilmeisesti olleet hyvinkin edulliset, sill\u00e4 m\u00e4nnyn kasvaimet olivat lyk\u00e4nneet jo ensimm\u00e4iset kymmenen sentti\u00e4 mitastaan. My\u00f6s koivikko oli jo l\u00e4hes t\u00e4ydess\u00e4 lehdess\u00e4\u00e4n. Kerrankin maisema ja s\u00e4\u00e4 antoivat samanlaisen vaikutelman alkavasta kes\u00e4st\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mutkittelevan reittimme kohteena oli Pahansuon alue. Jo alkumatkasta annoin vetovastuun Timolle, joka tuntee maaston paremmin. Minun suunnistustaidoillamme py\u00f6riskelisimme ehk\u00e4 viel\u00e4kin siell\u00e4 taimikossa. Ett\u00e4 sellainen sik-sak-suunnistaja. Mutta pahasuo n\u00e4ytt\u00e4ytyi j\u00e4lleen nimens\u00e4 veroisena, alavana suonsuiruna m\u00e4kien v\u00e4liss\u00e4. Nyt oli my\u00f6s n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, millainen pelto se joskus oli ollut. Lyhyesati ja ytimekk\u00e4\u00e4sti, veden vaivaama ja hallainen. Nyt, kun joskus kuusikymmenluvun keskivaiheilla istutettu kuusikko oli hakattu pois, n\u00e4kyi maaston muoto ja korkeussuhteet selv\u00e4sti. Oli aikanaan ollut todella ep\u00e4toivoinen yritys saada t\u00e4t\u00e4 suonnotkoa viljelykseen. Muistan, miten joskus kuusikymmenluvun loppupuolella kolulatumme sivusi t\u00e4m\u00e4n petoaukean toista laitaa. Se puoli oli silloin viel\u00e4 peltona, t\u00e4m\u00e4 alue oli istutettu kuuselle. Kev\u00e4thallat olivat nipistelleet tainten kasvaimia l\u00e4hes vuosittain, joten kuuset n\u00e4yttiv\u00e4t paljon pituuttaan leve\u00e4mmilt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Samalla, kun kuljimme suon laitaa, kertoili Timo t\u00e4m\u00e4n surullisenkuuluisan suon ja sen mets\u00e4n vaiheista sill\u00e4 aikaa, mit\u00e4 alue h\u00e4nen omistuksessaan on ollut. Jo puiden korjaamisessa oli ollut maaston vetisyyden vuoksi vaikeuksia. Siin\u00e4 oli hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pieni tauko ja kuunnella ja katsella. Paikka ei sin\u00e4ns\u00e4, mets\u00e4pohjana, ollut mitenk\u00e4\u00e4n erityinen, mutta se kaikki, mit\u00e4 sen historiasta on tietoa, antaa sille hiukan luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4n leiman. Joka tapauksessa, se on nyt kasvattanut ensimm\u00e4isen puusatonsa ja odottelee vain uutta alkua, millainen se sitten onkaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hetken matkaa polkumme kulki pitkin tuota ankeaa suonlaitaa, kunnes p\u00e4\u00e4simme kohti Kivim\u00e4ke\u00e4 nousevalle polulle. En ole montaakaan kertaa noussut kyseiselle m\u00e4elle t\u00e4st\u00e4 suunnasta, enk\u00e4 kertaakaan juuri t\u00e4t\u00e4 plkua. T\u00e4m\u00e4 pienten avokallioiden muodostama alue on melko laaja ja siihen sis\u00e4ltyy useampia pieni\u00e4 kokonaisuuksia. Emme nyt l\u00e4hteneet kulkemaan niit\u00e4 kaikkia, vaan oijustimme t\u00e4m\u00e4n Kivim\u00e4ken\u00e4 tunnetun alueen poikki. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyi mielenkiintoinen rakennelma, jonka olemassaolosta en aikaisemmin tiennytk\u00e4\u00e4n. Sinne oli aikoinaan merkitty ilmansuunnat kivenlohkareilla. Tuo nyt jo sammaleitten ja j\u00e4k\u00e4lien alle j\u00e4\u00e4nyt rakennelma oli kai ollut aikoinaan aluella ty\u00f6skennelleiden kivimiesten kellon korvike. Toivottavasti kukaan ei vahingossa, eik\u00e4 tahallaankaan hajoita tuot vanhaa muistomerkki\u00e4, joka aikanaan lienee ollut hyvinkin t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 asemassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppumatka sujiukin sitten jo tuttuja polkuja takaisin l\u00e4ht\u00f6paikallemme. Huomiota kiinnitti soisen mets\u00e4n keskeen ik\u00e4\u00e4n kuin unoht\u00fanut suuri siirtolohkareen murikka. Siin\u00e4 se j\u00f6k\u00f6tti ylh\u00e4isess\u00e4 yksin\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n melko kivett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 maisemassa. Kuin joltakin ohikulkevalta j\u00e4ttil\u00e4iselt\u00e4 vahingossa pudonneena ja sinne unohdetulta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi viikonlopulla juhlimme ylioppineita ja muita valmistuneita, joten emme silloin l\u00e4hde lenkille. Mutta kes\u00e4kuun ensimm\u00e4isen\u00e4 lauantaina 7.6. kokoonnumme j\u00e4lleen K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 95 klo 13.00. Silloin teemme taas lenkin Kivim\u00e4keen. Tervetuloa mukaan kes\u00e4iseen reissuun!<\/p>\n

\n
\n

18.5.2025<\/p>\n

Kev\u00e4tt\u00e4 Taipaleenvuorella<\/span><\/p>\n

\n

Viime viikon lenkki tehtiin sunnuntaip\u00e4iv\u00e4n kev\u00e4isenleppoisassa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja tunnelmissa. Kohteena oli taas jo vanhastaan tuttu Taipaleenvuori. Kuiva kev\u00e4t n\u00e4kyi, paitsi j\u00e4rven alhaisena veten\u00e4, my\u00f6s maaston kuivuutena. Vuodenaikaan n\u00e4hden vaikuttivat polut ja niitten l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6kin todella kuivilta. Parkkipaikalta tuttua polkua Laavulle, mist\u00e4 lenkkimme varsinaisestri alkoi. Kev\u00e4inen aurinko tuntui l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 puitten varjossakin.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Puitten ja puskien v\u00e4list\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 kev\u00e4isess\u00e4 tuulessa v\u00e4reilev\u00e4 j\u00e4rvi tarjoili per\u00e4ti kes\u00e4isi\u00e4 n\u00e4kymi\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4n suojaamalla polulla, mihin tuulen vaikutus ei ulottunut, voi hyvinkin kuvitella kev\u00e4\u00e4n olevan jo paljon pitemm\u00e4ll\u00e4, l\u00e4hes kes\u00e4ss\u00e4. N\u00e4itten levollisten maisemien mielikuvat kuitenkin haihtuvat my\u00f6hemmin tullessamme aukeammalle, miss\u00e4 pohjoisenpuoleisen tuulen purevuus palautti vuodenajan kohdalleen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aikanaan polkumme sitten johdatti meid\u00e4t sillekin kohtaa, miss\u00e4 avautui Tapiolanlahden suu. N\u00e4in matalan veden aikan t\u00e4m\u00e4 Pyh\u00e4niemen ja Taipaleenvuoren v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4 lahti n\u00e4ytt\u00e4ytyi melko karikkoisena, mutta muistitiedon mukaan joskus kahdeksankymmenluvulla oli vesi ollut viel\u00e4kin alempana, jolloin l\u00e4hes koko lahden katkaiseva kiviriutta oli ollut n\u00e4kyvill\u00e4. Itse en tuota muista, mutta sen kyll\u00e4 muistan, miten jotkut kyseisen vuosikymmenen kes\u00e4t olivat todella v\u00e4h\u00e4sateisia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

Kuten muuallakin t\u00e4ll\u00e4 aluella, oli polullammekin muutamia kaatuneita puita. Mets\u00e4 alkaa olla siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 luonto pit\u00e4\u00e4 huolen harvennuksesta. Ehk\u00e4 ensi kev\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6talkoissa kierr\u00e4mme ainakin t\u00e4m\u00e4n koko aluetta kiert\u00e4v\u00e4n polun ja siivoamme kattuneet rungot, jos ei muuta, niin ainakin polun kohdalta. Alueellahan on muutamia muitakin tulipaikkoja kuin Laavulla oleva, joten polttopuun tarvetta on muuallakin.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tullessamme takaisin l\u00e4ht\u00f6paikallemme saimme ihailla jo polun varren kukkia, jotka nekin osittain olivat ottaneet jonkinlaisen varasl\u00e4hd\u00f6n kev\u00e4\u00e4seen. Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu… runoili Palle aikoinaan. Lehdokista t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ollut tietoakaan, mutta orvokit, vuokot ja k\u00e4enkaalit ilahduttivat kukinnallaan meit\u00e4. Tuo kuva on h\u00e4t\u00e4isesti ohi k\u00e4velless\u00e4 napattu ja siksi hiukan ep\u00e4selv\u00e4, mutta l\u00e4hes tuollaiselta polun varren kukinta n\u00e4ytti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina otamme kohteeksemme Pahansuon maaston. Kokoonnumme ensi lauantaina 24.5. klo 13.00 osoitteessa K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 95 ja l\u00e4hdemme katselemaan milt\u00e4 sik\u00e4l\u00e4iset maisemat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Luvassa on l\u00e4mmint\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4, mutta pieni sateen mahdollisuuskin on olemassa. Varustus sen mukaan. Tervetuloa mukaan jo l\u00e4hes kes\u00e4iseen reissuun vaihtelevassa maastossa!<\/p>\n

\n
\n

10.5.2025<\/p>\n

Taas talkoiltiin Laavurannassa \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n aattona<\/span><\/p>\n

\n

Toukokuun jo p\u00e4\u00e4sty\u00e4 hyv\u00e4lle alulle ja takatalvenkin jo v\u00e4hitellen helpottaessa kokoontui toukokuun toisena lauantaina Taipaleenvuoren laavurantaan taas jo perinteiseksi muodostunut talkooporukka. Tai, jos ihan pilkkuja ruvetaan viilaamaan, oli talkoot aloitettu jo viikolla. Koko olemassaolonsa ajan laavua suojannut katto oli saanut Sakarin toimesta uuden pinnan peitteekseen ja samoilta ajoilta olleet penkit tulipaikan ymp\u00e4rill\u00e4 oli nekin uusittu.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo talvella kaadettiin rantaviivan tuntumasta muutamia kuivasia, jotka nyt p\u00f6lleiksi sahattuina odottelivat vain kirvest\u00e4. Kyll\u00e4h\u00e4n siihen kirvesvarteen oli tarttujiakin ja p\u00f6llit hakeilivat rivakkaan tahtiin. Kovin paljon ei klapeja hakattukaan, sill\u00e4 viime vuosien aikana t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on valmiita polttopuita alkanut h\u00e4vit\u00e4 ik\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Ilmi\u00f6 on ik\u00e4v\u00e4 juuri siksi, ett\u00e4 haluaisimme laavulle poikkeavien saavan rennon lepohtken tulen loisteessa mahdollisimman vaivattomasti. Olisi kaikkien edun mukaista, ett\u00e4 kuivaa ja sopivan kokoiseksi pilkottua polttopuuta olisi vapaasti kaikkien k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Sama haihtumisilmi\u00f6 on levinnyt koskemaan my\u00f6s t\u00e4nne j\u00e4tettyj\u00e4 ty\u00f6kaluja. Nykyisell\u00e4\u00e4n jokaisen, joka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 aikoo tulet tehd\u00e4, on viisainta varustautua ainakin kirveell\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

Jokakev\u00e4isiin ymp\u00e4rist\u00f6talkoisiin kuuluu tietysti, paitsi kaikenlaisten roskien keruu, mu\u00f6s laavun v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n l\u00e4hialueen siistiminen puista pudonneista oksista ja muusta karikkeesta. Haravat heiluivat reippaaseen tahtiin ja muutama j\u00e4tes\u00e4killinen irtory\u00f6n\u00e4\u00e4 siirtyi t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ylemm\u00e4n rinteen kivenkurkkuja. Vaikka t\u00e4m\u00e4n vuoden talkoisiin osallistunut porukka oli huomattavasti edellisvuosia pienempi, hoitui siivousurakka silti nopeasti. Sill\u00e4 aikaa, kun miehet nakuttivat klapeja, haravoivat naiset koko niemenk\u00e4rjen puhtaaksi kes\u00e4\u00e4 varten.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuten todettu, emme pilkkoneet puita kuin hiukan malliksi kuivumaan. Valmiiksi sahattuja p\u00f6llej\u00e4 tuotiin kyll\u00e4 paikalle ja pinottiin valmiiksi odottelemaan halkojiaan. Mukavampaahan se on ottaa puuta siit\u00e4 ihan vierest\u00e4 kuin haeskella p\u00f6lkkyj\u00e4 pitkin metsi\u00e4, jonne ne aikanaan on p\u00e4tkitty. Varma on aina varmaa, tuntuu Unski tuumivan, kun on valinnut t\u00e4lle p\u00f6llipinolle hiukan tavallistakin tukevammat p\u00e4\u00e4typuut.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Leppoisaan talkoop\u00e4iv\u00e4\u00e4n mahtui tietysti paljon muutakin kuin vain siivousta ja muuta huoltoty\u00f6t\u00e4. Pitih\u00e4n sit\u00e4 my\u00f6s paikkakunnan asiat saada oikeaan j\u00e4rjestykseen.Olihan kyl\u00e4yhdistyksen yksi perusajatuksista aikanaan se, ett\u00e4 tuodaan kyl\u00e4n v\u00e4ki l\u00e4hemm\u00e4ksi toisiaan ja n\u00e4in saadaan hyvinkin hajanaisesta kyl\u00e4st\u00e4 tiiviimpi yhteis\u00f6. Puunk\u00e4rr\u00e4yksen ja -pilkkomisen lomassa oli hyv\u00e4 hiukan tasailla hengityst\u00e4\u00e4n vaihtamalla kuuluimisia ja mielipiteit\u00e4 muitten kyl\u00e4l\u00e4isten kanssa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ty\u00f6t on tehty, on aika istahtaa tulen \u00e4\u00e4reen juttelemaan. Vanhat muistot kerrattiin taas ja uuttakin juttua virisi vallan mukavasti. Mik\u00e4s olikaan istuessa, s\u00e4\u00e4 oli vallan siedett\u00e4v\u00e4 ja seura sit\u00e4kin parempaa. Menneet vuodet ja vuosikymmenet kulkivat sujuvasti ohi jutuissa eik\u00e4 kell\u00e4\u00e4n ollut pipo liian kire\u00e4ll\u00e4. Paikkakunnan entisi\u00e4 persoonallisuuksia muisteltiin niin sanoin kuin n\u00e4ytelm\u00e4llisinkin keinoin. Ja hauskaa oli.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi vuonna sitten taas… Ensi lauantaina juhlimme Seijan uudelle vuosikymmenelle ja siksi l\u00e4hdemmekin lenkille vasta sunnuntaina. Kohteena silloin Taipaleenvuori. Siis sunnuntaina 18.5. kokoonnumme klo 13.00 Ylistenj\u00e4rven Laavulla, josta sitten l\u00e4hdemme katsomaan, milt\u00e4 ulkoilualueemme t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n

\n

3.5.2025<\/p>\n

Kev\u00e4isenkolealla Koulutiell\u00e4<\/span><\/p>\n

Viime lauantain s\u00e4\u00e4 ei tehnyt poikkeusta jo totuttuun koleaan kev\u00e4\u00e4seen. Kylm\u00e4lt\u00e4 puolen puhalteleva tuuli ei juurikaan her\u00e4tellyt kev\u00e4isi\u00e4 fiiliksi\u00e4. Mutta mit\u00e4s tuosta, lenkille l\u00e4hdettiin siit\u00e4 huolimatta kohteena Koulutie. Tosin itse Koulutien osuus lenkiss\u00e4mme j\u00e4i v\u00e4h\u00e4iseksi, suurin osa matkasta taittui nimet\u00f6nt\u00e4 mets\u00e4- ja peltotiet\u00e4 pitkin. Jokusia vuosia sitten kunnostettu siltakin oli jo saanut ensimm\u00e4iset vanhuuden vaurionsa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sillalta alajuoksulle p\u00e4in katsellessa n\u00e4kyi, paitsi majavien jo aikaisemmin kaatamia puita, my\u00f6s merkkej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 joku talttahammas oli t\u00e4m\u00e4nkin talven ja kev\u00e4\u00e4n aikana kokeillut hampaittensa ter\u00e4vyytt\u00e4. Jostakin syyst\u00e4 ty\u00f6 oli j\u00e4\u00e4nyt kesken, tulleekohan samainen timpurimestari viel\u00e4 jatkamaan, vai j\u00e4\u00e4k\u00f6 puu tuohon odottelemaan parempia aikoja kaatumiselleen? Joka tapauksessa ojan penkat ovat t\u00e4ll\u00e4\u00e4 kohtaa sen verran korkealla, etteiv\u00e4t kaadetut puut p\u00e4\u00e4se veden virtaamista hidastamaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sillalta yl\u00f6sp\u00e4in johtavaa polkua kavutessamme saimme n\u00e4hd\u00e4, miten liian aikaisin tullut l\u00e4m\u00f6kausi oli saanut koivut avaamaan lehtens\u00e4. Seuranneet pakkasy\u00f6t olivat jo muutamissa paikoissa saaneet lehdet ruskistumaan. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi sitten j\u00e4\u00e4, kest\u00e4v\u00e4tk\u00f6 ledet t\u00e4m\u00e4n kylm\u00e4n jakson, vai meneek\u00f6 lopullinen lehden puhkeaminen n\u00e4ill\u00e4 kohdin hyvinkin my\u00f6h\u00e4iseksi. Ainakaan kuusen kasvaimia eiv\u00e4t viel\u00e4 n\u00e4m\u00e4 pakkaset olleet vieneet.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koulutien ylitetty\u00e4mme jatkoimme peltoa pitkin kohti Tapiolanj\u00e4rven rantaa. T\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n erikoisuus on my\u00f6s se, ettei kev\u00e4ttrulvista ollut mit\u00e4\u00e4n tietoakaan. Lunta ei juurikaan ollut ja sulamisaikaiset vesisateetkin j\u00e4iv\u00e4t melko vaatimattomiksi. Sen vuoksi niin Ylisten-, Keskisten-, kuin Tapiolanj\u00e4rvess\u00e4kin vesi on todella matalalla. Niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin Tapiolanj\u00e4rven vesij\u00e4tt\u00f6maa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suorastaan kuivalta. Ei sen tukevuutta askelten alla sent\u00e4\u00e4n ollut mink\u00e4\u00e4nlaista halua kokeilla. Sit\u00e4 paitsi nuo pari lankkua, jotka joskus olivat kai toimineet portaana pellon puolelta tuonne vesij\u00e4t\u00f6lle, narahtivat pikku kokeilusta sik\u00e4li pahanenteisesti, ett\u00e4 oli vain viisinta k\u00e4\u00e4nty\u00e4 diit\u00e4 kohdasta paluumatkalle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tuuli ei rannassa seikkaillessamme ollut hiukkaakaan l\u00e4mmennyt ja n\u00e4in aukealla pellolla tallustellessa sen kyll\u00e4 huomasi. Sen sijaan mets\u00e4n puolelle ehtiess\u00e4mme tuntui ajoittan pilkahtaneessa auringossa jo l\u00e4hes kev\u00e4isen l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4. Samat yl\u00e4- ja alam\u00e4et, vain toisesaa j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja niin olimme taas Kullaantiell\u00e4, jota pitkin retkemme aloitimmekin. Loppumatkasta saimme joukkoomme hiukan vahvistustakin saavuttaessamme lyhyemm\u00e4ll\u00e4 lenkill\u00e4 olleita. Kaikkiaan miele3nkiintoinen reissu vanhoille ja tutuille, vaikka jo unohtumassa oleville paikoille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina emme l\u00e4hdek\u00e4\u00e4n lenkille, vaan harrastamme hy\u00f6tyliikuntaa osallistumalla Taipaleenvuoren Laavun ymp\u00e4rist\u00f6talkoisiin. Sinne saa jokainen varustautua mieltymyksiens\u00e4 ja kykyjens\u00e4 mukaan. Kuten Kev\u00e4ttiedotteesta n\u00e4kyy, kokoonnumme laavulla lauantaina 10.5. klo 14.00. Tietysti sinne voi halutessaan menn\u00e4 jo aikaisemminkin ja jos silt\u00e4 tuntuu, voi tulla my\u00f6hemminkin. Joka tapauksessa luvassa on reipasta ulkliikuntaa roskien keruun ja muun siistimisen merkeiss\u00e4 ja lis\u00e4ksi nokipannukahvit ja nuotiomakkaraa. Tervetuloa kev\u00e4isiin talkoisiin!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

26.4.2025<\/p>\n

Tauon j\u00e4lkeen lintutornilla<\/span><\/p>\n

Parin viikon tauon j\u00e4lkeen Ikiliikkujat olivat j\u00e4lleen lenkill\u00e4 viime lauantaina. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kohteena oli Keskistenj\u00e4rven lintutorni. Se kuuluu jo perinteisesti kev\u00e4isiin retkikohteisiimme. Mennyt hellekausi oli saanut niin sini- kuin valkovuokotkin kukkimaan, mutta seurannut viile\u00e4mpi jakso hidasti niin, ett\u00e4 kukinta alkaa olla parhaimmillaan vasta nyt. \u00d6isen pikkupakkasen j\u00e4ljilt\u00e4 ilma tuntui viel\u00e4 hyvinkin raikkaalta eik\u00e4 pohjoisen puolelta puhalteleva tuulikaan juuri l\u00e4mmitt\u00e4nyt. Oikeastaan keli oli juuri sit\u00e4, mit\u00e4 sen t\u00e4n\u00e4 vuodenaikana pit\u00e4isikin olla. Tuo l\u00e4mp\u00f6kausi vain harhautti luulemaan, ett\u00e4 on jo huomattavasti my\u00f6h\u00e4isempi kev\u00e4t.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 ei juurikaan tulvavesist\u00e4 ole ollut harmia. Pikemminkin maasto on pysynyt hyvinkin kuivana lumien l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen. Niinp\u00e4 saimmekin tallukoida kuivaa polkua, jopa niiss\u00e4 kohdin, miss\u00e4 vanhasta muistista piti hiukan katsoa, mihin astui. Suurimmaksi osaksi polku ja sen ymp\u00e4rist\u00f6 oli hyvinkin aukeata, mutta toisinaan sukellettiin taas hetkeksi oksiston suojaan. Siell\u00e4 suojaavassa mets\u00e4ss\u00e4 tuulikaan ei tuntunut niin purevalta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mme p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kiinnitti l\u00e4hes ensimm\u00e4isen\u00e4 huomiotamme se, miten tornin n\u00e4kyvyytt\u00e4 oli paranneltu hiukan kaatamalla muutamia pahimmin n\u00e4kyvyytt\u00e4 est\u00e4vi\u00e4 puita pois tornin ja rannan v\u00e4list\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n mainittavampaa ymp\u00e4rist\u00f6rikosta tuossa ei kuitenkaan liene tapahtunut, sill\u00e4 suojelualueen reunaa osoittava tolppa (tuo punainen ympyr\u00e4 tuolla pusikossa) n\u00e4kyy olevan selv\u00e4sti operaatioaluen ulkopuolella. Joka tapauksessa n\u00e4kym\u00e4t j\u00e4rvelle olivat huomattavasti viime kev\u00e4ist\u00e4 laajemmat. Olisikin ollut s\u00e4\u00e4li, jos muuten hyv\u00e4kuntoisen tornin olisi annettu hukkua mets\u00e4n taa, kun kuitenkin j\u00e4rvell\u00e4 ilmeisesti on melko runsas lintukanta asian harrastajille ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina olemme taas liikkeell\u00e4. Silloin on vuorossa jo viime kev\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuttu koulutien lenkki. Kokoonnumme ensi lauantaina 3.5. klo 13.00 Hiedanmaantiell\u00e4 Kullaantien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. S\u00e4\u00e4ksi povaillaan puolipilvist\u00e4 ja alle kymmenen asteen l\u00e4mp\u00f6\u00e4, mahdollisilla sadekuuroilla h\u00f6ystettyn\u00e4. Ja suurin osa matkasta on melko aukeaa, ett\u00e4 tuulikin on hyv\u00e4 ottaa huomioon varustautuessa. Tervetuloa mukaan fiilistelem\u00e4\u00e4n monellekin tuttua Koulutiet\u00e4.<\/p>\n

\n
\n

5.4.2025<\/p>\n

Ihan kujalla<\/span><\/p>\n

\n

Viime lauantaina lenkkeiltiin taas pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Tapiolankujalla. J\u00e4\u00e4t olivat l\u00e4hteneet, eik\u00e4 luntakaan en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n. Melko purevasti puhalteleva tuuli saatteli meid\u00e4t matkaan sen isommitta viivyttelyitt\u00e4. T\u00e4st\u00e4 nopeasta startista johtuen yksi mukanaollut sai ottaa ensi p\u00e4tk\u00e4n lenkist\u00e4 hiukan muita rivakammin. Ehk\u00e4 ensi kerralla sitten noudatamme tarkemmin sovittua l\u00e4ht\u00f6aikaa. Talvinen mets\u00e4nhakkuu ajoineen ei juurikaan ollut j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lki\u00e4\u00e4n tien alkupuolelle. Vain pehmeimmiss\u00e4 paikoissa j\u00e4lki oli t\u00e4llaista.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Itse hakuu ei n\u00e4ytt\u00e4nyt sen kummemmalta, mut\u00e4 tuollainen avohakkuu nyt yleens\u00e4kin on. Talvinen korjuu ei juurikaan n\u00e4kyvi\u00e4 ajouria ollut j\u00e4tt\u00e4nyt ja muutenkin j\u00e4lki n\u00e4ytti melko siistilt\u00e4, kuten se yleens\u00e4 hakkuukyps\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka kauempaa m\u00e4elt\u00e4 n\u00e4yttikin silt\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rven pintaa edelleen peitt\u00e4isi melko tummanharmaa j\u00e4\u00e4kansi, oli rantaan ehtiess\u00e4mme n\u00e4kym\u00e4 vallan toinen. Kapea j\u00e4\u00e4vy\u00f6hyke kiersi rantaviivan tuntumassa koko muun j\u00e4rven jo lainehtiessa t\u00e4ysin sulana. Pureva tuuli ei juurikaan houkutellut j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sen pitemm\u00e4ksi aikaa ihailemaan kev\u00e4isi\u00e4 rantamaisemia. Pienen venyttelytuokion j\u00e4\u00e4lkeen poistuimme hyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 taas suojaisemmille maisemille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mennyt l\u00e4mpim\u00e4mpi kausi oli saanut pellonreunan pajupehkon jo l\u00e4hes kukkimaan. Muutama l\u00e4mmin p\u00e4iv\u00e4 olisi riitt\u00e4nyt siihen, ett\u00e4 p\u00f6rri\u00e4isill\u00e4 olisi ollut t\u00f6it\u00e4. T\u00e4h\u00e4n aikaan on kuitenkin hyvin harvinaista, ett\u00e4 l\u00e4mp\u00f6 riitt\u00e4\u00e4 kaikkein kylmimmiss\u00e4k\u00e4\u00e4n oloissa lent\u00e4ville p\u00f6lytt\u00e4jille, joten oli kai vain hyv\u00e4, ett\u00e4 kukintakin siirtyi sellaisiin aikoihin joplloin kaikenlaisille siipeilij\u00f6illekin riitt\u00e4\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Joka tapauksessa t\u00e4m\u00e4 oli, tien reunoja koristavien lesakenlehtien lis\u00e4ksi, taas yksi merkki v\u00e4hitellen edistyv\u00e4st\u00e4 kev\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska ensi lauantaiksi sattui kaikille muuta menoa ja seuraava viikonloppu pyhitet\u00e4\u00e4n itse kunkin p\u00e4\u00e4si\u00e4isen viettoon, l\u00e4hdemme seuraavan kerran lenkille vasta lauantaina 26.4. Silloin suuntana on Keskistenj\u00e4rven lintutorni. Siis lauantaina 26.4. kokoonnumme Monakon parkkipaikalla klo 13.00.<\/p>\n

\n
\n

29.3.2025<\/p>\n

Toistaiseksi viimeist\u00e4 kertaa Munkintiell\u00e4<\/span><\/p>\n

\n

Viime lauantain lenkkiolosuhteet eiv\u00e4t pett\u00e4neet ennakkolupauksia s\u00e4\u00e4n suhteen. Munkinojan solinassakin oli jo jotakin kev\u00e4ist\u00e4 lampsiessamme yli sillasta. Viel\u00e4 viikko sitten oli jpoissakin varjoisimmissa paikoissa ojan vesirajan tiet\u00e4mill\u00e4 ollut jonkinlaista j\u00e4\u00e4n tapaista, mutta nyt nekin v\u00e4h\u00e4t olivat h\u00e4ipyneet. Tien varrella loistivat leskenlehtien pikkuauringot kilpaa sen isomman kanssa ja houkuttelivat kaikenlaisia pikku\u00f6tti\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matka taittui tutuissa merkeiss\u00e4, ensin nousua, sitten tasaista, pikku nousujen ja laskujen vuorotellessa. Mutta polku oli jo kauttaaltaan sulaa ja kuivaa. Liekk\u00f6 kylm\u00e4 ja kev\u00e4tkostea maa yhdess\u00e4 vuodenaikaan n\u00e4hden hiukan korkeahkon l\u00e4mp\u00f6tilan kanssa saanut aikaan sen, ett\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 koko lenkkimme matkalla oli hyvin autereinen maisema.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jossakin siell\u00e4 harjun takarinteen maastossa saimme seuraksemme ilmeisen seurankipe\u00e4n sitruunaperhosen, sill\u00e4 se seuraili kulkuamme harjun yli l\u00e4hes k\u00e4\u00e4nt\u00f6paiokallemme. T\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n perhoshavaintojen joukkoon liittyi siis edellisell\u00e4 viikolla n\u00e4kem\u00e4ni nokkosperhosen lis\u00e4ksi nyt tuo keltasiipinen lekuttelija. L\u00e4htiess\u00e4mme laskeutumaan harjulta alas tuo siipeilij\u00e4 h\u00e4ipyi jonnekin omille reissuilleen. Tuo kuva ei juurikaan tee oikeutta kyseiselle siipeilij\u00e4lle.<\/p>\n

L\u00e4mmin viikko oli saanut lep\u00e4tkin riehaantumaan vallan villiin kukintaan. Nyt viimeist\u00e4\u00e4n on se aika vuodesta, jolloin on syyt\u00e4 kaivella ne zyrtekit sun muut astmarohdot esiin. Lepp\u00e4\u00e4 nimitt\u00e4in seuraavat melko pian monet muutkin p\u00f6lisij\u00e4t. Ja vaikka kirjoitankin t\u00e4t\u00e4 aprillip\u00e4iv\u00e4n\u00e4, on se syyt\u00e4 ottaa silti ihan tosissaan.<\/p>\n

Seuraavalla kerralla poikkeamme taas vilkaisemaan Tapiolankujalle, mik\u00e4 meno ja meininki siell\u00e4 on. Siis lauantaina 5.4. kokoonnumme Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Luvassa on hiukan vilpoisempaa keli\u00e4, joten se on syyt\u00e4 ottaa huomioon varustautuessa. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n

\n

22.3.2025<\/p>\n

Valoa ja varjoa Munkintiell\u00e4<\/span><\/p>\n

L\u00e4hes kauttaaltaan sulaneet polut olivat taas pitk\u00e4st\u00e4 aikaa mukavia tallata, kun viime lauantaina l\u00e4hdimme lenkillemme. Muutama l\u00e4mp\u00f6aste ja aurinkoinen, vaikka hiukan tuulinenkin s\u00e4\u00e4 antoivat koko reissulle todella kev\u00e4isen vaikutelman.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tutuksi tulleessa harjumaisemassa kiemurteleva selv\u00e4ksi tallattu ja neulasmaton peitt\u00e4m\u00e4 polku johdatteli meid\u00e4t muutamien notkopaikkojen ja vanhan varjoisan kuusikon kautta taas yl\u00e4vimmille maille. Vaikka oltiinkin vanhassa ja yleens\u00e4 melko haajassakin kuusikossa, sai kev\u00e4inen aurinko aikaan siell\u00e4kin mukavan valon ja varjojen leikin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

My\u00f6s harjun taka\u00f6lappeen polku oli jo t\u00e4ysin vapautunut j\u00e4\u00e4tikk\u00f6isest\u00e4 talviasustaan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli jo muutenkin t\u00e4ysin toisenlainen tunnelma. Valoa riitti varjopaikkoihinkin ja kev\u00e4inen tuuli puhalteli vapaasti. Polun varsilla viheri\u00f6iv\u00e4t puolukanvarvut syv\u00e4nvihreine lehtineen kiilsiv\u00e4t auringossa. M\u00e4en yli kiivetty\u00e4mme seurasi tietysti lasku alas ja sitten viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n matkaa k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikallemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulomatkamme alkupuolella oli edellen ne parit kaatuneet kuuset, joista toisen yli harpattiin vain, kuka reippaammin, kuka taas v\u00e4h\u00e4n varovaisemmin. Mutta t\u00e4m\u00e4n rungon yli ei ruvennut kukaan kapuamaan, se kierrettiin kokonaan. N\u00e4m\u00e4kin antava lenkeillemme jonkinlaista vaihtelua.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka lunta en\u00e4\u00e4 n\u00e4kyikin mets\u00e4ss\u00e4 vain siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja silloinkin vain l\u00e4ikitt\u00e4in, oli takarinteen puoleisessa notkossa olevalla pienell\u00e4 lammentapaisella viel\u00e4 t\u00e4ysin talvinen meininki. Puiden varjostamana lammikko oli pysynyt viel\u00e4 kokonaan j\u00e4\u00e4kannen peitossa. Ilmeisesti se tarvitsisi kunnon vesisateen suklaakseen. Viimesaja tovat kuitenkin olleet sik\u00e4li kuivia ja toisaalta kylmi\u00e4kin, ett\u00e4 noin puiden suojaamassa paikassa j\u00e4\u00e4t ovat s\u00e4ilyneet. Toisaalta kev\u00e4tkin on viel\u00e4 niin aluillaan, ettei viel\u00e4 ole aikakaan j\u00e4ittenl\u00e4ht\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 29.3. kokoonnumme j\u00e4lleen klo 13.00 Munkintien alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4. Luvassa aurinkoinen ja l\u00e4mmin s\u00e4\u00e4, siis mit\u00e4 sopivin keli pikku happilenkille. Tervetuloa mukaan kaikki!<\/p>\n

\n

16.3.2025<\/p>\n

Ei me talvi takansa kattomati<\/span><\/p>\n

Pikku pakkanen ja y\u00f6ll\u00e4 satanut v\u00e4h\u00e4inen lumikerros poluilla osoittivat t\u00e4m\u00e4nkin v\u00e4itt\u00e4m\u00e4n ainakin t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 pit\u00e4v\u00e4n paikkansa. Toisaalta, t\u00e4m\u00e4h\u00e4n talvi on ollut yht\u00e4 kev\u00e4tt\u00e4 l\u00e4hes koko ik\u00e4ns\u00e4. Nyt ollaan kuitenkin siin\u00e4 vaiheessa kev\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 lepp\u00e4 yrittelee kukinnan aloittamista. Tulossa olevat l\u00e4mpim\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t jouduttanevat kukinnan edistymist\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Enimm\u00e4kseen hyvinkin suurirakeinen lumi ei juurikaan j\u00e4\u00e4nyt puihin. Niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin kuusipusikko t\u00f6kk\u00e4ytyy kohti korkeuksia kev\u00e4isen vihre\u00e4n\u00e4 ja kuin jo varakseltaan ottaen vauhtia uuden vuosikasvaimen tuuppaamiseen. V\u00e4lill\u00e4 pilvien raoista tuikkaava aurinko sai tuonkin taimikon loistamaan hele\u00e4n vihre\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00e4mpimist\u00e4 s\u00e4ist\u00e4 huolimatta lumi pysyy joissain paikoin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin sitke\u00e4sti. T\u00e4llainen paikka on jostakin syyst\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 lenkkimme aloitus- ja lopetus osuus, jolta lumi ei tunnu l\u00e4htev\u00e4n kulumallakaan pois. T\u00e4ll\u00e4 kertaa lumi oli karhentanut polun j\u00e4\u00e4tikk\u00f6pinnan niin, ettei siin\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 juuri huomannut k\u00e4velev\u00e4ns\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ohut lumikerros yhdess\u00e4 ajoittaisen auringonpaisteen kanssa korosti mukavasti aluskasvullisuuden vihreytt\u00e4. My\u00f6s harjun sel\u00e4ll\u00e4 j\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4t siirtomurkulat olivat saaneet pienen valkoisen kuorrutuksen ja n\u00e4yttiv\u00e4t hukkuvan taustaansa paljon pehme\u00e4mmin, mit\u00e4 t\u00e4ysin lumettomina. Ohut lumi ei kuitenkaan peitt\u00e4nyt kokonaan niitten pintaa peitt\u00e4v\u00e4\u00e4 sammalmattoa. Luonto osaa koristelun.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tasaisen rauhalliseen tahtiin sujuneen lenkkimme loppupuolella oli maisemanamme harvahkon m\u00e4nnik\u00f6n punertavanruskea pylv\u00e4ikk\u00f6, jonka seassa polkumme kiemurteli. Edwelleenkin oli j\u00e4\u00e4 polun pohjana, sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ohut lumikerros. Se samainen lumikerros vain korosti kev\u00e4ist\u00e4 v\u00e4rityst\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n mets\u00e4n aluskasvullisuudessa. T\u00e4m\u00e4 osuus, ennen melko h\u00e4mr\u00e4\u00e4 kuusimets\u00e4\u00e4 j\u00e4tti koko lenkist\u00e4 hyvbin levollisen fiiliksen. Viel\u00e4 ei luonnon \u00e4\u00e4nimaailmaan kuulunut tuulen huminan lis\u00e4ksi juurikaan muuta, mets\u00e4 oli viel\u00e4 t\u00e4ysin talviunessa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 22.3. kokoonnumme viel\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 samalla paikalla, siis Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. S\u00e4\u00e4tiedoitus lupailee aurinkoista ja l\u00e4mmint\u00e4 joskin hiukan tuulista s\u00e4\u00e4t\u00e4. Oikein sopivaa keli\u00e4 ulkoiluun siis. Ei muuta kun tervetuloa mukaan reissuun.<\/p>\n

\n

8.3.2025<\/p>\n

Varhaiskev\u00e4\u00e4<\/span>ss\u00e4<\/span> Munkintiell\u00e4<\/span><\/p>\n

Munkinojan kev\u00e4inen kohina tervehti ryhm\u00e4\u00e4mme, kun viime lauantaina l\u00e4hdimme todella kev\u00e4ttalvisin tunnelmin lenkillemme. Ojan virtaus oli selv\u00e4stikin virkistynyt edellisviikkoisesta, vaikkei mist\u00e4\u00e4n tulvan tapaisesrtakaan viel\u00e4 ollut kyse. Mutta jo tuo t\u00e4ysin j\u00e4ist\u00e4 vapaana virtaava vesi kohinoineen antoi heti alkumetreill\u00e4 lenkkiimme paljon ajankohtaa kev\u00e4isemm\u00e4n tunnun.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kev\u00e4inen tuntu sen kuin vahvistui kavutessamme kohti vanhaa mets\u00e4\u00e4. Tosin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 polulla oli toisin paikoin hyvinkin liukas, mutta sek\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6, ett\u00e4 lumikin oli en\u00e4\u00e4 vain t\u00e4plitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 muuten sulaa maastoa. Vihre\u00e4t m\u00e4nnyn- ja punertavat koivunlatvukset kirkasta sinitaivasta vasten houkuttelivat unohtamaan sen tosiasian, ett\u00e4 ollaan vasta maaliskuun alussa. Mutta miksi sit\u00e4 ei sitten nauttisi kev\u00e4isist\u00e4 maisemista silloin, kun niit\u00e4 n\u00e4inkin avoimesti ihailtaviksi tyrkytet\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Harjun kupeessa ja p\u00e4\u00e4ll\u00e4kin j\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4t suuret siirtolohkareen murkulat erottiuvat t\u00e4llaisessa valaistuksessa selvin\u00e4. Niitten sammal- ja j\u00e4k\u00e4l\u00e4peite kertoo omalla hiljaisella tavallaan siit\u00e4, etteiv\u00e4t kivet sin\u00e4ns\u00e4 ole ket\u00e4\u00e4n sen suuremmin kiinnostaneet. Ehk\u00e4 niit\u00e4 on katseltu, ehk\u00e4 jopa ihailtukin, mutta muuten ne ovat saaneet olla rauhassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\u201dEl\u00e4m\u00e4 on varjoa ja valoa\u201d lauleskeli joku joskus jossakin. Niin oli t\u00e4m\u00e4nkertainen lenkkimmekin. Kova valo loi mets\u00e4\u00e4n kovia varjoja ja sai koko metsik\u00f6n taas kerran esitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n vallan uudenlaisena. Pime\u00e4n syksyn ja alkutalven j\u00e4lkeen pirist\u00e4\u00e4 kummasti mielt\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 maisema sananmukaisesti uudessa valossa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Harjun kupeessa olevaan notkelmaan on muodostunut parikin pient\u00e4 lammikkoa, joissa ainakin sateisimpina aikoina n\u00e4kyy olevan melkoisesti vett\u00e4. N\u00e4iden lampien k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 eri vuodenaikoina on mielenkiintoista seurailla. Nyt niiss\u00e4 oli selv\u00e4stikin sulavett\u00e4 j\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4n viikon pakkaset j\u00e4\u00e4dytt\u00e4v\u00e4t ne taas, t\u00e4ll\u00e4 ketaa luultavasti kiilt\u00e4v\u00e4ksi peilij\u00e4\u00e4ksi, mene tied\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sovimme kokoontumisesta ensi lauantaina, mutta ohjelmaani tuli muutos jonka vuolsi kokoonnummekin seuraavan kerran ensi sunnuntaina. Siis sunnuntaina 16.3. kokoonnumme taas Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. S\u00e4\u00e4 on oletettavasti poutainen, jonkun asteen nollan yl\u00e4puolella, mutta tuuli saattaa olla melko purevaa, joten varustus sen mukaan. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n

\n

1.3.2025<\/p>\n

Kev\u00e4tt\u00e4 \u00e4nkee, vaikkei vi<\/span>\u00e4<\/span>l\u00e4 oikeen passaiskan<\/span><\/p>\n

V\u00e4hitellen lumesta ja j\u00e4\u00e4tik\u00f6ist\u00e4 vapautuvat polut ja pilvipoutainen s\u00e4\u00e4 odottelivat patikoitsijoita viime lauantaina munkintien maastossa. Pieni, mutta sit\u00e4kin sitkoisempi joukkomme kapusi ensin hiukan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6ist\u00e4 ja sitten lumista m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s kohti vanhassa mets\u00e4ss\u00e4 kulkevaa polkulenkki\u00e4. Mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi mets\u00e4\u00e4 tultiin sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4ksi k\u00e4vi my\u00f6s lumi ja j\u00e4\u00e4. V\u00e4h\u00e4isen lumikerroksen alta paljastunut mets\u00e4 yhdess\u00e4 melko korkealta valaisevan auringon kanssa sai maisemat n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n taas aivan oudoilta. Kerran siin\u00e4 oikein havahtui ihmettelem\u00e4\u00e4n ett\u00e4 ollaanko sit\u00e4 ollenkaan oikealla polulla ja menossa oikeaan suuntaan. No, t\u00e4ll\u00e4 kertaa oltiin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Joku aikainen koiranulkoiluttaja oli ehtinyt lemmikkiens\u00e4 kanssa lenkille jo ennen meit\u00e4. Pari kivann\u00e4k\u00f6ist\u00e4 nuuskukuonoa n\u00e4yttiv\u00e4t nekin nauttivan t\u00e4st\u00e4 varhaisesta kev\u00e4\u00e4st\u00e4 , joka kai toi niitten herkkiin kirsuihin paljon uusia hajuja. Mutta matkahan jatkui, milloin kuivaa ja t\u00e4ysin sulaa, milloin hiukan vetist\u00e4 tai per\u00e4ti j\u00e4ist\u00e4 polkua eteenp\u00e4in. Edes sulavedet eiv\u00e4t olleet saaneet aikaiseksi mink\u00e4\u00e4nlaista tulvaa harjun takana notkopaikassa virtaavassa ojassa. Aikanaan sitten laskeuduttiin alas hrjulta ja se viikon takainen j\u00e4\u00e4r\u00e4nni olikin nyt varsin vaarattoman n\u00e4k\u00f6inen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Palaillessamme takaisin, harjun varjoisampaa puolta oli polkukin huomattavasti j\u00e4isempi kuin tuolla p\u00e4iv\u00e4npuoleisella puolella. Sulan y\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 oli kuitenkin sen verran peme\u00e4\u00e4 ja toisin paikoin sohjoistakin, ettei liukastumista juurikaan tarvinnut varoa. N\u00e4ill\u00e4 vaihein oli mets\u00e4n lumipeitekin viel\u00e4 l\u00e4hes yhten\u00e4inen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

My\u00f6s pieni notkon pohjalle ker\u00e4\u00e4ntynyt vesilammikko oli viel\u00e4 j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Syksyll\u00e4, kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 patikoimme, oli tuokin lammikko paljon isompi kokakuun tulvan j\u00e4ljilt\u00e4. Sula maa on kuitenkin imaissut talven aikana liiat pois ja nyt koko l\u00e4t\u00e4kk\u00f6 esiintyy vaesin vaatimattomana.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska ensi lauantaihin menness\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4isi sen enemp\u00e4\u00e4 ilmoissa kuin keleiss\u00e4k\u00e4\u00e4n tapahtuvan mit\u00e4\u00e4n ratkaisevia muutoksia, p\u00e4\u00e4timme jatkaa edelleenkin t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Siis ensi lauantaina, 8.3. kokoonnumme taas Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. T\u00e4m\u00e4nhetkinen ennuste n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 5-7 pyk\u00e4l\u00e4\u00e4 l\u00e4mmint\u00e4 ja puolipilvist\u00e4. Mik\u00e4s sen mukavampi keli ulkoiluun. Tervetuloa mukaan reissuun tallaamaan jo todenn\u00e4k\u00f6isesti l\u00e4hes j\u00e4\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja lumettomia polkuja!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

23.2.2025<\/p>\n

Sataen suvet tulevat<\/span><\/p>\n

Vai miten se nyt oli. T\u00e4m\u00e4 on kai muutenkin turhaa optimismia t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta, vaikkei niink\u00e4\u00e4n perusteetonta, mit\u00e4 sill\u00e4 entisell\u00e4 mustalasipojalla joka jouluaattona totesi, ett\u00e4 uus lumi on vanhan surma. T\u00e4llaisia ajatuksia her\u00e4si talsiessamme tihkusateisia polkujamme viime lauantaina. Jo ennest\u00e4\u00e4nkin v\u00e4h\u00e4iset lumet olivat k\u00e4yneet viel\u00e4kin niukemmiksi ja polkukin oli j\u00e4\u00e4tikk\u00f6isen nuljakas toisin paikoin. Hiljainen ja sumuisentihkuinen mets\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 oli hyvin rauhoittava ja omalla oudolla tavallaan kauniskin. Ehk\u00e4 se oli juuri se vuodenajasta johtuva hiljaisuus, joka yhdistettyn\u00e4 hyvinkin kev\u00e4isiin n\u00e4kymiin aiheutti jollakin tapaa ep\u00e4todellisen vaikutelman.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Y\u00f6ll\u00e4 oli satanut jonkin verran uutta lunta, joka oli jo sulanutkin muualta kuin entisen lumen ja j\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Polullamme n\u00e4kyi, ett\u00e4 siin\u00e4 oli kulkenut ainakin yksi koiran lenkitt\u00e4j\u00e4, vai oliko kenties is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4\/em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 lenkitt\u00e4v\u00e4 koira. Siit\u00e4h\u00e4n ei koskaan voi olla varma. Mutta my\u00f6s, kuin ensimm\u00e4isen\u00e4 kev\u00e4\u00e4n merkkin\u00e4 siin\u00e4 n\u00e4kyi selv\u00e4 polkupy\u00f6r\u00e4n j\u00e4lki. Joku oli siis jo niin kev\u00e4isiss\u00e4 tunnelmissa, ett\u00e4 oli l\u00e4htenyt t\u00e4lle liukkaalle polulle fiilistelem\u00e4\u00e4n kev\u00e4tt\u00e4 ja uutta maastopy\u00f6r\u00e4ilykautta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tuota kivien ja kaatuneitten runkojen yli py\u00f6r\u00e4ns\u00e4 kanssa taituroinutta pit\u00e4\u00e4 vain ihailla viitseli\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n. Muutenkin on hyv\u00e4 huomata, miten t\u00e4m\u00e4 alue polkuineen ilmeisesti on hyvinkin suosittua ulkoilumaastoa. Seh\u00e4n takaa sen, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat polut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 l\u00e4hes ymp\u00e4ri vuoden. Runsaampilumisina talvina t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kai hiihdet\u00e4\u00e4n ja t\u00e4llaisina vesitalvina liikutaan muuten vain. T\u00e4llaisia alueita n\u00e4ill\u00e4 main ei liiemm\u00e4lti olekaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alkumatkan sumuinen tihku muuttui selv\u00e4ksi sateeksi l\u00e4hes heti, kun olimme k\u00e4\u00e4ntyneet paluumatkalle. Mets\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 ei niink\u00e4\u00e4n huomannut muusta kuin v\u00e4hitellen kastuvista hartioista. Mutta kun ei t\u00e4ss\u00e4 sent\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n sokerimuruja olla oli aikaa pys\u00e4hty\u00e4 sen verran, ett\u00e4 r\u00e4p\u00e4ttiin pari kuvaa. H\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja sumuinen mets\u00e4 ei ole niit\u00e4 kaikkein kiitollisimpia kuvausymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4, mutta t\u00e4lt\u00e4 siell\u00e4 silloin n\u00e4ytti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska mit\u00e4\u00e4n ratkaisevia muutoksia s\u00e4iss\u00e4 ja niist\u00e4 riippuvaisissa keleiss\u00e4 ei ole ainakaan viikkoon n\u00e4kyviss\u00e4, p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 lenkkeill\u00e4\u00e4n taas Munkintien maastossa. Siisp\u00e4 lauantaina 1.3. kokoonnumme j\u00e4lleen Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. T\u00e4m\u00e4nhetkinen s\u00e4\u00e4ennuste povaa tuolloin olevan puolipilvist\u00e4, poutaa ja muutama l\u00e4mp\u00f6astekin pit\u00e4isi olla. Saas n\u00e4h\u00e4. Mutta kuitenkin, siit\u00e4 huolimatta, tai juuri sen vuoksi, tervetuloa mukaan reissuun.<\/p>\n

\n

15.2.2025<\/p>\n

Puolikuun pakkaslenkki<\/span><\/p>\n

Helmikuun ensimm\u00e4inen puolikas oli juuri sopivasti siirtynyt historiaan l\u00e4htiess\u00e4mme viime viikon lenkillemme Munkintien poluille. Pakkastakin taisi olla tuollaiset l\u00e4hes kymmenen astetta ja pikku viima puraisi vallan talvisesti poskia ja nen\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4. Pakkanen ei kuitenkaan ollut viel\u00e4 hyydytt\u00e4nyt Munkinojan vett\u00e4 sill\u00e4 se virtaili sillan alitse entiseen malliinsa vapaana, vain ojan reunoilla n\u00e4kyi j\u00e4\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4timme vedet kuitenkin virtailemaan omia menojaan ja suuntasimme yl\u00f6s jo tutuksi tullutta polkuamme. Joku aamuvirkku siell\u00e4 jo oli ennen meit\u00e4 k\u00e4v\u00e4issyt, ilmeisesti koiransa kanssa pikku aamulenkill\u00e4. Alkutalven r\u00e4p\u00e4sk\u00e4lumien lengoiksi painamat koivunraipat nojailivat edelleen siin\u00e4, mihin syksy ne oli j\u00e4tt\u00e4nyt. Eip\u00e4 olleet muutamat l\u00e4mpim\u00e4t ja vesisateiset p\u00e4iv\u00e4t riitt\u00e4neet nostamaan niitten latvoja pystymp\u00e4\u00e4n. Mahtaakohan kev\u00e4t sitten aikanaan nostaa ne pystyyn, vai noinko j\u00e4\u00e4nev\u00e4t.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka t\u00e4ss\u00e4 mentiin vasta helmikuun puolenv\u00e4lin maissa, oli mets\u00e4ss\u00e4 jo selv\u00e4sti kev\u00e4inen tunnelma. Ehk\u00e4 se johtui lumen v\u00e4hyydest\u00e4, ehk\u00e4 jo hiukkasen korkeammalta paistavasta auringosta tai vaikkapa j\u00e4\u00e4koppuraksi tallaantuneesta polusta. Tai sitten kaikista n\u00e4istr\u00e4 yhdess\u00e4 ja erikseen, mene ja tied\u00e4. Vaikka aurinko ei lenkkimme aikana pilvipeitteen vuoksi n\u00e4kynytk\u00e4\u00e4n, antoi se huurteiselle mets\u00e4lle kuitenkin oman kev\u00e4ttalvisen v\u00e4ris\u00e4vyns\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siit\u00e4 lenkist\u00e4 ei paljon muuta j\u00e4\u00e4nytk\u00e4\u00e4n kerrottavaksi. Samat kivet kierrelt\u00e4vin\u00e4, samat tuulenkaatojen ylitykset tai sitten kiert\u00e4miset, sama j\u00e4\u00e4tikk\u00f6inen harjulta laskev\u00e4 alam\u00e4ki ja taas sinne noustessa yl\u00e4m\u00e4ken\u00e4 liukasteltavana. Viivyimme lenkill\u00e4mme taas sen hiukkasen runsaan tunnin, eik\u00e4 kukaan paleltunut eik\u00e4 saanut mit\u00e4\u00e4n muitakaan vammoja. Sen sijaan kaikki tuntuivat olleen hyvinkin tyytyv\u00e4isi\u00e4 t\u00e4h\u00e4n pieneen ja reippaaseen ulkoilutuokioomme. Ensi lauantaina kokoonnumme j\u00e4lleen samaan aikaan ja samaan paikkaan. Siis lauantaina 22.2. kokoonnumme taas Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Keli saattaa olla hyvinkin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6inen joten jotakin karheanpuoleista sitten jalkaan. Ja vaikka siell\u00e4 hiukan saattaa vett\u00e4kin sadella, kyll\u00e4 sinne kai sekaan mahdutaan. Tervetuloa mukaan reissuun!<\/p>\n

\n

8.2.2025<\/p>\n

Pikku pakkasta ja kuuraa<\/span><\/p>\n

Ihan yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4lumisena, mutta jonkin verran koppuraisemmaksi j\u00e4\u00e4tyneen\u00e4 kuin edellisell\u00e4 kerralla odotteli polku taas tallaajia viime lauantaina. Kostea viima ei juurikaan innostanut mihink\u00e4\u00e4n pitempiin seisoskeluihin joten pistimme tossua toisen eteen melko rivakkaan tahtiin. Mets\u00e4n puolelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4 viima ei en\u00e4\u00e4 ottanut niink\u00e4\u00e4n pahasti, mutta totutulla kolmen pys\u00e4hdyksen taktiikalla mentiin siit\u00e4 huolimatta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kavutessamme alavammasta mets\u00e4st\u00e4 harjun v\u00e4ljemmille maille olivat tutut polvennostoharjoitukset edess\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ruodot ovat kaatuneet polkumme poikki jo toista vuotta sitten, mutta ilmeisesti kehnon lumitilanteen vuoksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei viime talvena paljon hiihdelty ja niinp\u00e4 ne odottelevatkin edelleen sahaajaansa. Sin\u00e4ns\u00e4 mukava pikku lis\u00e4 tasaisen polkumme vaihteluksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

M\u00e4elt\u00e4 toiselle siirrytt\u00e4ess\u00e4 ylitet\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 silta yli synk\u00e4n virran. Eip\u00e4 tuo nyt niin perin synkk\u00e4 ollut eik\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa voinut edes kovasti kehua virtaakaan, sill\u00e4 pakkaset ovat hyydytt\u00e4neet vesien liikkeen melko v\u00e4hiin. Mutta silta siin\u00e4 kuitenkin oli joskin lyhyt ja kapea, mutta kuitenkin vallan riitt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Edellenkin ainoa luminen osuus on tuo alku- ja loppusuora lenkiss\u00e4mme. Jostakin kumman syyst\u00e4 lunta on tuohon polulle siunaantunut koko muun lenkin tarpeiksi. Koska alkutalven pyryjen j\u00e4lkeen ei oikeastaan uutta lumikerrosta ole juurikaan p\u00e4\u00e4ssyt tulemaan, n\u00e4kyy ja tuntuu tallaamamme polku siin\u00e4 varsin hyvin kuljettavana. Ja pit\u00e4\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 nyt sen verran luntakin olla, ett\u00e4 pysyy mieless\u00e4, mik\u00e4 vuodenaika nyt pit\u00e4isi olla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tyypillisemp\u00e4\u00e4 kuin lumi tuntuu t\u00e4lle talvelle olevan puihin ja puskiin muodostuva kuura. Kostean ja kylm\u00e4n ilman vaihdellessa puskat jos sitten puutkin saavat v\u00e4liin ohuemman, v\u00e4liin paksumman kuurapeitteen. Nyt, varsinkin helmikuun alkupuolella ovat aamut ja usein koko p\u00e4iv\u00e4tkin olleet melko sumuisia. Ja sen verran sitten \u00f6isin pakastaa, ett\u00e4 kuuraa riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska s\u00e4\u00e4t eiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 paljon kummemmiksi ole muuttumassa p\u00e4\u00e4timme kokontua ensi lauantaina edelleen t\u00e4nne samaan paikkaan ja samaan aikaan. Pakkasta saattaa hiukan olla enemm\u00e4n, mutta sateet j\u00e4\u00e4nev\u00e4t nytkin melko olemattomiksi, siis eikun polulle vain. Siis lauantaina 15.2. kokoonnumme j\u00e4lleen Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Tosiaan, pakkasta saattaa olla hiukan enemm\u00e4n, muistakaa se varustautumisessa.<\/p>\n

\n

2.2.2025<\/p>\n

Ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n hiihtokeli\u00e4<\/span><\/p>\n

Lunta tuli, muttei enemp\u00e4\u00e4 kuin sen verran, ett\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 vuodenajan talveksi. Taannoiset vesisateet ohensivat entisenkin lumikerroksen l\u00e4hes olemattomaksi. N\u00e4ill\u00e4 n\u00e4kymin ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n ainakaan t\u00e4lle puolen helmikuun puoltav\u00e4li\u00e4. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi sitten j\u00e4\u00e4, josko talven lumet lopuksikaan riitt\u00e4v\u00e4t laduntekoon. Tosin puolenkuun tienoilla n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t kelit huomattavasti j\u00e4\u00e4htyv\u00e4n, mutta sateista ei tuolloinkaan ole juurikaan tietoa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vesi virtasi iloisesti Munkinojassa ylitt\u00e4ess\u00e4mme sillan. Vain ojan reunoilla oli jonkinlaista j\u00e4\u00e4n tapaista. Siin\u00e4 ne nyt olivat menossa, meid\u00e4n hiihtokelimme. Muistelin, ett\u00e4 vuosi sitten t\u00e4m\u00e4nkin paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli ehj\u00e4 j\u00e4\u00e4kansi peittonaan jokusen kymmenen sentin lumikerros. No, ne olivat menneen talven lumia, ne.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ohut lumikerros oli sen verran kiinnittynyt tien j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00f6n, ettei liukastumisen vaaraa juurikaan ollut. Kevytt\u00e4 puuterilunta polun poikki sojottavilta oksilta pudotellen etenimme taas kerran tuota jo tutuksi tullutta polua yl\u00f6s ojan notkosta ja mets\u00e4\u00e4n. Joskus enenvanhaan lumettomina alkutalvina hiihtokisoissa todettiin, ett\u00e4 latu on merkitty lumella. Jostakin kumman syyst\u00e4 se tuli nytkin mieleen t\u00e4t\u00e4 maisemaa katsellessa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vain jonkin aamuvirkun polkuamme sipsutelleen ketun j\u00e4ljet rikkoivat tuon joskus y\u00f6ll\u00e4 sataneen uuden lumen pintaa. Vaikka polku aivan ilmeisesti on hyvinkin suosittu ulkoilu- ja koirien ulkoilutusreitti, ei t\u00e4n\u00e4 aamuna viel\u00e4 tuota yksin\u00e4ist\u00e4 tassuttelijaa kummoisempaa liikett\u00e4 tai merkkej\u00e4 siit\u00e4 n\u00e4kynyt. K\u00e4\u00e4nt\u00f6paikkamme viereinen pajupuska oli, mit\u00e4 ilmeisemmin jo edellisien lumien painamana nojannut polkumme p\u00e4\u00e4lle, tukkien sen puolen polusta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulomatkalla n\u00e4kyi polussa paljon sulapaikkoja kertoen l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, ettei maa ollut ollenkaan j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Vaikka pakkanen edellisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 oli hiukkasen pintaa toisin paikoin kohmettanutkin, olivat m\u00e4remm\u00e4t kohdat t\u00e4ysin sulia ja lumettomia. Polullemme n\u00e4it\u00e4 kohtia ei onneksi liiemmin sattunut. Vain aivan lenkin loppu\u00e4\u00e4ss\u00e4 jouduimme harppaamaan yhden t\u00e4llaisen kohdan yli.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska keleiss\u00e4 ei n\u00e4ill\u00e4 n\u00e4kymin tapahdu mit\u00e4\u00e4n ratkaisevaa muutosta, p\u00e4\u00e4timme kokoontua seuraavallakin kerralla t\u00e4nne samaan paikkaan ja samalle lenkille. Lauantaina 8.2. siis kokoonnumme j\u00e4lleen Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Luvassa mukava talvinen ulkoilutunti tutuilla poluilla. Tervetuloa mukaan!<\/p>\n

\n

25.1.2025<\/p>\n

Kev\u00e4isill\u00e4 Munkintien poluilla<\/span><\/p>\n

Tuntuu hiukan oudolta tuo otsikko. Mutta hiukan oudoilta n\u00e4yttiv\u00e4t maisematkin hiukan lumisen alkumatkan j\u00e4lkeen. Vaikka lunta on loppusyksyn j\u00e4lkeen tullut useampaankin kertaan, n\u00e4kyi alkumatkan v\u00e4hemm\u00e4ntallatulla polulla viel\u00e4 selv\u00e4 ura syksyisen reissumme j\u00e4ljilt\u00e4. Jostakin syyst\u00e4 lumipeite oli n\u00e4ill\u00e4 main pysynyt yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin paksuna.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Luminen alkumatka oli loivaa nousua joten saimme melko hyv\u00e4n alkul\u00e4mmittelyn sen aikana. Polun sitten k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 vanhaan mets\u00e4\u00e4n oheni lumipeitekin huomattavasti. Polulla oli selv\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4, mutta suurimmaksi osaksi itse mets\u00e4ss\u00e4 ei juurikaan lunta ollut n\u00e4kyvill\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Reittimme kulki vanhaa tutuksi tullutta polku-uraa m\u00e4enrinteen ja tasaisemman maaston rajapintaa noudatellen. Vasta harvemppaan mets\u00e4\u00e4n tullessamme alkoi ikivihreitten sammalikkojen peitteen\u00e4 taas n\u00e4ky\u00e4 luntakin, ensin vain harvemmissa paikoissa, sitten yhten\u00e4isen\u00e4 hankena. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6inen polku oli kuitenkin sen verran luminen, ettei se juurikaan vaikuttanut liukkaalta ja sen vuoksi hankalakulkuiselta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

M\u00e4elle kiivetty\u00e4mme saimme ensi vaikutelman maisemasta m\u00e4en toisella puolella olevalle pellolle, joka n\u00e4in lehdett\u00f6m\u00e4n\u00e4 aikana n\u00e4kyi harvahkon mets\u00e4n l\u00e4pi vallan toisenlaisena, mihin olimme tottuneet. Lumen painettua aluskasvullisuuden matalaksi ja lehtien pudottua maisema n\u00e4ytti hyvinkin avoimen valoisalta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulomatkamme sujui melkein samanlaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 maaston lumisuuden suhteen, mit\u00e4 menomatkammekin. Ensin oli lumisempaa polkua, kunnes tulimme taajaan kuusikkoon. Siell\u00e4 vain polun j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 kertoi talvesta. Ja loppumatkahan oli sitten taas se sama paksuluminen ura, tosin nyt siin\u00e4 oli jo vahvasti tallattu polku.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kun nuo kelitkin ovat sit\u00e4 kuin ovat ja lumen tulo hyvin ep\u00e4varmaa, p\u00e4\u00e4tettiin seuraava lenkki tehd\u00e4 samoissa Munkintien maisemissa. Nyt kuitenkin k\u00e4vi niin, ett\u00e4 suunniteltu lauantaip\u00e4iv\u00e4 onkin minulla varattu, joten teemme lenkin sitten sunnuntaina. Siis huomioikaa muuttunut p\u00e4iv\u00e4. Sunnuntaina 2.2. kokoonnumme <\/b>klo 13.00 Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4<\/b>. Lenkki tulee kaiken todenn\u00e4k\u00f6isyyden mukaan olemaan se sama, noin tunnin kest\u00e4v\u00e4 polkukierros. Tervetuloa mukaan!<\/p>\n

\n

18.1.2025<\/p>\n

Lyhyt lenkki Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

Eip\u00e4 tullut hiihtokelej\u00e4 viime lauantain lenkillemme. Tapiolankuja otti meid\u00e4t vastaan hyvin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6isen\u00e4, joskin alkup\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n my\u00f6s hyvin sannoitettuna. Arvattavissa kuitenkin oli, mik\u00e4 odottaisi, kun Kankaanp\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeen l\u00e4htisimme jatkamaan matkaamme. Mink\u00e4\u00e4nlaisesta hiekasta ei ollut tietoakaan, oli vain melkoisen liukkaan oloinen j\u00e4\u00e4tikk\u00f6.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n matkaa sill\u00e4 tasapainoiltuamme otimme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n suunnitelman B ja k\u00e4\u00e4nnyimme ensimm\u00e4iselle sivupolulle, joka oli kyll\u00e4 melko kulkematon, mutta lumen peitt\u00e4m\u00e4. Siin\u00e4 olisi ehk\u00e4 raskastakin tarpoa, mutta liukastumisesta ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista vaaraa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 samaa lenkki\u00e4 olimme jokusen kerran kulkeneet sulan maan aikanakin niin ettei se vallan outo ollut. Polulla oli lunta paikoittain kyll\u00e4 ihan riitt\u00e4v\u00e4sti, vaikka ymp\u00e4rill\u00e4 oleva mets\u00e4 oli jotakuinkin lumetonta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Polun oikealla puolella hakkuulla j\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4 suuri siirtolohkare n\u00e4ytti melko omituiselta muuten melko kivett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 maastossa. Vaikka lenkkimme matkaltaan j\u00e4ikin jonkin verran tavallista lyhyemm\u00e4ksi, oli se silti rasittavuudeltaan hyvinkin samaa luokkaa kuin se tavanomainen pitempikin lenkkimme. Kun lunta on l\u00e4hes parikymment\u00e4 sentti\u00e4 ja se on j\u00e4\u00e4tynyt sellaiseksi, ett\u00e4 se juuri ja juuri pett\u00e4\u00e4 askelen alla, ei k\u00e4vely sellaisessa ole kovinkaan kevytt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n viikon osalta voi vain ihmetell\u00e4, mit\u00e4 on tulossa. Ennusteet heittelev\u00e4t p\u00e4ivitt\u00e4in, antaen v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4sityksen, ett\u00e4 tulossa on pikkupakkasta ja hiukan lunta, v\u00e4lill\u00e4 taas nollakeli\u00e4 ja vesisadetta. T\u00e4m\u00e4n hetken ennusteen perusteella noudatamme sit\u00e4, mit\u00e4 viime kerralla jo sovittiin. Kokoonnumme ensi lauantaina Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja katsomme, onko siell\u00e4 kelit millaiset. Jos ei polua ole, teemme sen. Siis lauantaina 25.1. kokoonnumme taas Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Toivottavasti saamme taas hyv\u00e4n ja rennon lenkin. Tervetuloa!<\/p>\n

\n

11.1.2025<\/p>\n

Muuttuvassa maisemassa<\/span><\/p>\n

Lumen v\u00e4h\u00e4isyyden vuoksi teimme viime viikon lenkkimme edelleen k\u00e4vellen. Pikku pakkanen ja sopivanoloinen viima pitiv\u00e4t huolen siit\u00e4, ettei turhan pitki\u00e4 taukoja tullut pidetyksi. Heti alkumatkasta huomasimme, ett\u00e4 nyth\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on jotakin tapahtumassa, sill\u00e4 tien kummallakin puolella n\u00e4kyi suuria puukasoja. L\u00e4htiess\u00e4mme polulle, se olikin muuttunut mets\u00e4koneuraksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Muutamia puita oli urankin varrelta kaadettu, mutta varsinainen hakkuuty\u00f6maa sijoittui polun vasemmalla puolella sijaitsevan pellon vasemmalla laidalla nousevaan rinteeseen. Ajoura oli viel\u00e4 luminen ja j\u00e4inen, joten se oli kest\u00e4nyt hyvin raskaitten puukuormien painon. Puuta oli kuitenkin viel\u00e4 paljon mets\u00e4ss\u00e4 ja kelit l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4ss\u00e4. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4, miten tie jatkossa kest\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Houhaj\u00e4rvi oli saanut riitt\u00e4v\u00e4n paksun j\u00e4\u00e4kannen, ett\u00e4 pilkkij\u00e4t olivat l\u00e4hteneet onneaan koettelemaan. Yhdell\u00e4 silm\u00e4yksell\u00e4 n\u00e4kyi nelj\u00e4 sen lajin edustajaa, mutta varmasti heit\u00e4 oli enemm\u00e4nkin liikkeell\u00e4. Oliha s\u00e4\u00e4kin melko mukava siihenkin hommaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla sai uudesta maisemasta paremman k\u00e4sityksen. Maasto nousee pellon laidalta melko jyrk\u00e4sti. Melko kivikkoiselta vaikuttava kalteva maasto ei taida olla niit\u00e4 helpoimpia ajettavia noin ajokomiehen kannalta katsoen. Mik\u00e4s siin\u00e4, t\u00e4ysin p\u00e4\u00e4tehakkuukyps\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4, hyv\u00e4 ett\u00e4 tulee uudistetuksi. Mutta uutena avautuvia maisemia sen pitemm\u00e4lti \u00e4llistelem\u00e4tt\u00e4 jatkoimme matkaamme pitk\u00e4n ja p\u00f6per\u00f6isen yl\u00e4m\u00e4en loppuun asti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lupailin, ett\u00e4 jos ei vallan suvi tule, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ensi kerralla jo hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n. Nyt kyll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 vaikkei siit\u00e4 ihan suvea tullutkaan, on kuitenkin sen verran l\u00e4mmint\u00e4 ja vett\u00e4kin on luvassa, ettemme edelleenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4se ladulle. Varasuunnitelmana oli, ett\u00e4 kokoonnumme edelleen Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, jos ei ladulle p\u00e4\u00e4st\u00e4. T\u00e4t\u00e4 suunnitelmaa on nyt vain tyydytt\u00e4v\u00e4 noudattamaan. Siis ensi lauantaina 18.1. kokoonnumme Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00 Ja runoilijan tavoin voimme todeta ett\u00e4 \u201dheil paikka oli entinen ja ty\u00f6kin samanlainen\u201d. Tehd\u00e4\u00e4n siis se noin tunnin lenkkimme ja tyydyt\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 ketaa vain siihen.<\/p>\n

\n

4.1.2025<\/p>\n

Vuosi alkuun pikku k\u00e4velylenkill\u00e4<\/span><\/p>\n

Ikiliikkujat l\u00e4htiv\u00e4t vuoden ensimm\u00e4iselle lenkilleen pikku pakkasessa. Loppuvuodesta hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt lumitilanne oli vuodenvaihteen seutuun mennyt sik\u00e4li surkeaksi, ettei kukaan ajatellutkaan l\u00e4hte\u00e4 hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n. S\u00e4nki pisti esiin pelloilla v\u00e4h\u00e4isen lumikerroksen l\u00e4pi ja metsiss\u00e4 lunta oli alunperinkin paljon v\u00e4hemm\u00e4n. Tyydyimme siis vain k\u00e4velem\u00e4\u00e4n Kivisillan lenkin ja vain suunnittelemaan tulevia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viimevuotinen latuhan oli siin\u00e4 mieless\u00e4 yksitoikkoinen, ett\u00e4 siin\u00e4 oli tasan yksi pikku nousu ja samanlainen pikku lasku. T\u00e4h\u00e4n oli toiveissa saada parannusta ja niinp\u00e4 latua suunniteltiinkin nyt toiselle puolelle tiet\u00e4, miss\u00e4 olisi mahdollista saada vaihtelevampi profiili latuun.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nviikkoinen lumisade ei kuitenkaan juuri tilannetta muuksi muuttanutjoten toistaiseksi menn\u00e4\u00e4n edelleen jalkapatikassa. Sik\u00e4li t\u00e4st\u00e4 uudesta pikku lumikerroksesta ja tihkusateesta sen p\u00e4\u00e4lle on kyll\u00e4 etua, ett\u00e4 taas tulee uusi hiukan tiiviimpi kerros mahdollisesti joskus satavan lumen alle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Eip\u00e4 tuosta lenkist\u00e4 sen enempi\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt kerrottavaksi, mutta tulevana lauantaina p\u00e4\u00e4timme kokoontua taas Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4. Menn\u00e4\u00e4n niin pitk\u00e4lle kuin polkua riitt\u00e4\u00e4 ja tullaan takaisin, eik\u00f6h\u00e4n siit\u00e4kin jonkinlainen lenkki saada aikaiseksi. Siis lauantaina 11.1. klo 13.00 kokonnumme j\u00e4lleen Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Toivottavasti saamma j\u00e4lleen mukavan lenkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

Ikiliikkujien vuosi -24 pakettiin<\/span><\/p>\n

Tammikuun alkupuolen ensimm\u00e4inen kokoontuminen sujui, paitsi liikunnan, my\u00f6s tulevan talvikauden suunnittelun merkeiss\u00e4. Kiersimme tuolloin Kivisillan lenkin ja keskkustelimme osallistujien toiveista talviliikunnan suhteen. Hiihto, heti kun siihen vain on mahdollisuudet, oli ykk\u00f6sasia. Latu tehtiin p\u00e4\u00e4osin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Uuden-Laurilan Kallen hein\u00e4maata, mutta kun lunta tuli hiukan lis\u00e4\u00e4, ulotettiin se my\u00f6s hiukan naapurinkin maille. Kelit vaihtelivat mukavasta pikkupakkasesta aina tihkuiseen vesisateeseen hiihtokautemme aikana.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nelj\u00e4sti siin\u00e4 ehdittiin hiihdell\u00e4 vaihtelevissa keleiss\u00e4 ennenkuin siirryimme j\u00e4lleen k\u00e4velyyn. Kev\u00e4tpuolella tulivat taas tutuiksi niin Tapiolankuja, Koulutie ja Tapiolanj\u00e4rven yl\u00e4p\u00e4\u00e4, Lintutorni kuin Taipaleenvuoren kalliotkin. Kev\u00e4\u00e4n jo vaihtuessa kes\u00e4ksi talkoiltiin taas jo totuttuun tapaan Laavulla. Helteitten ollessa pahimmillaan l\u00e4hdimme tutustumaan my\u00f6s Hanhij\u00e4rven ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Valitettavasti helle ja rankka maasto typistiv\u00e4t reissumme vain tynk\u00e4\u00e4n suunnitellusta, mutta paljon mielenkiintoista n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 sillekin reissulle mahtui. Kuva Koulutien sillalta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Juhannuksen j\u00e4lkeen aloitimme uintikauden, jonka alkupuoli ei oikein kelien puolesta mennyt niin kuin oli toivottu ja oletettu. Kuukauden ajan kuitenkin poljimme Ylistenj\u00e4rven vett\u00e4 lauantaisin. Mukaan mahtui myrsky\u00e4, sadetta, ukkosta jos sitten kaunistakin ilmaa. Todella vaihteleva uintikausi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Uintikauden j\u00e4lkeen piti viel\u00e4 viipyill\u00e4 Taipaleenvuoren poluilla ja kerran siell\u00e4 patikoimmekin ennenkuin jatkuvat sateet saivat kalliot ja polut sik\u00e4li liukkaiksi, ett\u00e4 turvallisuussyist\u00e4 palasimme jo entuudestaan tutuille Munkintien poluille. My\u00f6hemmin syksyll\u00e4 l\u00f6ytyi ihan vahingossa uusikin reitti Kirkkokalliolta Kivim\u00e4keen. Olihan se polku siin\u00e4 ollut ja monesti olin sen p\u00e4\u00e4t\u00e4 katsellut, mutta nyt vasta \u00e4lysin l\u00e4hte\u00e4 katsomaan, minne se johtaisi. Se oli mukavakulkuinen ja pituudeltaan juuri sopiva. Meid\u00e4n etenemisnopeudellamme siin\u00e4 meni juuri sopivasti se tunti, mik\u00e4 yleens\u00e4 on tavoitteena meid\u00e4n lenkkiemme kestosta. Kivim\u00e4en viimeinen lenkki tehtiin ensilumien aikana.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensilumien jo menty\u00e4kin palasimme j\u00e4lleen Tapiolankujalle. Toista kertaa siell\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4mme oli my\u00f6s lunta ja edestakainen kapuaminen harjun yli oli melko raskas, sill\u00e4 vauhdista ei tingitty. Vuoden viimeisen lenkin teimme taas Munkintien poluilla. Alkumatkan sotkimme polkua umpiseen, mutta itse lenkist\u00e4 oli toista puolta k\u00e4ytetty jo sen verran, ett\u00e4 kulku sujui kohtalaisen kevyesti. Emme l\u00e4hteneet avaamaan lenkin toista puolta vaan palasimme tulopoluamme takaisin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4llainen oli Ikiliikkujien vuodenkierto t\u00e4ll\u00e4 kertaa, noin lyhyesti kerrottuna. On aika kiitt\u00e4\u00e4 kaikkia teit\u00e4, jotka olette uskollisesti, ymp\u00e4ri vuoden kolunneet l\u00e4hiseutujen metsi\u00e4, uineet ja hiiht\u00e4neet ja n\u00e4in pit\u00e4neet yll\u00e4 toimintaamme. Ja samalla toivottaa joukkoomme tervetulleiksi kaikki ne, joita ulkosalla liikkuminen ymp\u00e4ri vuoden kiinnostaa. Emme edelleenk\u00e4\u00e4n pyri tekem\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4nsortin enn\u00e4tyksi\u00e4, tavoitteenamme on vain kunnon happilenkki venyttely- ja jumppatuokioineen kerran viikossa. Kokoonnumme taas lauantaina 4.1. -25 klo 13.00 Kivisillantien K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntien puoleisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Menn\u00e4\u00e4n taas Kivisillan lenkki ja juonitaan samalla tulevia kuvioita. Tervetuloa mukaan!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

14.12.2024<\/p>\n

Pyryn j\u00e4lkeen<\/span><\/p>\n

Viime lauantaina oli lunta tullut reilusti toistakymment\u00e4 sentti\u00e4. Ei siis ollut oletettavaa, ett\u00e4 olisimme p\u00e4\u00e4sseet tallatulle polulle munkintien suunnassa. Sen verran m\u00e4rk\u00e4\u00e4 ja raskasta uusi lumi oli, ettemme l\u00e4hteneet polun aukaisijoiksi vaan tyydyimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa tekem\u00e4\u00e4n lenkkimme tiet\u00e4 pitkin. Ja sopivaksi lenkiksi katsottiin ns. Kivisillan lenkki. Hiukan p\u00f6per\u00f6ist\u00e4 tiet\u00e4 pitkin sekin oli melko hyv\u00e4 hapetus lenkki. Taivaan peitti paksu ja harmaa pilvikerros ja siksi n\u00e4in p\u00e4iv\u00e4saikaankin oli l\u00e4hes h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 kulkiessamme Koivulantiet\u00e4 pitkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tie oli kuitenkin aurasttu ja matkanteko sujui melko kevyesti. Vallan toisenlaiset olivat tunnelmat k\u00e4\u00e4nnytty\u00e4mme Kivisillantielle. Runsaan viidentoista sentin syvyinen, m\u00e4rk\u00e4 lumikerros ei en\u00e4\u00e4 tuntunut kovinkaan kevyelt\u00e4 kulkea ja lumisten puitten holvaama, muutenkin kapea tie oli h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa. Tuon l\u00e4hes kahdeksansadan metrin matkan tarpominen umpiseen tuntui paljon raskaammalta kun kolme kertaa pitempi lenkki selv\u00e4ll\u00e4 polulla. Muuten tuollainen suurten puitten varjostama ja alkutalvisen h\u00e4m\u00e4r\u00e4 tie oli melko mieleenpainuva tunnelmaltaan. L\u00e4hes koskematon, hiukan sinert\u00e4v\u00e4\u00e4n taittuva hanki, suurten puitten vaimentama hiljainen tuulenhenki ja se, ett\u00e4 uusi lumi imaisi kaikki ymp\u00e4rist\u00f6n \u00e4\u00e4net. Siin\u00e4 oli jokin h\u00e4iv\u00e4hdys menneist\u00e4 ajoista.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulevana lauantaina 21.12. kokoonnumme Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Koivulantiell\u00e4. Keliksi on povailtu noin kymment\u00e4 pakkasastetta tai jonkin verran v\u00e4hemm\u00e4n, joten pit\u00e4k\u00e4\u00e4h\u00e4n huolta tarpeeksi l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 pukeutumisesta. Sovimme my\u00f6s tuolloin vuodenvaihteen ajan kuvioista. Tervetuloa mukaan ja toivotaan, ett\u00e4 siell\u00e4 polku olisi jo valmiiksi tallattuna.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

7.12.2024<\/p>\n

Toistaiseksi viimeist\u00e4 kertaa Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

Viime lauantain pikkupakkasellinen ja pilvinen s\u00e4\u00e4 oli varsin sopiva lenkillemme. Aukeimmilla paikoilla henk\u00e4illyt hiukkasen raaka viima ei mets\u00e4ss\u00e4 tuntunut lainkaan. Hiukkasen oli viikon varrella tullut uutta luntakin, mutta emme suinkaan olleet ensimm\u00e4isi\u00e4 t\u00e4m\u00e4n polun taivaltajia t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Oli siell\u00e4 joku k\u00e4ynyt koiraa ulkoiluttamassa, mutta my\u00f6s koko lenkin mittaan oli ainakin kahdet askeleet seuranneet t\u00e4t\u00e4 polkua.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matalalta pilvien ja sumun l\u00e4vitse kumottava aurinko sai valon lumen pinnassa nn\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hiukkaen punertavaan vivahtavalta. Mutta kun katsoi yl\u00f6s, olikin n\u00e4kym\u00e4 pikemminkin hiukan vihert\u00e4v\u00e4n keltaiseen p\u00e4in. Omituinen yhdistelm\u00e4 kaikkiaan. N\u00e4in voi valo h\u00e4m\u00e4t\u00e4 my\u00f6h\u00e4issyksyll\u00e4 auringon paistaessa hyvin matalalta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4rvi oli j\u00e4\u00e4ss\u00e4, tietenkin. Yleinen arvio oli kuitenkin, ettei tuonne ehk\u00e4 viel\u00e4 ole syyt\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 pilkille. Mutta j\u00e4rvenaukiolla n\u00e4kyi jo hiukan pilvipeitekin rakoilevan. Kaiken kaikkiaan n\u00e4kym\u00e4 olisi voinut hyvinkin olla vaikkapa huhtikuun alkupuolelta my\u00f6h\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kuvattuna. J\u00e4rven takana n\u00e4kyv\u00e4 lumeton mets\u00e4 ja haalean siniharmaa taivas pilvineen kai antoivat moisen vaikutelman.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa emme kuitenkaan j\u00e4\u00e4neet maisemia ihastelemaan sen pitemm\u00e4lti, mit\u00e4 pikku jumppatuokio vaati, sill\u00e4 j\u00e4rvelt\u00e4 puhalteleva viima tuntui menev\u00e4n l\u00e4pi vaatteitten melko ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Tauon j\u00e4lkeen alkoi sitten taas se ikuisuuden mittaiselta tuntuva nousu, jonka aikana kyll\u00e4 tuli sen verran l\u00e4mmin, ett\u00e4 m\u00e4elle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oli taas pikku tauko paikallaan. Se tietysti k\u00e4ytettiin tulevaa alam\u00e4ke\u00e4 varten pikku venyttelyll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli nyt toistaiseksi viimeinen kerta, kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 patikoimme. Ensi kerralla kokoonnumme taas Koivulantiell\u00e4 Munkintien risteyksess\u00e4. Tarkoituksena kiert\u00e4\u00e4 taas tuo jo monilta edellisilt\u00e4 kerroilta tutuksi tullut lenkki. Siis lauantaina 14.12. kokoonnumme Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Aikaa lenkkiin menee noin tunnin verran. S\u00e4\u00e4h\u00e4n ja keliin sopiva varustus mukaan ja lis\u00e4ksi hiukkasen reipasta ulkoilumielt\u00e4. Tervetuloa!<\/p>\n

\n

30.11.2024<\/p>\n

Lumien menty\u00e4<\/span><\/p>\n

Edellisen viikon lumista ei ollut kuin muistot ja joitain vallinrippeit\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 l\u00e4htiess\u00e4mme viime viikon lenkillemme. L\u00e4pivettynyt maasto ja pelloilla n\u00e4kyv\u00e4t vesilammikot kyll\u00e4 kertoivat omaa kielt\u00e4\u00e4n siit\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 veden paljoudesta, mik\u00e4 lumien sulamisesta ja samanaikaisesta vesisateesta kertyi. Kokoontuessamme ripsi hiukan vett\u00e4, mutta sekin loppui samoihin aikoihin kun l\u00e4hdimme liikkeelle. Varsin mukavat olosuhteret siis pikku happilenkille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lyhytaikaisuudestaan huolimatta lumi oli jo painanut kaiken kuoleentuneen, niin lehdet kuin hein\u00e4tkin tiiviiksi peitteksi maan pintaan. N\u00e4kym\u00e4 olisi vallan hyvin voinut olla tulevalta kev\u00e4\u00e4lt\u00e4 heti lumien l\u00e4hdetty\u00e4. Talvehtivat ruohot ja varvut loistivat vihreytt\u00e4\u00e4n havupuiden ikivihreyden kanssa taustanaan ja ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n sumuinen h\u00e4m\u00e4ryys. My\u00f6h\u00e4issyksyn p\u00e4iv\u00e4 siis parhaimmillaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Muutenkin n\u00e4in syksyisen luonnon v\u00e4h\u00e4v\u00e4risyyden keskell\u00e4 tulee huomio kiinnittyneeksi moniin sellaisiin yksityiskohtiin, joita ei kes\u00e4isen v\u00e4rikyll\u00e4isyyden aikana huomaakaan. Puita ja pensaitakin koristavat naavat ja j\u00e4k\u00e4l\u00e4t ovat yksi t\u00e4llainen kes\u00e4piiloutuja. Jos joku viel\u00e4 muistaa niit\u00e4 kahdeksankymmenluvun harsuuntuvia ja paisukarvej\u00e4k\u00e4l\u00e4n hopeoimia kuusikoita, voi nyt taas ihailla toisenlaista kasvua. Havupuut n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t taas terveilt\u00e4 ja ilman puhdistumisesta kertovat naavat ja lupotkin voivat taas hyvin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

My\u00f6h\u00e4issyksyinen, jon ensimm\u00e4isen \u201dtalvensa\u201d ohittanut maisema on levollisen rauhoittava. Sit\u00e4 katsellessa ja siin\u00e4 kulkiessa rauhoittuu, ja valmistautuu itsekin v\u00e4hitellen siihen, ett\u00e4 on hetken aikaa hiljent\u00e4\u00e4 vauhtia, lev\u00e4t\u00e4 ja ker\u00e4t\u00e4 voimia jaksaakseen taas uuteen valoon, uuteen kev\u00e4\u00e4seen. T\u00e4m\u00e4kin maisema n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikessa hiljaisuudessaan ja tapahtumattomuudessaan kertovan, ett\u00e4 kyll\u00e4 se aika kuluu ja se kev\u00e4tkin sielt\u00e4 tulee v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4kin kiirehtimisell\u00e4. Sit\u00e4 paitsi t\u00e4t\u00e4 maisemaa katsellessamme jokainen tiesi, ett\u00e4 tuleva kapuaminen kyll\u00e4 huolehtisi siit\u00e4, ett\u00e4 lihakset saisivat t\u00f6it\u00e4 ja keuhkot happea.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nuo muutama kuvaa sumentava vesipisarakin kuuluivat asiaan, olihan marraskuun viimeinen ja sumuisentihkuinen lauantaip\u00e4iv\u00e4. Mutta kaikki p\u00e4\u00e4ttyy aikanaan, niin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 lenkkimme. Ja tulevana lauantaina kokoonnumme j\u00e4lleen Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4. Jos on ennusteisiin uskominen, on taas lumikeli ja pikku pakkanen. Siis mit\u00e4 parhaimmat olosuhteet pikku lenkille alkutalvisessa luonnossa. Siis lauantaina 7.12. klo 13.00 l\u00e4hdemme taas Tapiolankujalta liikkeelle. Noin tunnin lenkki, mukaan s\u00e4\u00e4n ja kelin mukainen varustus. Ja tietysti ripaus reipasta ulkoiluhenke\u00e4.<\/p>\n

\n

23.11.2024<\/p>\n

P\u00f6per\u00f6keli\u00e4 Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

Viime lauantain lenkill\u00e4mme saatiin ensimm\u00e4inen tuntuma varsinaisesta talvikelist\u00e4. Ne kuunvaihteen aikaiset ensilumet nyt olivat mit\u00e4 olivat, ei silloin viel\u00e4 polulle ollut juurikaan lunta j\u00e4\u00e4nyt. Nyt sensijaan heti auratulta tielt\u00e4 ois astuttuamme p\u00e4\u00e4simme tarpomaan runsaasti kymmensenttisess\u00e4 umpisessa. Tai olihan siin\u00e4 jo joku mennyt ennen meit\u00e4kin, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 saimme itse tallata polkumme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka pilvet taivaalla repeiliv\u00e4tkin, ei aurinko n\u00e4ytt\u00e4ytynyt kertaakaan koko reissun aikana. Siksi mets\u00e4ss\u00e4kin oli sellainen mukavan syksyinen h\u00e4m\u00e4r\u00e4. Tutuksi tulleelta m\u00e4elt\u00e4 n\u00e4kym\u00e4 j\u00e4rvelle oli silti melko valoisan oloinen, mik\u00e4 osittain johtuio siit\u00e4kin, ett\u00e4 j\u00e4rvi viikon aikana oli saanut ohuen j\u00e4\u00e4kannen, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 nyt oli valkea lumipeite.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Rannasta katsottuna n\u00e4kym\u00e4 oli varsin levollinen, uuden lumipeitteen rikkoivat vain muutamat tuiskun nuolemat tummat juovat. Sen verran piti k\u00e4yd\u00e4 rannassa ja sohaista sauvalla lumen sekaan, ett\u00e4 tuli todetuksi j\u00e4\u00e4n olevan noin parisenttist\u00e4, korkeintaan. Ihme kyll\u00e4, yht\u00e4\u00e4n pilkkij\u00e4\u00e4 ei viel\u00e4 n\u00e4kynyt.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Rannassa oli hyv\u00e4 hiukan vet\u00e4\u00e4 henke\u00e4 ja jokusia jumppaliikkeit\u00e4kin taisi tulla tehdyksi, sill\u00e4 vaikka alam\u00e4ke\u00e4 oli tultukin oli uusi ja m\u00e4rk\u00e4 lumi antanut jonkinlaisen vastuksen koko matkalle. Turhan pitk\u00e4\u00e4 taukoa ei t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n pidetty, sill\u00e4 j\u00e4rvelt\u00e4 p\u00e4in k\u00e4vi melko raaka viima. Ei siis muuta kuin t\u00e4ysk\u00e4\u00e4nn\u00f6s ja eteneminen jatkui.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Edess\u00e4 oli taas pitk\u00e4 yl\u00e4m\u00e4kivaellus, mink\u00e4 rasittavuutta tuskin v\u00e4hensi se, ett\u00e4 tullessa tallaamamme polku oli t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 ajettu kelkalla ja oli nyt juuri parahiksi tiivist\u00e4, muttei ollenkaan pit\u00e4v\u00e4\u00e4 p\u00f6per\u00f6\u00e4. Ei siis ollut mitennk\u00e4\u00e4n ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 yhden jos toisenkin pulssi v\u00e4h\u00e4n nousi ja keuhkotkin varmaan saivat kohtalaisen tuuletuksen tuon runsaan puolen kilometrin p\u00f6per\u00f6nousun j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppumatkan alam\u00e4kiosuus sujuikin sitten jo paljon leppoisammissa merkeiss\u00e4 aurattua tiet\u00e4 pitkin. Viel\u00e4 ei ollut liukkaudestakaan haittaa joten melko rennon loppusuoran j\u00e4lkeen oltiin taas vaiheessa, jossa voitiin todeta reissun, kaikista pikku hankaluuksistakin huolimatta, olleen varsin virkist\u00e4v\u00e4. Seuraavalle lenkille kokoonnumme taas samaan paikkaan ja samaan aikaan. Siis lauantaina 30.11. kokoonnumme j\u00e4lleen klo 13.00 Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Lumesta tuskin on tietoakaan ja poutaakin on povailtu, joten todenn\u00e4k\u00f6isesti on taas varsin mukavat olosuhteet pikku happilenkkiin. Tervetuloa mukaan.<\/p>\n

\n

16.11.2024<\/p>\n

Tapiolankujan my\u00f6h\u00e4issyksy\u00e4<\/span><\/p>\n

Viime lauantain sumuisentuhruinen s\u00e4\u00e4 ja v\u00e4liin navakatkin tuulenvihurit eiv\u00e4t haitanneet, kun l\u00e4hdimme taas kerran Tapiolankujlta kohti Houhaj\u00e4rve\u00e4. Tuuli toi silloin t\u00e4ll\u00f6in vesipisaran tullessaan, vaikka varsinaisen sateen pitikin alkaa vasta my\u00f6hemmin. Jo monilta edellisilt\u00e4 kerroilta tutuiksi tulleet maisemat antoivat t\u00e4ss\u00e4 valaistuksessa taas hiukan erilaisen n\u00e4kym\u00e4n harmauden k\u00e4tkiess\u00e4 h\u00e4m\u00e4ryyteens\u00e4 pienempi\u00e4 yksityikohtia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pidimme yll\u00e4 melko reipasta tahtia eik\u00e4 pikku sateenripsauskaan menomatkamme alkupuolella juurikaan tunnelmia ehtinyt pilata, sen paremmin kuin ett\u00e4 olisi ehtinyt meit\u00e4 kastellakaan. Mets\u00e4ss\u00e4 ei juurikaan tuulta huomannut, mutta aukeimmilla paikoilla se kyll\u00e4 puhalteli melko navakankin tuntuisesti. Koska l\u00e4mmint\u00e4 kuitenkin oli l\u00e4hemm\u00e4s kymmenen astetta, ei tuulikaan tuntunut kovin kylm\u00e4lt\u00e4 eik\u00e4 siksik\u00e4\u00e4n h\u00e4iritsev\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4rven rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme her\u00e4tti l\u00e4hinn\u00e4 kummastusta se, ett\u00e4 veden pinta lep\u00e4si l\u00e4hes rasvatyynen\u00e4 kaikesta tuulen kohinasta mit\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Jotenkin se tuntui omituiselta katsella hiukan sumuista ja tyynt\u00e4 maisemaa moisella puhurilla. Liekk\u00f6 tuulen suunta sitten vain ollut jotenkin sellainen, ettei se p\u00e4\u00e4ssyt j\u00e4rven pintaan vai mit\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla n\u00e4ytti jo silt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n sateet ovat tulleet ja menneet. Tuuli repi aukkoja pilvikerrokseen ja silloin t\u00e4ll\u00f6in p\u00e4\u00e4si aurinkokin jo tuikkaamaan sielt\u00e4 jostakin lomasta. Niin\u00e4 pienin\u00e4 hetkin\u00e4, joina aurinko p\u00e4\u00e4si valaisemaan sumun ja pilvien lomasta, loisti syksyinen luonto tummine v\u00e4reineen parhaimmillaan. Havujen syv\u00e4 vihreys maanpinnan ruskeampis\u00e4vyisi\u00e4 v\u00e4rej\u00e4 vasten ja koivun runkojen valkeus loivat yhdess\u00e4 syksyien valon kanssa unohtumattoman yhdistelm\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viel\u00e4 seuraavalla kerralla p\u00e4\u00e4tettiin tulla t\u00e4nne, silloin saamme mit\u00e4 ilmeisemmin tallustella lumisen maiseman ymp\u00e4r\u00f6imin\u00e4. Siis lauantaina 23.11. kokoonnumme j\u00e4lleen Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Keli saattaa silloin olla liukkaanpuoleinen, joten muistakaa se varustautuessanne. Tervetuloa taas viett\u00e4m\u00e4\u00e4n tunnin verran liikunnallista laatuaikaa my\u00f6h\u00e4issyksyisen luonnon keskelle.<\/p>\n

\n

9.11.2024<\/p>\n

Vuoden harmain p\u00e4iv\u00e4 Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

Yhdeks\u00e4s yhdett\u00e4toista, lauantai, oli vuoden harmaimmaksi p\u00e4iv\u00e4ksi nimetty ja ainakaan t\u00e4n\u00e4 vuonna ei ollenkaan turhan t\u00e4hden. Vaikka joku syrj\u00e4inen rannikkokaupunkimme onkin tavallaan ominut t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ja sen harmauden itselleen, riitti siit\u00e4 viel\u00e4 hiukkasen t\u00e4nne provinssiinkin. Harmaa sumu tihkuin p\u00e4\u00e4llemme l\u00e4htiess\u00e4mme taapertamaan viime viikon lenkki\u00e4mme Tapiolankujallta. Ensilumi oli ollut ja mennyt, mutta oli sent\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt maisemaan oman j\u00e4lkens\u00e4. Se oli painanut syksyiset lehdet maan pintaan ja liimannut ne tiiviin n\u00e4k\u00f6iseksi kerrokseksi. En\u00e4\u00e4 ei tuuli niit\u00e4 t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 paljon liikuttelisi. Lehtipuut odottelivat talvea paljaina, havupuut taas kuin syksyisten sateitten puhtaaksi pesemin\u00e4 ja terveen vihrein\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

M\u00e4rk\u00e4 polku litsahteli askelten alla mukavasti, kostea ilma oli kevytt\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4 ja matkanteko sujui muutenkin reippaaseen tahtiin. Aikamme mets\u00e4ist\u00e4 polua tallattuamme p\u00e4\u00e4simme viimeiselle m\u00e4elle, josta jo avautui hyvin utuisenharmaa maisema puiden v\u00e4list\u00e4 pilkottavalle Houhaj\u00e4rvelle. Mieless\u00e4 olivat viel\u00e4 viime kev\u00e4iset reissut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kev\u00e4taurinkoiset maisemat ja sen my\u00f6t\u00e4 tunnelmat, joita tuo sin\u00e4ns\u00e4 sama n\u00e4kym\u00e4 silloin sai aikaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siit\u00e4 sitten vain m\u00e4ki alas, tien yli ja p\u00e4tk\u00e4 polkua, niin oltiin ihan rannassa. P\u00e4iv\u00e4n teemaan tietysti kuului, ett\u00e4 avautuva n\u00e4kym\u00e4 ei liiemmin v\u00e4riloistollaan h\u00e4ik\u00e4issyt. Sumuisenharmaa j\u00e4rvi lep\u00e4si rasvatyynen\u00e4 kuin kaikenkattava harmaus olisi litist\u00e4nyt vedenpinnan laineetkin alleen. Todella levollinen ja rauhoittava n\u00e4ky. Sit\u00e4 siin\u00e4 syrj\u00e4st\u00e4 vilkuillen oli hyv\u00e4 antaa hengityksen hiukan tasaantua. Samalla annettiin v\u00e4h\u00e4n liikett\u00e4 niillekin lihaksille, jotka reissun aikana olivat v\u00e4himm\u00e4ll\u00e4 liikkeell\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matka kuitenkin jatkui edelleen ja edess\u00e4 oli taas vaihtelevassa m\u00e4\u00e4rin niin my\u00f6t\u00e4- kuin vastam\u00e4ke\u00e4kin. N\u00e4m\u00e4 alkumatkan pienet nyppyl\u00e4t olivat vain kuin harjoitusta ja totuttelua siihen viimeiseen nousuun, joka ei maastossa niin kaksiselta n\u00e4yt\u00e4, mutta joka pituutensa vuoksi tuntuu kyll\u00e4 jaloissa ja saa sek\u00e4 hengityksen ett\u00e4 pulssin tihenem\u00e4\u00e4n. Polku sin\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kohtaa on leve\u00e4\u00e4 ja tasaista, siis kaikin puolin mukavaa kulkea.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viimeinen pitk\u00e4 nousu takana, nyt on paikka tauolle, jotta saadaan hengityst\u00e4 hiukan tasaantumaan ja kiskotellaan niit\u00e4 nilkkoja ja pohkeita hiukan edess\u00e4 olevaa alam\u00e4ke\u00e4 varten. Kaikkinainen harmaus ymp\u00e4rill\u00e4mme on ja pysyy samanlaisena, mutta se ei tunnu paljon vaikuttavan mielialoihin. Ne tuntuvat pysyv\u00e4n ihan yhta valoisina ja kirkkaina kuin yleens\u00e4kin. T\u00e4st\u00e4 on hyv\u00e4 jatkaa loppua kohti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulevana lauantaina 16.11. klo 13.00 kokoonnumme j\u00e4lleen Tapiolankujalla. Tehd\u00e4\u00e4n sama lenkki. Noin tunnin verran aikaa ja s\u00e4\u00e4n- ja kelin mukainen varustus. Tervetuloa taas patikoimaan syksyisen luonnon keskelle.<\/p>\n

\n

3.11.2024<\/p>\n

Sunnuntaisilla ensilumilla<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n syksyn ensilumet sattuivat sopivasti juuri viime sunnuntaiksi, jonne lenkkimme pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n tielt\u00e4 oli siirretty. Suuret ja m\u00e4r\u00e4t hiutaleet tipahtelivat verkkaiseen tahtiin sumuisentuhruisen maiseman ylle. Jo tutuksi tulleet maisemat verhoutuivat pehme\u00e4nharmaaseen usvaan ja tekiv\u00e4t koko lenkist\u00e4mme kuin uuden. Polku sent\u00e4\u00e4n oli suurimmalta osiltan sulana ja sen lis\u00e4ksi sit\u00e4 oli jo aamusella joku kulkenutkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka reitti monin paikoin n\u00e4yttikin viattoman valkoiselta, oli kuitenkin koko ajan pidett\u00e4v\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 valkean kuorrutuksen alla oli my\u00f6s petollisen liukkaita paikkoja. Kallioitten vettyneet j\u00e4k\u00e4l\u00e4t eiv\u00e4t suinkaan tulleet sen v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 petollisiksi siit\u00e4, ett\u00e4 niitten p\u00e4\u00e4lle oli kertynyt jokunen sentti m\u00e4rk\u00e4\u00e4 lunta. Joskus oli vain yksinkertaisesti turvallisempaa astahtaa polun sivuun.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

My\u00f6s kohteemme, Kivim\u00e4en laki oli saanut lumipeitteen. Koska olimme hiukan etuajassa, jatkoimme matkaamme hiukan tavallista pitemm\u00e4lle, l\u00e4helle kallioitten takareunaa. Lunta satoi viel\u00e4kin, joskin huomattavasti harvempaan kuin l\u00e4htiess\u00e4mme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla pys\u00e4hdyimme hetkeksi katsomaan keloa, joka oli ilmeisesti ollut joskus melko suosittu asuinpaikka joillekin. Tikan koloja siin\u00e4 n\u00e4kyi ihan vain ensivilkaisullakin yli puolenkymment\u00e4. Pienimm\u00e4t niist\u00e4 kyll\u00e4 taisivat olla k\u00e4pytikkojen pajakoloja, mutta oli siin\u00e4 jokusia senkin kokoisia, ett\u00e4 niiss\u00e4 hyvinkin on voinut asustella joku palok\u00e4rkikin, jonka j\u00e4lkeen asujaimet ovat saattaneet olla hyvinkin vaihtelevaa v\u00e4ke\u00e4, oravista pikkulintuihin. Tuolloin kuitenkin puun vaiheilla oli hyvinkin hiljaista ja rauhallista, joten tuskin siell\u00e4 sill kertaa oli mink\u00e4\u00e4nlaista asukasta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 reissu oli viimeinen t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 t\u00e4nne tekem\u00e4mme. Ensi lauantaina kokoonnumme Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, siis alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4hdemme katsastamaan, miksi sik\u00e4l\u00e4iset maisemat ovat kuluneen ajan my\u00f6t\u00e4 muuttuneet. Siis lauantaina 9.11. kokoonnumme klo 13.00 Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4. Totuttuun tapaan noin tunnin mittainen lenkki, varautukaan s\u00e4\u00e4n mukaan.<\/p>\n

\n

26.10.2024<\/p>\n

Pieness\u00e4 sumussa Kivim\u00e4en lenkill\u00e4<\/span><\/p>\n

Viime lauantain kokoonnuimme j\u00e4lleen Kivim\u00e4en lenkille. S\u00e4\u00e4 oli ajankohtaan varsin sopiva, lokakuun loppupuolen pikkusumuinen, kohtalaisen l\u00e4mmin ja tuuleton, kun l\u00e4hdimme t\u00e4m\u00e4n syksyn toiseksi viimeiselle lenkillemme n\u00e4iss\u00e4 maisemissa. Lenkin alkunousu ei juuri en\u00e4\u00e4 sykett\u00e4 nostanut niille, jotka olivat jo kavunneet Kravin notkosta t\u00e4nne asti nousevat m\u00e4et yl\u00f6s. Kuitenkin t\u00e4m\u00e4 viimeinenkin nousu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 varsin vaikuttavalta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lehtipuut seist\u00e4 j\u00f6k\u00f6ttiv\u00e4t jo l\u00e4hes paljaina ja siksi t\u00e4m\u00e4 ”toisinajattelija” n\u00e4yttikin hiukan orvolta eroittuessaan keltaisine lehtineen vihre\u00e4\u00e4 m\u00e4nnynlatvusta vasten. N\u00e4in sumuisellakin s\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuo kontrasti oli melko mielenkiintoisen n\u00e4k\u00f6inen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siin\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 odotellessa tuli hiukkasen py\u00f6riskelty\u00e4 viereisell\u00e4 kallionnyppyl\u00e4ll\u00e4 katselmassa vanhoja leikkipaikkoja. Ja kas vain, tuo joskus kuuskytluvun loppupuolella rakentamani uuni oli viel\u00e4 s\u00e4ilynyt ehj\u00e4n\u00e4. Tuo nyt oli rakenneltu ihan vain harrastusmieless\u00e4, ei siin\u00e4 koskaan mit\u00e4\u00e4n tulta pidetty. Kuinkahan moni ohikulkija tuotakin ja sen tarkoitusta on ihmetellyt?<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Samaisella nyppyl\u00e4ll\u00e4 kasvaa edelleenkin ne kaksi k\u00e4kkyr\u00e4iseksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 m\u00e4nty\u00e4, joiden latvuksesta oli mukava t\u00e4hystell\u00e4 kaikkea ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuvaa. Silloin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 olikin melko hulppeat n\u00e4kym\u00e4t, sill\u00e4 mets\u00e4 oli hakattu vain muutamia vuosia aikaisemmin. Tuo kolmas m\u00e4nty ja sen rungon mutka siet\u00e4\u00e4 my\u00f6s mainita, sill\u00e4 se oln yksi niit\u00e4 kiipeilyharrastukseni j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 muistomerkkej\u00e4. Olin silloin huomattavasti pienenpi niinkuin oli m\u00e4ntykin. Mutta sinne piti kuitenkin kiivet\u00e4. Ja sinneh\u00e4n mentiin ja tultiin sitten saman tien alas, latva kainalossa. Joku latvimmaisista oksista on sitten alkanut kasvaa uudeksi latvaksi ja nyt se n\u00e4kyy sitten rungon mutkana.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mutta asiaan. Itse lenkki tehtiin hyvin mukavissa olosuhteissa, polku oli melko kuiva ja mukavan joustava k\u00e4vell\u00e4. Kosteansumuinen il\u00b4ma oli kevytt\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4 ja muutenkin matka taittui hankaluuksitta. Perill\u00e4 pidimme taas pikkuisen huili- ja jumppatauon ennen paluumatkaa. Nyt, kun luonto oli riisunut ylt\u00e4\u00e4n l\u00e4hes kaiken, kiintyi huomio tarkemmin maastoon ja sen pikku yksityiskohtiin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4kin, t\u00e4m\u00e4n melko isesti ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n kohoavan kallion p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli pieni suonl\u00e4mp\u00e4re. Voi vain kuvitella, millainen keidas sekin kes\u00e4aikaan on kaikenlaisille pikku\u00f6tti\u00e4isille t\u00e4m\u00e4n karun maiseman keskell\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Todellakin, ensi sunnuntaina kokoonnumme viimeisen kerran t\u00e4\u00e4ll\u00e4, siis K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 95. Lauantaina, jolloin on pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4, emme l\u00e4hde lenkinlle. Siis sunnuntai 3.11. klo 13.00 l\u00e4hdemme j\u00e4lleen ja t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 viimeist\u00e4 kertaa t\u00e4\u00e4lt\u00e4 liikkeelle. Ensilumet taitavat silloin olla jo tulleet ja menneet menneet, mutta pikkuinen sateen mahdollisuus on tuolloinkin. Maasto on todenn\u00e4k\u00f6isesti m\u00e4rk\u00e4\u00e4, mutta varmasti liukasta, ottakaa se j\u00e4lleen huomioon varustautuessanne.<\/p>\n

\n

19.10.2024<\/p>\n

Leppoisaa lenkkeily\u00e4 Kivim\u00e4keen<\/span><\/p>\n

Taas viime lauantaina olimme kokontuneet Kirkkokallion maastoon ja mik\u00e4s oli lenkille l\u00e4htiess\u00e4, kun aurinko paistoi ja mukavan vilpoinen tuuli viilensi mukavasti. L\u00e4ht\u00f6paikalla, tai pikemminkin sen vieress\u00e4 n\u00e4kyi kallionleikkauksia, jotka kertovat omalla hiljaisella tavallaan, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin kallionnyppyl\u00e4 on joskus ollut jollekin t\u00e4rke\u00e4 paikka. Poraukset kallion kyljess\u00e4 paljastavat n\u00e4m\u00e4 jyrk\u00e4nteet ihmisen aikaansaannoksiksi. Olisiko jonkun l\u00e4hiseutujen navetan tai pirtin prustuskivet t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin. Sit\u00e4 tuskin kukaan koskaan tulee selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Karulla pohjalla kasvaa kallion syv\u00e4nteiss\u00e4 ja muissa notkopaikoissa paikoilla suopursua ja juolukkaa, mutta hiukan kuivemmat paikat on puolukka vallannut kasvupaikoikseen. T\u00e4m\u00e4n vuoden puolukkasato oli hiukan heikompi kuin viime vuoden, ja sen lis\u00e4ksi juuri kypsymisaikaan sattunut sadekausi sai marjat varisemaan monin paikoin ennen aikojaan. T\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 n\u00e4kyy, millaista puolukkasato t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in parhaimmillaan oli.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kirkkokallio jatkuu pohjoiseen p\u00e4in muhkuraisena pirunpeltona, jossa ei luulisi kasvavan j\u00e4k\u00e4l\u00e4\u00e4 kummenpia kasveja. Kuitenkin harvahko m\u00e4nnikk\u00f6 on saanut kylvetyksi melko taajankin taimikon alleen. Muutaman vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin kivikko piiloutuu t\u00e4ysin elinvoimaisen nuoren m\u00e4nnik\u00f6n suojiin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tuon hankalakulkuisen pirunpellon j\u00e4lkeen alue jatkuu taas kapeahkona avokalliosuikaleena, jossa taimikko on huomattavasti harvempaa. Kaikkiaan t\u00e4m\u00e4 kirkkokallioksi nimetty m\u00e4ki on jo sin\u00e4ns\u00e4 mielenkiintoinen ulkoilukohde, mutta matkamme jatkui alas ja vaihtelevaan maastoon, jota varjosti jo kasvukaarensa loppupuolella oleva, enimm\u00e4kseen kuusikkoa kasvava ja toisin paikoin hyvinkin tuorepohjainen mets\u00e4. Sorkkael\u00e4inkannan t\u00e4ytyy n\u00e4ill\u00e4 main olla melkoinen, ett\u00e4 t\u00e4llaisia polkuja syntyy ja ett\u00e4 ne pysyv\u00e4t n\u00e4in auki vuodesta toiseen, vaikka ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 juuri kaksijalkaisia kulkijoita liikukaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo hiukan tutumman oloiseksi muuttunut polku kiemurteli v\u00e4hitellen kohti seuraavaa avokallionyppyl\u00e4\u00e4, jonka ohitimme sille poikkeamatta. V\u00e4hitellen kohoava maasto ja oikealla kyljell\u00e4 puiden v\u00e4list\u00e4 vilahtelevat kallionkielekkeet kertoivat, ett\u00e4 pian alkaa kiipe\u00e4minen ihan tosissaan. Vaikka takana olikin melko kuiva viikko oli kalliota peitt\u00e4v\u00e4 j\u00e4k\u00e4l\u00e4matto petollisen liukasta. Tosin kallion yli viev\u00e4 polku oli tallaantunut melki puhtaaksi j\u00e4k\u00e4l\u00e4st\u00e4 ja oli siksi melko tukevaa k\u00e4vell\u00e4. Ja kipuamisen p\u00e4\u00e4tteeksi oltiinkin sitten t\u00e4m\u00e4n nyppyl\u00e4n korkeimmalla huipulla. Siin\u00e4 olii jo varaa hiukan hymyill\u00e4kin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Takaisin paluu sujui t\u00e4ll\u00e4 kertaa hiukan v\u00e4hemmill\u00e4 sik-sak- liikkeill\u00e4 mit\u00e4 edellisell\u00e4 kerralla. Koko lenkill\u00e4 olivat olosuhteet ja reitti olleet hyvin onnistuneet joten ei kun ensi kerralla sama uudestaan. Siis ensi lauantaina 26.10. kokoonnumme j\u00e4lleen K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 95 maisemissa. Jo koetun perusteella voi ennustella, ett\u00e4 lenkki kest\u00e4\u00e4 noin tunnin. Maasto on melo kevytt\u00e4 kulkea ja ennusteen mukaan s\u00e4\u00e4kin on taas v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin inhimillinen. Ett\u00e4 eikun tervetuloa pikku happilenkille mukavaan maaston ja leppoisaan seuraan.<\/p>\n

\n

12.10.2024<\/p>\n

Kivim\u00e4ell\u00e4 j\u00e4lleen<\/span><\/p>\n

Syksyisen viile\u00e4, mutta aurinkoinen keli otti meid\u00e4t vastaan viime lauantaina kokoontuessamme Kirkkokalliolle, t\u00e4m\u00e4nkertaisen lenkkimme l\u00e4ht\u00f6paikalle. Kohteenamme oli j\u00e4lleen Kivim\u00e4en alue ja pikkuista j\u00e4nnityst\u00e4 aiheutti se, ett\u00e4 viikon mittaan oli kaatanut reilut puolensataa milli\u00e4 vett\u00e4. Miten olisi polullamme lammikoita, se j\u00e4i arvailujen varaan t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. L\u00e4htiess\u00e4mme oli kuitenkin alla kuiva ja tukeva m\u00e4ki, eik\u00e4 aluskasvullisuuskaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollut edes m\u00e4rk\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n syksyn sienisato j\u00e4i n\u00e4ill\u00e4 main tavallista pienemm\u00e4ksi, mutta aina sit\u00e4 nyt yhden k\u00e4rp\u00e4ssienen voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4, l\u00e4hes joka reissulla, mink\u00e4 mets\u00e4\u00e4n tekee. Jokuset pakkasy\u00f6tk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olleet t\u00e4t\u00e4 kaunokaista haitanneet, vaan se sai loistaa syysauringossa karun maan v\u00e4ril\u00e4isk\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sen pitemm\u00e4lti kalliopolun sieni\u00e4 ihmettelem\u00e4tt\u00e4 tallustelimme m\u00e4en yli ja laskeuduimme sen takana sammalpohjaiseen kuusikkoon. H\u00e4m\u00e4r\u00e4n mets\u00e4n pohjalla ei juurikaan varpuja en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt, pelkk\u00e4 vihre\u00e4 sammalmatto jatkuin joka puolella niin pitk\u00e4lle, kuin sit\u00e4 yleens\u00e4 ryteikk\u00f6isen mets\u00e4n sis\u00e4\u00e4n oli mahdollista n\u00e4hd\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei kirves ollut k\u00e4ynyt l\u00e4hes kuuteen vuosikymmeneen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mukavan pehme\u00e4 ja helppokulkuinen polku mutkitteli kuusikon h\u00e4m\u00e4riss\u00e4, vain parissa kohtaa n\u00e4kyi reitin varrella vihert\u00e4v\u00e4nharmaan j\u00e4k\u00e4l\u00e4n peitt\u00e4m\u00e4 avokallion laakea laki. V\u00e4hitellen kohoava maasto muuttui entist\u00e4 kivisemm\u00e4ksi ja vei suurimman osan huomiosta kunnes edess\u00e4 sitten lopulta oli se viimeinen nousu, jonka j\u00e4lkeen edess\u00e4 avautui Kivim\u00e4en avokallio. Alkup\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n se oli tosin jo hiukan v\u00e4hemm\u00e4n avointa, mutta korkeimmilla kohdilla ei en\u00e4\u00e4 juurikaan puita kasvanut.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkamatta t\u00e4ll\u00e4 kertaa takarinteille pys\u00e4hdyimme korkeimmalle kohdalle ihastelemaan ymp\u00e4rill\u00e4 avautuvia n\u00e4kymi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kallioalue on t\u00e4k\u00e4l\u00e4isitt\u00e4in melko iso mutta my\u00f6s melko rikkonainen, joten koko aluetta emme voineet kerralla n\u00e4hd\u00e4. N\u00e4in syksyisess\u00e4 asussaan meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t mets\u00e4t ja allamme harmaan j\u00e4k\u00e4l\u00e4n kuorruttama kallio oli kuitenkin jo sin\u00e4ll\u00e4\u00e4nkin kokolailla vaikuttava yhdistelm\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 sitten alkoi, ensin hyvinkin varovaisin askelin suoritettu paluu. Varominen oli kalliolla tarpeen, sill\u00e4 t\u00e4ysin vettynyt j\u00e4k\u00e4l\u00e4matto oli liukasta kuin mik\u00e4. Siin\u00e4 teimme ensimm\u00e4isen pikku koukun katsottuani allemme v\u00e4\u00e4r\u00e4n polunp\u00e4\u00e4n. Oikea polku kuitenkin l\u00f6ytyi heti alas p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme. Hetimiten paluumatkalle l\u00e4hdetty\u00e4mme alkoi taivaalta ripsi\u00e4 silloi t\u00e4ll\u00f6in jokusia vesipisaroita. Vasta, kun olimme jo l\u00e4hell\u00e4 l\u00e4ht\u00f6paikkaamme saavutti sadekuuro meid\u00e4t. Se j\u00e4i kuitenkin melko lyhyeksi ja tuskin edes huomattavaksi. Aluskasvullisuuden se kuitenkin ehti kastella.<\/p>\n

Ensi lauantaina 19.10. kokoonnumme j\u00e4lleen samassa paikassa, K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 95, klo 13.00. Kohteena j\u00e4lleen se samainen Kivim\u00e4en alue. Aikaa lenkkiin menee noin tunnin verran ja s\u00e4\u00e4t nyt voivat olla ihan mit\u00e4 sattuu, joten varautukaan siihen, ett\u00e4 maasto on liukasta ja m\u00e4rk\u00e4\u00e4kin. Tervetuloa taas pikku happihypylle syksyiseen mets\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

\n

5.10.2024<\/p>\n

Testasimme uutta reitti\u00e4 Kivim\u00e4keen<\/span><\/p>\n

Lauantain lenkille ei liiemmin tungosta ilmennyt. Jo aikaisemmin ilmoitettiin parista perumisesta niin, ett\u00e4 mukana oli lis\u00e4kseni vain kaksi jalkaparia. No, tyhj\u00e4\u00e4 parempi sekin. Hetimiten kiivetty\u00e4mme alkum\u00e4en, n\u00e4kyi polun vasemmalla puolella varsin tuttu paikka minulle. Tuolla kallionnyppyl\u00e4ll\u00e4 melskattiin mukuloina kes\u00e4aikaan ja talvisaikaan sen Pikkusuolle laskevat takamaastot olivat varsin suosittuja laskettelum\u00e4ki\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vanhoja sen pitemm\u00e4lti muistelematta matkamme jatkui mukavakulkuista mets\u00e4tiet\u00e4 pitkin niille vaihein, miss\u00e4 tie alkaa laskea kallioita alas. Matkalla saimme nauttia mukavan viile\u00e4st\u00e4 ja aurinkoisesta s\u00e4\u00e4st\u00e4. Jonkinsorttista ruskankin tapaista oli havaittavissa, vaikka noin yleisesti ottaen lehtipuut olivat jo melko v\u00e4h\u00e4lehtisi\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siin\u00e4, miss\u00e4 isompi polku alkoi jo selv\u00e4sto laskea alasp\u00e4in, erosi siit\u00e4 vasemmalle puolelle pienempi, mutta kuitenkin selv\u00e4sti huomattava polu, joka pienen j\u00e4k\u00e4l\u00e4\u00e4 kavavan kallionlaen ylitetty\u00e4\u00e4n sukelsi kuusikon h\u00e4m\u00e4riin. Muistan joskus kauan sitten, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pikku polku oli minulla osana lenkkiplusta, joka kiersi kallion ja Pikkusuon ymp\u00e4eri. Siisp\u00e4 ei muuta kuin sinne, tuskin sielt\u00e4 en\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vuosikymmenten takaista polkuani l\u00f6ytyisi, mutta tottahan sekin polku jonnekin veisi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Polku kiemurteli maastoa mukaillen, ilmeisesti se oli yksi niit\u00e4 peurojen ja kauriitten kulkureittej\u00e4, joista t\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista puutetta. V\u00e4lill\u00e4 poikettiin varsinaisesta suunnasta oikealle, v\u00e4liin vasemmalle, mutta koko ajan oli suunta sellainen, ett\u00e4 oletin p\u00e4\u00e4tyv\u00e4mme jonnekin Kivim\u00e4en seuduille. Joissakin kohdin mentiin pienten suolampareitten poikki, mutta suurimmaksi osaksi polku oli kuivaa ja helppokulkuista. Ja sielt\u00e4 se sitten lopulta l\u00f6ytyi, viime vuonna hiukan toiselta suunnalta merkkaamani ura. Sit\u00e4 seuraillen kapusimme sitten Kivim\u00e4eksi nimetylle kallioalueelle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuljimme nyppyl\u00e4n korkeinta harjannetta kulkevaa polkua seuraillen. T\u00e4\u00e4ll\u00e4kin k\u00e4ytiin joskus silloin, vuonna kivi ja kirves, talvisin m\u00e4ke\u00e4 laskemassa. Muistan ainakin yhden suksen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 katkaisseeni. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 on joskus my\u00f6s louhittu kive\u00e4, siit\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00f6\u00f6t tiet\u00e4v\u00e4mm\u00e4t, mihin tarkoitukseen. Louhittuja lohkareita n\u00e4kyi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ne ihan pikkukivi\u00e4 olleetkaan. Toisin kohdin n\u00e4kyi kallionrintuuksessa kivimiesten poran j\u00e4lki\u00e4. T\u00e4m\u00e4nkin j\u00e4ljen sammalet ja j\u00e4k\u00e4l\u00e4t kertovat, ettei sit\u00e4 kive\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ihan viime viikolla taittu louhia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tietysti paikan tutkiskelu olisi ollut hyvinkin mielenkiintoista ja siihen olisi helposti saanut sekoamaan loppup\u00e4iv\u00e4n, mutta kun meill\u00e4 oli jonkinlainen aikataulukin ja lenkin pituuskin piti mahtua siihen tuntiin, j\u00e4i enimm\u00e4t tutkimukset tuonnemmaksi. Pikkuhiljaa siit\u00e4 palailtiin tuloj\u00e4lki\u00e4mme takaisin l\u00e4ht\u00f6paikalle. Ja t\u00e4ss\u00e4 nyt sitten poseeraavat ne kaksi jalkaparia, jotka lenkill\u00e4 olivat mukanani.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 12.10. klo 13.00 kokoonnumme taas samassa paikassa, K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 95. Viikosta povaillaan hiukan kosteahkoa, eik\u00e4 lauantainkaan pouta mitenk\u00e4\u00e4n varmaa ole. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 ottaa huomioon varustautuessa. Luvassa taas tunnin verran reipasta maastoliikuntaa syksyisen luonnon keskell\u00e4. Tervetuloa!<\/p>\n

\n

28.9.2024<\/p>\n

Syysaurinkoa ja jonkinsortin ruskaa<\/span><\/p>\n

Syyskuinen l\u00e4mp\u00f6aalto oli jo j\u00e4\u00e4nyt taakse ja ilma oli raikkaan viile\u00e4t\u00e4 ja kevytt\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4, kun l\u00e4hdimme viime lauantaiselle lenkillemme. Sateen j\u00e4lkeinen auringonpaiste sai puiden ja heinikon vesipisarat kimaltelemaan ja syksyisen luonnon n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n parhaat puolensa. Vaihtelun vuoksi kiersimme lenkkimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa vastap\u00e4iv\u00e4\u00e4n totutusta poiketen. Sopivissa kohdin venyteltiin ja tasailtiin hiukan hengityst\u00e4. Samalla saimme porukan taas yhteen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nuori m\u00e4nnyntaimikko oli valmistautumassa talveen pudottamalla parin vuoden ik\u00e4isi\u00e4 neulasiaan. Se sai koko m\u00e4nnik\u00f6n n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jotenkin sairaalta, vaikka tuo neulasten vaihto kuuluukin m\u00e4nnyn jokavuotiseen vuodenkiertoon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pienen kuusikkoisen taipaleen j\u00e4lkeen tultiin v\u00e4lj\u00e4\u00e4n ja valoisaan m\u00e4nnikk\u00f6\u00f6n. Taakse j\u00e4\u00e4neen matkan varrella n\u00e4kyi, miten viikon aikaiset sateet olivat saaneet veden ker\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n jo muutamiin notkopaikkoihin. Polullamme olleet kuopat sen sijaan olivat viel\u00e4 kuivia. Kuitenkin oli mukavaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 taas harjulle, miss\u00e4 oli valoa ja muutenkin vallan toisenlaiset n\u00e4kym\u00e4t kuin h\u00e4m\u00e4r\u00e4npuoleisessa kuusikossa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkamme jatkui kuitenkin kohti k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikkaa, muutamien polun poikki kaatuneiden runkojen yli ja toisia kierrellen. M\u00e4nnik\u00f6n laidoilla kasvava vitikko oli sekin saanut jo jonkinlaisen syysv\u00e4rin. Ruskeitten m\u00e4nnynrunkojen v\u00e4list\u00e4 hehkui syysauringon valossa nuorten koivujen kulta. Sekin j\u00e4i mieleen t\u00e4n\u00e4 niukkaruskaisena syksyn\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulomatkalla pongailtiin sieni\u00e4. Jokusia lampaank\u00e4\u00e4pi\u00e4, melko runsaasti suppilovahveroita ja jokunen kantarellikin viel\u00e4 n\u00e4kyi sinnittelev\u00e4n varvikon alla. Edellisvuoden lajirunsaus ei n\u00e4yt\u00e4 t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 toistuvan, sill\u00e4 y\u00f6pakkaset hyydytt\u00e4v\u00e4t useimpien sienten nousemisen. T\u00e4m\u00e4 kantarelli kuitenkin oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt uhmata syksyisi\u00e4 kelej\u00e4 ja oli ty\u00f6nt\u00e4nyt esiin parikin komeankokoista yksil\u00f6\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 5.10. tutustumme taas Pahansuon maisemiin ja kokoonnumme Suoniemen Timon mets\u00e4tien liittym\u00e4ss\u00e4, K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 95, klo 13.00. Luvassa kaunista syyss\u00e4\u00e4t\u00e4 ja mukavan vilpoista ilmaa. Noin tunnin mittainen lenkki j\u00e4lleen. Tervetuloa!<\/p>\n

\n

21.9.2024<\/p>\n

Alkusyksyist\u00e4 menoa Munkintien maastoissa<\/span><\/p>\n

Kaunis ja l\u00e4mmin s\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ei saanut houkutelluksi v\u00e4ke\u00e4 suuremmin viime lauantaiselle lenkille. Kuivat polut ja aluskasvillisuus antoivat vallan oman leimansa t\u00e4m\u00e4n sateisen alkusyksyn lenkille. Jos edellisell\u00e4 viikolla oli t\u00e4hyilty taivaalle turhankin usein, ett\u00e4 tuleeko sit\u00e4 vett\u00e4 ja koska ja kuinka paljon, oli t\u00e4m\u00e4 kerta siin\u00e4 suhteessa paljon rauhallisempi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen hallay\u00f6 oli kuitenkin jo saanut arempia kasveja kuivahtamaan. Jollakin tavoin tyypillist\u00e4 t\u00e4lle v\u00e4h\u00e4v\u00e4riselle syksylle, ett\u00e4 l\u00e4hes suurimpia v\u00e4ril\u00e4iski\u00e4 syksyisen luonnon keskell\u00e4 ovat pihlajat, joissa auringonpaisteessa punaisina hehkuvat marjatertut odottelevat sit\u00e4 siivekk\u00e4itten parvea, joka ne sitten my\u00f6hemmin tulee sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ruska j\u00e4\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 seuduilla t\u00e4n\u00e4 vuonna hyvin olemattomaksi, koivut alkoivat ruskettua jo syyskuun alkupuolella ja seisovat nyt enimm\u00e4kseen lehdett\u00f6min\u00e4. My\u00f6s haavikot ovat pudottaneet lehti\u00e4\u00e4n jo jonkin aikaa niin, ettei niidenk\u00e4\u00e4n keltaisesta ja punaisesta syysilotulituksesta t\u00e4n\u00e4 vuonna juurikaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 nauttimaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 lenkki kuitenkin tehtiin hyviss\u00e4 tunnelmissa ja leppoisaan tahtiin. Ja mit\u00e4p\u00e4 kiirett\u00e4 siin\u00e4 olisi kannattanut pit\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, kun syksyinen luonto kerrankin tarjosi huippuolosuhteet ulkiluun. Matkan varrella ehdittiin s\u00e4il\u00f6\u00e4 niin marjat, sienet kuin kurpitsatkin. Siis noin teoriassa vain, ei me siell\u00e4 nyt sent\u00e4\u00e4n ihan niin kauaa viihdytty. Tutulla k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalla siesahettiin hetki ja venyteltiin hiukan samalla kun annettiin hengityksen tasaantua.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Venyttelyt on venytelty ja paluumatka on alkamassa. Ja t\u00e4m\u00e4n viikon lenkki p\u00e4\u00e4tettiin tehd\u00e4 samoissa maisemissa. Kelit saattavat olla hiukan kosteahkot ja v\u00e4h\u00e4sen viile\u00e4mm\u00e4tkin, joten muistakaa se varustautuessanne. Siis lauantaina 28.9. kokoonnumme j\u00e4lleen Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Jos ei vallan \u00e4keit\u00e4 sada, tehd\u00e4\u00e4n taa sellainen tunnin lenkki. Tervetuloa!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

14.9.2024<\/p>\n

Munkintien polut kutsuivat j\u00e4lleen<\/span><\/p>\n

Viime lauantain lenkki tehtiin pienen sateenuhan aikana. Sillan alla kohisi Pesurinoja omiaan v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kohta sinne ehk\u00e4 ry\u00f6ps\u00e4ht\u00e4isi \u201dvuosisadan sateen\u201d koko hurja vesim\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Me sen sijaan katselimme hiukan huolestuneina taivaalle ja haistelimme tuulta siihen malliin, ett\u00e4 tuleeko sit\u00e4 vett\u00e4 ja koska ja kuinka paljon. Lenkin tahtiin tai pituuteen arvelumme ei kuitenkaan vaikuttanut, yht\u00e4 vakaan rauhallisesti pistettiin t\u00f6pp\u00f6st\u00e4 toisen eteen kuin ennenkin ja matkakin oli se vanha ja hyv\u00e4ksi havaittu noin tunnin kest\u00e4v\u00e4 lenkki. Syksyinen mets\u00e4, siin\u00e4 on aina se oma tunnelmansa. V\u00e4hitellen lepoon vet\u00e4ytyv\u00e4 luonto, tuulen kohina l\u00e4hes lehdett\u00f6miss\u00e4 latvuksissa ja vanhojen puitten hiljainen huokailu puuskittaisessa tuulessa. Kiersimme lenkin my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jolloin l\u00e4hes ensimm\u00e4inen puolikas oli varjoista ja sammaleista vanhaa kuusikkoa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Parin vuoden kuluessa tutuiksi tulleet maisemat polkumme varsilla olivat kuitenkin taas kerran hiukan erilaiset kuin koskaan ennen. Ehk\u00e4 se juuri onkin luonnossa liikkumisen \u201dse jokin\u201d, kuljetpa kuinka usein ja monesti samaa reitti\u00e4, hyvin harvoin n\u00e4et kaiken ymp\u00e4rill\u00e4si samanlsiena kuin edellisell\u00e4 kerralla. K\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalle p\u00e4\u00e4stess\u00e4mme putoilivat ensimm\u00e4iset pisarat. Ei se oikein viel\u00e4 sadetta ollut mutta eip\u00e4 tuota oikein poudaksikaan voinut en\u00e4\u00e4 sanoa. Pienen venyttelytauon j\u00e4lkeen matka jatkui taas. Polku nousi valoisaan ja ilmavaan m\u00e4nnikk\u00f6\u00f6n, jossa viel\u00e4 pidettiin pieni tauko, otettiin porukka taas yhteen, venyteltiin v\u00e4h\u00e4n ja sitten vain kohti p\u00e4\u00e4tepistett\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka sade ei juuri miss\u00e4\u00e4n ollut tuntunutkaan, oli se sent\u00e4\u00e4n saanut melko rehev\u00e4n\u00e4 rehottavan aluskasvillisuuden kastumaan. Mutta se vuosisadan sade ntaa edelleen odotella itse\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4simme lenkilt\u00e4mme jotakuinkin kuivina. Ensi viikolla, 21.9. kokoonnumme j\u00e4lleen samassa paikassa, eli Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Nyt on luvassa l\u00e4mmint\u00e4 ja kuivaa, siis ihanteellinen ulkoilup\u00e4iv\u00e4. Nyt kannattaa l\u00e4hte\u00e4 pikku happihypylle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

7.9.2024<\/p>\n

J\u00e4rven tuntumassa ja v\u00e4h\u00e4n j\u00e4rvess\u00e4kin<\/span><\/p>\n

Viime viikon helteet ja tuulet olivat kuivattaneet maastoa niin paljon, ett\u00e4 uskaltauduimme Taipaleenvuoren poluille. Itse lenkkip\u00e4iv\u00e4n\u00e4mme s\u00e4\u00e4 oli kes\u00e4inen, l\u00e4mmint\u00e4 reippaasti yli parinkymmenen asteen ja pieni vilvoittava tuulenvire lievent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 liiallista kuumuutta. T\u00e4ll\u00e4 kertaa matkaan l\u00e4hdettiin vuoren \u201dpime\u00e4mm\u00e4lt\u00e4\u201d puolelta. Alkumatka totuttuun tapaan m\u00e4ke\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 pitkin, josta sitten aikanaanhypp\u00e4simme kallioitten yli viev\u00e4lle polulle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Polku mutkitteli kivi\u00e4 ja m\u00e4tt\u00e4it\u00e4 kierrellen kohti kallion sill\u00e4 kohtaa korkeinta paikkaa, mist\u00e4 se sitten yht\u00e4l\u00e4isesti mutkitellen alkoi laskeutua kohti rantaa. Jo hyv\u00e4n matkaa ennen jyrkint\u00e4 laskua n\u00e4ytt\u00e4ytyi j\u00e4rvi meille koko kes\u00e4isess\u00e4 kauneudessaan, vaikka viel\u00e4 vain m\u00e4nnik\u00f6n v\u00e4list\u00e4 sine\u00e4\u00e4n vilkutellen. Varsinainen alam\u00e4en kapuaminen oli sekin melko haastavaa, koska ei voinut miss\u00e4\u00e4n olla varma, etteik\u00f6 sammal- ja neulaspeitteen alla olisi sittenkin ollut jotakin m\u00e4rk\u00e4\u00e4 ja liukasta. Kell\u00e4\u00e4n ei ollut mit\u00e4\u00e4n suurempia haluja olla se ensimm\u00e4inen, joka tulee kierittelem\u00e4ll\u00e4 alas, joten t\u00e4m\u00e4 osuus otettiin hyvin rauhallisesti ja harkiten.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jyrkk\u00e4\u00e4 laskua seurasikin sitten melko pitk\u00e4 vaihtelevasti tasaista ja pikku nousuja ja laskuja k\u00e4sitt\u00e4nyt osuus. Toisella puolella jyrkk\u00e4 rinne k\u00e4kkyr\u00e4isine m\u00e4ntyineen, toisaalla taas kaunis ja aurinkoinen j\u00e4rvimaisema. Mik\u00e4s siin\u00e4 oli pist\u00e4ess\u00e4 t\u00f6pp\u00f6st\u00e4 toisen eteen. V\u00e4lill\u00e4 kuitenkin henk\u00e4istiin hiukan ja katseltiin, milt\u00e4 Tapiolanlahti nykyisell\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Useimmilla oli joitain muistoja menneitten vuosien varrelta ja niit\u00e4kin siin\u00e4 hiukan tuli kertailluksi venyttelyn ohessa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kun itse kukin oli saanut hengityksens\u00e4 tasaantumaan, jatkettiin matkaa kohti Laavurantaa ja samalla viimeist\u00e4 taukopaikkaa. Siell\u00e4 oli syyt\u00e4 poiketa jo senkin vuoksi, ett\u00e4 osa ryhm\u00e4st\u00e4mme oli viel\u00e4 niin kes\u00e4isiss\u00e4 tunnelmissa, ett\u00e4 oli valinnut mieluummin vesijuoksun kuin kallioilla kiipeilyn. Heit\u00e4 piti hoputtaa, ett\u00e4 aikaa alkoi jo olla kulunut sen verran, ett\u00e4 oli parastalopettaa se vesiurheilu. Varsinkin, kun joku joskus jossain on todennut, ett\u00e4 vedeksi muuttuminen on sielulle kuolemaksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 sitten noustiin kohti t\u00e4m\u00e4nkertaisen lenkkimme maalia, parkkipaikkaa, jolta olimme tunti sitten l\u00e4hteneet kierroksellemme. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 sitten pikaisesti sovimme, ett\u00e4 ensi lauantaina 14.9. kokoonnumme klo 13.00 Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Viikko tulee ilmeiseti olemaan melko sateinen, joten ottakaa se huomioon varustuksessa. My\u00f6s lenkin aikainen sade on t\u00e4ysin mahdollinen. T\u00e4nne siis j\u00e4lleen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

31.8.2024<\/p>\n

Ikiliikkujat j\u00e4lleen lenkill\u00e4<\/span><\/p>\n

Viime lauantain tehtiin taas pitk\u00e4st\u00e4 aikaa lenkki kuivalla maalla. Y\u00f6ll\u00e4 oli kuitenkin tullut vett\u00e4 sen verran, ett\u00e4 m\u00e4rk\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n ei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n sen suurmpaa halua l\u00e4hte\u00e4 rypem\u00e4\u00e4n. Siksi teimmekin lenkin poikkeuksellisesti pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 pitkin. Matkaan l\u00e4hdettiin Kivisillantien p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkan taittuessa huomasi kyll\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4velyt ovat j\u00e4\u00e4neet v\u00e4hemm\u00e4lle viime aikoina. Sopivan nopeuden l\u00f6yt\u00e4minen tuntui kokolailla haasteelliselta, oli kuin olisi ollut muka kiire johonkin. Niinp\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 venyttelytauolla yksi jos toinenkin joutui tasailemaan hengityst\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 matka jatkui kuitenkin Koivulantiet\u00e4 pitkin. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jo alkoi tuntea pikkuista ik\u00e4v\u00e4\u00e4 joustavampipohjaiselle mets\u00e4polulle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Palaillessa sovimme, ett\u00e4 ensi kerralla menn\u00e4\u00e4n kyll\u00e4 mets\u00e4\u00e4n, joko Taipaleenvuoreen tai sitten Munkintien poluille. S\u00e4\u00e4tiedotus lupailee poutaista viikkoa, joten Taipaleenvuoren polutkin lienev\u00e4t kohtuullisen kuivia ja turvallisia kulkea. Siisp\u00e4 kokoonnummekin ensi lauantaina 7.9. Taipaleenvuoren parkkipaikalla klo 13.00. Tukevat jalkineet ja k\u00e4velysauvat mukaan ja tunnin verran aikaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

3.8.2024<\/p>\n

\n

Sateen sattuessa sateessa<\/span><\/p>\n

Viime lauantaina uitiin peilityyness\u00e4 j\u00e4rvess\u00e4. Sensijaan uintireissu oli siit\u00e4 poikkeuksellinen, ett\u00e4 siihen mahtui yksi melko rapea sadekuuro. Oli mielenkiintoista katsella peilityynen j\u00e4rven pinnan muuttuvan \u201dPiikkimatoksi\u201d jonka yl\u00e4puolella leijaili matala sumukerros. Kuuro j\u00e4i kuitenkin lyhyeksi, joten vesiurheiluamme se ei sin\u00e4ns\u00e4 paljon haitannut, mit\u00e4 nyt v\u00e4lill\u00e4 piti k\u00e4yd\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 varusteita sateelta suojaan.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Rannalla n\u00e4kyi jo v\u00e4hitellen loppuaan kohti kallistuva kes\u00e4. Hein\u00e4t ovat jo kukintansa kukkineet ja odottelevat kulottuneina vain talven tuloa, rantakukat viel\u00e4 jaksavat vakuutella kes\u00e4n jatkuvuutta, mutta v\u00e4hitellen sekaan on ilmestynyt syksyn keltainen s\u00e4vy.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mutta ei vain kasvit, vaan el\u00e4imetkin ovat jo vaihtuneet v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin loppukes\u00e4isiksi. En\u00e4\u00e4 ei juurikaan kuulunut lintujen \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Tyyness\u00e4 ja l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 rantavedess\u00e4 viihtyi sensijaan lukuisa vesimittarien joukko. Kai niill\u00e4kin oli menossa jonkinsorttinen vesijuoksuharjoitus, sen verran vilkkaasti ne h\u00e4ipyiv\u00e4t yleens\u00e4 kameran edest\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantai 10.8. onkin sitten varattu Jaskan vanhoille koneille. Mutta kokoonnumme, luultavasti viimeisen kerran vesiliikunnan merkeiss\u00e4, laavurantaan taas lauantaina 17.8. klo 13.00. Siit\u00e4 eteenp\u00e4in katsotaan sitten vesien j\u00e4\u00e4htymisen mukaan jatkoa.<\/p>\n

\n
\n

26.7.2024<\/p>\n

\n

Hein\u00e4kuun viimeinen kerta Ylistenj\u00e4rvell\u00e4<\/span><\/p>\n

Viime lauantain kokoonnuttiin taas Laavurantaan aikomuksena ja hyv\u00e4n\u00e4 tarkoituksena uida tai vesijuosta noin tunnin verran. Liekk\u00f6 vastik\u00e4\u00e4n alkanut ravustuskausi, vai mik\u00e4, mutta j\u00e4rvell\u00e4 n\u00e4kyi samoihin aikoihin muutamiakin veneit\u00e4 liikkeell\u00e4. Sellaista ei juurikaan ole n\u00e4kynyt.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Muut vesill\u00e4 liikkujat eiv\u00e4t meit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n h\u00e4irinneet, meh\u00e4n pysyttelimme l\u00e4hell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 jo tutuksi tullutta niemennokkaamme. Vesi oli l\u00e4mmint\u00e4, taisi olla jonkin verran yli parikymmenasteista. V\u00e4hitellen alkaneen syksypuolen huomasi kuitenkin paremmin kun katsoi rannan heinikkoa. Siin\u00e4 oli jo selv\u00e4sti loppuvan kes\u00e4 v\u00e4ri.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Se, mik\u00e4 hiukan p\u00e4\u00e4si tunnelmia h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n, oli Hannun yhdelt\u00e4 kivelt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 uistin. Se lojui kivell\u00e4 kuin siihen pudonneena, ei mink\u00e4\u00e4nlaista siimanp\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut per\u00e4ss\u00e4. Sellaisia ei juurikaan toivoisi uimavesilt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n. Ja siksikin juuri on hyv\u00e4 muistaa pit\u00e4\u00e4 ne tossut jalassa, kun t\u00e4llaisissa paikoissa uimaan menee.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Emme kuitenkaan antaneet sen suuremmin t\u00e4t\u00e4 yhteist\u00e4 polskimishetke\u00e4mme pilata, vaan jatkoimme kukin voimiemme mukaan. T\u00e4m\u00e4 \u201dhaavoittunut enkeli\u201d ei voinut k\u00e4dess\u00e4\u00e4n olevan leikkaushaavan vuoksi juuri uida, mutta l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 vedest\u00e4 voi toki nauttia muutenkin. Toki rantautuminen l\u00e4hes yksik\u00e4tisen\u00e4 tuotti hiukan haastetta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Taas ensi lauantaina kokoonnumme samassa paikassa. Siis 3.8. klo 13.00 Laavurantaan, mars. Varustus on sama kuin t\u00e4h\u00e4nkin asti ja aikaakin on syyt\u00e4 varata ainakin sen tunnin verran. Tervetuloa taas, kyll\u00e4 vett\u00e4 piisaa, vaikka pinta hiukan on laskenutkin sitten kev\u00e4tkes\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n
\n

20.7.2024<\/p>\n

\n

Ja vesi senkuin l\u00e4mpi\u00e4\u00e4 vain<\/span><\/p>\n

Viime lauantaina kokoonnuttin taas laavurannassa ihan tosimieless\u00e4. Taas mulahti pieni joukkomme veteen polkeakseen sit\u00e4 kuka pitemm\u00e4n, kuka lyhemm\u00e4n aikaa. T\u00e4ll\u00e4kin kertaa oli mukana nuorisoakin, joka olisi tietysti puljannut vedess\u00e4 vaikka koko loppup\u00e4iv\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4kin kertaa s\u00e4\u00e4 oli ihan kohtuullinen, aurinko paistoi, milloin ei satunnaisia pilvi\u00e4 sattunut beteen. Ja hentoinen tuulenvire sai pinnan v\u00e4reilem\u00e4\u00e4n mukavasti. Ja kun vesi oli l\u00e4mmint\u00e4 ja ilma n\u00e4in sopiva, tuntui tuo tunti hyvinkin lyhyelt\u00e4 ajalta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaikki hauskuus kuitenkin loppuu aikanaan. Vaikka aika olisi mukavasti vaikka hiukan pitemp\u00e4\u00e4nkin vedess\u00e4 kulunut, noustiin sielt\u00e4 kuitenkin pois aikanaan. Uinnin j\u00e4lkeen oli mukavaa antaa auringon ja l\u00e4mpim\u00e4n kes\u00e4tuulen kuivattaa ja l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 nuoriherra ei oikein viel\u00e4 luota uimataitoonsa ja oli siksi varustautunutkelluntaliivill\u00e4. Siit\u00e4 se alkaa pikkuhiljaa kehitty\u00e4, uimataito.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina, 27. 7. kokoonnumme j\u00e4lleen samassa paikassa ja samoin varustein. Tavoitekin on sama, jokainen viihtyy vedess\u00e4 oman kuntonsa ja mieltymystens\u00e4 mukaan, tavoitteena tunti. Tervetuloa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

13.7.2024<\/p>\n

\n

Tyynt\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4 Ikiliikkujilla<\/span><\/p>\n

Toisin kuin kahdella edellisell\u00e4 kerralla, otti Ylistenj\u00e4rvi viime lauantaina Ikiliikkujien polskijajoukon vastaan tyynen\u00e4 ja aurinkoisena. Vesikin oli l\u00e4mmennyt pari pyk\u00e4l\u00e4\u00e4. T\u00e4llainen oli ensivaikutelma rantaa l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa eiv\u00e4t aallot ly\u00f6neet yli l\u00e4ht\u00f6kivemme ja ulpUkatkin, jotka parilla edellisell\u00e4 kerralla olivat aaltojen riepoteltavina, lep\u00e4siv\u00e4t nyt hein\u00e4kuisessa auringonpaisteessa l\u00e4hes peilityyness\u00e4 vedess\u00e4. Oli mukavaa v\u00e4lill\u00e4 polkea vett\u00e4 ihan tyynell\u00e4kin, ilman, ett\u00e4 olisi koko ajan pit\u00e4nyt varoa korkeita aaltoja. Niinp\u00e4 viihdyimmekin vedess\u00e4 tunnin verran, toiset pitemp\u00e4\u00e4n, toisilla j\u00e4i lyhemm\u00e4ksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulevalle viikolle lupaillaan l\u00e4mmint\u00e4 ja hiukan sateista. Veden ei siis oleteta j\u00e4\u00e4htyv\u00e4n ensi kerraksi. Seuraavan kerran kokoonnumme taas t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Laavurannassa. J\u00e4lleen on tavoitteena, kunkin voimiensa ja mieltymyksiens\u00e4 mukaan, viihty\u00e4 veden varassa tunnin ajan. Siis lauantaina 20.7. taas laavurannassa klo 13.00. mukaan uintiin\/vesijuoksuun tarvittava varustus. Ja muIstakaa ne tossut, ettei tule jalkavaurioita.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n
\n

6.7.2024<\/p>\n

\n

Ikiliikkujat vesill\u00e4 toista kertaa<\/span><\/p>\n

Hiukan tuulsenkolea laavuranta otti vastaan polskijat viime lauantaina. Pieni aallokko ei kuitenkaan pelottanut pois sit\u00e4 pient\u00e4 joukkoa, joka oli paikalle t\u00e4ll\u00e4 kertaa tullut. Veteen vain ja suunta ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti eteenp\u00e4in. Hiukan viile\u00e4n ilman vastapainoksi vesi tuntui mukavan l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska aallokko ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa est\u00e4nyt, l\u00e4hdimme hiukan pitemm\u00e4lle lenkille rannan suuntaisesti, varmuuden vuoksi. Matkan aikan tuuli ja sen mukana my\u00f6s aallokko voimistuivat melkoisesti. Tosin kumpikin vaihteli voimakkuudeltaan, mutta takaisinp\u00e4in tullessamme oli toisinaan jo l\u00e4hes yht\u00e4l\u00e4inen vihuri kuin edellisell\u00e4kin kerralla. Vaikka puuskittainen tuuli riepottikin ajoittain rannan heinikkoa ja rantakukkia, oli tuo l\u00e4hes tunnin kest\u00e4nyt pulikointi todella virkist\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ja j\u00e4lleen kokoonnumme laavurannassa ensi lauantaina 13.7. klo 13.00. Uima-\/vesijuoksuvarustus mukaan ja aikaa noin tunnin pulahdukseen. Tervetuloa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

29.6.2024<\/p>\n

\n

Ikiliikkujien uintikausi k\u00e4ynnistyi hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella<\/span><\/p>\n<\/div>\n

Vihaiset vihurit repiv\u00e4t j\u00e4rven pinnan vaahtop\u00e4iseksi aallokoksi ikiliikkujien aloitellessa uintikauttaan. Ilma oli kuitenkin l\u00e4mmin ja vesi viel\u00e4 l\u00e4mp\u00f6isemp\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 ei kuin sekaan vain. Hiukkasen aaltojen korkeus arvellutti, taitaa tulla vett\u00e4 suut silm\u00e4t t\u00e4yteen jollei osaa py\u00f6r\u00e4hdell\u00e4 sopivasti kun iso aalto tulee. Vesi oli edelleen sen verran korkealla, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kivemmekin oli m\u00e4rk\u00e4 ja liukas, aallothan l\u00f6iv\u00e4t koko ajan sen yli. Oli todella mielenkiintoista l\u00e4hte\u00e4 pulikoimaan t\u00e4llaisella s\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Suuremmitta kompuroinneitta sit\u00e4 kuitenkin veteen selvittiin ja olihan se melkoista pompotusta. Oli opeteltava vallan uudenlainen rytmi ja tekniikka juoksuun,sill\u00e4 n\u00e4in korkealle aallot eiv\u00e4t ennen ole meit\u00e4 nostaneet ja mik\u00e4 menee yl\u00f6s, tulee my\u00f6skin alas. Se alastulohan siin\u00e4 olikin se yll\u00e4tysjohon piti varautua pikku hypyll\u00e4 aallonpohjassa. Nuoriso tuossa \u00e4llistelee, josko tuonne passaa ollenkaan menn\u00e4. Alkuun p\u00e4\u00e4sty\u00e4 se oli kuitenkin hauskaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4llaisella myterill\u00e4 ei ihan tuntia jaksettu vett\u00e4 polkea, mutta hyv\u00e4 aloitus se oli t\u00e4m\u00e4kin. Ei kovassa aallokossa polskiminen ollenkaan hassummalta tuntunut, vaikka se hiukan raskaampaa olikin. Ja tulihan siin\u00e4 lopuksi testatuksi my\u00f6s poreallas mallia Tapiola.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00e4mmin kes\u00e4tuuli kuivatti ja viilensi mukavasti vedest\u00e4 noustua. Hiukkasen siin\u00e4 oli askel ep\u00e4varma yhdell\u00e4 jos toisellakin, kun keinutus loppui ja jalkojen alla oli taa tukeva maa. Oli ihan perusteltua istahtaa hetkeksi kuuntelemaan vain tuulta ja aaltoja.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaikkiaan t\u00e4m\u00e4 aloituskerta j\u00e4i mukavana muistona mieleen sen ainutlaatuisuuden vuoksi. Kovat aallot, l\u00e4mmin tuuli ja auringonpaiste yhdess\u00e4 loivat olosuhteet, jollaisia tuskin joka kerta tuleekaan. Jostakin syyst\u00e4 uidessa tulee n\u00e4lk\u00e4, ainakin nuorisolle maistuivat ev\u00e4\u00e4t ilman, ett\u00e4 olisi tarvinnut liiemmin tuputtaa. Huili- ja ev\u00e4stauko pulikoinnin p\u00e4\u00e4lle oli ihan paikallaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 6.7. jatketaan samalla teemalla. Siis kokoonnumme taas klo 13.00 laavurannassa. Tavoitteena on taas noin tunnin mittainen liikuntajakso, mutta toki voi pitemp\u00e4\u00e4nkin polskia, eik\u00e4 haittaa sek\u00e4\u00e4n, jos hiukkasen aikaisemminkin lopettaa, kukin voimiensa ja halunsa mukaan. Tervetuloa kaikki vesiliikunnasta innostuneet.<\/p>\n

\n

25.5.2024<\/p>\n

Hellett\u00e4 Hanhij\u00e4rvell\u00e4<\/span><\/p>\n

\u201dKun l\u00e4htee sutta pakoon, tulee karhu vastaan\u201d sanottiin ennenvanhaan. V\u00e4h\u00e4n samaan tapaan k\u00e4vi Ikiliikkujillekin, kun suunniteltu Hanhij\u00e4rven kierros siirrettiin helteen vuoksi viikolla eteenp\u00e4in. Helle ei helpottanut v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n kaikista sit\u00e4 lupailevista s\u00e4\u00e4ennusteista huolimatta, p\u00e4invastoin. Niinp\u00e4 pikaisen neuvottelun tulos olikin, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n lenkki, jonka kaikki t\u00e4ss\u00e4kin s\u00e4\u00e4ss\u00e4 pystyv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n. Lenkille mahtui silti paljon mielenkiintoisia paikkoja, joiden tutkiskelu pitemm\u00e4ll\u00e4 lenkill\u00e4 olisi saattanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle. Tuliniemest\u00e4 l\u00e4hdettiin Janin opastuksella kohti itse j\u00e4rve\u00e4. Pieni tuulenvire ja varjoisa mets\u00e4 taittoivat suurimman osan helteest\u00e4 alkumatkalla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 pys\u00e4hdyspaikkana oli entisen j\u00e4rvihein\u00e4ladon paikka. Itse ladosta ei ollut j\u00e4ljell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta siit\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen, mit\u00e4 oli n\u00e4kyviss\u00e4, t\u00e4nne oli j\u00e4\u00e4nyt ainakin kahdet kovapy\u00f6r\u00e4iset rattaat. Kuvassa n\u00e4kyy osittain jo maahan vajonneitten py\u00f6rien siimakanget. Jotakin muutakin, noin \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n tunnistamattomaksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 metallitavaraa sinne oli j\u00e4\u00e4nyt.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sin\u00e4ns\u00e4 mielenkiintoista paikkaa ei j\u00e4\u00e4ty sen pitemm\u00e4ksi aikaa \u00e4llistelem\u00e4\u00e4n vaan l\u00e4hdettiin katsomaan, millaista j\u00e4lke\u00e4 majavat t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in ovat tehneet. Ja olihan sit\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4. Jokusia kaadettuja haapoja oli jo n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 veskon seassa, mutta keskener\u00e4isi\u00e4kin puita l\u00f6ytyi. Eik\u00e4 ne ihan niit\u00e4 pienempi\u00e4 eisuja olleetkaan. Saa siin\u00e4 talttahammas nakerrella tunnin jos toisenkin ennekuin tuokin haapa tuosta kellistyy.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme sitten seurailemaan j\u00e4rven rantaa kulkevaa polkua, joka v\u00e4hitellen johdatti meid\u00e4t Kommeen Kurjen puumajoitealuelle. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 monet lintu- tai muuten vain luontoharrastajat ovat her\u00e4illeet uuteen aamuun, keskell\u00e4 Hanhij\u00e4rven linnuston moni\u00e4\u00e4nist\u00e4 maisemaa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on rauhallista keskitty\u00e4 itse asiaan. Voi ihmetell\u00e4 ja ihastella kosteikkolintujen touhuiluja tai sitten vain muuten tuntea kuuluvansa osaksi luontoa. Tulipaikalla voi keitell\u00e4 nokipannukahvit ja valmistaa muuta kentt\u00e4muonaa. Paikkaa l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 kiinnitti huomiota se, miten sujuvasti puumajoitteet sulautuvat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n mets\u00e4iseen luontoon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viihtyis\u00e4noloisella ja siistill\u00e4 majoitusalueella Jani kertoili yrityksen historiasta ja siit\u00e4, miten sit\u00e4 oli v\u00e4hitellen laajennettu. Siin\u00e4 oli my\u00f6s hyv\u00e4 tilaisuus t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 nestevajausta, sill\u00e4 helle alkoi jo tuntua mets\u00e4ss\u00e4kin. Haittapuolena voi kai pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 arviolta kymment\u00e4miljoonaa hyttyst\u00e4, jotka iskiv\u00e4t kimppuumme heti, kun seisahduimme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 oli my\u00f6s melkoisen hyv\u00e4, ihan itse luonnon j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6alaikkuna itse j\u00e4rvelle. Siin\u00e4 oli ollut joku sy\u00f6ksyvirtaus, joka oli kaatanut rannan kuusia ja n\u00e4in tehnyt kapeahkon, mutta kuitenkin riitt\u00e4v\u00e4n aukon rantamets\u00e4\u00e4n. Sen oli sitten Jani vaimonsa Anjan kanssa tehokkaasti hy\u00f6dynt\u00e4nyt kaikkien alan harrastajien iloksi. Todella mukavanoloinen kokonaisuus, suojainen mets\u00e4rinne majoitteineen ja luonnollinen ikkuna lintujen seuraamiseen. Tarkkaan katsoen kuvasta voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n kannon tuolla rannassa. Sill\u00e4kin on oma tarinansa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mielenkiintoinen matka senkuin jatkui. Tallasimme nimitt\u00e4in sik\u00e4li historiallista maaper\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kulkemamme tieura oli vanha, talosta taloon kulkeva jonkinlainen kyl\u00e4tie, joka oli ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ennen Houhaj\u00e4rventien rakentamista. Vaikka liikenne tuolla uralla onkin jo hyvin satunnaista ja keve\u00e4\u00e4, on tieura viel\u00e4 selv\u00e4sti havaittavissa. Ei tosin t\u00e4ysillevyisen\u00e4, mutta kuitenkin. Uralla kasvavien puiden koko kertoo, ett\u00e4 siit\u00e4 on jo jokusia vuosikymmeni\u00e4, kun t\u00e4m\u00e4 suunta on ollut vakituisessa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tuota vanhaa uraa seuraillen tulimme jo et\u00e4\u00e4mm\u00e4lle itse j\u00e4rvest\u00e4 ja eteemme avautui laajahko peltoaukea. Siin\u00e4 jossain niill\u00e4 vaiheilla oli my\u00f6s vanha rajamerkki joka osoitti kylien rajaa, siin\u00e4 se j\u00f6k\u00f6tti, hiukan irti pellon reunasta ja seuranaan muutamien metrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n pystytetty viisarikivi, joka osoitti rajan kulkusuunnan. T\u00e4ss\u00e4 paikassa erosimme valmiista polusta ja l\u00e4hdimme taivaltamaan valoisaa umpimets\u00e4\u00e4 toiselle uralle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ura, jota jatkoimme, kulki Nurmelan tilan kautta kohti Harjunp\u00e4\u00e4t\u00e4, miss\u00e4 tulimme Houhaj\u00e4rventielle. Vasta nyt iski helle tosissaan, tiell\u00e4 ei juurikaan suojaavaa varjoa ollut ja tuulikin oli vallan unohtunut jonnekin, minne lie, nuokkumaan. Matkaa oli kuitenkin en\u00e4\u00e4 niin v\u00e4h\u00e4n, ettei t\u00e4m\u00e4 loppumatkakaan ket\u00e4\u00e4n tappanut. T\u00e4ss\u00e4 ollaan jo matkan ilot ja surut sel\u00e4tt\u00e4nein\u00e4 taas l\u00e4ht\u00f6paikalla. Yhteinen ja yleinen mielipide oli, ett\u00e4 sopiva lenkki n\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa. My\u00f6s sit\u00e4 alkuper\u00e4ist\u00e4 koko j\u00e4rven kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 lenkki\u00e4 ei viel\u00e4 vallan haudattu, vaan toiveissa on, ett\u00e4 sinnekin viel\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n, joskus sitten syksymm\u00e4ll\u00e4, ennen lumien tuloa. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n laturetke\u00e4 tuonne ei pidetty mitenk\u00e4\u00e4n mahdottomuutena, saas sitten n\u00e4hd\u00e4, miten h\u00e4ness\u00e4 k\u00e4y.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tuleva lauantai, joka on koulujen lopetus- ja muunkinlainen valmistujaisp\u00e4iv\u00e4, rauhoitetaan niihin hommiin. Mutta sit\u00e4 seuraava lauantai 8.6. kokoonnumme klo 13.00 Ylistenj\u00e4rven Laavulla. Silloin on kev\u00e4tkauden viimeinen k\u00e4velylenkki ja halukkaat voivat tietysti l\u00e4hte\u00e4 uimaan\/vesijuoksemaankin. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 j\u00e4rven vesi on parikymmenasteista, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ilmat t\u00e4st\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 paljon j\u00e4\u00e4htyv\u00e4n, joten tuolloin on varmastikin hyv\u00e4t uintikelitkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

18.5.2024<\/p>\n

Pikasilm\u00e4ys kev\u00e4\u00e4seen Tapiolankujalla<\/span><\/p>\n

Kuten tunnettua, viime lauantai oli varattu Hanhij\u00e4rven kierrokselle, mutta helteinen s\u00e4\u00e4 pakotti meid\u00e4t perumaan niin uhkarohkeat aikeet. Kohteena olikin sitten jo kev\u00e4\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 tutuksi tullut Tapiolankuja. Erilaiset vaivat ja sairaudet karsivat osan joukostamme pois, mutta siit\u00e4 huolimatta lenkki tehtiin, joskin hiukan pikaisemmin kuin tavallisesti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Helteiset kelit olivat saaneet luonnon riehaantumaan vallan vimmattuun kasvuun. Sini- ja valkovuokkojen lis\u00e4ksi muitakin kev\u00e4tkukkivia kasveja oli jo ehtinyt t\u00e4yteen kukoistukseen. Pajukin, vaikka hiukan varjoisemmassakin paikassa kasvoi, oli jo ehtinyt pukata n\u00e4in isot lehdet.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Valkovuokko oli parhaassa kukassaan, mutta olipa siell\u00e4 joukossa muutakin, mit\u00e4 yleens\u00e4 on totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vasta paria viikkoa my\u00f6hemmin. Toivottavasti kelit viilenisiv\u00e4t sen verran, ett\u00e4 kaikenkarvaiset p\u00f6rri\u00e4iset ehtisiv\u00e4t suorittaa p\u00f6lytyshommansa ennenkuin koko kukinta on ohi. \u201dOrvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu\u2026\u201d t\u00e4ss\u00e4 vuokkojen naapurina kukoistaa orvokki ja k\u00e4enkaali.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Uutta pukkaa vaikka entisetkin ovat viel\u00e4 sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4. Mustikan melko runsas kukinta enteilee hyv\u00e4\u00e4 mustikkavuotta, huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 suviy\u00f6t olivat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n pakkasella ja n\u00e4in ollen marjojakaan ei sen ennusteen mukaan pit\u00e4isi tulla ollenkaan. Ilmeisesti kukaan ei ole v\u00e4litt\u00e4nyt tietoa tuollekaan puskalle, joa lykk\u00e4\u00e4 kukkanuppua l\u00e4hes joka oksank\u00e4rjell\u00e4. Ja tosiaan, on siell\u00e4 joku puolukanvarpukin onnistunut s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pari marjaa viime vuodelta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Reittimme kulki osin entist\u00e4 ajouraa, joka jo on, ilmeisesti v\u00e4h\u00e4isen k\u00e4yt\u00f6n vuoksi, kasvamassa hyv\u00e4\u00e4 vauhtia umpeen. Ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 mets\u00e4 antoi mukavasti varjoa helteiseen reissuumme. T\u00e4m\u00e4n kertainen lenkkimme oli hiukan lyhyempi, niin ajaltaan kuin matkaltaankin. Siihenkin mahtui kuitenkin pari juoma- ja jumppataukoa. Kaikkiaan melko hyv\u00e4 aloitus n\u00e4in l\u00e4mpimille keleille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kumma k\u00e4\u00e4p\u00e4, sanottiin enenvanhaan jostakin oudosti k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4st\u00e4 ihmisest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4p\u00e4 ei kuulunut ihmiskuntaan, vaan oli ihan tavallinen ja oli katsonut sopivaksi asuinpaikaksi vanhan kuusenkannon.Muun muassa t\u00e4llaista ja paljon muutakin kev\u00e4isen keve\u00e4\u00e4 oli n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 viime lauantaisella lenkill\u00e4mme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantain lenkist\u00e4 ei viel\u00e4 osattu tuolloin sanoa juuta eik\u00e4 jaata, odoteltiin vain, millaisia kelej\u00e4 on luvassa. Nyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tia olisi melko inhimillinen tuollaiseen pitemp\u00e4\u00e4kin reissuun, ja jonkinlaista ukkosateen mahdollisuuttakin olisi tarjolla. Ensi lauantaina, 25.5. kokoonnumme siis Hanhij\u00e4rven pihassa, Houhaj\u00e4rventie 194, klo 12.00. Siit\u00e4 eteenp\u00e4in ottaa komennon Jani, toimien oppaana ja paikallisten paikkojen ja asioitten tuntijana. Nyt on tulossa mielenkiintoinen retki, l\u00e4htek\u00e4\u00e4 mukaan isommalaakin joukolla.<\/p>\n

\n

11.5.2024<\/p>\n

Taas talkoiltiin laavulla<\/span><\/p>\n

\u00c4itienp\u00e4iv\u00e4lauantai, kyl\u00e4n perinteinen laavutalkoop\u00e4iv\u00e4, tarjoili eritt\u00e4in onnistuneet puitteet t\u00e4lle kev\u00e4iselle tapahtumalle. Aurinko paistoi, oli l\u00e4hes tyynt\u00e4kin ja l\u00e4mp\u00f6tilakin oli pieneen ja v\u00e4h\u00e4n isompaankin siivous- ja huoltoty\u00f6h\u00f6n aivan sopiva. Niinp\u00e4 sitten v\u00e4ke\u00e4 olikin liikkeell\u00e4 ihan kiitett\u00e4v\u00e4sti, taisi olla kolmattakymmenett\u00e4 jonkin verran. Aivan laavun l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6 haravoitiin ja roskille, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kariketta ja k\u00e4pyj\u00e4, annettiin kyyti hiukan sivummalle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Et\u00e4\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 karsittiin ja p\u00e4tkittiin kaatuneita puita. Osa p\u00f6lleist\u00e4 tuotiin Laavulle, osa j\u00e4tettiin pinottuna mets\u00e4\u00e4n my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varten. Perinteiset\u00e4 pilkontaurakasta jouduttiin luopumaan jokunen vuosi sitten, sill\u00e4 valmiiksi pilkotut puut h\u00e4ipyiv\u00e4t maailmalle nopeammin kuin palamalla. Harmi niiden k\u00e4vij\u00f6iden kannalta, jotka ihan rehellisin aikein tulevat t\u00e4nne ulkoilemaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Laavun ihan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisyydess\u00e4 oli parikin pystyyn kuivunutta lepp\u00e4\u00e4, toinen tiputteli jo oksiaan maahan siihen malliin, ettei ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, etteik\u00f6 sielt\u00e4 ihan l\u00e4hiaikoina tule alas jotakin painavampaakin. Ihan siis vain yleisen turvallisuudenkin vuoksi se sai kaatotuomion. Ei muuta kuin saha soimaan ja puu poikki ja pinoon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pitih\u00e4n sit\u00e4 my\u00f6s kyl\u00e4n nuoremman v\u00e4en p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokeilemaan, mit\u00e4 se on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, kun sanotaan ett\u00e4 pois alta risut ja m\u00e4nnynk\u00e4vyt. Ja varsinkin ne risut, k\u00e4vyist\u00e4 viis t\u00e4ll\u00e4 kertaa. Pari \u201dmuukalaislegioonalaista\u201d kyll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan kiinnostuneita ihan jostakin muusta, mutta mukana sit\u00e4 vain pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4nkin olla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo useamman vuoden ajan kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 on ihmetytt\u00e4nyt ja jonkin verran \u00e4rsytt\u00e4nytkin luvattomien veneitten jatkuva ja lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 rantautuminen juuri t\u00e4h\u00e4n Laavurantaan. Asiahan on niin, ettei t\u00e4ll\u00e4 alueella ole mink\u00e4\u00e4nlaista oikeutta s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 venett\u00e4\u00e4n. Jostakin syyst\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ei vain tiedet\u00e4, eik\u00e4 siit\u00e4 v\u00e4litet\u00e4, vaikka tiedett\u00e4isiinkin. T\u00e4m\u00e4 paatti oli pistetty parkkiin niin t\u00f6rke\u00e4sti polun poikki, ett\u00e4 se siirrettiin vallan uuteen paikkaan. Jos tuo on ollut hyv\u00e4 kulkemaan vesill\u00e4, ei sen kuivanmaankaan kulkuominaisuudet hassummat olleet, sinne meni, ett\u00e4 heilahti. Sen lis\u00e4ksi puheenjohtaja lupasi ottaa selv\u00e4\u00e4, miten noitten muitten kanssa pit\u00e4isi toimia, ett6\u00e4 rauha taas palaisi t\u00e4h\u00e4n niemennokkaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tiiviin ty\u00f6rupeaman p\u00e4\u00e4lle sitten otettiin hiukan rennommin. Kaikki ne kuulumiset, mit\u00e4 ei ty\u00f6n ohessa oltu ehditty vaihtaa, saivat nyt p\u00e4\u00e4huomion, tai ei sent\u00e4\u00e4n, siin\u00e4 informaatiotulvan keskell\u00e4 maistui my\u00f6s nokipannukahvi ja kuuma makkara, joiden riitt\u00e4vyysest\u00e4 naisv\u00e4ki oli pit\u00e4nyt kiitett\u00e4v\u00e4sti huolta. Ja mik\u00e4s siin\u00e4 oli kaan istuskellessa, aurinko paistoi, hiljainen kev\u00e4ttuuli vilvoitti ja ymp\u00e4rill\u00e4 oli rento meininki.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\u201dEi suul yksin sy\u00e4r, sil puhutan kans\u201d, sanottiin jossain tuolla Turuun puolissa. Mutta kyll\u00e4 se sama s\u00e4\u00e4nt\u00f6 t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin on hyv\u00e4 muistaa, eik\u00e4 sit\u00e4 ilmeisesti ainakaan t\u00e4ss\u00e4 porukassa oltukaan unohdettu. Ilmeisesti Kirstill\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 joku normaaliakin mehev\u00e4npi juttu meneill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4in se kului leppoisissa merkeiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkev\u00e4inen laavun huoltop\u00e4iv\u00e4. V\u00e4ki alkoi v\u00e4hitellen poistua paikalta, kukin omiin t\u00f6ihins\u00e4 ja Laavuniemi j\u00e4i siivottuna ja muutenkin kes\u00e4\u00e4 varten huollettuna odottelemaan uusia k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Mutta t\u00e4ss\u00e4 taitavat jonkun raivaussakset olla v\u00e4h\u00e4n kyseenalaisilla ja ehk\u00e4 hiukan luvattomillakin teill\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

S\u00e4\u00e4prohveetat ovat ensi viikonlopuksi ennustelleet l\u00e4mp\u00f6tilaa, joka on aivan liian korkea vaativassa Hanhij\u00e4rven maastossa suoritettavaksi suunniteltuun vaellukseen. Siisp\u00e4 siirr\u00e4mmekin koko reissua viikolla eteenp\u00e4in, eli l\u00e4hdemme matkaan Hanhij\u00e4rven ymp\u00e4ri lauantaina 25.5. klo 12.00. Tulevana viikonloppuna eli lauantaina 18.5. klo 13.00 kokoonnumme taas Tapiolankujalla ja teemme lenkin l\u00e4mp\u00f6tilan ja voimiemme mukaan. Ottakaa vesipullo mukaan, siell\u00e4 tulee todenn\u00e4k\u00f6isesti sille tarvetta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

4.5.2024<\/p>\n

Aurinkoisella koulutiell\u00e4<\/span><\/p>\n

Viime lauantaina oli l\u00e4mmin, aurinkoinen ja muutenkin mukava s\u00e4\u00e4 patikoimiseen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme vallan uusissa kuvioissa, vaikka n\u00e4m\u00e4 seudut toisaalta vanhoille kyl\u00e4l\u00e4isille olivat hyvinkin tuttuja jo sielt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n alkupuolelta. Reittin\u00e4mme nimitt\u00e4in oli vanha yhdystie Punkalaitumentien ja Hiedanmaantien v\u00e4lill\u00e4. Punkalaitumen tien puoleisella p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on nykyisin nimen\u00e4 Koulutie. Toinen p\u00e4\u00e4 taas on virallisesti Kullaantie, mutta reittimme poikkesi hyvinkin pian pois silt\u00e4 ja jatkoimme Hakantieksi kutsuttua, entist\u00e4 k\u00e4rrytiet\u00e4, nykyisin l\u00e4hinn\u00e4 polkua pitkin. Kun koulu joitain vuosia sitten sai uuden omistajan, t\u00e4m\u00e4 kunnosdti silloin my\u00f6s Hakantien sillan. Sillalla pys\u00e4hdyimme ihmettelem\u00e4\u00e4n majavan kaatamaa suurta haapaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siell\u00e4 se maata r\u00f6tk\u00f6tti jo paremmat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hneen\u00e4. Mutta olipa siin\u00e4 saanut hiukan aikaa hammastia ennenkuin tuo tyvelt\u00e4 l\u00e4hes puolimtrinen puu oli kellistynyt. Sillalta aloimme kiivet\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in kohti koulua. K\u00e4vin aikoinani itsekin yhden vuoden tuota koulua ja maaston piti siltselt\u00e4 olla hyvinkin tuttua. Totuuden nimiss\u00e4 on tunnustettava, ett\u00e4 useinkin koulup\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kului suurempi osa noita l\u00e4himetsi\u00e4 koluten kuin luokassa. L\u00e4mmin viikko oli saanut polunvarren ojanpenkat kukkimaanHarvana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 nou kaikki n\u00e4in yht\u00e4aikaisesti ovatkaan kukassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ohitimme koulun t\u00e4\u00e4lt\u00e4 mets\u00e4n puolelta sit\u00e4 paljon edes huomaamatta ja maastokin alkoi laskea M\u00e4ki-Laurilan peltojen v\u00e4liin. Siit\u00e4 ei sitten ollutkaan en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 matkaa Koulutielle. Emme l\u00e4hteneet sit\u00e4 Punkaitumentielle vaa ylitimme sen ja jatkoimme Penan hein\u00e4maata pitkin kohti t\u00e4m\u00e4n lammaslaitumia. Peltosarat ulottuivat ihan Tapiolaj\u00e4rven rantaan asti ja nyt, kun j\u00e4rvess\u00e4 oli vesi korkealla, ulottuise sarkojen alap\u00e4ihin asti. Rantapajukot kukkivat parhaillaan ja sielt\u00e4 kuului melkoinen p\u00f6rin\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4ilt\u00e4 vaihein k\u00e4\u00e4nnyimme takaisinp\u00e4in. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 pelloilta p\u00e4in n\u00e4htyn\u00e4 koulu oli varsin vaikuttava n\u00e4ky, vaikka julkisivu olikin vallan toiseen suuntaan. Ja tietysti se her\u00e4tti muistoja, kenell\u00e4 millaisiakin. Kaiken kaikkiaan on hyv\u00e4 juttu, ett\u00e4 vanha rakennus on saanut arvoisensa kunnostuksen ja on asumisk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Kun muisteleen iit\u00e4 sen rappioaikoja, kun se oli pelkk\u00e4n\u00e4 varastona, on muutos melkoinen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla l\u00e4mp\u00f6 jo alkoi vaikuttaa, yl\u00e4m\u00e4ki koululle tuntui melko pitk\u00e4lt\u00e4 ja vallan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n jyrk\u00e4lt\u00e4kin. Siit\u00e4kin kuitenkin selvittiin, kuka enemm\u00e4, kuka v\u00e4hemm\u00e4n puhkuen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siit\u00e4 kuitenkin sitten alkoi pitk\u00e4 alamaa, kunnes olimme taa sillalla. Siin\u00e4 hiukan vedettiin henke\u00e4 ja pidettiin pikku jumppatuokiokin. Eik\u00e4 siin\u00e4 sitten en\u00e4\u00e4 kauan nokka tuhissutkaan, kun oltiin siell\u00e4, mist\u00e4 l\u00e4hdettiinkin, Kivel\u00e4n pihassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulevana lauantaina ei l\u00e4hdet\u00e4k\u00e4\u00e4n lenkille vaan harrastetaan hy\u00f6tyliikuntaa Laavurannassa. Luvassa on nimitt\u00e4in perinteiset jokakev\u00e4iset laavun l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n siivous- ja kunnostustalkoot. Jokainen varustautukoot omien kykyjens\u00e4 ja mieltymyksiens\u00e4 mukaan. Luvassa on muutakin kuin vai ty\u00f6n raskaan raadantaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

27.4.2024<\/p>\n

Ikiliikkujat liikkeell\u00e4 suunnitelmalla B<\/span><\/p>\n

Viime lauantaina oli ryhm\u00e4mme useimmilla osallistujilla muita menoja, joten lenkki\u00e4 ei tehtyk\u00e4\u00e4n Makkaravuoren maisemissa vaan l\u00e4hdettiinkin katselemaan, milt\u00e4 Ylistenj\u00e4rvi ja eritoten Tapiolanlahti n\u00e4yttiv\u00e4t n\u00e4in kev\u00e4\u00e4n ja korkean veden aikaan. Ryhm\u00e4n keski-ik\u00e4kin tippui vallan, jos ei ihan nuoreksi, niin kokolailla tavallista alemmaksi kuitenkin. Mutta kuten jo wanha kansa tiesi, mit\u00e4 isot edell\u00e4 sit\u00e4 pienet per\u00e4ss\u00e4. Todellinen j\u00e4rjestys kyll\u00e4 taisi olla tasan p\u00e4invastainen vai pit\u00e4isik\u00f6 asia ilmaista niin, ett\u00e4 mit\u00e4 isommat pienet edell\u00e4 sit\u00e4 pienemm\u00e4t pienet ja isot per\u00e4ss\u00e4. Oli miten oli, noiden pikkuvilist\u00e4jien vauhti oli koko matkan ajan meille muille saavuttamattomissa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vuoren takarinnett\u00e4 kavuten p\u00e4\u00e4simme viimein tutustumaan tilanteeseen itse j\u00e4rvell\u00e4. J\u00e4\u00e4t olivat l\u00e4hteneet jo suurimmaksi osaksi, mutta joissakin suojaisissa lahdenpohjukoissa niist\u00e4 n\u00e4kyi viel\u00e4 jonkinlaista j\u00e4\u00e4nnett\u00e4. Ei tuolle ihan ensih\u00e4t\u00e4\u00e4n olisi tullut mieleen menn\u00e4 sen kest\u00e4vyytt\u00e4 kokeilemaan. Ja ihme ja kumma, t\u00e4ll\u00e4 kertaa ei nuorisollakaan ollut mit\u00e4\u00e4n kiinnostusta kokeiluihin, sen sijaan itse maisemat tuntuivat tekev\u00e4n heihin jonkinlaisen vaikutuksen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Niinkuin tuossa jo tuli todetuksi, oli vesi j\u00e4rvess\u00e4 l\u00e4hes puoli metri\u00e4 normaalioa korkeammalla. Se muutti hiukan maisemia rantaviivan kohdalla. Kokonaiskuvassa sit\u00e4 ei juurikaan huomannut, vain matalimmat kivensel\u00e4t olivat nyt j\u00e4\u00e4neet pinnan alapuolelle. Niinkuin tuostakin n\u00e4kyy, ilma oli melko tyyni, v\u00e4lill\u00e4 hiukan turhankin l\u00e4mmin vaikka aurinko suurimmaksi osaksi pysyttelikin pilviverhon takana.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lenkkimme loppupuolella aurinkokin suostui n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n hetkiseksi. Saimme hetkisen ihailla sen esiin loihtimia v\u00e4ris\u00e4vyj\u00e4 pilviss\u00e4 ja melko tyynen j\u00e4rvenpinnan heijastuksissa. Nuoriso vaati n\u00e4kym\u00e4n ikuistamista, ei siin\u00e4 siutten auttanut kuin tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Minulle tuon koko matkan ajan mukana kulkeneen vihre\u00e4n kastelukannun idea ei selvinnyt ennen lenkkimme loppua. Sill\u00e4 oli kuitenkin ihan selv\u00e4 tarkoitus ja tarve, mutta vanhalle n\u00e4m\u00e4 nuorison meiningit ovat ennenkin olleet turhan mutkikkaita ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Joka tapauksessa kannu kulki mukana koko reissun ja se kastelusihtik\u00e4\u00e4n ei hukkunut siit\u00e4 kuin kerran. Ihan kiitett\u00e4v\u00e4 suoritus nuoreltaherralta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Niinkuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 joskus ennenkin on ollut tapana, p\u00e4\u00e4ttyi t\u00e4m\u00e4kin lenkki yhteiseen tuokioon laavurannan nuotion ymp\u00e4rill\u00e4. Taivas oli taas vet\u00e4ytynyt paksuun pilveen, tuulikin py\u00f6ritteli puuskittaisena nuotin savua ja taisipa siin\u00e4 jokunen vesitippakin ilmassa olla. Sit\u00e4 tuskin kukaan ehti kunnolla edes huomaamaankaan, olihan takana t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n ensikosketus Taipaleenvuoreen ja sen poluihin. Seuraavan kerran Ikiliikkujat kokoontuvat lauantaina 4.5. klo 13.00 ja kokoontumispaikkana on Kullaantien p\u00e4\u00e4. Siis tarkemmin sanottuna Hiedanmaantie 201. L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n katsomaan milt\u00e4 Hakantien-Koulutien reitti tuntuu n\u00e4in sulan ja (ehk\u00e4) kuivankin kelin aikana. Matkaa reitille kertyy rapiat kaksi ja puoli kilometri\u00e4 ja uran pit\u00e4isi oleman helppoa kulkea.<\/p>\n

Pist\u00e4k\u00e4\u00e4 mieleen my\u00f6s lauantai 18.5. jolloin l\u00e4hdemme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Hanhij\u00e4rve\u00e4. L\u00e4ht\u00f6 Hanhij\u00e4rven pihalta klo 12.00. Huomatkaa tuntia aikaisempi l\u00e4ht\u00f6, koska matkakin on totuttua pitempi eik\u00e4 maastokaan ole kaikistellen t\u00e4ysin helppoa kulkea. Arviolta parin tunnin reissu.<\/p>\n

\n

13.4.2024<\/p>\n

Kev\u00e4tt\u00e4 keskisill\u00e4
\n<\/span><\/p>\n

Viime lauantain lenkki patikoitiin pilvisess\u00e4 ja melkeinp\u00e4 koleassakin s\u00e4\u00e4ss\u00e4. Kohteena oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa Keskistenj\u00e4rven lintutorni. Reittimme kulki jo viime kev\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuttua polkua, hyvinkin vaihtelevalla pohjalla. Mukavaa siin\u00e4 oli se, ett\u00e4 lumet olivat jo vallan h\u00e4ipyneet ja sulavedetkin olivat jo suurimmaksi osin kuivuneet. Matkan varrella muisteltiin, ett\u00e4 viime kev\u00e4inen reissu t\u00e4nne tehtiin toukokuun puolella. Silloin oli varjoisan kuusikon suojissa sinivuokkoja toisin paikoin l\u00e4hes mattona. Kun tarkemmin katselimme, l\u00f6ytyi nytkin jokunen, hiukan ujonsorttinen yksil\u00f6 kev\u00e4\u00e4n sanomaa tuomassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkan varrella saimme vahvistuksia joukkoomme, kun t\u00e4m\u00e4 karvaturri em\u00e4ntineen liittyi seuraamme. Sill\u00e4 tuntui olevan hiukan eri k\u00e4sitys jumppahetkist\u00e4mme, mutta mit\u00e4s tuosta. Sit\u00e4paitsi meistr\u00e4 tuskin kukaan muu olisi pystynyt suorittamaan sen esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 koreografiaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme henk\u00e4isimme hetken ennen kuin osa meist\u00e4 kapusi yl\u00f6s paikallisia maisemia ihailemaan. Joutsenia n\u00e4kyi paljon, huomattavasti enemm\u00e4n kuin viime vuonna. Toisaalta, j\u00e4rven pinta oli ehk\u00e4 korkeimmillaan ja vapaata vett\u00e4 melko runsaasti n\u00e4kyviss\u00e4. Ennen kuin l\u00e4hdimme paluumatkalle, kokoontu porukka viel\u00e4 yhteiseen potrettiin tornin juurelle.<\/p>\n

Paluumatkallamme katselimme melko suurta pahkaa, joka oli kasvanut koivun kylkeen. Nyt tuon koivun torso t\u00f6rr\u00f6tti pahkoineen keskell\u00e4 hakkuuaukkoa. Kaipa siihenkin sitten joskus aikoinaan joku siipeilij\u00e4 kaketaa pes\u00e4kolonsa ennekuin koko komeus lahoaa ja kaatuu. Sin\u00e4ns\u00e4 fiksua motokuskilta, ett\u00e4 oli tuon j\u00e4tt\u00e4nyt siihen sijoilleen ohikulkijoiden ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi ja ihailtavaksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppumatka parkkipaikalle oli tyls\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4llystetty\u00e4 tiet\u00e4. J\u00e4lkijoukon loppukiri\u00e4 odotellessani yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 maastosta ja maisemasta edes jotakin mielenkiintoa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 ei ollut jo pusikoituneet peltosuirut kuusikon keskell\u00e4, ei muurahaispes\u00e4n kev\u00e4iset askareet, eik\u00e4 edes lep\u00e4n todella runsas kukinta. Sielt\u00e4 se sitten saapui j\u00e4lkijoukkokin, ei ihan tasatahtia, mutta muuten sujuvasti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi kerraksi sovimme saman ajan ja saman l\u00e4htopaikankin. Siis lauantaina 20.4. klo 13.00 kokoonnumme j\u00e4lleen Monakon parkkipaikalla. Kohteena ja tavoitteena t\u00e4ll\u00e4 kertaa Makkaravuoren valloitus. Tervetuloa patikoimaan, kyll\u00e4 sinne mets\u00e4\u00e4n porukkaa mahtuu enemm\u00e4nkin. Mutta keli saattaa olla hiukan talvinen, joten huomioikaa se varustuksessanne.<\/p>\n

\n

23.3.2024<\/p>\n

Jollei maalis maata n\u00e4yt\u00e4…
\n<\/span><\/p>\n

Niin ei huhti humauta eik\u00e4 touko tomauta, sanotaan. Tied\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 tuokaan vanha viisaus en\u00e4\u00e4 nykymaailmassa paikkansa, mutta joka tapauksessa viime lauantaisella reitill\u00e4mme alkoi jo n\u00e4ky\u00e4 suliakin paikkoja. Vaikka tie viel\u00e4 suurimmaksi osaksi kantoi sohjoista j\u00e4\u00e4kanttaan, n\u00e4kyi mets\u00e4ss\u00e4 jo selv\u00e4stikin paljaita paikkoja enemm\u00e4n kuin viikko sitten.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vetinen lumi ei houkutellut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kelkkauralle, jossa lunta, ainakin n\u00e4in alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli viel\u00e4 Hyvinkin paksulti. Tuokin pieni kallion nyppyl\u00e4 matkamme varrella n\u00e4ytti viel\u00e4 silt\u00e4 kuin sen lumipeite ei olisi ollut moksiskaan l\u00e4mp\u00f6aallosta sen paremmin kuin vesisateistakaan. Mutta mit\u00e4p\u00e4 me siit\u00e4, eih\u00e4n se kuulunut reitillemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Maasto vaihteli, samoin keli. V\u00e4lill\u00e4 kulku k\u00e4vi huolettoman keve\u00e4sti, jalkojen alla karhea j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 tai vallan sula maa, v\u00e4lill\u00e4 mentiin kieli keskell\u00e4 suuta salakavalia vesij\u00e4\u00e4tik\u00f6it\u00e4 varoen ja v\u00e4istellen. Kun osalla porukasta oli aikataulu, joka oli melko tiukka, oli etenemisen tahtikin sitten koko ajan sellainen, mit\u00e4 ei n\u00e4ill\u00e4 lenkeill\u00e4mme ennen ole n\u00e4hty eik\u00e4 koettu. Niinp\u00e4 pienet heng\u00e4hdys \u2013 ja venyttelytauot hiukan tavallista tihe\u00e4mmin olivatkin tarpeen. Emme t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kerralla menneet tielle astivaan tyydyimme ihailemaan Houhaj\u00e4rvelle avautuvaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4 viimeisen alamaan puolestav\u00e4list\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

V\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin yht\u00e4 tiivistahtisen paluumatkan p\u00e4\u00e4tteeksi viel\u00e4 kunnon venyttelyt, joiden aikana sovimme, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4islauantain lenkki j\u00e4tet\u00e4\u00e4n v\u00e4liin ja seuraavan kerran kokoonnumme taas lauantaina 6.4. tavalliseen aikaan, eli klo 13.00. Silloin on kokoontumispaikkana Monakon parkkipaikka ja tavoitteena Keskistenj\u00e4rven lintutorni.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Samalla ly\u00f6tiin lukkoon my\u00f6s se jo jonkin aikaa suunnitteilla ollut Hanhij\u00e4rven kierroksen ajankohta. Sinne l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n lauantaina 18.5. Seuratkaa ilmoittelua, yksityiskohdat tarkentuvat viel\u00e4 kunhan kev\u00e4tkin edistyy.<\/p>\n

\n

16.3.2024<\/p>\n

Ensin oli vett\u00e4 ja sitten tuli… vett\u00e4
\n<\/span><\/p>\n

Viime lauantain lenkill\u00e4 saimme hiukan esimakua alkavasta kev\u00e4\u00e4st\u00e4. Paksun pilvikerroksen peitt\u00e4m\u00e4lt\u00e4 taivaalta tihkutti vett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 enemm\u00e4n, v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Mit\u00e4\u00e4n kaatosadetta emme kuitenkaan saaneet, mutta pikku nihkeys oli koko ajan kuitenkin se, joka loi tunnelman t\u00e4lle lenkillemme. Tien j\u00e4\u00e4pinta oli osittain jo pehmennyt mukavasti k\u00e4velt\u00e4v\u00e4ksi ja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 virtaava vesi levitti m\u00e4keen tuotua hiekkaa l\u00e4hes koko tien leveydelle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4llaisella kelill\u00e4 ei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut mink\u00e4\u00e4nlaista halua l\u00e4hte\u00e4 r\u00e4mpim\u00e4\u00e4n kelkkauralle, varsinkin, kun tie n\u00e4ytti noinkin helpolta k\u00e4vell\u00e4. Tien jatkon oleva polku urineen oli sekin melko mukavassa kunnossa viel\u00e4, vaikka toisin paikin sai siin\u00e4kin v\u00e4istell\u00e4 pahinpia j\u00e4\u00e4tikk\u00f6paikkoja. Harjanteelta ennen peltoja avautui maisema jo tummuneelle j\u00e4rvelle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa emme menneet t\u00e4m\u00e4n pitemm\u00e4lle, sill\u00e4 hiukan sohjoinen nousu seuraavalle m\u00e4elle tulisi olemaan melko raskas. Toisin paikoin uran pohja oli mukavasti viel\u00e4 ohuen lumikerroksen peitossa, toisinaan taas j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 oli jo paljastunut lumen alta. Kuluneen viikon sateet ja tuulet olivat tuoneet puista melkoisesti roskaa hangelle. Muutama l\u00e4mmin ja aurinkoinen p\u00e4iv\u00e4 muuttaisi t\u00e4t\u00e4kin maisemaa melkoisesti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka ei viel\u00e4 varsinaisesti ole mik\u00e4\u00e4n kev\u00e4ttulvien aika, n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin luonto olisi ottanut varasl\u00e4hd\u00f6n kev\u00e4\u00e4seen. Ojien j\u00e4\u00e4kannet olivat peittyneet virtaaviin sulamisvesiin ja muutenkin maisemat olivat sen n\u00e4k\u00f6iset kuin niitten pit\u00e4isi olla vasta kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Se tieto, ett\u00e4 pakkasta ja luntakin on luvassa taas seuraavalle viikolle, ei juurikaan h\u00e4irinnyt senhetkist\u00e4 varhaiskev\u00e4\u00e4n fiilist\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ja tuo py\u00f6re\u00e4 pallukka kuvan keskell\u00e4 ei suinkaan ole mik\u00e4\u00e4n meteoriitti eik\u00e4 muukaan ufo, vaan kameran linssille osunut vesipisara. Lenkin p\u00e4\u00e4tteeksi sovittiin seuraavan viikon lauantaina kokoonnuttavan samaan paikkaan samaan aikaan. Eli siis lauantaina 23.3. kokoonnutaan taas Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Varustus, kuten totuttua, s\u00e4\u00e4n ja kelin mukainen.<\/p>\n

\n

9.3.2024<\/p>\n

Toivolan lenkki
\n<\/span><\/p>\n

Viime lauantain s\u00e4\u00e4 oli pilvinen, hiukan viimainen pikkupakkanen. Tie oli taas j\u00e4\u00e4tikk\u00f6isen liukas ja niinp\u00e4 poikkesimmekin hetimiten Kankaanp\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeen tielt\u00e4 kelkkauralle kokeillaksemme sen kantavuutta. Ja kantoihan se, tiiviiksi j\u00e4\u00e4tynyt ura oli mukavan karhea ja kova k\u00e4vell\u00e4. Ura kulki kankaanp\u00e4\u00e4n pellon sivua kohti Toivolaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Polkumme varelle j\u00e4iv\u00e4t my\u00f6s vanhan Toivolan rakennukset, tai paremminkin se, mit\u00e4 niist\u00e4 en\u00e4\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4. Talvisen kalju pusikko ei pystynyt juurikaan peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ankeutta, mink\u00e4 t\u00e4llainen hyl\u00e4tty asumus pihapiireineen aina mieless\u00e4 synnytt\u00e4v\u00e4t. Puiden ollessa lehdess\u00e4 kaikenlainen vihreys k\u00e4tkisi tuon surullisen n\u00e4kym\u00e4n suojiinsa. Kappale kyl\u00e4n historiaa on siin\u00e4 poistumassa tietoisuudesta luonnon hiljaisella, mutta sit\u00e4kin varmemmalla otteella.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toivolan j\u00e4lkeen alkoi reitill\u00e4mme loiva, mutta sit\u00e4kin pitemm\u00e4lt\u00e4 tuntuva yl\u00e4maavaellus noustessamme kohti Kalalahtea. Sekin lienee asumaton, mutta ei vallan autio, p\u00e4\u00e4tellen siit\u00e4, ett\u00e4 piha-alue oli aurattu. T\u00e4llaisessa vanhassa pihapiiriss\u00e4 , joka kuitenkin viel\u00e4 on jonkun hoidossa, on t\u00e4ysin erilainen tunnelma, ehk\u00e4 hiukan surumielinen, mutta kuitenkin levollinen. T\u00e4m\u00e4 muistetaan ja t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 huolehditaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kalalahden j\u00e4lkeen lasketeltiinkin sitten pitk\u00e4 huikonen alam\u00e4ke\u00e4 ja kohti Moitusmaan tiet\u00e4. Siin\u00e4 pidettiin pieni huili- ja venyttelytuokio, alkaisihan pian taas pitk\u00e4 nousu. T\u00e4ll\u00e4 kertaa nousuosuus oli huomattavasti kevyenpi kuin viikko sitten, sill\u00e4 polku oli tukevasti j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tuota pikaa olimme taas kavunneet yl\u00f6s m\u00e4elle ja l\u00e4hdimme laskeutumaan kohti Tapiolankujaa. Sanotaan, ett\u00e4 kun on luja usko ja levi\u00e4t piaksut, niin vesikin kannattaa. J\u00e4inen hanki kuitenkin kannatti v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4kin uskolla ja normiruojuillakin varsin hyvin ja mik\u00e4 parasta, se ei nujunnut jalkojen alla niin kuin tien j\u00e4\u00e4tikk\u00f6.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4\u00e4tikk\u00f6isimp\u00e4\u00e4n alam\u00e4keen oli joku hiekoittanut hyv\u00e4n kulku-uran, jota my\u00f6ten k\u00e4vely sujui mukavasti. Siin\u00e4, miss\u00e4 viikko takaperin edettiin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen varovasti ja joka askelta ja sauvansijaa harkiten, tultiin nyt alas rennosti k\u00e4vellen. Kiitos vaan, kuka sitten tuon vaivan olikaan n\u00e4hnyt.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppumatkamme olikin sitten melko mukavan karheaa j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 jossa sai taas askeltaa rennosti ja voi jo hiukan katsella ymp\u00e4rilleenkin. Joku taiteellinen sielu oli harrastanut lumiveistoksien tekoa n\u00e4ill\u00e4 main T\u00e4llaisia k\u00f6kk\u00f6ukkoja, vai -akkojako lienev\u00e4t, oli pystytelty muutamia tien lumivalleja koristamaan. Matkaa lenkillemme kertyi hiukka runsas nelj\u00e4 ja puoli kilometri\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 ensi lauantaina 16.3. kokoonnutaan taas samassa paikassa, Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 samaan aikaan, klo 13.00. Mahdollisesti kierr\u00e4mme taas saman lenkin, mik\u00e4li viikoksi ennustellut vesisateet eiv\u00e4t pehmit\u00e4 kelkkauraa t\u00e4ysin kulkukelvottomaksi. Katsotaan sitten taas olosuhteiden mukaan, mihin l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n. My\u00f6s lauantaiksi on ennusteltu vesisadetta, joten ottakaa se huomioon varustuksessa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

2.3.2024<\/p>\n

Maaliskuun ensimm\u00e4inen lenkki
\n<\/span><\/p>\n

Viime lauantainen k\u00e4velylenkki tehtiin varsin mukavissa olosuhteissa. L\u00e4mp\u00f6tila siin\u00e4 nollanvaiheilla, melko pilvinen ja tyyni s\u00e4\u00e4. Mik\u00e4s siin\u00e4 oli matkaa taittaessa. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6inen tiekin oli karhennettu suurimmalta osalta matkaa. Alkavan kev\u00e4\u00e4ntulon huomasi my\u00f6s, paitsi jo j\u00e4\u00e4tikk\u00f6iseksi kulahtaneesta kelkkaurasta, my\u00f6s siit\u00e4, miten taajemmassa kohtaa mets\u00e4ss\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 juurikaan lunta n\u00e4kynyt.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kelkkaura h\u00e4ipyi aikoinaan johonkin etuoikealle, mihin lie h\u00e4ipynytk\u00e4\u00e4n ja edess\u00e4 oli pelkk\u00e4 kinttupolku. Se kulki taajahkon mets\u00e4n l\u00e4vitse kohti Houhaj\u00e4rve\u00e4 ja Moitusmaan tiet\u00e4. Vaikka polkua oli talven mittaan jonkin verran k\u00e4ytettykin, oli se t\u00e4ll\u00e4 kertaa reittimme raskain osa jalan alla ep\u00e4vakaan ja hiukan upottavankin sohjolumen vuoksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Tuo sohjoinen polku johti harjanteelle, josta sitten jo n\u00e4kyikin viel\u00e4 lumi- ja j\u00e4\u00e4peitteinen j\u00e4rvi. N\u00e4in lehdett\u00f6m\u00e4n maiseman aikaan n\u00e4ytt\u00e4ytyi tuo harjanne melko avarana ja valoisana, vaikka se kasvaakin melko taajaa koivikkoa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Emme kuitenkaan pys\u00e4htyneet tuonne yl\u00f6s maisemia ihailemaan vaan matka jatkui, edelleen yht\u00e4 sohjoisissa ja ep\u00e4vakaissa merkeiss\u00e4 alas, kohti tiet\u00e4. Alam\u00e4en tallustaminen ei ollut kevytt\u00e4 sek\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 joka askeleesta tuppasi tulemaan hiukkasen tarkoitettuas pitempi. Lis\u00e4ksi kapealta polulta jalka nuljahti turhan helposti sivulle, miss\u00e4 hanki oli syv\u00e4\u00e4. Reippaasti sit\u00e4 kuitenkin t\u00e4m\u00e4kin osuus suoritettiin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tielle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme pidimme pienen venyttely- ja jumppatauon , olihan edess\u00e4 heti melko vaativa nousuosuus. Lumi ei yl\u00f6s menness\u00e4 ollut yht\u00e4\u00e4 sen v\u00e4henp\u00e4\u00e4 pett\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin oli alastullessamme ollut. Taisi siin\u00e4 yhden jos toisenkin pulssi hiukan nousta ja kone ottaa l\u00e4mp\u00f6a ennen kuin olimme nousseet uudelleen harjanteen yli ja p\u00e4\u00e4sseet taas turvallisen tukevalle, mutta toisinaan salakavalan liukkaalle polulle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tahdissa, mars. N\u00e4in kepe\u00e4n n\u00e4k\u00f6isesti nousee askel viel\u00e4 tuon l\u00e4hes kolmikilometrisen, osittain hyvinkin raskaan patikkalenkin loppusuoralla. N\u00e4in saatiin t\u00e4m\u00e4kin maaliskuun alun ensimm\u00e4inen lenkki p\u00e4\u00e4t\u00f6ksees\u00e4. Sovimme, ett\u00e4 seuraava lenkki tehd\u00e4\u00e4n taas totuttuun tapaan lauantaina. Siis lauantaina 9.3. kokoonnumme taas Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. S\u00e4\u00e4n ja kelin mukainen varustus, aikaa noin tunnin lenkkiin ja reippaan kev\u00e4ist\u00e4 ulkoilumielt\u00e4 mukaan.<\/p>\n

\n

24.2.2024<\/p>\n

Paluu Tapiolankujalle<\/span><\/p>\n

Talven hiihtokausi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4n lyhk\u00e4iseksi kuin kanan lento. Kaikkiaan nelj\u00e4 kertaa ehdimme k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ladulla ennenkuin kelit meniv\u00e4t sik\u00e4li ep\u00e4varmoiksi, ett\u00e4 sukset oli viisainta nostaa sein\u00e4lle. Siksi teimmekin viime viikon lenkin taas k\u00e4vellen. My\u00f6s tiet olivat sen verran j\u00e4\u00e4tikk\u00f6isi\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdimme vanhastaan tutulle Tapiolankujalle. Kyseinen kuja on yksi niit\u00e4 eniten lenkeill\u00e4mme k\u00e4ytettyj\u00e4 ja se on esiintynyt monenmoisena, aina vuodenajasta riippuen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se oli vetisenj\u00e4\u00e4tikk\u00f6inen ja siksi todella liukas.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Juuri tuo m\u00e4r\u00e4nj\u00e4\u00e4tikk\u00f6inen tie antoi t\u00e4lle lenkille ihan oman s\u00e4v\u00e4yksens\u00e4. Joka askeleella oli keskitytt\u00e4v\u00e4 siihen, ett\u00e4 eteneminen jatkuisi pystyasennossa. Ensimm\u00e4isell\u00e4 taukopaikalla oli suurinpana huolena l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jalkojen alle sen verran pit\u00e4v\u00e4\u00e4 ett\u00e4 pienet jumppa- ja venyttelyliikkeet voi suorittaa turvallisesti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sulat kelit olivat saaneet my\u00f6s vedet liikkeelle. Syksyiset sadevedet j\u00e4iv\u00e4t lumien alle ja pakkanen hyydytti alkutalvesta valunnan, mutta nyt, kun ilmat l\u00e4mpeniv\u00e4t ja vesisateitakin on saatu, paljastuu se karu totuus, etteiv\u00e4t maat juurikaan ole j\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja ett\u00e4 sit\u00e4 vett\u00e4 on viel\u00e4 paljon sulamisvesi\u00e4 enemm\u00e4nkin maastossa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4\u00e4tikk\u00f6isen tieosuuden j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme v\u00e4hemm\u00e4n liukkaalle kelkkauralle, jossa kulku olikin jo paljon rennonpaa ja kevyenp\u00e4\u00e4, huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 lumi oli todella vetist\u00e4 sohjoa. Jos alkumatka olisi ollut nopeanpikulkuista, olisimme ehtineet taas k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Moitusmaantiell\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4, mutta nyt j\u00e4i matkamme hiukan lyhemm\u00e4ksi. T\u00e4ss\u00e4 valoisassa rinnemets\u00e4ss\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 liikoja lumia ollut. N\u00e4ill\u00e4 vaihein k\u00e4\u00e4nnyimme takaisin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka lenkkimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa j\u00e4ikin v\u00e4h\u00e4n vajaammaksi tuli siihen kuitenkin pienen yl\u00e4m\u00e4en kapuaminen mennen tullen ja toisaalta tuo j\u00e4\u00e4m\u00e4ki oli yht\u00e4 mielenkiintoinen alasp\u00e4in tullessa, mit\u00e4 se oli yl\u00f6s kavutessakin. T\u00e4ss\u00e4 on j\u00e4\u00e4tikk\u00f6inen m\u00e4ki tultu alas ja todetaan, ett\u00e4 kaikki ovat viel\u00e4 tolpillaan eik\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n ole tullut mit\u00e4\u00e4n vammoja. Siit\u00e4 oli sitten hyv\u00e4 jatkaa loppumatkan tasainen kohti l\u00e4ht\u00f6paikkaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi viikon lenkki p\u00e4\u00e4tettiin tehd\u00e4 poikkeuksellisesti ensi sunnuntaina, samaan aikaan ja samassa paikassa. Siis sunnuntaina 3.3. kokoonnumme Tapiolankujan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Varustautukaa taas mahdollisesti liukkaaseenkin keliin.<\/p>\n

\n

17.2.2024<\/p>\n

K\u00e4vellen olisit jo perill\u00e4…<\/span><\/p>\n

(…jos olisit ajoissa l\u00e4htenyt…)<\/p>\n

Viime lauantain keli ei juurikaan houkutellut ladulle. Y\u00f6ll\u00e4 satanut loska, joka lenkkimme aloitusaikaan oli juuri j\u00e4\u00e4tym\u00e4ss\u00e4, sai ladun tuntumaan v\u00e4hemm\u00e4 kutsuvalta. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timmekin, ett\u00e4 k\u00e4vell\u00e4\u00e4n tiell\u00e4, niin tyls\u00e4lt\u00e4 kuin se tuntuikin. Lis\u00e4ksi liukas ja sohjoinen keli sek\u00e4 muut yhteensattumat v\u00e4hensiv\u00e4t osallistujien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Matkaa l\u00e4hdettiin taittamaan ensin K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntiet\u00e4, sitten k\u00e4\u00e4nnyttiin Hiedanmaantielle siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 se olisi v\u00e4hemm\u00e4n liikenn\u00f6ity.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuten tuosta kuvastakin voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, s\u00e4\u00e4 oli melko pilvinen ja jotain pient\u00e4 lumen tai r\u00e4nn\u00e4n tapaista oli ilmassa. V\u00e4hitellen j\u00e4\u00e4tym\u00e4ss\u00e4 oleva sohjo tien pinnassa pakotti keskittym\u00e4\u00e4n enenpikin etenenmiseen kuin ymp\u00e4rist\u00f6n huomioimiseen. Toisaalta n\u00e4m\u00e4 maisemat ovat niin tuttuja jo entuudestaan, ettei siin\u00e4 niin j\u00e4rin suuria ahaael\u00e4myksi\u00e4 olisi saanut, vaikka olisi tarkemminkin ymp\u00e4rilleen vahdannut.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aina vain pienemm\u00e4lle tielle oli pyrkimys ja sellaiseen olikin sopiva sitten Heikkil\u00e4naukeen j\u00e4lkeen oikealle eronnut Ylistenniementie. Paitsi pienenpi, se oli my\u00f6s sohjoisempi ja liukkaampi, mutta toisaalta siell\u00e4 ei tarvinnut juuri muuta liikennett\u00e4 ottaa huomioon. Eip\u00e4 t\u00e4st\u00e4 lenkist\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n lapsenlapsille kerrottavaa j\u00e4\u00e4nyt, mutta tulipahan taaskin olluksi liikkeell\u00e4 tunnin verran. Tuli katselluksi, milt\u00e4 kev\u00e4\u00e4seen pikku hiljaa kallistuva kyl\u00e4 ja sen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n pit\u00e4m\u00e4 maisema n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Siis kaikenlaisen dramatiikan puutteesta huolimatta, vaiko sitten juuri sen vuoksi, oikein onnistunut lauantai-iltap\u00e4iv\u00e4n liikuntarupeama.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska kuluvan viikon s\u00e4\u00e4ennuste lupailee silkkaa r\u00e4nt\u00e4- ja vesisateitten ryyditt\u00e4m\u00e4\u00e4 nollakeli\u00e4, lienee paras unohtaa vallan kaikenlaiset laturiennot ja valmistautua siihen, ett\u00e4 tulevanakin lauantaina k\u00e4vell\u00e4\u00e4n. Siis lauantaina 24.2. kokoonnumme Kivisillantien K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntien puoleisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 varustautuneena k\u00e4velylenkille. Todenn\u00e4k\u00f6isesti se tarkoittaa, ett\u00e4 jalkaan jotakin mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n luistavaa ja sauvat k\u00e4teen. Muuten varustus s\u00e4\u00e4n mukaan. Eik\u00f6h\u00e4n siit\u00e4 taas jonkinlainen lenkki saada tehdyksi.<\/p>\n

\n

10.2.2024<\/p>\n

Sukuvika on se jos suksi ei luista<\/span><\/p>\n

Viime lauantain keli oli todella hyv\u00e4, kuten ilmakin, aurinko porotti l\u00e4hes pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta ja tyyni pikkupakkasen keli sai ladun liukkaaksi. Menneen viikon vesi- ja r\u00e4nt\u00e4sateet olivat muisto vain ja ladun pohja oli tukevasti j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Uudet, viikon aikana tulleet lumet olivat asettuneet urien pohjille peitt\u00e4en j\u00e4\u00e4tik\u00f6n. T\u00e4ll\u00e4 kertaa ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista arpomista siin\u00e4, hiiht\u00e4\u00e4k\u00f6 vai eik\u00f6 hiihd\u00e4. Vaikka pakkanen varjopaikoissa nipisteli poskia ja nen\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4 hiukka kymmenen asteen kylmemm\u00e4ll\u00e4 puolella olevilla lukemilla, l\u00e4mmitti aurinko suurimman osan matkasta vallan mukavasti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Liikkeelle l\u00e4hdettiin taas totuttuun tapaan rivakasti ja jokainen omaan tahtiinsa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli lenkki kokonaisuudessaan hiihdett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kunnossa jolloin koko pituudeksi tuli puolisentoista kilometri\u00e4. Alkumatkan pieni nousu- ja toisaalta taas lakuosuus antoivat hiukan vaihtelua muuten niin tasaiseen peltomatkaan. T\u00e4ss\u00e4 otetaan vasta tuntumaa latuun ja sukseen ensimm\u00e4isen kierroksen alkusuoralla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siit\u00e4h\u00e4n se sitten tuntuma ja vauhti l\u00f6ytyiv\u00e4t itse kullekin matkan edistyess\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 edet\u00e4\u00e4n jo tasaisen varmasti ja vauhdikkaasti kun on jo saatu l\u00e4mp\u00f6\u00e4 koneeseen. Se, ett\u00e4 porukka hajaantui heti vauhdin mukaan pitkille v\u00e4limatrkoille antoi jokaiselle vapauden hiihdell\u00e4 ihan omaa lenkki\u00e4\u00e4n ja omaan tahtiinsa. Mik\u00e4\u00e4n ei ole tylsemp\u00e4\u00e4 kuin hiiht\u00e4\u00e4 tiiviiss\u00e4 jonossa, jolloin edell\u00e4 menev\u00e4n kannat kolisevat omiin suksiin tai sitten takanatuleva ajaa jatkuvasti omille kannoille. Hannu t\u00e4ss\u00e4 sivakoi varjopuolen osuutta pitkin potkuin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Varjopuolen latua oli vain pieni osuus koko lenkist\u00e4. Tyyni ja aurinkoinen s\u00e4\u00e4, alla liukas latu. Eip\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 puitteissa sen kummenpia osattu toivoakaan. Sopivat olosuhteet saivat itse kunkin ottamaan kaiken liikunnan ilon irti t\u00e4st\u00e4 lauantai- iltap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 hiihtolenkist\u00e4. Timo tekee taivalta ojan varressa auringon l\u00e4mmitt\u00e4ess\u00e4 mukavasti. En tied\u00e4, monesko kierros on jo menossa, mutta tahti on kuitenkin tasaisen varmaa ja matkanteko sujuvaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Menneen viikon suojat olivat saaneet hangen kantamaan hyvin suksen alla joten mieleen tuli, ett\u00e4 viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 voisimme l\u00e4hte\u00e4 hiihtelem\u00e4\u00e4n vain hankikannoille. Alkuviikon pyry ja loppuviikoksi ennustellut sekavat s\u00e4\u00e4olosuhteet pyryineen ja mahdollisine vesisateineen hautasivat kuitenkin moiset haaveet. Niinp\u00e4 kokoonnumme taas ensi lauantaina 17.2. klo 13.00 taas samassa paikassa, K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 39 vaiheilla ja varustaudumme s\u00e4\u00e4n ja kelin mukaan joko hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n tai sitten vain k\u00e4velylenkille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

3.2.2024<\/p>\n

Kuivan maan vesihiihdot<\/span><\/p>\n

Niinh\u00e4n siin\u00e4 sitten k\u00e4vi, ett\u00e4 keli oli jokusen asteen plussalla, kun viime lauantaina kokoonnuimme. V\u00e4h\u00e4sen siin\u00e4 ep\u00e4r\u00f6in itsekin, mit\u00e4 tehd\u00e4, mutta kun se, mit\u00e4 viimeksi oli taivaalta tippunut, n\u00e4ytti valkoiselta, otin sukset alleni ja l\u00e4hdin katsomaan, mik\u00e4 oli meininki ladulla. Vaikka uusi lumi olikin todella m\u00e4rk\u00e4\u00e4, oli se yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n liukasta. Tosin kylmemmiss\u00e4 paikoin latua oli keli hiukan t\u00f6kkiv\u00e4, mutta yleens\u00e4 suksi kulki melko kevyesti. M\u00e4r\u00e4n ja uuden lumen keli arvellutti tosin muitakin ja siksi osa joukostamme oli l\u00e4htenyt liikkeelle k\u00e4vellen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alkulenkin luistava lumikin muuttui v\u00e4hitellen aina vain takkuisemmaksi ja kaiken lis\u00e4ksi ladun pohja alkoi pett\u00e4\u00e4 potkun alla kelin vetistyess\u00e4 koko ajan vain lis\u00e4\u00e4. Viimeiset kierrokset alkoivat jo tuntua ty\u00f6lt\u00e4. Ihan siin\u00e4 muidstui mieleen ne ennenvanhaiset kouluajat, jolloin hiihdettiin kouluun, jos ei nyt ihan kes\u00e4t talvet, niin talvet kuitenkin. Monesti oli jo maalis-huhtikuun vaihteessa keli sellaiset. Ett\u00e4 ainoa lumi oli se, mit\u00e4 oli tarttunut suksien pohjiin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka tuossakin on loiva alamaa, n\u00e4kyy meno olevan v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin hieman tahmeaa kelin vuoksi. Eip\u00e4 tuossa liikoja kilometrej\u00e4 tainnut kerty\u00e4, mutta l\u00e4hes tunnin hiihto melkoisen vaihtelevalla kelill\u00e4 oli jotakin sekin. Samoihin aikoihin, kun mekin saimme lenkkimme loppuun, tulivat k\u00e4velij\u00e4tkin omaltaan. P\u00e4\u00e4asia, ett\u00e4 taas oltiin liikkeell\u00e4, kukin tavallaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viikon puolenv\u00e4lin kahta puolta on taas ennusteltu kylm\u00e4\u00e4, mutta jo lauantaina pit\u00e4isi pahimman pakkaspiikin olla ohi. Silloin Ikiliikkujat kokoontuvat taas samassa paikassa samaan aikaan ja varustautuneena hiihtoon. Tietysti lenkin voi tehd\u00e4 taaskin k\u00e4vellen, jos se mukavammalta tuntuu, mutta oletus on, ett\u00e4 hiihdet\u00e4\u00e4n. Siis ensi lauantaina 10.2. klo 13.00 ota suunnaksi K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 39 ja sukset jalkaan. Luvassa taas tunnin verran yhteist\u00e4 ulkoilua. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tuskin menee vesihiihdoksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

27.1.2024<\/p>\n

Pakkanen pyryn per\u00e4st\u00e4, paha ilma pakkasesta<\/span><\/p>\n

Siin\u00e4 se olikin, kulumassa olevan talven kulku lyhyesti ja ytimekk\u00e4\u00e4sti. Viime lauantaina Ikiliikkujat kokoontuivat sumuisentuhruisen ja pikkupyryisen kelin merkeiss\u00e4. Viikon l\u00e4mp\u00f6aalto vesisateineen ei ollut juurikaan viel\u00e4 keli\u00e4 huonontanut. Latu oli viel\u00e4 kohtalainen ja v\u00e4hitellen satava lumikin asettui uran pohjaan melko luistavaksi kerrokseksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pyry sin\u00e4ns\u00e4 ei tuossa kuvassa erotu, mutta maiseman harmaa utuisuus kertonee, ett\u00e4 jotkin siell\u00e4 ilmassa on liikkeell\u00e4. Hiihtelin lenkin pariin kertaan tarkistusmieless\u00e4 ennen varsinaista lenkki\u00e4mme todetakseni vain, ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 on meko hyv\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4. Ei muuta kuin menoksi, sit\u00e4 mukaa kun porukkaa paikalle ilmaantui. T\u00e4ll\u00e4kin lenkill\u00e4 oli nuorisoa mukana, tosin vasta ihan lenkin lopulla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 kokeneemmat kiert\u00e4v\u00e4t lenkki\u00e4\u00e4n, otetaan t\u00e4ss\u00e4 vasta tuntumaa lumeen ja sukseen. Meno on hidasta ja huojuvaa, mutta suunta selke\u00e4sti eteenp\u00e4in. V\u00e4lill\u00e4 piti kokeilla ett\u00e4 p\u00e4\u00e4seek\u00f6 siell\u00e4 umpihangessa mihink\u00e4\u00e4n. Ei t\u00e4m\u00e4 aina niin helppoa ole, mutta sisulla eteenp\u00e4in.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pikkuveljen kokeillessa kuntoaan ja taitojaan umpisessa oli isosisko kiert\u00e4nyt koko lenkin ja p\u00e4\u00e4ssyt siihen parhaaseen kohtaan, alam\u00e4keen. Kunnon laskuasento vain ja antaa suksen vied\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ehdollisesti p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 seuraavalla kerralla kokoonnumme taas kyll\u00e4 samassa paikassa ja samaan aikaan, mutta kelist\u00e4 ja ilmasta sitten riippuu, hiihd\u00e4mmek\u00f6. Viikoksi on ennustettu melko l\u00e4mmint\u00e4 ja lauantaiaamup\u00e4iv\u00e4ksi viel\u00e4 vesisadetta, joten hiukan ep\u00e4varmalta tuntuu, onko en\u00e4\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 ladulle. Mutta joka tapauksessa, Ikiliikkujat kokoontuvat siis taas lauantaina 3.2. klo 13.00 samassa paikassa, eli K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 39 varustautuneena s\u00e4\u00e4n ja kelin mukaan joko hiihtoon tai sitten maantielenkkiin tarvittavalla varustuksella.<\/p>\n

\n

20.1.2024<\/p>\n

Siin\u00e4 on latu, mikset jo hiihd\u00e4…<\/span><\/p>\n

Pakkanen oli jo hellitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 otettaan kun Tapiolan hurjat kokoontuivat lauantaiselle lenkilleen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli porukka varustautunut suksin ja tarkoituksena oli hakea hiukan tuntumaa uuteen latuun, joka kierteli Laurilan Kallen hein\u00e4maata ja poikkesi siell\u00e4 jossain per\u00e4ll\u00e4 naapurinkin pellolle. Aurinkokin pilkahti silloin t\u00e4ll\u00f6in melko tiiviin pilvipeiton rakosista, saaden hangen hohtamaan valkeaa uutuuttaan, olihan viimeinen, parisenttinen lumikerros, satanut vasta edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4. Keli oli luistava, kunhan ensin saatiin uralle y\u00f6ll\u00e4 tullut kevyt pakkaslumi hiihdetyksi kiinni latuun.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa j\u00e4timme perinteisen venyttelyn kunkin lenkinj\u00e4lkeiseksi huoleksi, mutta sensijaan toiselle lenkille l\u00e4hdett\u00e4ess\u00e4 etsittiin hiukan tasapainoa ja pitoa sukseen hiiht\u00e4m\u00e4ll\u00e4 alkumatka ilman sauvoja. Olimme saaneet joukkoomme pari nuortemmankin polven edustajaa naapuripit\u00e4j\u00e4st\u00e4. Hyvin n\u00e4ytti heill\u00e4kin suksi luistavan. Ja miksi ei olisi luistanut, onhan heill\u00e4 kummallakin jo jokusen talven hiihtokokemus takanaan. Mittaa lenkkiin tuli suurin piirtein tuhatkaksisataa metri\u00e4, eik\u00e4 se nyt ihan tasamaata ollut, vaikka eih\u00e4n t\u00e4k\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 hein\u00e4maissa nyt kovinkaan korkeita m\u00e4ki\u00e4 ole. Kaikkiaan sopiva lenkki t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mik\u00e4s siin\u00e4 on lykkiess\u00e4, liukas latu alla ja keli juuri kuin tilauksesta sopivan l\u00e4mmin ja tuuleton. Lenkin loppup\u00e4\u00e4t\u00e4 kohti olivat v\u00e4lit jo tasaantuneet sopiviksi, ettei ollut vaaraa toisen kannoille hiiht\u00e4misest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 koko t\u00e4m\u00e4nkertainen ryhm\u00e4mme, takaa kuvaushommaa hoitelemaan j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 Emiliaa lukuunottamatta. Lenkist\u00e4 j\u00e4i sik\u00e4li positiivinen fiilis kaikille, ett\u00e4 kell\u00e4\u00e4n ei ollut vastaansanomista ensi viikon uusinnasta puhuttaessa. Se vain hiukan arvellutti, onko viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 lumia, mutta tuskinpa pari l\u00e4mmint\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tiukaksi tampattua latua vallan h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pystyy. Siihen nyt kuitenkin uskotaan. Sovimme siis, ett\u00e4 ensi lauantaina, 27.1. kokoonnutaan t\u00e4ss\u00e4 samassa paikassa, K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 39, samaan aikaan, klo 13.00. Varustuksena hiihtov\u00e4lineet jos keli\u00e4 on, muuten tehd\u00e4\u00e4n lenkki vain tiet\u00e4 pitkin.<\/p>\n

\n

13.1.2024<\/p>\n

Talvikausi k\u00e4yntiin pyryll\u00e4 ja pakkasella<\/span><\/p>\n

Viime lauantain kokoonnuimme j\u00e4lleen yhteisen k\u00e4velylenkin merkeiss\u00e4. Kirein pakkanen oli hiukan hellitt\u00e4nyt ja antanut sijaa pyrylle, joka kesti, hiukan vaihdellen lenkkimme alusta loppuun. T\u00e4ll\u00e4 kertaa emme l\u00e4hteneet mets\u00e4\u00e4n vaan kiersimme ns Kivisillanlenkin. Matkan varrella kuulosteltiin hiukan, mit\u00e4 mielt\u00e4 kukin on jatkosta. Koska hiihdolla jatkaminen sai vahvaa kannatusta, tuli siin\u00e4 samalla katselluksi maastoa hiukan sill\u00e4kin silm\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 mihin sen ladun mukavammin saisi. Toisaalta ojan yl\u00e4puoliselle pellolle saisi hiukan korkeuserojakin, toisaalta taas alapuolinen pelto olisi kenties hiukan paremmin tuulensuojassa, joten latu pysyisi mahdollisesti paremmin auki. Aikaisemmin oli ollut hiukan my\u00f6s suunnitteilla yhteinen v\u00e4lineitten huoltop\u00e4iv\u00e4, mutta siihen ei ollut ilmeisestik\u00e4\u00e4n tarvetta. Kun talvi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4inkin vakaalta, eik\u00e4 pikku lauhtumisesta huolimatta ole hyvink\u00e4\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 lumet ihan kohta menisiv\u00e4t, p\u00e4\u00e4tettiin sitten jatkaa ensi lauantaina sukset jalassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siis lauantaina 20.1. kokoonnumme taas klo 13.00 Laurilan Kallen pellon kohdalla, osoite on K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 39. Varustus hiiht\u00e4miseen sopiva, muistakaa tarpeellinen suiojaus pakkasta ja viimaa vastaan. Pyrin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ladun hiihdett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kunnossa ja kaikkien kyl\u00e4l\u00e4isten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 muinakin aikoina. Tervetuloa lauantaip\u00e4iv\u00e4n lenkille ja miksei muulloinkin.<\/p>\n

\n

Iki<\/span>liikkujat jatkaa taas lauantaina 13.1.<\/span><\/p>\n

Ikiliikkujat HER\u00c4TYS!\u00a0 \"\ud83d\ude0a\"<\/span><\/span><\/p>\n

Joulut on lusittu ja vuodetkin saatu vaihdetuksi, ensimm\u00e4inen pakkaspiikkikin on sel\u00e4tetty ja luntakin saatu sopivasti. On aika palata taas arkeen.<\/p>\n

Lauantaina 13.1. kokoonnumme taas Kivisillantien K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntien puoleisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tehd\u00e4\u00e4n lenkki ja suunnitellaan tulevaa. Samalla voitte pikkuhiljaa tsekkailla hiihtov\u00e4lineit\u00e4 kuntoon, jos vaikka t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin ladullekin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

Ikiliikkujat joulutauolla<\/span><\/p>\n

On aika kiitt\u00e4\u00e4 kaikkia Ikiliikkujien toimintaan kuluneella kaudella osallistuneita. Ja oman kiitoksensa ansaitsee my\u00f6s sihteerimme, joka on hoitanut t\u00e4t\u00e4 tiedoituspuolta vallan mallikkaasti. Jatkamme taas, kunhan ollaan saatu joulut juhlituksi ja vuosi vaihdetuksi. Seuraavan kerran kokoonnumme lauantaina 13.1.2024 klo 13.00 Kivisillantien toisessa, siis K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Varustus s\u00e4\u00e4n ja kelin mukaan. Tehd\u00e4\u00e4n lenkki ja suunnitellaan alkavaa kautta.<\/p>\n

Tervetuloa taas mukaan, liikkuminen on mukavaa. Oikein hyv\u00e4\u00e4 ja rauhallista joulunaikaa ja entist\u00e4kin parempaa alkavaa vuotta itse kullekin!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

16.12.2023<\/p>\n

Syksyn viimeiset<\/span><\/p>\n

Viime lauantaina kokoontuivat Ikiliikkujat viimeisen kerran t\u00e4n\u00e4 vuonna. Keli oli melko mukava, hiukkasen pakkasen puolella ja poutaa. Kosteanraaka viimakin hellitti otteensa p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme mets\u00e4n suojiin. Viikon aikana oli tullut lunta hiukan lis\u00e4\u00e4, mutta polkumme oli kyll\u00e4 hyvin tallattu. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli sairastumisien vuoksi hiukan katoa osallistujista, mutta sen verran oli jalkapareja kuitenkin liikkeell\u00e4, ett\u00e4 umpikohtiinkin j\u00e4i selv\u00e4 polku j\u00e4lkeemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Harmaa ja sumuisentuhruinen p\u00e4iv\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 juurikaan innostanut mihink\u00e4\u00e4n sen ihmeellisemp\u00e4\u00e4n. Parissa kohtaa oli polkumme poikki kaatunut puu katkottu polun kohdalta, mahtaakohan joku suunnitella hiitolatua t\u00e4nne, kunhan talvi ja lumet tulevat. No, silloin ovat meill\u00e4kin jo vallan toisenlaiset metkut mieless\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ytyy kuitenkin todeta, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 polkuja ja t\u00e4t\u00e4 mets\u00e4\u00e4, sen rauhallisuuttaja hiljaisuutta, sen valoja ja varjoja tulee ik\u00e4v\u00e4, kun t\u00e4\u00e4lt\u00e4 siirrymme toisiin maisemiin. Mahtoikohan olla jo viimeinen kerta, kun t\u00e4st\u00e4kin mutkasta kuljettiin. Kevyen pakkaslumen kuormittavat leppien oksat kaareutuivat polun yli. T\u00e4st\u00e4 sit\u00e4 aina tultiin, l\u00e4hdettiin nousemaan yl\u00f6s rinnett\u00e4, kohti mets\u00e4\u00e4. T\u00e4st\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6s aina palattiin, t\u00e4m\u00e4 oli se paikka, jossa aina tiedettiin, ett\u00e4 matka alkaa t\u00e4lt\u00e4 kerralta olla ohi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ytyy kuitenkin todeta, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 polkuja ja t\u00e4t\u00e4 mets\u00e4\u00e4, sen rauhallisuuttaja hiljaisuutta, sen valoja ja varjoja tulee ik\u00e4v\u00e4, kun t\u00e4\u00e4lt\u00e4 siirrymme toisiin maisemiin. Mahtoikohan olla jo viimeinen kerta, kun t\u00e4st\u00e4kin mutkasta kuljettiin. Kevyen pakkaslumen kuormittavat leppien oksat kaareutuivat polun yli. T\u00e4st\u00e4 sit\u00e4 aina tultiin, l\u00e4hdettiin nousemaan yl\u00f6s rinnett\u00e4, kohti mets\u00e4\u00e4. T\u00e4st\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6s aina palattiin, t\u00e4m\u00e4 oli se paikka, jossa aina tiedettiin, ett\u00e4 matka alkaa t\u00e4lt\u00e4 kerralta olla ohi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

On aika kiitt\u00e4\u00e4 kaikkia toimintaamme kuluneella kaudella osallistuneita. Ja oman kiitoksensa ansaitsee my\u00f6s sihteerimme, joka on hoitanut t\u00e4t\u00e4 tiedoituspuolta vallan mallikkaasti. Jatkamme taas, kunhan ollaan saatu joulut juhlituksi ja vuosi vaihdetuksi. Seuraavan kerran kokoonnumme lauantaina 13.1. -24 klo 13.00 Kivisillantien toisessa, siis K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Varustus s\u00e4\u00e4n ja kelin mukaan. Tehd\u00e4\u00e4n lenkki ja suunnitellaan alkavaa kautta.<\/p>\n

Tervetuloa taas mukaan, liikkuminen on mukavaa. Oikein hyv\u00e4\u00e4 ja rauhallista joulunaikaa ja entist\u00e4kin parempaa alkavaa vuotta itse kullekin.<\/p>\n

\n

9.12.2023<\/p>\n

Huh hellett\u00e4 sano sika pakkasta<\/span><\/p>\n

Pyryt ja pakkaset olivat ryydytt\u00e4neet Pesurinojan melkein umpeen ja syksyinen kohina oli vaimentunut hiljaiseksi, l\u00e4hes tuskin kuultavaksi solinaksi. Lunta oli viikon mittaan my\u00f6s tullut hiukan lis\u00e4\u00e4, mutta luotimme siihen, ett\u00e4 kyll\u00e4 siell\u00e4 polulla joku aina kuleksii, ett\u00e4 eikun sekaan vaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alkumatka olikin hiukan tukkoista, mutta kun p\u00e4\u00e4simme mets\u00e4\u00e4n, oli polkukin selv\u00e4n\u00e4 edess\u00e4. My\u00f6s melko raaka viima j\u00e4i jonnekin sinne aukeammille seuduille, mets\u00e4ss\u00e4 oli melkeinp\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n tuntuinen ilma l\u00e4hes kymmenest\u00e4 pakkasasteesta huolimatta. Paksussa pilvikerroksessa ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa ollut sen vertaa rakoa, ett\u00e4 aurinko olisi edes pilkahtanut kertaakaan koko lenkin aikana. Taajemmissa kohdissa mets\u00e4ss\u00e4 oli jopa hiukkasen h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, vaikka uusi ja puhdas lumi heijastelivatkin vala kohtalaisesti. H\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 tai ei. Polku oli selv\u00e4 edess\u00e4mme ja sit\u00e4 oli kevyt kulkea.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kerralla palasimme tuloj\u00e4lki\u00e4mme takaisin. Se tuntui melko oudolta, edess\u00e4mmeh\u00e4n oli maisema, jota t\u00e4h\u00e4n asti olimme tottuneet katsomaan kokonaan p\u00e4invastaisesta suunnasta. Kivet, kalliot, mets\u00e4 yleens\u00e4kin ja valon suunta, kaikki n\u00e4ytti nyt olevan t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4rinp\u00e4in. Jos taivas ei olisi ollut niin paksussa pilvess\u00e4 olisi melkein voinut v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aurinkokin sekoili ja paistoi ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 puolelta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Huolimatta t\u00e4st\u00e4 kaikesta polkumme lopuksi johti meid\u00e4t siihen samaiseen haarakohtaan, jossa lenkki aina on sulkeutunut. Loppumatkasta kaikki n\u00e4ytti taas olevan oikein ja j\u00e4rjestyksess\u00e4. Porukka oli taas kasassa ja kaikki suurin piirtein viel\u00e4 kahdella jalalla, joten oli aika todeta lenkin olleen onnistunut ja kaikin puolin muutenkin mukava.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lyhyeksi j\u00e4\u00e4neen loppuvenyttelyn aikana sitten sovittiin, ett\u00e4 viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4, oli keli mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4, kokoonnutaan taas t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja katsotaan sitten tarkemmin jatkosta. Siis lauantaina 16.12. kokoonnumme j\u00e4lleen Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Varustus s\u00e4\u00e4n ja kelin mukainen. Tavoitteena taas noin tunnin mittainen k\u00e4velylenkki. Tervetuloa mukaan kaikki talvisten polkujen mittaamisesta innostuneet.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

2.12.2023<\/p>\n

Vapaa on vain umpihanki…<\/span><\/p>\n

T\u00e4llaisesta vapaudesta emme kuitenkaan viime lenkill\u00e4mme v\u00e4litt\u00e4neet nauttia vaan pysyimme jo hyv\u00e4ksi havaitulla polulla. Olihan se alkup\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n hiukan tukkoinen ja lumen painamat risut pakottivat kiertelem\u00e4\u00e4n, mutta niist\u00e4kin selvittiin. Keli oli vallan sopiva, pakkasta jokusen astetta vaille kymmenen, tyyni ja ajoittain aurinkoinenkin. Aurinko tosin pilkisteli vain puitten takaa, mutta onnistui silti antamaan oman v\u00e4ri- ja s\u00e4vymaailmansa meid\u00e4n ihailtavaksemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pakkaskelist\u00e4 johtuen emme juurikaan viivytelleet jumppa- ja heng\u00e4hdystaukojemme aikana, sen verran lumisella polulla tarpominen nosti l\u00e4mp\u00f6\u00e4, ett\u00e4 oli paras pysytell\u00e4 vain liikkeess\u00e4. Polulle y\u00f6ll\u00e4 satanut ohut lumikerros ei ollut kokonaan peitt\u00e4nyt edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tallattuja j\u00e4lki\u00e4. Muutenkin polku erottui selv\u00e4n\u00e4 painanteena aluskasvullisuuden kannattelemassa lumikerroksessa. Se oli my\u00f6s monin paikoin lumettomien varpujen reunustamana hyvin seurattavissa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulomatkan aikana aurinkokin paistoi vaihtelevanpaksuisen pilviverhon takaa muutellen valon s\u00e4vyj\u00e4 milloin kellert\u00e4v\u00e4\u00e4n, milloin punertavaan s\u00e4vyyn. Ja varjopaikoissa viipyili tuo oikeastaan iltah\u00e4m\u00e4riin kuuluva sinerrys. Matka jatkui rauhallisen varmaan tahtiin kohti l\u00e4ht\u00f6paikkaa. Kenenk\u00e4\u00e4n mielest\u00e4 ei ollut liikaa pakkasta, mutta kenenk\u00e4\u00e4n mieleen ei my\u00f6s tullut j\u00e4\u00e4d\u00e4 paikoilleen kuin lyhyen venyttelytuokion ajaksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lyhyen loppupalaverin aikana sovimme, ett\u00e4 viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokoonnumme taas samassa paikassa ja samaan aikaan. Siis lauantaina 9.12. kokoonnumme taas Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Ja kun nuo ilmat ja kelitkin saattavat olla mit\u00e4 sattuu, muistakaa varustautua sen mukaan.<\/p>\n

\n

25.11.2023<\/p>\n

Pakkaslenkki<\/span><\/p>\n

Viikolla satanut lumi ja kymmenkunta pakkasastetta loivat t\u00e4m\u00e4nkertaiselle lenkillemme vallan uudenlaiset puitteet. V\u00e4h\u00e4n alussa arvottiin, menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 polulle vai lampsitaanko vain tiet\u00e4 pitkin. Mentiin sitten kuitenkin mets\u00e4\u00e4n, jos siell\u00e4 lunta olisikin, puuttuisi sielt\u00e4 kuitenkin viima, joka tiell\u00e4 kulkiessa olisi melko kiusallinen seuralainen. Sillan vaiheilla tuttu kohina, ei ollut pakkanen saanut viel\u00e4 aikaiseksi kuin joitain j\u00e4\u00e4paakkuja veteen ulottuviin oksiin ja reunakiviin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alku polusta, joka oli aukossa, oli tukkoista, mutta kyll\u00e4 siihen meid\u00e4n j\u00e4ljilt\u00e4 polu j\u00e4i. Muutamassa kohdassa reitti\u00e4mme tukkimassa oli lumen kaarelle painamia koivunraippoja. No, kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4 niist\u00e4kin selvittiin. Mielenkiintoista oli se, ett\u00e4 lumen alla oli sula maa ja toisin paikoin ihan selv\u00e4 vesi. Jos t\u00e4st\u00e4 ilmat l\u00e4mpenev\u00e4t, eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 lumet kauan maassa pysy.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mets\u00e4ss\u00e4 ei lunta ollutkaan kuin nimeksi ja joku varhainen koiranulkoiluttaja oli askelillaan merkannut meille polun paikan. Meit\u00e4 ja meid\u00e4n pulinoitamme lukuunottamatta oli hiljaista. Pehme\u00e4 lumi vaimensi my\u00f6s l\u00e4heisilt\u00e4 teilt\u00e4 kuuluvan liikenteen \u00e4\u00e4net. Kun oli alkuun p\u00e4\u00e4sty ja tallattu tuo umpisen matka, alkoi my\u00f6s tuntua, ettei sit\u00e4 pakkastakaan tainnut ihan niin paljon olla, mit\u00e4 mittari n\u00e4ytti. Lenkki oli tuttu, vain maisema sen varrella oli taas muuttunut. K\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalla saimme mukaamme satunnaisen lenkkeilij\u00e4n, joka sitten seurasi porukkaamme l\u00e4hes loppuun asti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sen verran oli lenkin aikana tullut hiki pintaan, ett\u00e4 loppuvenyttelyjen lis\u00e4ksi ei juurikaan j\u00e4\u00e4ty odottelemaan ensimm\u00e4isi\u00e4 vilunv\u00e4reit\u00e4 vaan sovittiin lyhyesti ja ytimekk\u00e4\u00e4sti, ett\u00e4 viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokoonnumme taas samaan aikaan samassa paikassa. Siis lauantaina 2.12. kokoonnumme taas Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Varustus s\u00e4\u00e4n ja kelin mukaan. Lunta ei ole liiemmin luvassa lis\u00e4\u00e4, joten polkulenkki on edelleen todenn\u00e4k\u00f6isin vaihtoehto.<\/p>\n

\n

18.11.2023<\/p>\n

Alkavan talven tuntua<\/span><\/p>\n

Viime lauantain lenkki tehtiin jo hiukan talvisemmissa olosuhteissa. V\u00e4h\u00e4inen lumi ei viel\u00e4 polkuamme tukkinut, mutta oli kuorruttanut maisemat mukavan n\u00e4k\u00f6isiksi. Vaahdonkeve\u00e4n\u00e4 se sai syksyisen harmauden v\u00e4istym\u00e4\u00e4n ja antoi kaikelle aivan uudenlaisen n\u00e4\u00f6n ja muodon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mit\u00e4p\u00e4 tuosta, jos polun poikki riippuvat kuusenoksat hiukan tipauttivatkin lunta kulkijan niskaan, seh\u00e4n nyt kuuluu ik\u00e4\u00e4nkuin luonnollisena juttuna n\u00e4in talvisaikaan mets\u00e4ss\u00e4 kuliessa. Ohuen ja repaleisen pilviverhon takaa silloin t\u00e4ll\u00f6in pilkistelev\u00e4 aurinko kultasi puitten latvuksia ja antoi oman punertavan s\u00e4vyns\u00e4 koko misemalle. Mik\u00e4s siin\u00e4 oli tallustellessa, ilmakin oli melko l\u00e4mmin ja tuuleton.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4iss\u00e4 kauniissa maisemissa matka taittui tasaisen varmasti, vain muutaman jumppatauon katkaisemana. Lenkki oli tuo jot tutuksi tullut, aikaa siihen saatiin taukojen kanssa kulumaan hiukka runsas tunti. Tahti oli siis varsin leppoisa, olihan tarkoitus, ettei eteneminen suinkaan h\u00e4iritsisi sit\u00e4 n\u00e4ille lenkeille ominaiseksi muodostunutta maailmanparannus- ja informaationvaihtotoimintaa. Totuttuun tapaan mtkan k\u00e4\u00e4nn\u00f6skohdassa pidettiin jumppatauko. T\u00e4ss\u00e4 venyttelyt on jo tehty ja valmistaudutaan paluumatkalle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Valoisa, auringon punerruttama m\u00e4ntykangas oli mukavaa ja kevytt\u00e4 kulkea. Pitk\u00e4n ja pime\u00e4n loppusyksyn j\u00e4lkeen tuntui hiukan oudoltakin t\u00e4m\u00e4 valoisuus. Vastahan t\u00e4ss\u00e4 antavat vuoden lyhimm\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t odotella itse\u00e4\u00e4n. Tuolloin tuo punaisuuteen taipuva valkoisuus kuitenkin rentoutti ja antoi ajatuksen, ett\u00e4 kyll\u00e4 se valokin sielt\u00e4 viel\u00e4, kunhan kerki\u00e4\u00e4…<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sillan alla kohina jatuu l\u00e4hes entisenlaisena. Pakkanen oli muovannut omaa taidettaan vesentajan kasvillisuuden sekaan. Menneitten viikkojen aikana sataneet vedet siell\u00e4 kulkivat omia teit\u00e4\u00e4n kohti v\u00e4ljempi\u00e4 v\u00e4yli\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kertainen lenkkimme alkoi olla loppuvenyttelyj\u00e4 vaille valmis.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska lumia ei viel\u00e4 ole liiemm\u00e4lti luvassa eik\u00e4 hiihtokelit viel\u00e4 ole ehtim\u00e4ss\u00e4 t\u00e4nne, p\u00e4\u00e4tettiin jatkaa viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 samoissa merkeiss\u00e4 samassa paikassa. Siis lauantaina 25.11. klo 13.00 kokoonnutaan taas t\u00e4ss\u00e4 samassa paikassa, Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Varustus s\u00e4\u00e4n ja kelin mukaan. L\u00e4htek\u00e4\u00e4 vaikka isommalakin porukalla nauttimaan alkutalvisesta ulkoliikunnasta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

28.10.2023<\/p>\n

Pakkasia odotellessa<\/h1>\n

Viime lauantaina ryhm\u00e4mme kokoontui taas tuttuun tapaan Munkintien alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa vahvistuksena oli parikin nuorison edustajaa, joista toinen tosin teki ihan oman lenkkins\u00e4. Mutta mit\u00e4s tuosta, p\u00e4\u00e4asiahan olikin, rtt\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin p\u00e4iv\u00e4n vauhdittajaksi saatiin hiukan toista tuntia yht\u00e4mittaista ulkoilua. Maisemat alkoivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jo todella my\u00f6h\u00e4issyksyisilt\u00e4, puut olivat luopuneet lopuistakin lehdist\u00e4\u00e4n ja talvent\u00f6rr\u00f6tt\u00e4jiksi j\u00e4\u00e4neet odottelivat vain sit\u00e4 talven alkamista. My\u00f6s ilma oli, vaikkakin nollan yl\u00e4puolella oltiin, kosteanraaka ja viima tuntui my\u00f6s mets\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 t\u00e4llaisista pikkujutuista huolimatta puolet nuorison edustuksesta s\u00e4nt\u00e4si k\u00e4rkeen ja olisi kai vet\u00e4nyt lenkin pariinkin kertaan siin\u00e4 kun me muut kertaalleen, jos vain olisi osannut pysy\u00e4 oikealla polulla. Ja se toinen puoli tuli jossakin per\u00e4ss\u00e4p\u00e4in ja ihan omia reittej\u00e4\u00e4n. Edellisest\u00e4 kerrasta olivat lammikot polulla pienentyneet tai sitten h\u00e4vinneet vallan, j\u00e4tt\u00e4en j\u00e4lkeens\u00e4 vain jalkojen alla litsahtelevan kuran. Lenkin k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalle tultaessa huomasin, ett\u00e4 tahti oli ollut sen verran rauhallsta, ett\u00e4 polun varrella kasvaneet lampaank\u00e4\u00e4v\u00e4tkin oli huomioitu. T\u00e4ll\u00e4 krrralla kokeiltiin t\u00e4ll\u00e4 puolimatkan jumppapaikalla parivenyttely\u00e4, vaikka olikin hankalaa saada tasapituisia pareja. Vanha kunnon \u201dsuolanpunnitus\u201d sai osakseen hiukkasen kaksijakoisen suosion, toisille sopi, toisille ei.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siit\u00e4 sitten l\u00e4hdimme palailemaan l\u00e4ht\u00f6paikalle ja l\u00e4hestyess\u00e4mme harjun lakea ihailimme suurta yksitt\u00e4ist\u00e4 siirtolohkaretta ja mieless\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 mit\u00e4h\u00e4n oli ollut Luojalla mieless\u00e4\u00e4n kun tuohon tuollaisen…<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mutta polu johti meid\u00e4t taas alas harjulta ja uuteen notkoon. Sen j\u00e4lkeen oliki melko tasaista, jo parhaan kasvuik\u00e4ns\u00e4 ohittanutta mets\u00e4\u00e4, mist\u00e4 sitten v\u00e4hitellen taas laskeuduimme kohti Kravin notkoa. Sillan vaiheilla pidimme viimeisen jumppatauon ja siin\u00e4 sivussa sovimme, ett\u00e4 pari seuraavaa, puh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4- ja is\u00e4np\u00e4iv\u00e4viikonloput rauhoitetaan lenkkeilyst\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkamme siis vasta lauantaina 18.11. taas kello 13.00. Ja paikka on silloinkin t\u00e4m\u00e4 sama, Munkintien p\u00e4\u00e4. Se, p\u00e4\u00e4semmek\u00f6 silloin poluille, riippuu hyvin paljon kelist\u00e4, onko lunta vai ei. Joka tapauksessa, l\u00e4htek\u00e4\u00e4 taas mukaan nauttimaan my\u00f6h\u00e4issyksyn tarjoamista ulkoiluolosuhteista. Vaikka isommallakin porukalla, kyll\u00e4 polkua\/tiet\u00e4 piisaa kaikille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

21.10.2023<\/p>\n

Syksyn edetess\u00e4<\/h1>\n

Viime lauantaina aurinkokin taas uskalsi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4, joskin ajoittain vain utuisen pilviverhon takaa. S\u00e4\u00e4 oli muuten mukava, y\u00f6ll\u00e4 oltiin k\u00e4yty hiukkasen miinuksella, nyt oltiin hiukan nollan yl\u00e4puolella, tyyni ja toisinaan aurinkoinenkin keli. Jo tienvarren maisemat, kynnettyine peltoineen ja l\u00e4hes lehdett\u00f6mine puineen antoivat vaikutelman, ett\u00e4 syksykin on jo k\u00e4\u00e4ntynyt my\u00f6h\u00e4isemm\u00e4lle puolelleen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olivat l\u00e4hes kaikki vakik\u00e4vij\u00e4t mukana ja mielialat yht\u00e4 seesteisi\u00e4 kuin syksyisen p\u00e4iv\u00e4n s\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Taas l\u00e4hdettiin tarpomaan tuota jo melko tutuksi tullutta, mutta kuitenkin jollakin tapaa erilaista polkua. Vaikka polku olikin sama, sen varsilla ja l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 n\u00e4kyi kuluva ajankohta entist\u00e4kin selvenp\u00e4n\u00e4. Puiden pudotettua suurimman osan lehdist\u00e4\u00e4n oli n\u00e4kyvyys parempi ja erilaisiin maastonkohtiin tuli kiinnitetyksi enemm\u00e4n huomiota. Jossakin polun varrella keloa takova tikkakin sai \u00e4\u00e4nens\u00e4 nyt paljon paremmin kuuluville, kun puitten lehdist\u00f6 ei ollut vaimentamassa \u00e4\u00e4ni\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaisia aikomuksiakaan l\u00e4hte\u00e4 tutkimusmatkoille vaan pysyttelimme tutulla polulla alusta loppuun asti. V\u00e4lill\u00e4 venyttely- ja heng\u00e4hdystaukoja pit\u00e4en p\u00e4\u00e4dyimme lopulta lenkkimme k\u00e4\u00e4nnekohtaan, Mustalahden pellon kulmaan. Se kirvoitti esiin joitakin muistoja, enimm\u00e4kseen Kirstin mieleen. Jonkinlaisella ihailunsekaisella ihmetyksell\u00e4 katselimme my\u00f6s pellolta l\u00e4htev\u00e4\u00e4 laskuojaa, seh\u00e4n oli joskus alkuaan kaivettu k\u00e4sipelill\u00e4. Tuo kuva ei oikein anna oikeutta kyseiselle ojalle, mutta hiukkasen sit\u00e4 on tuossa Hannun takana n\u00e4kyviss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pikku jumppatuokion j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme taas palailemaan takaisin sinne, mist\u00e4 olimme l\u00e4hteneetkin. Viel\u00e4 oli jonkinlaisia lammikoita polulla, mutta nyt ne oli muutamalla askeleella kierrett\u00e4viss\u00e4. Loppumatkasta j\u00e4i polun varteen ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi mukavann\u00e4k\u00f6inen tervaskanto, ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi siksi, ett\u00e4 joku oli viitsinyt v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sen irti ja kuitenkin j\u00e4tt\u00e4nyt siihen lojumaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppuvenyttelyn lomassa sovittiin, ett\u00e4 viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4, lauantaina, 28.10. kokoonnumme taas samassa paikassa samaan aikaan. Siis Koivulantien varressa, Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 klo 13.00. Mukaan sauvat, s\u00e4\u00e4nmukainen varustus, aikaa noin tunnin lenkki\u00e4 varten ja reipasta ulkoilumielt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

14.10.2023<\/p>\n

N\u00e4it\u00e4 polkuja tallaan…<\/h1>\n

Taas oli lauantai, oli hiukkasen tuulinen, mutta muuten mukava ulkoilus\u00e4\u00e4. Taas l\u00e4hdimme tallustamaan Kravilta yl\u00f6s m\u00e4keen johtavaa polkua, tarkoituksena kiert\u00e4\u00e4 sama lenkki, mit\u00e4 edellisell\u00e4 kerrallakin, kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 patikoimme, mutta vain p\u00e4invastaiseen suuntaan. Menneen viikon sateet olivat liottaneet maaston sik\u00e4li vetiseksi, ett\u00e4 lammikoita sai v\u00e4istell\u00e4 joka notkopaikassa. Siit\u00e4 huolimatta tunnelmat olivat hilpe\u00e4hk\u00f6t.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Muutaman notkopaikan j\u00e4lkeen kulku harjun rinteess\u00e4 taittui kevyesti siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 polku oli aamuisen sateen j\u00e4ljilt\u00e4 liukas ja joka kuoppa oli vett\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4. Lehtipuut olivat jo suurimmaksi osaksi luopuneet kes\u00e4isest\u00e4 asustaan ja tuulen suhina latvuksissa soi aivan toisenlaista s\u00e4velt\u00e4, mit\u00e4 muutamalla edellisell\u00e4 kerralla. Parissa paikassa oli polun poikki kaatunut puu, toisen kiersimme, kuten n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n niin monet muutkin ennen meit\u00e4, toisen yli harpattiin, kukin omalla tyylill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Niinp\u00e4h\u00e4n vain k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalle p\u00e4\u00e4stiinkin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 v\u00e4h\u00e4n venyteltiin siin\u00e4 samalla kun annettiin hengityksen hiukan tasaantua. T\u00e4st\u00e4 sitten l\u00e4hdettiin kohti l\u00e4ht\u00f6pistett\u00e4, Munkintien siltaa, vaan kuinkas sitten k\u00e4vik\u00e4\u00e4n…<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matka jatkui tasaisen varmasti polua alas notkoon, jossa pient\u00e4 j\u00e4nnityksenpoikasta aiheutti hetken aikaa se, onko ojan yli viev\u00e4 sillantapainen j\u00e4\u00e4nyt veden alle. Eih\u00e4n se ollut ja siit\u00e4 alkoi taas kapuaminen harjun rinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in ja siit\u00e4 vinosti alarinnett\u00e4 viett\u00e4v\u00e4\u00e4n maastoon. Notko, joka nyt piti ylitt\u00e4\u00e4, oli suurimmaksi osaksi avoveden peitossa, ja nekin kohdat, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t olevan vedenpinnan yl\u00e4puolella, olivat upottavaa sammalta, joten ylityspaikkaa etsi jokainen parhaiden ennustajantaitojensa mukaan. Yli kuitenkin mentiin ja suurimmaksi osaksi viel\u00e4 jalat kuivina. Mutta t\u00e4m\u00e4 syrj\u00e4hyppy oli vienyt meid\u00e4t pois tarkoitetulta reitilt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kukaan ei sit\u00e4 sen suuremmin surrut, alla oli tukeva ajoura ja kulku k\u00e4vi taas kevyesti kuivalla maalla. Vilkuilin kuitenkin kelloa ja vertailin sit\u00e4 mieless\u00e4ni kuljettuun matkaan. Tuntui kuin olisimme menossa ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. Kun kell\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan ollut kiirett\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n, p\u00e4\u00e4timme katsoa, mihin p\u00e4\u00e4tyisimme. Ja niin k\u00e4vi, ett\u00e4 ura h\u00e4visi per\u00e4ti ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseen maastoon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaikille oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olimme lampsineet Looruntien alkupuolelle. Ja yht\u00e4 selv\u00e4\u00e4 oli, ett\u00e4 hiukkasen alapuolella tuo mainittu tie odotteli kulkijoita. Tiesin, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 nyt tulee hiukan ylipitk\u00e4 lenkki, mutta mit\u00e4s tuosta, ilmakin oli mukava ja tie kevyt kulkea. Ohitimme Loorun riihen ja senj\u00e4lkeen alkoikin varsinainen korpivaellus. Suunta sinnep\u00e4in, mist\u00e4 olimme matkaan l\u00e4hteneet ja porukka h\u00e4ipyi taimikon suojiin. Viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tuli mieleen, ett\u00e4 \u201dei polku t\u00e4\u00e4 vie mihink\u00e4\u00e4n, nyt sen n\u00e4\u00e4n\u2026\u201d, sill\u00e4 vaikka matka oli melko lyhyt, r\u00e4mpiminen kuoppaisessa taimikossa, miss\u00e4 raivausj\u00e4tteet olivat viel\u00e4 melko korkealla, tuntui pienelt\u00e4 ikuisuudelta. Timo, joka parhaiten tunsi maaston, otti suunnassapysymisen huolekseen ja niinp\u00e4 vain sitten lopulta, monen harha-askelen ja melkeinmuksahduksen j\u00e4lkeen ryhm\u00e4mme seisoikin taas tutulla polulla, eik\u00e4 maaliinkaan ollut en\u00e4\u00e4 kovin pitk\u00e4 matka. Tuon ryteikk\u00f6isen loppumatkan j\u00e4lkeen oli paikallaan ottaa porukka yhteispotrettiin, taustalla syksyisess\u00e4 tulvassaan virtaava Kravi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ryhm\u00e4mme i\u00e4n huomioon ottaen tuo lauantainen rutistus oli melko kunnioitettava saavutus, tulihan melkein kaikille parikin tuntia k\u00e4vely\u00e4 yhteen menoon, josta viel\u00e4 tuo puolituntinen hyvinkin raskaskulkuista maastoa. Yleisen toteamuksen, ett\u00e4 ”hyv\u00e4\u00e4 teki, mutta menik\u00f6h\u00e4n hiukan \u00f6veriksi”<\/em>, j\u00e4lkeen sovittiin viikon p\u00e4\u00e4h\u00e4n lauantaihin 21.10. taas sama l\u00e4ht\u00f6paikka, siis Munkintien alkup\u00e4\u00e4. Ja kellonaikahan on taas tuo jo vakioksi tullut 13.00. Todenn\u00e4k\u00f6isesti saamme silloin patikoida jo huomattavasti my\u00f6h\u00e4issyksyisemmiss\u00e4 olosuhteissa, mutta tuskinpa sent\u00e4\u00e4 viel\u00e4 lumessa joudumme tarpomaan. Joka tapauksessa, ottakaa s\u00e4\u00e4 ja keli huomioon, kun varustaudutte ensi lauantain lenkille.<\/p>\n

Tervetuloa mukaan taas kaikki, joista lauantaisen p\u00e4iv\u00e4syd\u00e4men ainoa oikea viettotapa on patikoida syksyisen luonnon keskell\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

7.10.2023<\/p>\n

Liikkumattomat Ikiliikkujat<\/h1>\n

Viime lauantain tuulinen ja sateinen s\u00e4\u00e4 ei innostanut ket\u00e4\u00e4n l\u00e4htem\u00e4\u00e4n lenkille. Osasyyllisen\u00e4 olivat my\u00f6s erin\u00e4iset yhteensattumat. Niinp\u00e4 lenkki j\u00e4ikin sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa v\u00e4liin, mutta tulevana lauantaina 14.10. klo 13.00 kokoonnumme taas Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Vaikka lauantaiksi povaillaankin taas poutaa, on vesi\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin tullut sik\u00e4li runsaasti, ett\u00e4 siell\u00e4 saattaa olla taas lammikoita polulla, joten varustus sen mukaan. Toivottavasti mahdollisimman moni p\u00e4\u00e4see l\u00e4htem\u00e4\u00e4n mukaan!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

30.9.2023<\/p>\n

Kyll\u00e4 Selma ilkenee, kunhan vaan ilma selkenee<\/h1>\n

S\u00e4\u00e4tiedoitus lupaili lauantaip\u00e4iv\u00e4ksi hyvinkin sateista, tai ainakin ep\u00e4vakaista s\u00e4\u00e4t\u00e4. Siksi Ikiliikkujat l\u00e4htiv\u00e4tkin matkaan tuolla edell\u00e4kuvatulla asenteella. Ja kuten kirjoitettu oli, kohteena olivat J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4nvuoren l\u00e4heisyydess\u00e4 kiertelev\u00e4t polut. Taas oli edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 kaatanut vett\u00e4 toistakymment\u00e4 milli\u00e4, joten maasto oli, noin liev\u00e4sti sanoen, kosteahkoa. Toisin paikoin tuli mieleen, ett\u00e4 homma menee vallan kuivanmaan vesijuoksuksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tavoitteenamme oli kulkea tuon kallioalueen l\u00e4ntist\u00e4 puolta seurailevaa polkua, ylittaa kalliot ja palata it\u00e4puolta takaisin. Aluella oli kuitenkin tehty melko laaja avohakkuu, mik\u00e4 oli sotkenut suurimman osan poluista n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. Vahvaa ajouraa ja sen rinnalla mutkittelevaa polkua seuraten nousimme kuitenkin kallioille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Itse korkeimmat laet olivat l\u00e4hes puuttomia, mutta reuna-alueilla kasvava m\u00e4nnikk\u00f6 peitti osan yleisn\u00e4kym\u00e4st\u00e4. Huipulla tuulee, sanotaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se my\u00f6s piti paikkansa ja koko alkumatkan kiusanneert hyttyset meniv\u00e4t tuulen mukana. Siin\u00e4 huipulla otimme pitk\u00e4hk\u00f6ksi ven\u00e4ht\u00e4neen ryhm\u00e4mme kokoon ja pidimme pienen venyttelytuokion, samalla hiukan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4mme havannoiden. Ja kuten n\u00e4in sateisena syksyn\u00e4 voi olettaa, kaikki kallioitten v\u00e4liss\u00e4 olevat notkot olivat hyvinkin vetisi\u00e4. Niit\u00e4 kierrellen sitten l\u00e4hdimme paluumatkallemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hakkuun ja laikutuksen j\u00e4ljilt\u00e4 maastomme oli melko risuista, eik\u00e4 polusta juurikaan voinut puhua. Edess\u00e4p\u00e4in kuitenkin n\u00e4kyi selv\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, mit\u00e4p\u00e4 siin\u00e4 en\u00e4\u00e4 polkuja olisi etsinyt. Varovasti ja pahimpia risukoita kierrellen laskeuduimme alas kalliolta, kohti alhaalla odottelevaa tiet\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppumatka taittui, sekin alamaan merkeiss\u00e4, selv\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 kulkien. Sadetta emme koko reissun aikana saaneet niskaamme, puuskittainen tuuli ajeli v\u00e4lill\u00e4 pilvi\u00e4kin hiukan sivuun. Kaikkiaan j\u00e4tti J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4nvuori itsest\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 kertaa hiukan pettyneen vaikutelman. Se tietysti johtuu osittain siit\u00e4kin, ett\u00e4 muistikuvat tuohon paikkaan liittyen ovat muutamien vuosien takaisia. On kuitenkin niin, ett\u00e4 kun aikaa kuluu ja hakkuun j\u00e4ljet maismoituva. Peurat sotkevat uusia poluja, marjastajat ja sienest\u00e4j\u00e4t tallaavat niit\u00e4 vahvemmiksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Emme kuitenkaan j\u00e4\u00e4neet moisia asioita sen enemp\u00e4\u00e4 suremaan vaan sovimme seuraavan lenkkimaaston taas Munkintien maisemiin. Siell\u00e4 maasto kest\u00e4\u00e4 hyvin sadetta, polut ovat helppokulkuisia ja niit\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti monipuoliseenkin reittiin. Siis ensi lauantaina 7.10. klo 13.00 kokoonnumme taas Koivulantiell\u00e4 Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Kelit kylmenev\u00e4t ja muuttuvat ep\u00e4vakaisemmiksi, ottakaa se huomioon varustuksessa.<\/p>\n

\n

23.9.2023<\/p>\n

Sateen j\u00e4lkeen Munkintien maisemissa<\/h1>\n

Y\u00f6llinen sade oli saanut sillan alitse virtaavaan veteen hiukan lis\u00e4\u00e4 eloisuutta, itse asiassa oli ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4, miten nopeasti oja sateeseen reagoi. Iltap\u00e4iv\u00e4ksi oli taas lis\u00e4\u00e4 vett\u00e4 luvassa, joten oman j\u00e4nnityksens\u00e4 t\u00e4h\u00e4n reissuun toi sekin, kastutaanko vai ei. Ja jos kastutaan, miten paljon. Kukaan ei kuitenkaan identifioitunut sokeripalaan, niin ett\u00e4 matkaan l\u00e4hdettiin pikku alkuvenyttelyn j\u00e4lkeen varsin hilpe\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sateinen ja l\u00e4mmin s\u00e4\u00e4 oli saanut kaikenlaiset sienet riehaantumaan vallan vimmattuun kasvuun, muttei se suinkaan ollut ainoa pitk\u00e4ksi ven\u00e4ht\u00e4neen syksynalun aikaansaannos. T\u00e4m\u00e4 r\u00e4tv\u00e4n\u00e4kin oli kai luullut kes\u00e4n vain jatkuvan ja kukki t\u00e4ytt\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4, vaikka edellisen kukintakierroksen siemenetk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t viel\u00e4 olleet ehtineet pudota.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo tutuksi tullut polku johdatti meid\u00e4t norkkojensa painosta riippuvan lep\u00e4noksan alitse nousevaan rinteeseen, johon tallautunut polku katosi tuolla jossain edess\u00e4p\u00e4in kuusikon suojaisaan h\u00e4m\u00e4ryyteen. Avonaisella rinteell\u00e4 kasvava hein\u00e4 oli jo sateen j\u00e4ljilt\u00e4 kuivahtanut sen verran, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4simme mets\u00e4\u00e4n ja selv\u00e4lle polulle l\u00e4hes kuivin jaloin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka syyskuu onkin ollut l\u00e4mmin, oli sent\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 y\u00f6n\u00e4 k\u00e4yty sen verran pakkasen puolellakin, ett\u00e4 saniaisp\u00f6heik\u00f6t toisin paikoin nuokkuivat syksyisess\u00e4 ruskeudessaan. Muu luonto ei viel\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan mill\u00e4ns\u00e4k\u00e4\u00e4n tuosta hetkellisest\u00e4 hallasta. P\u00e4invastoin, sienien paljous ja hyv\u00e4kuntoisuus kertoivat hyvinkin suotuisista kasvuoloista.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkertaisen reittimme polku kiemurteli parinkin pienen avokallion nyppyl\u00e4n sivuitse. Tuhruisen harmaanakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kallioiden j\u00e4k\u00e4l\u00e4peite, jos ei nyt ihan loistanut, mutta erotti kuitenkin selv\u00e4n vaaleana kallion py\u00f6re\u00e4hk\u00f6n muodon. T\u00e4ll\u00e4 kertaa aikamme ei riitt\u00e4nyt kallioille poikkeiluun vaan jatkoimme polkua eteenp\u00e4in.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pienen harjanteentapaisen yli kavuttuamme laskeuduimme taas alavampaan seutuun, miss\u00e4 toisin paikoin jouduimme kiertelem\u00e4\u00e4n polulle muodostuneita vesil\u00e4t\u00e4k\u00f6it\u00e4. Maasto laski pikkuhiljaa koko ajan ja pohja muuttui sit\u00e4 mukaa my\u00f6s tuoreemmaksi. Jo jonkin matkaa aikaisemmin kuului veden solinaa ja eih\u00e4n siit\u00e4 sitten montakaan askelta tarvinnut en\u00e4\u00e4 ottaa, kun edess\u00e4 oli melko vuolaastikin virtaava oja. Onneksi n\u00e4m\u00e4 polut ovat ahkerassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja joku oli n\u00e4hnyt sen verran vaivaa, ett\u00e4 oli rakentanut pienen sillantapaisen ojan ylityst\u00e4 helpottamaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hetimiten sillan j\u00e4lkeen polkumme yhtyi harjanteen toista puolta kiert\u00e4v\u00e4\u00e4n poluuun ja l\u00e4hdimme sit\u00e4 pitkin palailemaan kohti l\u00e4ht\u00f6paikkaamme. Pieni sateetuhaus tuli ja meni, ei siin\u00e4 kukaan mit\u00e4\u00e4n suurempaa draamaa havainnut. N\u00e4in matkamme sitten jatkui, parin puunrungon yli ja yden kiert\u00e4en, mukavaa m\u00e4ntykangasta pitkin kohti alempana odottelevaa kuusikkovy\u00f6hykett\u00e4, joka sitten hiukan tiputteli lis\u00e4\u00e4 vett\u00e4 p\u00e4\u00e4llemme.<\/p>\n

Seuraavaksi kerraksi, lauantaille 30.9. sovittiin sitten l\u00e4ht\u00f6paikaksi taas Tapiolankujan p\u00e4\u00e4 ja aikahan on tuo vanha tuttu klo 13.00. Syksyn edetess\u00e4 kelitkin saattavat muuttua arvaamattomiksi. Muistakaa s\u00e4\u00e4nmukainen varustautuminen, k\u00e4velysauvat ja sen verran huumoria ja pahaa sisua mukaan, ettei mahdolliset ilmastonmuutokset kesken lenkin p\u00e4\u00e4se yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tervetuloa syksyiselle mets\u00e4lenkille vaikka isommallakin porukalla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

16.9.2023<\/p>\n

Silta yli synk\u00e4n virran – ja sitten sit\u00e4 polkua piisas<\/h1>\n

Viime lauantaina l\u00e4hdimme matkaan Koivulantielt\u00e4, aluksi Munkintiet\u00e4 seuraten. Heti ensimm\u00e4iseksi ylitimme Pesurinojan, Kravin, Ravin , tai miten sit\u00e4 kukin nyt haluaakin kutsua. Viimeisist\u00e4 kaatosateista oli jo pari viikkoa aikaa, joten meno sillan alla ja sen kahta puolta oli melko rauhallista, vaikka kummallakin puolella jonkinlaista koskipaikkaa onkin havaittavissa. Siin\u00e4 se oli, silta yli synk\u00e4n virran.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pienell\u00e4, mutta sit\u00e4kin sitkoisemmalla joukollamme ei kutenkaan ollut aikomustakaan ruveta synkistelem\u00e4\u00e4n sillalla vaan reippaasti vain yli ja kohti edess\u00e4 odottelevia haasteita. T\u00e4ll\u00e4 alueella polkujen pohjat ovat todella kuluneita, mik\u00e4 kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n runsaasti. My\u00f6s py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 aluetta ja t\u00e4ll\u00e4kin kertaa joukkoomme oli liittynyt yksi t\u00e4llainen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alun kuusikosta p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kulku jatkui valoisalla ja ilmavalla m\u00e4ntykankaalla. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 polkuja risteili pitkin jos poikinkin. M\u00e4ntykankaan puolukkam\u00e4tt\u00e4\u00e4t her\u00e4ttiv\u00e4t my\u00f6s ihastusta. Polku kiemurteli jonkinlaisen harjumaiseman yli vinottain kohti Roismalan hautausmaata.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla olisi ollut valittavissa monia muitakin reittej\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4timme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ne muille kerroille. Selv\u00e4 kulku tasaista polkua oli kaikkien mieleen enemm\u00e4n kuin l\u00e4hte\u00e4 seikkailemaan uusille ja tuntemattomille reiteille. Niinp\u00e4 matkaa tehtiin jo tutuksi tulleella, vinosti yli harjun johtavalla reitill\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi kerraksi, 23.9. p\u00e4\u00e4tettiin kokoontua samassa paikassa ja samaan aikaan eli klo 13.00.<\/p>\n

T\u00e4k\u00e4l\u00e4iset polut, tarvittaessa hyvinkin vaihtelevine maastoineen ovat kyll\u00e4 paremminkin tutustumisen arvoisia. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on viel\u00e4 monta hyv\u00e4\u00e4 puolukka- ja kantarelli- ja suppilovahveropaikkaa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, muista sienist\u00e4 nyt puhumattakaan. Siis ensi lauantaina suunnaksi t\u00e4llainen paikka.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Varusteeksi maastoon sopivat jalkineet, k\u00e4velysauvat ja muuten s\u00e4\u00e4nmukainen varustus. Noin tunti aikaa lenkkiin ja reipasta ulkoilumielt\u00e4 mukaan. L\u00e4hde mukaan nauttimaan alkavasta syksyst\u00e4.<\/p>\n

\n

9.9.2023<\/p>\n

Kivisillantien maisemissa<\/h1>\n

Viime lauantain aurinkoinen ja l\u00e4mmin s\u00e4\u00e4 oli kuin tilattu Ikiliikkujia ja mik\u00e4 ettei muitakin ulkoilijoita varten. Se oli my\u00f6s todenn\u00e4k\u00f6isesti viimeinen t\u00e4m\u00e4n syksyn lauantai, jolloin l\u00e4mp\u00f6mittari n\u00e4ytti noinkin korkeita, yli kahdenkymmenen asteen lukemia. Mik\u00e4s siis oli kokoontuessa taas yhteiselle k\u00e4velylenkillemme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkaan l\u00e4hdettiin ensin Kivisillan tiet\u00e4 seuraten, mutta tarkoitus oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutustumaan tien yl\u00e4puolisiin polkuihin.Sopivann\u00e4k\u00f6inen polunp\u00e4\u00e4 l\u00f6ytyikin kappaleen matkaa lampsittuamme ja eikun sinne vain.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Edellisen viikon sateet olivat saaneet polun pinnan kosteaksi, toisin paikoin hiukan vetiseksikin. Askelen alla pinta jousti juuri sopivasti, eik\u00e4 m\u00e4rki\u00e4k\u00e4\u00e4n paikkoja paljon tiellemme sattunut. Vanha kuusikko suojasi mukavasti auringon hiukan turhankin l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4 paisteelta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4p\u00e4 mukava varjopaikka pienelle venyttely- ja maailmanparannustuokiolle. Alkumatkan kireydet venyteltiin pois ja sitten vaihtui Kirsti vet\u00e4j\u00e4ksi paremman paikallistuntemuksensa vuoksi. Taas p\u00e4\u00e4stiin uudelle, ainakin minulle tuntemattomalle polulle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siin\u00e4 koukattiin taas, muutaman hyv\u00e4n kantarelli- ja suppilovahveropaikan kautta tielle ja sen j\u00e4lkeen oli Hannulla vetovastuu. H\u00e4nkin pysytteli tutuilla poluilla ja johdatteli meid\u00e4t varsin turvallisesti polkumme poikki virtaavan ojan yli. Ja kas kummaa, tulla tupsahdimmekin ihan kuin huomaamatta t\u00e4ysin tutulle paikalle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siin\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 olikin sopivaa kenturaa loppuvenyttely\u00e4 varten. L\u00e4mmin taisi tulla matkan mittaan yhdelle jos toisellekin, koskapa Kirsti kutsui koko porukan kupilliselle kahvia. Kyll\u00e4p\u00e4 maistuikin n\u00e4in lenkin p\u00e4\u00e4lle. Kiitokset.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4iss\u00e4 maisemissa lenkkeily j\u00e4\u00e4 nyt toistaiseksi, sill\u00e4 ensi lauantaina 16.9. kokoonnutaan Koivulantien varressa, Munkintien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Toivottavasti saamme siedett\u00e4v\u00e4n s\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 tuon kulmakunnan polut ovat kuuleman mukaan varsin mukavia patikoitavia. Siis ensi lauantaina suunnaksi Munkintien alkup\u00e4\u00e4 Koivulantiell\u00e4. Tukevat jalkineet, k\u00e4velysauvat ja muuten s\u00e4\u00e4nmukainen varustus. Ja tietysti tunnin verran kiireet\u00f6nt\u00e4 aikaa. Siit\u00e4 se l\u00e4htee, hyv\u00e4ntuulinen lenkki. Tervetuloa!<\/p>\n

\n

2.9.2023<\/p>\n

Pikalenkki Kivisillantiell\u00e4<\/h1>\n

Viime lauantaina oli paikkakunnalla niin monensorttista toimintaa p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in, ettemme saaneet kuin osan porukasta k\u00e4velylenkille. Tummat pilvet ajelehtivat taivaalla turhankin matalalla ik\u00e4\u00e4n kuin valmiina h\u00f6l\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vett\u00e4 pienenpuoleisen vedenpaisumuksen tarpeiksi. Eik\u00e4 se s\u00e4\u00e4ennustekaan kovin varmaa poutaa lupaillut, pikemminkin p\u00e4invastoin. Teimme pikap\u00e4\u00e4t\u00f6ksen siirt\u00e4\u00e4 lenkkipaikkaa l\u00e4hemm\u00e4ksi, Kivisillantielle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tienp\u00e4tk\u00e4 ei ole ihan mik\u00e4 tahansa k\u00e4rrypolku, sill\u00e4 on aikanaan ollut hyvinkin t\u00e4rke\u00e4 rooli t\u00e4k\u00e4l\u00e4isess\u00e4 liikenteess\u00e4. Nykyisell\u00e4\u00e4n se on hiljainen ja rauhallinen yksityistie, joka halkoo osaksi peltoaukeaa, osaksi sankkaa mets\u00e4\u00e4. K\u00e4velimme sen edestakaisin p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Matkan varrella kiintyi huomio pariinkin lupaavaan polunp\u00e4\u00e4h\u00e4n, jotka vaatinevat seuraavilla kerroilla l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 tutustumista.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sade alkoi juuri tullessamme takaisin. Kuitenkin t\u00e4llainen pikaisempikin lenkki piristi kummasti.<\/p>\n

Seuraava lenkki, lauantaina 9.9. k\u00e4vell\u00e4\u00e4n samoissa maisemissa, siis l\u00e4ht\u00f6paikkana Kivisillantien alkup\u00e4\u00e4. Ja aika on taas tuo sama klo 13.00. Luvassa on poutaa ja melko l\u00e4mmint\u00e4kin, joten kaikki mukaan nauttimaan alkusyksyn luonnosta ja reippaasta ulkoilusta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

26.8.2023<\/p>\n

Alkavan syksyn l\u00e4mp\u00f6\u00e4 Taipaleenvuorella<\/h1>\n

Elokuun viimeisen lauantain aurinkoinen ja l\u00e4mmin s\u00e4\u00e4, kuin viimeinen tervehdys menneelt\u00e4 kes\u00e4lt\u00e4, otti vastaan Ikiliikkujat Taipaleenvuoren maisemiin viime lauantaina. Viikon sateista huolimatta t\u00e4m\u00e4nkertaisella reitill\u00e4mme, joka kierteli vuoren laen maisemissa, ei juurikaan liukasteltu. Matkaan l\u00e4hdimme parkkipaikalta ja kuin hyv\u00e4n\u00e4 enteen\u00e4 pihlajan oksan alitse.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka Taipaleenvuoren laella maisemat ovat tasaisen levollisia, saimme reittimme alkup\u00e4\u00e4n varrella tutustua vallan toisenlaisiin maisemiin. Jyrk\u00e4nnett\u00e4 ja siirtolohkareita, niiden seassa kaatuneita tai kaatumassa olevia puita, t\u00e4llaiseen maastoon olisi mielenkiintoista tutustua tarkemminkin. Varmasti sielt\u00e4 l\u00f6ytyisi mukavia ja sokkeloisia reittej\u00e4 my\u00f6s yl\u00f6s laelle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Emme kiivenneet suoraan yl\u00f6s vaan k\u00e4\u00e4nnyimme jo hyv\u00e4n matkaa ennen huippua rantaan johtavalle polulle. Kuivaa polkua pitkin oli kevyt k\u00e4vell\u00e4, vaikka v\u00e4lill\u00e4 kavuttiinkin yli kaatuneen puun, v\u00e4lill\u00e4 taas sai harpata kallioon muodostuneita portaita yl\u00f6s tai alas. Sit\u00e4 paitsi avarat maisemat ja jo ihan sananmukaisesti ruohonjuuritason n\u00e4kym\u00e4t olivat sen laatuisia, ett\u00e4 ei sit\u00e4 pikku kiipe\u00e4mist\u00e4 juuri huomannutkaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paitsi maisemiin, huomio kiinnittyi ihan pakosta my\u00f6s polun varsilla kypsym\u00e4ss\u00e4 olevaan puolukka- ja sienisatoon. Jo alkumatkasta kuljimme ohi yhden varhaisen suppilovahveroesiintym\u00e4n. Puolukat taitavat olla joskus parin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 kypsi\u00e4 ja niit\u00e4 on todellakin runsaasti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Laen reuna-alueelle oli luonto j\u00e4rjest\u00e4nyt meille juuri sopivan tauko- ja jumppatelineen. Iso m\u00e4nnynkelo maata r\u00f6tk\u00f6tti juuri sopivasti reitill\u00e4mme ja siin\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 oli hyv\u00e4 istahtaa ja antaa hiukan venytyshoitoa matkan l\u00e4mmitt\u00e4mille lihaksille. Tuokin puu on tuossa lojunut jo useampia vuosia sill\u00e4 kuoret ja pienemm\u00e4t oksatkin ovat jo ehtineet tippua ja j\u00e4\u00e4d\u00e4 aluskasvullisuuden peittoon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Miten n\u00e4in pienell\u00e4 l\u00e4isk\u00e4ll\u00e4 maan pintaa mahtuukaan olemaan n\u00e4inkin paljon erilaista n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4? Palaillessamme taas tiet\u00e4 pitkin takaisin l\u00e4ht\u00f6paikallemme, oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 pienen matkaa varsinaista ikimets\u00e4\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 puut varjostivat niin, ettei ikuisessa h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 aluskasvullisuutena ollut kuin pehme\u00e4nvihre\u00e4 sammalikko. Koko metsik\u00f6n vihre\u00e4 pehmeys suorastaan kutsui sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, istahtamaan kivelle tai m\u00e4tt\u00e4\u00e4lle ja rauhoittumaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja kuulemaan… hiljaisuutta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 2.9. klo 13.00 kokoonnutaan viel\u00e4 ainakin kerran Taipaleenvuoren alueella, t\u00e4ll\u00e4 kertaa taas Laavurannassa. Luvassa on sik\u00e4li sateinen viikko, ett\u00e4 emme l\u00e4hde kiipeilem\u00e4\u00e4n itse vuorelle, vaan pysyttelemme rantapoluilla. Mukaan s\u00e4\u00e4nmukainen varustus, k\u00e4velysauvat ja reipasta ulkoilumielt\u00e4. Tervetuloa mukaan kaikki ulkoliikunnasta innostuneet!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

19.8.2023<\/p>\n

Ikiliikkujat j\u00e4lleen kuivalle maalle<\/h1>\n

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin viimeist\u00e4 kertaa Laavurannassa sill\u00e4 tarkoituksella, ett\u00e4 uitaisiin lenkin p\u00e4\u00e4tteeksi. Keli oli mit\u00e4 parhain, aurinko paistoi l\u00e4hes pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta ja tuulikaan ei liiemmin kiusannut. L\u00e4mmin ja melko tuuleton viikko oli l\u00e4mmitt\u00e4nyt vedenkin taas l\u00e4hes entisiin asteisiin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkanteko suht tasaisella polulla k\u00e4vi keve\u00e4sti ja siin\u00e4 samalla oli aikaa ja tilaisuus ihailla puiden v\u00e4list\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 avautuvaa j\u00e4rvimaisemaa sen koko kes\u00e4isess\u00e4 kauneudessaan ja rauhallisuudessaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mahdollisesti tulemme noita maisemia katselemaan aurinkoisina syysp\u00e4ivin\u00e4kin, mutta silloin tulevat n\u00e4kym\u00e4t ja niiden synnytt\u00e4m\u00e4t tunnelmat varmasti olemaan t\u00e4ysin erilaisia, paljon syksyisempi\u00e4. Viel\u00e4 ei syksyst\u00e4 ollut tietoakaan, oli l\u00e4mmint\u00e4 ja aurinkoista tallustellessamme polkua menem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa emme nousseet yl\u00f6s kalliolle vaan tyydyimme rantapolun mittailemiseen. Pari venyttelytuokiotakin mahtui mukaan. Ja lenkin j\u00e4lkeen aurinkoinen ja tyyni j\u00e4rvi n\u00e4ytti suorastaan vastustamattomalta paikalta loppuj\u00e4\u00e4hdyttelyyn.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka se vesi olikin todella l\u00e4mmint\u00e4 ja siell\u00e4 olisi lillunut pitemp\u00e4\u00e4nkin, oli sielt\u00e4 lopuksi kuitenkin tultava rannalle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ryhm\u00e4n juniori suhtautui t\u00e4ll\u00e4 kertaa hiukan pid\u00e4ttyv\u00e4isesti veteen, vaikkei vallan totaalikielt\u00e4ytyj\u00e4ksi heitt\u00e4ytynytk\u00e4\u00e4n. Mutta senh\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 jokainen, ett\u00e4 vesille pit\u00e4\u00e4 varustautua asiallisesti. Ehk\u00e4 sitten ensi kes\u00e4n\u00e4…<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koko reissun ja Ikiliikkujien t\u00e4m\u00e4n vuoden vesiliikuntakauden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen kruunasi Kirstin tarjoamat kahvit. My\u00f6s nuorempaa ik\u00e4luokkaa oli muistettu. Vaikkei vesi juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n tuntunutkaan silt\u00e4 omimmalta elementilt\u00e4, alkoi rantapolkujakin taapertaessa janottaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toivottavasti hyv\u00e4t uintikelit jatkuvat viel\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4inkin, mutta meid\u00e4n kohdaltamme kes\u00e4kausi p\u00e4\u00e4ttyi t\u00e4h\u00e4n. Kaikkien osallistuneiden mieleen kuitenkin j\u00e4\u00e4nee mennyt kes\u00e4kausi ja mukavat uintireissut miellytt\u00e4vin\u00e4 muistoina. Ja ne maisemat ja kes\u00e4inen j\u00e4rvenranta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 26.8. kokoonnumme taas klo 13.00 Taipaleenvuoren ulkoilualueen parkkipaikalla. Tarkoituksena on t\u00e4ll\u00e4 kertaa vaellella vuoren laella. Huom. siell\u00e4 on mahdollisesti liukasta, ottakaa se huomioon varustuksessa. Tervetuloa mukaan kaikki, vauvasta vaariin ja muariiin harrastamaan leppoisaa ulkoliikuntaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

12.8.2023<\/p>\n

Se Taipaleenvuoren toinen puoli<\/h1>\n

Viime lauantaina kokoonnuttiin j\u00e4lleen Taipaleenvuoren ulkoilualueella, t\u00e4ll\u00e4 kertaa tarkoituksena tutustua paremmin alueen v\u00e4hemm\u00e4ntunnettuun puoleen. L\u00e4hdimme tiet\u00e4, joka johtaa parkkipaikalta m\u00e4en huipulle. Ja eik\u00f6s vain ollutkin edellisen viikon kovat tuulet kaataneet taas yhden puun tien tukoksi. Siit\u00e4 selvitty\u00e4mme alkoi tie v\u00e4hitellen kaartaa kohti kalliota ja sen korkeimpia paikkoja.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

Matkalla kiintyi huomio Taipaleenvuoren \u201dpime\u00e4n puolen\u201d rosoiseen ja jyrk\u00e4nteiseen maaston muotoon. Tie kuitenkin kiersi tasaisemmalle nousulinjalle. T\u00e4\u00e4ll\u00e4, varjoisalla puolella kasvoi mustikkaa ja paikoin puolukkaakin, sieni\u00e4kin n\u00e4kyi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Laella pidimme pienen venyttelytauon ik\u00e4\u00e4nkuin valmistautumisena tulevaan alam\u00e4en kapuamiseen. L\u00e4hes avonaisella kalliolla kasvoivat eri j\u00e4k\u00e4l\u00e4lajit sulassa sovussa kanervikon kanssa muodostaen laen peitoksi laajojakin lauttoja. Harvapuustoinen avokalliomaisema her\u00e4tti muutenkin ihastusta ilmavuudellaan ja valoisuudellaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Polku kiemurteli jyrkk\u00e4n\u00e4 ja kallioisena etsien helpoimpia kulkureittej\u00e4. Silti se ei kaikistellen ollut mitenk\u00e4\u00e4n helppokulkuista. Ahtaimmisaa ja jyrkimmiss\u00e4 paikoissa piti ottaa tukea paikallisesta kasvustostakin. Mutta olipa vain pihlajakin sinnitellyt karussa maastossa ja valmistanut, kokoonsa n\u00e4hden, kohtalaisen marjasadon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

V\u00e4hitellen ja monen mutkan kautta laskeudeuimme kohti Tapiolanlahden rantaa ja Sile\u00e4kallioksi kutsuttua paikkaa. T\u00e4m\u00e4n nokan voi viimeist\u00e4\u00e4nkin laskea Tapiolanlahden suuksi, siit\u00e4 rantaviiva k\u00e4\u00e4ntyy jyrk\u00e4sti kohti lahden pohjukkaa. Mets\u00e4taipaleen j\u00e4lkeen tuntui mukavalta p\u00e4\u00e4st\u00e4 taas avonaisempaan rantaan, miss\u00e4 tuuli vei kaikenlaiset itikat pois kimpustamme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme viel\u00e4 jonkin matkaa polkua kohti lahden per\u00e4\u00e4. Jyrk\u00e4n ja toisin paikoin liukkaankin alam\u00e4kikapuamisen j\u00e4lkeen tasamaata kuleva polu tuntui keve\u00e4lt\u00e4 astua. K\u00e4\u00e4nnekohdassa pidimme taa pienen venyttely- ja maailmanparannustuokion, jonka j\u00e4lkeen palasimme rantapolkua seuraten laavulle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Siin\u00e4 viel\u00e4 viimeiset kiusaukset, loppuvenyttely, jonka j\u00e4lkeen osa porukasta l\u00e4hti ja osa pulahti viel\u00e4 j\u00e4rveen kuin j\u00e4\u00e4hdyttelyksi lenkin j\u00e4lkeen. Lopuksikin koko reissusta j\u00e4i vaikutelma, ett\u00e4 Taipaleenvuoren alue on varsin monipuolinen tuttavuus, olipa sitten kiinnostunut marjoista, sienist\u00e4 tai vaikka vain ulkoilusta vaihtelevissa maastoissa ja kauniissa ja rauhallisissa maisemissa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sovimme, ett\u00e4 muutamien yhteensattumien vuoksi tulevan viikon lenkki tehd\u00e4\u00e4nkin poikkeuksellisesti sunnuntaina 20.8., aika sama eli klo 13.00. Nyt kokoonnutaan taas laavulla, tehd\u00e4\u00e4n hiukan lyhyempi lenkki maalla ja sen j\u00e4lkeen sitten uintia\/vesijuoksua kukin sopivaksi katsomansa ajan. Tervetuloa mukaan mittailemaan Tapiolanlahden rantapolkuja, vaikka isommallakin porukalla.<\/p>\n

\n

5.8.2023<\/p>\n

Kun Ikiliikkujat Taipaleenvuorella seikkailivat<\/h1>\n

Viime lauantaina l\u00e4hdettiin Laavurannasta liikkeelle, tarkoituksena patikoida ulkoilualueen rannimmaista katsastamaan, milt\u00e4 Taipaleenvuori silt\u00e4 toiselta puoleltaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Aamup\u00e4iv\u00e4isen sateen j\u00e4ljilt\u00e4 polku oli viel\u00e4 toisin paikoin hiukan liukas, mutta sopivasti puhallellut tuuli kuivatteli maastoa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tapiolanlahden puoleinen ranta on kallioista ka melko jyrkk\u00e4\u00e4. Osittain mets\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 rantaviivan, mutta kun kulkee polua pitkin, kallioisuuden huomaa selvemmin. Juuri tuota polkua matkamme seurasi. Alkup\u00e4\u00e4n nokilla oli selv\u00e4sti muiden retkeilij\u00f6iden j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4, mutta kun polku k\u00e4\u00e4ntyi seurailemaan lahden rantaa, loppuivat nuotioitten j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ja muut sellaiset.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 lahden per\u00e4\u00e4 oli pieni suojaisa ja tunnelmallisen loinen poukama. Aivan l\u00e4helt\u00e4 lahden pohjukkaa h\u00e4\u00e4m\u00f6ttiv\u00e4t mahtavat Saukonkivet, aivan kuin vastakohtana tuolle tyynelle ja suojaisalle poukamalle. Mutta matka jatkui eteenp\u00e4in.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Etenemistapaa suunnitellaan ennen kuin l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n liukastelemaan mahdollisesti hyvinkin liukkaalle kalliolle. Ei siin\u00e4 kauaa tuhlattu aikaa, ikiliikkujalla kun on tapa liikkua.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo pitkin matkaa, mutta nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 rannasta, ihastelimme suurta mustikoiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 puoli alueesta ei taida olla niink\u00e4\u00e4n suosittu ja tunnettu kuin laavurannan puoli. Siell\u00e4 se odotteli poimijoitaan, melko mittava marjasato. Tuo kuva ei ole parhaasta paikasta, mutta kertokoon kuitenkin omaa tarinaansa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkan varrella saimme my\u00f6s huomata, ettei ihan joka paatti ole ihan joka kes\u00e4 vesille p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n. Kaikki t\u00e4llaiset unohdetut, on se sitten mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4, ovat jollakin tapaa surullinen n\u00e4ky luonnossa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina, 12.8. jatkamme taas retkeily\u00e4 Taipaleenvuoren maisemissa. Kokoonnutaan taas klo 13.00 , t\u00e4ll\u00e4 kertaa parkkipaikalla. Mukaan maastossa liikkumiseen tarvittava varustus, hiukkasen ekstriimi\u00e4 ja tunnin verran vapaata aikaa. L\u00e4hde liikkeelle ja tuo kaverisikin.<\/p>\n

\n

29.7.2023<\/p>\n

Viime lauantaina ei sitten uitukaan<\/h1>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viime lauantain uinti-\/vesijuoksuharjoitus j\u00e4i v\u00e4liin huonon s\u00e4\u00e4n vuoksi. Puuskittainen tuuli roiski ajoittain vett\u00e4 l\u00e4hes vaakasuoraan l\u00e4mp\u00f6tilan ollessa siin\u00e4 kymmenen asteen vaiheilla. Siksi j\u00e4timme vesiliikunnan sikseen, ehk\u00e4p\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n palaamaan siihenkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaiksi lupaillaan l\u00e4hes samanlaista keli\u00e4 ja kulumassa oleva viikkokin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sik\u00e4li viile\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 on viisainta rantautua ja l\u00e4hte\u00e4 ensi lauantaina taas pikku k\u00e4velylenkille. Kokoonnumme silti laavurannassa ja seikkailemme Taipaleenvuoren poluilla. Siis lauantaina 5.8. kokoonnutaan 13.00 Laavurannassa k\u00e4velylenkkiin sopivassa varustuksessa. Ottakaa huomioon mahdollinen sade.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

22.7.2023<\/p>\n

Sateen sattuessa \u2013 poudalla<\/h1>\n

L\u00e4mmin ja hiljainen kes\u00e4sade otti vastaan ensimm\u00e4iset rantaan tulijat viime lauantaina, Ikiliikkujien kokoontuessa taas kerran vesijuoksuharjoitukseen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sade ei meit\u00e4 ehtinyt kastella, sill\u00e4 se loppui saman tien kuin oli alkanutkin. J\u00e4rvi oli l\u00e4hes peilityyni, vesi l\u00e4mmint\u00e4, mit\u00e4s muuta kuin sinne vain. Ukkosellinen s\u00e4\u00e4 ei pelottanut t\u00e4t\u00e4, t\u00e4ll\u00e4 kertaa hyvin pieneksi kutistunutta ryhm\u00e4\u00e4mme. Sit\u00e4 mukaa, kun aurinko n\u00e4ytt\u00e4ytyi pilvien takaa, nousi tuulikin. \u00c4sken l\u00e4hes peilityyni pinta rikkoontui ja alkoi el\u00e4\u00e4 tuulen mukaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yksi oli poissa alkavan kes\u00e4flunssan vuoksi, toinen j\u00e4tt\u00e4ytyi pelk\u00e4ksi kuvaajaksi, h\u00e4nkin terveydellisist\u00e4 syist\u00e4. Tunti siin\u00e4 taas mukavasti kului vett\u00e4 polkiessa, eik\u00e4 edes vedest\u00e4 noustua tullut kylm\u00e4.<\/p>\n

Taipaleenvuoren ulkoilualue on todellakin paljon muutakin, kuin Laavuranta. T\u00e4llainen pieni tunnelmallinen polu kiemurtelee, milloin kivi\u00e4 kierrellen ylemp\u00e4n\u00e4, milloin l\u00e4hes rantaviivaa hipoen l\u00e4hes koko alueen ymp\u00e4ri.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sielt\u00e4 voi jokainen hakea oman seikkailunsa, jos pelkk\u00e4 uiminen ei riit\u00e4. On rauhallisia poukamia ja pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n houkuttelevia kallionnokkia. Voi kiivet\u00e4 kalliolle katselemaan laajemminkin Ylistenj\u00e4rven tarjoamaa maisemaa, tai sitten voi vaikka keskitty\u00e4 johonkin pikku yksityiskohtaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kukin tyylill\u00e4\u00e4n, mutta se on varmaa, ett\u00e4 ensi lauantaina 29.7. kokoonnutaan taas laavurannassa klo 13.00. Mukaan uintivermeet ja ripaus urheiluhenke\u00e4. Ja tietysti my\u00f6s, mik\u00e4li mahdollista, pari kaveria. Kyll\u00e4 j\u00e4rvess\u00e4 vett\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 useammallekin.<\/p>\n

\n

15.7.2023<\/p>\n

Vesipetoja liikkeell\u00e4<\/h1>\n

Viime lauantain uintiin ei t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kerralla ollut ruuhkaa. Se ei ainakaan johtunut kylm\u00e4st\u00e4 vedest\u00e4, sill\u00e4 l\u00e4mmin ja melko tuuleton viikko olivat saaneet veden l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n uudelleen, ehk\u00e4 hiukan aikaisempaa l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4ksikin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa mukaan tuli my\u00f6s nuorisoa. He aloittivat tutustumisen paikallisiin olosuhteisiin pienest\u00e4 matalasta ja hiekkapohjaisesta poukamasta. Siit\u00e4 sitten v\u00e4hitellen syvemmille vesille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tuossa se on, vesi, johon voi vaikka hukkua. Toisaalta, ei ole mitenk\u00e4\u00e4n mahdotonta kesytt\u00e4\u00e4 tuota petollisen tyynelt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 elementti\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sen teen. Tai ainakin melkein, tai ainakin luulen niin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n viel\u00e4 l\u00f6tk\u00f6p\u00f6tk\u00f6jen varassa, mutta ennenpitk\u00e4\u00e4 saivat aallot kuljettaa ne turhiksi k\u00e4ynein\u00e4 rantaan. Uimataidon hallinta oli ihan viitt\u00e4 vaille valmis ja t\u00e4ll\u00e4 reissulla se sitten varmistui.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4llaista menoa t\u00e4ll\u00e4 kertaa ikiliikkujilla. Muistakaa olla mukana menossa ensi lauantaina 22.7. Paikka on sama, Laavuranta ja aikakin tuo jo tutuksi tullut klo 13.00. Mukaan uinti-\/vesijuoksuvarustus ja ripaus urheilumielt\u00e4.<\/p>\n

\n

1.7.2023<\/p>\n

Ikiliikkujat vesill\u00e4<\/h1>\n

Tummat pilvet taivaalla, jossakin kauempana ukkosen jyrin\u00e4\u00e4, kirjap\u00e4iv\u00e4t tai sitten vain muita yhteensattumia, mene ja tied\u00e4. Joka tapauksessa ikiliikkujien vesijakson aloituksessa ei liiemmin ruuhkaa ollut.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ei ollut helle, ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n, mutta vesi oli mukavan l\u00e4mmint\u00e4 ja s\u00e4\u00e4 tyyni. Kaikki oli siis olosuhteiden puolesta kohdillaan. Jo tutuksi tullut ranta, kyl\u00e4n oma Laavuranta, on hyv\u00e4 l\u00e4ht\u00f6paikka juuri vesijuoksulle. Porraskivelt\u00e4 p\u00e4\u00e4see hyvin heti itse asiaan tarvitematta ensin kahlailla ties miten pitk\u00e4lle saadakseen kylliksi syvyytt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo pelkk\u00e4 polku parkkipaikalta rantaan houkuttelee rauhoittumaan ja hiljent\u00e4m\u00e4\u00e4n vauhtia. Puitten juurien ristiin rastiin ruuduttama neulasmatto, kevyt k\u00e4vell\u00e4, mukava katsella.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paras uinti- ja vesijuoksukausi on viel\u00e4 edess\u00e4, eiv\u00e4t ne vedet yhdess\u00e4 viile\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 viikossa paljon j\u00e4\u00e4hdy. Meill\u00e4 on aikaa, todenn\u00e4k\u00f6isesti syyskuun alkupuolelle, mutta varmasti kuitenkin elokuun loppuun jatkaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tavoitteena on, ett\u00e4 poljetaan vett\u00e4 tunnin ajan yht\u00e4jaksoisesti, mutta se ei ole mik\u00e4\u00e4n urakka, jokainen saa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 suorituksensa keston itse, aikansa, jaksamisensa ja halujensa mukaan.<\/p>\n

Seuraava kokoontuminen on lauantaina 8.7. klo 13.00 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 samassa paikassa, siis Ylistenj\u00e4rven Laavurannassa. Toivottavasti silloin saamme mukaan nekin, joilla viime kerralla oli joku este.<\/p>\n

\n

24.6.2023<\/p>\n

Viimeiset kiusaukset<\/h1>\n

Viime lauantaina, l\u00e4mp\u00f6tilan huidellessa jossakin kolmenkymmenen asteen tuntumassa, kokoonnuttiin toistaiseksi viimeisen kerran k\u00e4velyn merkeiss\u00e4. Helle ja muut menot kutistivat porukan melko pieneksi ja tuon helteen vuoksi p\u00e4\u00e4timme hoita homman pikavauhtia pois p\u00e4iv\u00e4j\u00e4rjestyksest\u00e4. Lyhyt, viime syksylt\u00e4 tutuksi tullut lenkki sai riitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sik\u00e4li kun olosuhteet sallivat, ihasteltiin nyt juuri kauneimmillaan kukopistavaa luontoa. Helteitten vaikutus ei viel\u00e4 n\u00e4y muussa kuin siin\u00e4, ett\u00e4 nyt jo kukkivat monet hein\u00e4kuun kukkijat.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viel\u00e4 oli lehtipuissa se kev\u00e4tkes\u00e4inen heleys, viel\u00e4 oli mets\u00e4n aluskasvullisuus el\u00e4v\u00e4n ja hyvinvoivan vihre\u00e4t\u00e4, viel\u00e4 tarjosi mets\u00e4n varjo hiukan viilennyst\u00e4 muuten niin tukalaan kuumuuteen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Niin kaunis on maa,<\/p>\n

Niin korkea taivas.<\/p>\n

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas<\/p>\n

Ja varjoisat veet,<\/p>\n

Niin varjoisat veet.<\/p>\n

Kaiken kaikkiaan oli hyv\u00e4t fiilikset todeta, ett\u00e4 seuraava kerta ollaan jo sitten vesill\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aivan oikein. Juhannusviikonloppuna jokainen liikkukoon kukin tavallaan ja itselleen sopivasti. Jatkamme yhdess\u00e4 lauantaina 1.7. Kokoonnutaan Ylistenj\u00e4rven laavurannassa tuttuun aikaan klo 13.00. Varustus vesiliikuntaan sopiva, juoksuvy\u00f6 ei pakollinen, mutta suositeltava. Sen sijaan, koska luonnonvesill\u00e4 ollaan, jonkinlaiset tossut jalkaan turhien jalkavaurioiden v\u00e4ltt\u00e4miseksi. Ja mukaan tietysti annos leikkimielsyytt\u00e4 ja urheiluhenke\u00e4, tavoitteena on polkea vett\u00e4 tunnin ajan.<\/p>\n

Tyyli vapaa, mutta kuitenkin suositeltava.<\/p>\n

\n

10.6.2023<\/p>\n

Poluilla taas<\/h1>\n

Viikon tauon j\u00e4lkeen l\u00e4hdettiin taas lenkille. T\u00e4ll\u00e4 kertaa pysyttelimme selv\u00e4ll\u00e4 polulla ja muutenkin melko hyv\u00e4kulkuisessa maastossa. Muutamien yhteensattumien vuoksi porukka oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa pieni. Se ei kuitenkaan haitannut yhdess\u00e4 ilon ja liikkumisen iloa. L\u00e4hdettiin liikkeelle samasta paikasta kuin edellisell\u00e4kin kerralla, mutta toiseen suuntaan ja noudateltiin tosiaankin selv\u00e4\u00e4 polkua ja v\u00e4lill\u00e4 tiet\u00e4kin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tuo m\u00e4ki ei kuvassa n\u00e4yt\u00e4 ollenkaan silt\u00e4, mit\u00e4 se todellisuudessa on. Kes\u00e4isen auringon porottaessa ja tuulen vaimenttuessa pusikkoon oli tuossakin nousussa ihan tarpeeksi tekemist\u00e4, varsinkin, kun se oli ihan lenkin loppusuoralla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aurinkoinen ja l\u00e4mmin s\u00e4\u00e4 oli houkutellut my\u00f6s kaikenlaisia p\u00f6rri\u00e4isi\u00e4 kes\u00e4isiin toimiinsa. Luonto oli sit\u00e4, mit\u00e4 se vain alkukes\u00e4st\u00e4 voi olla, t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ja kukkimisen riemua.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4kin viikolla lauantaina 17.6. kokoonnumme yhteisen lenkin ja muun yhdess\u00e4olon merkeiss\u00e4, t\u00e4ll\u00e4 kertaa l\u00e4hdemme liikkeelle taas Tapiolankujan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Ja aika on taas se sama klo 13.00<\/p>\n

Toivottavasti mahdollisimman moni l\u00e4htee mukaan, tervetuloa kaikki, vauvasta vaariin ja muariin.<\/p>\n

\n

27.5.2023<\/p>\n

N\u00e4kyyk\u00f6 mets\u00e4\u00e4 puilta<\/h1>\n

Viile\u00e4 tuuli karkoitti hyttyset ja muut inisij\u00e4t loitommalle, kun taas kerran kokoonnuttiin yhteist\u00e4 mets\u00e4lenkki\u00e4 varten, t\u00e4ll\u00e4 kertaa tavoitteena Kivim\u00e4en alueen tutkiskelu. Vaikka kokoontuminen olikin K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntien varressa, k\u00e4velimme itse l\u00e4ht\u00f6paikalle viel\u00e4 jonkin matkaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 l\u00e4hdettiin kapuamaan alasp\u00e4in. Alku tuntui varsin kevyelt\u00e4 ja helpolta. Edellisen p\u00e4iv\u00e4n sade oli viilent\u00e4nyt ja puhdistanut ilman turhista p\u00f6lyist\u00e4. Olosuhteet olivat siis mit\u00e4 parhaat pienelle kuntolenkille.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli teemana vaikeampikulkuinen maasto osittain ihan poluttomana, osittain polkuja hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4en.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Heti alun j\u00e4lkeen oli melko haastava paikka, Tapaninmyrskyn j\u00e4lkeens\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 murros, jonka yli ja v\u00e4leist\u00e4 pujottelimme. Pusikkoon tultuamme tuulen vaikutus loppui l\u00e4hes kokonaan ja kimppuumme hy\u00f6kk\u00e4si, noin nopeasti laskien, arviolta ainakin viisi miljoonaa verenhimoista siipeilij\u00e4\u00e4 ja inisij\u00e4\u00e4. Samalla p\u00e4\u00e4simme kuitenkin jonkinlaiselle poluntapaisellekin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Se ei sin\u00e4ns\u00e4 tarkoittanut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 etenemisen helpottumista, sill\u00e4 polku oli peurapolku, joka kulki tihe\u00e4n mets\u00e4n pohjilla suuremmin kaksijalkaisen etenij\u00e4n tarpeita huomioimatta. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa tuli mieleen se vanha sanonta siit\u00e4, n\u00e4kyyk\u00f6 mets\u00e4\u00e4 puilta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mets\u00e4isen m\u00e4en yli kavuttuamme loppui polku, mutta sen sijaan saimme taas valon ja tuulen. Melko rehev\u00e4, nilkkoihin kietyv\u00e4 ja tarttuva aluskasvullisuus hidasti menoa jo senkin vuoksi, ett\u00e4 sen l\u00e4pi oli melko mahdotonta n\u00e4hd\u00e4, mihin astui.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

V\u00e4hitellen siit\u00e4 sitten laskeuduttiin vahvemmalle polulle, jota pitkin matka sitten jatkuikin k\u00e4\u00e4nt\u00f6pisteeseens\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Taas hetkinen venyttely\u00e4 ja eikun samaa reitti\u00e4 takaisin. Jostakin kumman syyst\u00e4 se paluumatka tuntuu aina huomattavasti menomatkaa lyhemm\u00e4lt\u00e4. Matkaa kertyi plus\/miinus pari kilometri\u00e4 ja aikaa saimme kulumaan tunnin ja viisi minuuttia. Ja haastavuudeltaan lenkki oli riitt\u00e4v\u00e4, minulle kerrottiin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensi lauantaina 3.6. kunnioitamme ylioppilaita ja muita sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valmistuvia ja lukukautensa p\u00e4\u00e4tt\u00e4vi\u00e4. Emme siis l\u00e4hde tuolloin lenkille.<\/p>\n

Sensijaan seuraava lauantai 10.6. on taas lenkkip\u00e4iv\u00e4. Silloin kokoonnutaan taas t\u00e4nne samaan paikkaan. Aikakin on tuo sama klo 13.00 ja osoite siis K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 95, Sastamala.<\/p>\n

Katsotaan sitten, millainen reitti silloin l\u00f6ytyy. Otetaan homma Juicen hengess\u00e4:<\/p>\n

On helppoa olla<\/p>\n

samaa mielt\u00e4,<\/p>\n

on helppoa olla mielet\u00f6n.<\/p>\n

Vaan enemm\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4,<\/p>\n

kun poikkeaa tielt\u00e4<\/p>\n

ja oikaisee<\/p>\n

l\u00e4pi metsik\u00f6n.<\/p>\n

Tervetuloa mukaan, vauvasta vaariin ja muariin, kaikki, jotka ovat innostuneita mets\u00e4k\u00e4velyist\u00e4. Sit\u00e4paitsi siell\u00e4 voi jo katsella paikkoja hiukan sill\u00e4kin silm\u00e4ll\u00e4, mist\u00e4 niit\u00e4 marjoja kannattaa asitten kesemm\u00e4ll\u00e4 tulla etsiskelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\n

20.5.2023<\/p>\n

Makkaravuoren valloitus<\/h1>\n

Lauantaina 20.5. paistoi aurinko tuttuun ja totuttuun tapaan kaikille hyville ihmisille. Olisi se paistanut yht\u00e4l\u00e4isesti pahoillekin, mutta niit\u00e4 ei ollut. Ei ainakaan siin\u00e4 porukassa, joka l\u00e4hti Monakon parkkipaikalta taapertamaan kohti Makkaravuoren lakea. Matkalla havainnoitiin kev\u00e4\u00e4n edistymist\u00e4 ja ihasteltiin vuokkojen, ilmeisesti viile\u00e4st\u00e4 kev\u00e4\u00e4st\u00e4 johtuvaa pitk\u00e4\u00e4 kukinta-aikaa.<\/p>\n

Lintutornin j\u00e4lkeen annettiin vastuu etenemisest\u00e4 Rinteen Hannulle ja hyvin h\u00e4nell\u00e4 tuntuivatkin kotinurkat olevan hallussa. Meno jatkui varman vakaana j\u00e4rven rantaa noudatellen. Natura-alueella oli jonkinlaisia polkujakin ja muutenkin maasto oli melko mukavaa tallustaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hiki alkoi irrota vasta siin\u00e4 vaiheessa, kun p\u00e4\u00e4stiin itse asiaan, eli kapuamaan kohti m\u00e4en korkeinta kohtaa. Jos Joku on kapuamassa huipulle siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 sielt\u00e4 n\u00e4kyisi j\u00e4rvimaisema laajemmin, saa kyll\u00e4 varautua pettymykseen. Koko m\u00e4ki kasvoi sik\u00e4li sankkaa mets\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vain joitain suikaleita j\u00e4rvest\u00e4 oli havaittavissa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

M\u00e4ell\u00e4 pidettiin pieni heng\u00e4hdystauko, jonka aikana n\u00e4ytti olevan menossa jonkinsorttinen navigointioperaatio, ilmeisesti oikean paikan, siis m\u00e4en korkeimman kohdan varmistamiseksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi j\u00e4i vaikutelma, ett\u00e4 siin\u00e4 on taas yksi niit\u00e4 kyl\u00e4mme unohdettuja helmi\u00e4. Alue on sen verran laaja, ett\u00e4 pikku patikkaretket yhdistettyin\u00e4 lintutornin tarjoamiin el\u00e4myksiin olisivat ihan varteenotettava vaihtoehto harjoittaa omatoimista liikuntaa ja ulkoilua. Tietysti maitten omistajien asettamissa rajoissa. N\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat yksityisten omistamia alueita j\u00e4rve\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 Naturaa lukuunottamatta.<\/p>\n

Puhumattakaan talvisista mahdollisuuksista. Hiihtoon ja lumikenk\u00e4k\u00e4velyyn per\u00e4ti oivalliset maastot. Hannu oli edelleen veturina l\u00e4htiess\u00e4mme laskeutumaan alasp\u00e4in. T\u00e4m\u00e4 puoli m\u00e4est\u00e4 oli ainakin minulle t\u00e4ysin outoa, joten oli varsin mielenkiintoista tutustua siihenkin.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4dyimme lopuksi Hannun pihapiiriin, miss\u00e4 oli tilaisuus tutustua niin pajaan kuin savusaunaankin. Kuten olettaa saattoikin, pajan sisustusta hallitsi ahjo. Saunan syd\u00e4men\u00e4 taas toimi jyhke\u00e4 kivikiuas ja henken\u00e4 pehme\u00e4 savunhaju.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Loppuvenyttelyn aikana sovittiin my\u00f6s seuraavasta kokoontumisesta lauantaina 27.5. klo 13.00. Paikka K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntien varressa, Suoniemen Timon mets\u00e4tien liittym\u00e4ss\u00e4 (K\u00e4mm\u00e4k\u00e4ntie 105, Sastamala). Tervetuloa mukaan kaikki, joita ei kivikolut ja risukot pelota. T\u00e4ll\u00e4 kertaa satunnaisia peurapolkuja mukaileva umpimets\u00e4vaellus.<\/p>\n

\n

6.5.2023<\/p>\n

Toukokuu vei uusille poluille<\/h1>\n

Toukokuun ensimm\u00e4isen\u00e4 lauantaina alkoi ilmassa jo olla hiukan kev\u00e4isempi henk\u00e4ys. Tosin \u00f6isin viel\u00e4 nipistellee pakkanen kuin muistuttaakseen, ettei mene talvi taakseen katsomatta, mutta p\u00e4ivisin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n jo parhaillaan toisellekymmenelle l\u00e4mp\u00f6asteelle.<\/p>\n

Edellisen viikonlopun tiet\u00e4miin tulleet sadevedet olivat kuivahtaneet sinne, mist\u00e4 olivat tulleetkin ja polut, joita my\u00f6ten tallustelimme Keskistenj\u00e4rven lintutornille, olivat kuivia ja mukavia astella.<\/p>\n

Jo menness\u00e4 meit\u00e4 vastaan tul ryhm\u00e4, joka oli viett\u00e4nyt tornissa aamupuhteen, hiukan sellaista viluisenoloista v\u00e4ke\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme tietysti kapusimme, kukin omalla tyylill\u00e4\u00e4n, yl\u00f6s. Omasta edellisest\u00e4 k\u00e4ynnist\u00e4ni siell\u00e4 oli sen verran v\u00e4h\u00e4n aikaa, ettei ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 odottava n\u00e4ky ollut mik\u00e4\u00e4n yll\u00e4tys. Valitettavasti vain on niin, ett\u00e4 koko torni j\u00e4\u00e4 muutamassa vuodessa mets\u00e4n peittoon, jo nyt n\u00e4k\u00f6ala rajoittuu melko kapeisiin sektoreihin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4iss\u00e4 kuvissa viel\u00e4 paljaana seisovat lehtipuut est\u00e4v\u00e4t n\u00e4kyvyytt\u00e4 vain jonkin verran, mutta kun puut ovat t\u00e4ydess\u00e4 lehdess\u00e4, on tilanne vallan toinen.<\/p>\n

On tietysti hienoa, varsinkin alan harrastajien kannalta, ett\u00e4 t\u00e4llaisia lintuj\u00e4rvi\u00e4 suojellaan, mutta suojelussakin pit\u00e4isi mielest\u00e4ni ottaa huomioon, ett\u00e4 jos rakennetaan torni lintujen tarkkailua varten, sen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6 pit\u00e4isi silloin my\u00f6s saada pit\u00e4\u00e4 sellaisessa tilassa, ett\u00e4 tornia voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

No, katselimme, mit\u00e4 katselimme ja siin\u00e4 lopuksi otettiin viel\u00e4 pikku venytysjumppa. N\u00e4in alastulo saatiin rennoksi ja matka takaisinp\u00e4in voi alkaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sini- ja toisin paikoin valkovuokkojen t\u00e4plitt\u00e4m\u00e4t polunvarret kertoivat kev\u00e4\u00e4st\u00e4 omalla tavallaan ja antoivat ehk\u00e4 itse kullekin hiukan kev\u00e4ist\u00e4 mielt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n hiukkasen koleaan alkukev\u00e4\u00e4seen.<\/p>\n

Ja koska annoin puskaradion kertoa, etten suinkaan ole ”ainoa muukalainen Jerusalemissa”, joka ei k\u00e4yt\u00e4 Facebookia, pistett\u00e4k\u00f6\u00f6n t\u00e4h\u00e4n lopuksi, ett\u00e4 seuraava kokoontuminen onkin sitten Ylistenj\u00e4rven laavurannassa siivoustalkoitten merkeiss\u00e4 lauantaina 13.5. klo 13.00. Aikakin t\u00e4sm\u00e4\u00e4 kev\u00e4ttiedotteeseen kirjatun kanssa, joten sinne vain, joukolla mukaan harrastamaan hy\u00f6tyliikuntaa. Ja t\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 sitten tavaksi, seuraavista riennoista ilmoitetaan aina sek\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 FB-sivulla. N\u00e4in ehk\u00e4 saadaan hiukan enemm\u00e4n n\u00e4kyvyytt\u00e4 toimintaan.<\/p>\n

\n

29.4.2023<\/p>\n

Uusi kuukausi, uudet haasteet<\/h1>\n

J\u00e4lleen oli lauantainen iltap\u00e4iv\u00e4, aurinkokin paistoi silloin t\u00e4ll\u00f6in. Hiukkasen tummanhiveit\u00e4 pilvi\u00e4 kierteli taivaalla ja tuuli puuskahteli siihen malliin, ettei yht\u00e4\u00e4n olisi tarvinnut ihmetell\u00e4, vaikka sielt\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 jotakin olisi alaskin tullut. Se ei liiemmin tuntunut huolettavan Ikiliikkujia, jotka taas kerran olivat valmistautuneet pikku happihyppyyn. Edelleen pysyteltiin vanhalla reitill\u00e4, polkua Houhaj\u00e4rven p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja takaisin. Siell\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohdassa j\u00e4rvi kimalteli jo toista viikkoa vapaana j\u00e4\u00e4peitteest\u00e4 ja n\u00e4kyip\u00e4 sinne jokin ”varvunen” jo ehtinyt meloskelemaankin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ranta oli jo kokonaan paljastunut lumipeitteest\u00e4\u00e4n ja tietysti karikkeen ja muun lluonnollisen kev\u00e4tt\u00f6hk\u00e4n seasta l\u00f6ytyi se pakollinen ”ihmisen jalanj\u00e4lkikin”. Tuossakin t\u00f6lkiss\u00e4 paistaa p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 merkki, ett\u00e4 tuote on kierr\u00e4tett\u00e4v\u00e4. Sille olisi siis olemassa parempikin paikka kuin Houhaj\u00e4rven rantapusikko. Pidet\u00e4\u00e4np\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 Ikiliikkujat osallistuvat 13.5. Laavun ymp\u00e4rist\u00f6n siivoustalkoisiin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Odottelimme hetkisen j\u00e4lkijoukkoa vain maisemia ihaillen ja samalla hengityst\u00e4 tasaillen. Pikku venyttelytuokion j\u00e4lkeen matka jatkui taas samaa reitti\u00e4 takaisin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tulomatkalla saimme jonkinsorttisen raekuuron, mutta se oli niin lyhyt ja rakeet pieni\u00e4, ettei sit\u00e4 juuri edes huomannut. Loppuvenyttelyjen yhteydess\u00e4 ja j\u00e4lkeen sitten taas suunniteltiin sen verran tulevia, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi viimeinen lenkki toistaiseksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in. Ensi viikolla sitten jossakin muualla, se selvi\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viikon mittaan.<\/p>\n

\n

22.4.2023<\/p>\n

Nelj\u00e4s kerta ikuista liikett\u00e4<\/h1>\n

Jo nelj\u00e4tt\u00e4 kertaa kokoonnuttiin tuohon lauantai-iltap\u00e4iv\u00e4iseen liikuntatuokioon. S\u00e4\u00e4 oli, kuten asiaan on koko kev\u00e4\u00e4n kuulunut, nytkin l\u00e4mmin ja aurinkoinen, l\u00e4hes tuuletonkin. Sen verran oli viel\u00e4 metik\u00f6ss\u00e4 lunta j\u00e4ljell\u00e4, ett\u00e4 ei l\u00e4hdetty viel\u00e4 kokeilemaan mit\u00e4\u00e4n uusia uria, vaan tyydyttiin siihen vanhaan ja hyv\u00e4ksi koettuun.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa saimme joukkoomme vahvistuksia hiukan nuoremmasta ik\u00e4luokasta, mutta muuten porukka oli sit\u00e4, mit\u00e4 se l\u00e4hes koko kev\u00e4\u00e4n on ollut. Ja seh\u00e4n on tietysti aina mukavaa, kun saadaan joukkoon jatkoa sielt\u00e4 nuoremmastakin p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Polun j\u00e4\u00e4tik\u00f6t olivat sulaneet jo l\u00e4hes olemattomiin ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 mets\u00e4st\u00e4kin n\u00e4yttiv\u00e4t lumet huvenneet siihen malliin, ett\u00e4 ehk\u00e4 jo ensi kerralla l\u00e4hdemme koettelemaan, milt\u00e4 pienemm\u00e4n polun kulkeminen tuntuu. Mity\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 ei viel\u00e4 ole suunnitteilla, kunhan katsellaan v\u00e4h\u00e4n ymp\u00e4rille. Ja sit\u00e4 mukaa, kun kelit kuivuvat, siirryt\u00e4\u00e4n vallan toisiin maastoihin jakuvioihin.Edelleen kaipailemme mukaan lis\u00e4\u00e4 osallistujia, sill\u00e4 kuten vanha totuus kuulluu, joukossa on hauskempi sy\u00f6d\u00e4kin, t\u00e4m\u00e4 p\u00e4teem y\u00f6as liikkumiseen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 alkavan kev\u00e4\u00e4n k\u00e4velyretket ovat mukavia my\u00f6s siin\u00e4 mieless\u00e4, ettei viel\u00e4 ole kiusaa alkukes\u00e4n riesasta, hyttysist\u00e4 ja muista lent\u00e4vist\u00e4 verenimij\u00f6ist\u00e4. Mit\u00e4 nyt jokusen kimalaisen ja aikaisen perhosen n\u00e4kee lentelev\u00e4n.<\/p>\n

\n

15.4.2023<\/p>\n

Kev\u00e4tt\u00e4 ilmassa<\/h1>\n

Ei ollut perjantai ja kolmastoista, vaan lauantai ja viidestoista, kun Ikiliikkujat l\u00e4htiv\u00e4t kolmannelle k\u00e4velylenkilleen. S\u00e4\u00e4n puolesta kaikki oli kohdillaan, aurinko paistoi, oli l\u00e4mmin ja tyyni s\u00e4\u00e4. Menneen viikon l\u00e4mp\u00f6 ja v\u00e4h\u00e4inen vesisade olivat hiuduttanut j\u00e4\u00e4tik\u00f6t reitilt\u00e4mme l\u00e4hes olemattomiin, toisin paikoin niist\u00e4 oli viel\u00e4 hitusia j\u00e4ljell\u00e4. Kulku k\u00e4vi rennommin, kun ei tarvinnut varoa liukasta polunpintaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lenkin taitekohdassa k\u00e4v\u00e4istiin tarkistamassa Houhaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4tilanne ja pidettiin pieni tauko, venyteltiin hiukan, paitsi lihaksia, my\u00f6s muistisoluja paikallisen nimist\u00f6n merkeiss\u00e4. L\u00e4hinn\u00e4 kohteena olivat Ylistenj\u00e4rveen liittyv\u00e4t nimet, mutta sivuttiin siin\u00e4 Houhaj\u00e4rve\u00e4kin. J\u00e4rvi itsess\u00e4\u00e4n lep\u00e4si viel\u00e4 hyvin talvisissa v\u00e4reiss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Talven t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4neet ruokojen r\u00f6yhyt, vasta kuoriutumassa olevat pajunkissat ja viel\u00e4 valkoisena aurinkoa heijasteleva j\u00e4\u00e4kansi kertoivat, ett\u00e4 ei ihan viel\u00e4 ole kiirett\u00e4 uimaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alkava kev\u00e4t n\u00e4kyi jo kuitenkin tienvarren leskenlehtien keltaisena kukintana ja oli sinne jo joku aikainen p\u00f6risij\u00e4kin ehtinyt.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

8.4.2023<\/p>\n

Ikiliikkujat olivat taas vauhdissa!<\/h1>\n

T\u00e4rkeint\u00e4 ei ole p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, vaan liike!<\/strong><\/p>\n

Ehk\u00e4 Manu ei aikanaan tarkoittanut juuri meit\u00e4, mutta juuri t\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 kokoontui porukkamme jo toiselle k\u00e4velylenkilleen lauantaina 8.4.2023. Ja jo toisen kerran oli s\u00e4\u00e4kin meid\u00e4n puolellamme. Aurinko paistoi l\u00e4hes pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta ja tuulikin oli kai p\u00e4\u00e4si\u00e4islomilla.<\/p>\n

Edellisen viikon lumiset urat olivat muuttuneet osin p\u00e4lvipaikoiksi, osin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6isiksi. Keli oli siis mit\u00e4 sopivin pienelle happihyppelylle.<\/p>\n

Joukkommekin oli saanut lis\u00e4vahvistusta, joten ihan mukavissa tunnelmissa aloitettiin pienen alkuvenyttelyn j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Mieli teki jo poiketa polulta v\u00e4hitellen lumen alta paljastuvaan mets\u00e4\u00e4nkin, mutta toistaiseksi oli kuitenkin viisainta pysy\u00e4 polulla. Ehk\u00e4p\u00e4 jo ensi kerralla voimme ottaa uuden reitin, riippuu ihan siit\u00e4, miten lumet viikon aikana sula.<\/p>\n

Jatkamme lenkkeily\u00e4 taas lauantaina 15.4. klo 13.00. Kokoonnutaan Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja katsotaan, mihin p\u00e4in sielt\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa on hyv\u00e4 l\u00e4hte\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

1.4.2023<\/p>\n

Ikiliikkujien uusi kausi alkoi<\/h1>\n

Pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen Ikiliikkujat kokoontuivat taas lauantaina 1.4. S\u00e4\u00e4 oli mit\u00e4 sopivin aloitukselle, pakkasta taisi olla siin\u00e4 parin asteen vaiheilla, tyyni ja aurinkoinen varhaiskev\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

Kokoontuminen oli tuttuun tapaan Tapiolankujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja tavoitteena tunnin kest\u00e4v\u00e4 ulkoilurupeama. Lunta oli viel\u00e4 sik\u00e4li paljon, ett\u00e4 reitiksi t\u00e4ytyi valita ajettu tai aurattu pohja. Sen vuoksi reitti\u00e4 my\u00f6s suunniteltiin sit\u00e4 mukaa, kun edettiin.<\/p>\n

N\u00e4in saatiin reitist\u00e4 vaihteleva, aurattua tiet\u00e4, ajettua traktoriuraa ja hiukkasen upottavaa kelkkauraa sopivasrti sekoitettuna. Kaikkiaan reitille tuli pituutta l\u00e4hes kolme ja puoli kilometri\u00e4 ja saimme kulumaan siihen aikaa hiukka runsaan tunnin. Koko aikaa ei kitenkaan painettu \u201dreik\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u201d vaan muutaman kerran otettiin joukko kokoon ja pidettiin pieni venyttelytauko. Ja taisipa tuossa tulla paikallisten elukoidenkin j\u00e4ljet tutkituksi.<\/p>\n

Tulevana lauantaina jatkamme ja toivottavasti saamme silloin lis\u00e4\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 mukaamme. Ainakin s\u00e4\u00e4ennusteet lupailevat l\u00e4mmint\u00e4 ja aurinkoista lauantaip\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Veikko Kurki<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\n

27.8.2022<\/p>\n

Ikiliikkujien vesijakso p\u00e4\u00e4ttyi<\/h1>\n

Elokuun ensimm\u00e4isest\u00e4 lauantaista alkanut Ikiliikkujien ensimm\u00e4inen kausi saatiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksees\u00e4 viime viikon lauantaina. Jakso aloitettiin, liev\u00e4sti sanoen, l\u00e4hes myrskyisesti. Paikalle uskaltautuneita eiv\u00e4t tuuli ja suuret aallot pelottaneet. Vett\u00e4 poljettiin noin tunnin verran, kukin halunsa ja kuntonsa mukaan. Ja harjoituksen j\u00e4lkeen oli hyv\u00e4 istahtaa hetkiseksi vaihtamaan kuulumisia ja jakamaan kokemuksia koetusta l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4tuulessa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toinen kerta olikin sitten huomattavasti rauhallisempi olosuhteiltaan. Silloin t\u00e4ll\u00f6in laiskasti henk\u00e4ilev\u00e4 tuuli sai veden pinnan lainehtimaan juuri ssopivasti. L\u00e4mmin vesi ja l\u00e4hes pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta paistanut aurinko houkuttelivat jatkamaan pitemp\u00e4\u00e4nkin. Nyt voitiin jo tehd\u00e4 pitempi\u00e4kin lenkkej\u00e4 tutkiskelemaan, milt\u00e4 rannat n\u00e4yttiv\u00e4t j\u00e4rven puolelta ja vedenpinnaan korkeudelta katseltuina. N\u00e4m\u00e4 ”vedenneidot” eiv\u00e4t meinanneet ollenkaan saada kyllikseen vedest\u00e4, kes\u00e4isest\u00e4 tuulesta ja auringosta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kolmannella kerralla tuuli puhalteli taas v\u00e4h\u00e4n rivakammin. Sen ei kuitenkaan annettu haitata, vaan pulahdettiin sekaan vain kuin ennenkin. Sen verran tuuli ja aallokko hidastivat menoa, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pitki\u00e4 tutkimusmatkoja ei kukaan yritt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, vaan py\u00f6riskeltiin enimm\u00e4kseen l\u00e4ht\u00f6paikan l\u00e4heisyydess\u00e4. Edellisten kertojen tapaan pyrittiin t\u00e4ll\u00e4kin kerralla noin tunnin mittaiseen harjoitukseen, mit\u00e4 kukin sitten sovelsi itselleen sopivaksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nelj\u00e4nnell\u00e4 ja sama\u013ala viimeisell\u00e4 kerralla vesi oli jo selv\u00e4sti viile\u00e4mp\u00e4\u00e4, mit\u00e4 edellisill\u00e4 kerroilla. Ei se haitannut v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 viel\u00e4kin se oli hyvinkin l\u00e4nnint\u00e4 ja aurinkokin paistoi taas l\u00e4hes tyyneen j\u00e4rven pintaan. Oli oikein hyv\u00e4t olosuhteet p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vesiliikunajakso, varmasti kaikille mukana olleille j\u00e4i t\u00e4st\u00e4 hyvinkin positiivinen muisto. Ensi vuonna sitten taas uudestaan. Ja onnistuneen jakson p\u00e4\u00e4tteeksi voi vaikka oikaista hetkiseksi ja antaa silm\u00e4n ja mielen lev\u00e4t\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 maisemassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kohtalaisen hyvist\u00e4 olosuhteista huolimatta osallistujien m\u00e4\u00e4r\u00e4 j\u00e4i v\u00e4h\u00e4iseksi. Toivottavasti seuraava jakso, jossa siirryt\u00e4\u00e4n kuivalle maalle ja sauvak\u00e4velyyn, saa v\u00e4ke\u00e4 enemm\u00e4n liikkeelle. Sill\u00e4 niinh\u00e4n se on, ett\u00e4 teit\u00e4 varten, hyv\u00e4t kyl\u00e4l\u00e4iset, n\u00e4it\u00e4 tilaisuuksia yhteiseen liikuntaharrastukseen j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ikiliikkujien toinen jakso alkaa ensi lauantaina 3. syyskuuta klo 13.00.<\/strong> Kokoonnutaan Tapiolankujalla Kankaanp\u00e4\u00e4n (Myllyniemi) liittym\u00e4n vaiheilla. Varustuksena k\u00e4velysauvat ja maastossa liikkumiseen soveltuvat jalkineet.<\/p>\n

Tervetuloa siis mukaan kaikki ulkoliikunnasta innostuneet, vauvasta vaariin ja muariin!<\/strong><\/p>\n

\n

13.8.2022<\/p>\n

”Ol ningo birutten kans papuriihell ols ollu”<\/h1>\n

Tapiolan kyl\u00e4yhdistys aloitti Kurjen Veikon johdolla lauantaina 6. elokuuta Tapiolan Ikiliikkujien toiminnan Ylistenj\u00e4rvell\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 tietoa Ikiliikkujat kokoontuvat loppukes\u00e4n ja syksyn mittaan harjoittamaan ulkoliikuntaa joka lauantai. Seuraava kerta on la 20.8. klo 13.00 Ylistenj\u00e4rven laavurannassa. Sinne siis!<\/p>\n

Mutta t\u00e4ss\u00e4 alla viel\u00e4 pienet muistelot ekasta kerrasta.<\/p>\n

\n

T\u00e4mm\u00f6sell\u00e4, jostain tualta lounasesta Suamesta l\u00e4ht\u00f6si olevalla m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ll\u00e4 vois melko osuvastikkik kuvata niit\u00e4 keliolosuhteita joisa Ikiliikkujat alotti toimintansa.<\/p>\n

Tuuli repi varmaankis ste ainakit toistakymmenen metrisekunnin voimalla ja vauhrilla ja aallotki oli stes sem mukaset, ko pi\u00e4ni joukko ulkoilmaihmisi\u00e4 kokkoontu tonne Taipaleevvuarel laavurantaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Li\u00e4kk\u00f6 t\u00e4\u00e4 kes\u00e4nem myrsky, vaim mik\u00e4 ollus syyn\u00e4, mutta porukkaa ei paikallet tulluk ku kolme henkee allekirjottanneel lis\u00e4ks.<\/p>\n

Sinnes st\u00e4 stev vaa pulahrettii, Ylistejj\u00e4rel l\u00e4mp\u00f6seev vettee. Tuuli ja aallokko esti kaikellaise toiminna ohjaamisej jotej jokkaines stev vaa pulikoitti iha ommaa tahtiansaj ja sen aikaa, mit\u00e4 katto luanikkaaks.<\/p>\n

Kovvuurestansa hualimatit toi tuuli oli sevverra l\u00e4mp\u00f6st\u00e4, ett\u00e4 vi\u00e4 uinnij j\u00e4lkeenki oli luanikasta istahtaa hiukaks aikaa stek kuulumisia vaihtaaj ja muutonkim muinosia muistelee.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Semmosta se oli, hiukkasen nihkee alku, mutta toivottavati ens lauantaehtoop\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 puhaltellee v\u00e4h\u00e4em maltillisemmij ja uusiakil liikkjia l\u00e4htee mukkaa.<\/p>\n

Ainaki se viis osallistujjaa pit\u00e4s jostain saara liikkeelle. Pitemm\u00e4n p\u00e4lles se ste on se pi\u00e4nin ryhm\u00e4koko.<\/p>\n

Ja suunnitelmam mukkaaj jatketaa stev vesill\u00e4 ninkaua ko vetet pyssyy l\u00e4mp\u00f6sin\u00e4. Eli ett\u00e4 ens lauantaehtoop\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kello kolmettoieta, laavurannasa.<\/p>\n

Toivottavasti trehvataa stes suuremmallakij joukolla.<\/p>\n

Tervettulloo kaikki, jokka ootte ulkoliikunnasta innostunneita!<\/p>\n

\n

 <\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4lt\u00e4 sivulta voit lukea Veikko Kurjen kirjoituksia Tapiolan Ikiliikkujien toiminnasta elokuusta 2022 l\u00e4htien. Ikiliikkujat kokoontuvat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti joka lauantai klo 13.00 jossakin p\u00e4in Tapiolaa. Seuraa ilmoitteluamme my\u00f6s Facebookissa! 11.4.2026 Ikiliikkujat aloittivat kev\u00e4\u00e4n py\u00f6r\u00e4illen Viime lauantain aurinkoinen ja l\u00e4mmin s\u00e4\u00e4 oli juuri sopiva pienelle py\u00f6r\u00e4lenkille. Kev\u00e4\u00e4n py\u00f6r\u00e4ilyt ovat itse kullakin j\u00e4\u00e4neet melko v\u00e4hiin, joten aloitimme varovaisella lenkill\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"footnotes":""},"class_list":["post-1627","page","type-page","status-publish","hentry"],"aioseo_notices":[],"jetpack_likes_enabled":true,"jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/P3DPvf-qf","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1627","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1627"}],"version-history":[{"count":132,"href":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1627\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2607,"href":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1627\/revisions\/2607"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.sastamalankylat.fi\/tapiola\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1627"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}