Pejantaki viires päivä heinäkuuta aukastiin taas stev Vesterpakammäjellä tää kyläkahvilakausi. Ilmakki oli sevverra ster rauhottunu, ette kenenkän tarvinnu kastumistansakkan pelläätä. Pikkane tuulevvirekki kävi välliin sillai, ette noi itikakkan ihas ste kauheestik kimppuu käyny. Ninpäs väkkee olikis ste tullu taas paikalle iha mukakavati, tais olla jossain tua seittemänkymmenen hujakoilla step parhaimmillaa. Ja ilmal lisäkäs oli ste muutenkip puitteet taas viimesep päälle, oli taas tää viherpeukaloemäntä laittannu pihaj ja pikku trekkoolinsa ihas stej juhlakuntoon neki.
Jo Napuljooni aikanansa totes, että armeija marssii vattallansa, ja nin se vaan tuppaa olemaa, että tää kyläyhristyskit tekkee samallai. Ja huallosa ahkeroitti tällä kerralla makkarakrillin vahtina Isto. Kyä siältä stem makkara poikineel lähtiki ehtoopuhretta viättään tulleittem mukkaa. Ja siinä sopivastik katoksev varjosa oli hyvä naapurustenkiv vaihtaa kuulumisia.
Mutta ninkoj jo sanasakis sanotaa, että ei ihmine elä pelkästääl leivästä, eikä siis makkarastakan nin oli stet tätä juama- ja pikkupurtavapualta hoitelemasa Sakari. Nää kaks stej junaili asiat siihem mallii, ette kenenkän tarvinnu sen enempää nälkää kuj jannokak kärsiä. Ja ihas stek kiitettävästi näytti kansalle kumpasekkit tarjottavat kelpaava.
Mutta kun nyp puheeks tuli kaikellainem myymine, nin pittää myäs mainita, että yhristys teetti taas aikasmoisel läjä noita kyläyhristyksel lokolla varustettuja T-paitojaki ja niitäs stes saa ostaa pualellatostakymmenellä eurolla. Täsä ny step paita om päässy arvosensa esittelijäp päälle. Värejä tosaanki o ste ussempiaki, mutta täsä nys stet tää vihree ninkum malliks.
Mutta ninkuj jossait tua lounaiskolkasa maata o tapana sannoo, ”ei suul yksi syär, sil puhuttan kans”. Tänä ehtoona tänne oli kutsun saanneena saapunnu Kiimajärve yhristyksev väkkee viaraaks. Niillolikis stej juttua siittä, millälailla sikäläiset hoitaa kylläänsä kaikkie parhaaks. Mikkääj jättiyhristys ei heittilläkän tuntunnu oleva, mutta kaikellaista mukavaa toimintaa siäläkis ste oli keksitty, viimesimpänä tällaset kyläkävelyt, eli oliko se nyn nin, että periaatteena oli esitellä kiimajärvi kävelle. Ei olenkas steh huano keksintö ollukkan.
Ja kut täsä puhheisii astip päästiin nin seuraavaks sai puhheevvuaron tää entine pitäjä kirkkoherra, Nurmej Jari. Hän stej juttelikp pitkäj ja miälenkiintose tarina suvustansaj ja siittä, mite heistä monev vaihee kautta tuli stet tapiolalaisia. Siinä esityksesä vilahteli nin kirkon kun Kultarannankir rakentajia, kaikellaisista piänempiep pytinkier rakentajista nyp puhumattakan. Monellaiset ja kirjavat vaiheet siinä oli tullu elettyä, välillä oli vähältä ettei henkiki menny, kon alkovat sillo viimesvuassaran toise kymmenel lopulla kapinotteej ja tää tarinan sankari ei ste ollu semosesta touhusta nin järi innostunnu, oli enempi noi rakennushommat, ku entister rakennuste polttaminem miälesä. Mutta loppujel lopuks se mone sukupolve tarina sittep päätty tänne Tapiola kyläl laitamille.
Kesäsenkorree ehtoopäivä oli saannu kaks tän kyläv vanhintakil liikkeelle. Tarinaa tuntu riittävä heitilläkis ste pitemmäks ruppeemaks. Siinä ste istu sen pöyräv viäresä lähemmäks kaks vuasisattaa elämänkokemusta.
Virallisemmap puheensa jälkee oli jarilla viälä paljom muutaks puhuttavvaa kyläv vanhemmav väje kans. Palio siinä muistoja ja miälipitteitä tuli vaihrettua ehtoom mittaa.
Sillä lailla stä taas saatii aukastuks tänsuvinek kyläkahvilakausi joka jatkuu stej joka pejantakiehtoo heinäuun ajjaan. Pankaas stek kaikki tutut ja tuntemattomammatkip poikete kul liikkeellä otte tääläpäi sopivaa aikaa. Täältä stä stel löytyy juttuseuraa ja muutaki ajjaankulua, mitem millonki.