Vähähaara-Seura perustettiin vuonna 1982 kyläläisten yhteisten asioiden hoitamiseksi. Kylältä puuttui kauppa, koulu ja posti, joista ensin mainitut toimivat täällä vielä 1960-luvulla. Kun koulu oli lopetettu ja kiinteistöt myyty 70-luvun taitteessa, ei kyläläisillä ollut yhteistä kohtauspaikkaa. Niinpä ei juuri ennen kylätoimintaa tavattukaan, kaikki ajaa huristivat vain kirkonkylille kaupoille.

Vasta kylätoiminnan alkaessa syntyi uudenlainen tapaamiskulttuuri. Oltiin kansalaisopiston piireissä ja seuran kokouksissa seuran vuokraamien seinien sisällä, toisinaan seuran järjestämillä retkillä.

Vähähaara-Seuran toimintaperiaatteena on ollut perinteen vaaliminen, tallentaminen ja hyödyntäminen, joista ansioista saimme valtakunnallisen Vuoden kylä -tittelin vuonna 1989.

Ennen seuran perustamista ehdimme toimia vuoden rekisteröimättömänä. Meillä oli kylätoimintaa, mikä aate oli Suomessa ja joissakin maissa alkanut ja levinnyt. Osallistuimme innokkaasti Valtakunnallisille kylätoimintapäiville ja saimme niiltä paljon kekseliäiden ihmisten ideoita sekä jaoimme omiamme myös.

Seuran alkuvuosina suoritimme varainhankintaa, olihan sitä varten perustettu jaostokin. Toimimme alkuun vanhan kansakoulun tiloissa, mutta heräsi innostus saada oma toimitila. Niinpä se hankittiin pystyttämällä vanha hirsitalo uudelleen Kerttu ja Kalevi Jokisen myymälle ja kunnalle pikkuhiljaa vuokralla maksetulle kauniille Pahanojanvarsitontille. Kyläläiset takasivat rakennuslainaa. Osa saatiin talkootyöllä ja varainhankinnalla. Osa tuli jopa opetusministeriön avustuksina ja muun muassa kansanedustaja Einari Niemisen järjestämänä eduskunnan joululahjarahana.

Rakentajina toimivat perinnerakentamisen taitaneet, nyt jo edesmenneet Olavi Virtanen ja Aarne Myllymäki suuren talkoojoukon kanssa. Mukana olivat niin nuoret kuin seniorit, naiset kuin miehet. Asiantuntija-apua saimme ystävällisesti arkkitehti, yliopettaja Panu Kailalta ja Leni Pakkalalta, Museovirastolta, Kotiseutuliitolta ja paikalliselta arkkitehti Unto Virtaselta.

Vähähaara on Vuoden Kylä 1989.

Vähähaaran Kotiseututalon vihkiäiset pidettiin komeasti. Silloinen Turun ja Porin läänin maaherra Pirkko Työläjärvi vihki talon runsaan juhlijajoukon ollessa paikalla. Muutamaa vuotta myöhemmin juhlimme komeasti Vuoden kylää. Sitä ennen olimme sijoittuneet Läänin kylä -kilpailussa kakkoseksi Köyliön Tuiskulan jälkeen.

Elämä omassa talossa on ollut vilkasta. On ollut lukuisia yhteisiä tilaisuuksia, pitoja ja kansalaisopiston piirejä Kaisu Mikkelän oltua opiston johdossa. Tuli myös EU-projektien aika, johon pääsimme mukaan.

Meillä kävi Kotiseututalolla paljon ulkolaisia retkikuntia 1990-luvun taitteessa. Venäläisiä tuli Suomen Matkatoimiston kautta tuhatkunta yhden vuoden aikana. Muut ulkolaiset vieraat tulivat osin kansalaisopiston rehtorin ystäväverkoston kautta. Joku kyläläinen sanoikin tästä hauskasta, että ”onpa jotakin ollut, mitä voi vanhana keinutuolissa muistella”.

Tänä päivänä kyläseuran toiminta on vähäisempää kuin alkuvuosina.  Järjestämme jäsenille vuosittain muun muassa joulujuhlan, uintipäivän ja saunotteluillan jollakin lähialueen rantasaunalla. Olemme järjestäneet myös pitoja saadaksemme seuralle tuloja kulujen kattamiseksi. Kesäkuussa olemme osallistuneet valtakunnalliseen Avoimien Kylien päivään; viimeksi tarjolla oli ruokaa ja pihassa kirpputoripöytiä.

Johtokunta kokoontuu säännöllisesti hoitamaan seuran ja talon vaatimia asioita.

Vähähaara seura on palkannut jo vuosien ajan talovastaavan hoitamaan talon ja pihan siivous- ja huoltotyöt.

Kotiseututalolla kokoontuu säännöllisesti Sastamalan Opiston käsityöpiiri sekä 4H-kerho.