Suomalainen kylätoimintaliike syntyi noin 50 vuotta sitten, 1960- ja 1970-lukujen taitteessa kaupungistumisen ja maaltamuuton vastavoimaksi. Pitkään hoettiin kuin mantraa, että keskittymiskehitys on luonnonlaki. Vielä muutama vuosi sitten ennustettiin, että tulevaisuudessa vain Helsingin, Tampereen, Turun ja ehkä Oulun kaupunkiseudut ovat ainoat alueet maassamme, joilla asukasluku kasvaa.
Pandemia käänsi ennusteet päälaelleen. Nyt Helsingin seutu onkin maan sisäisessä nettomuutossa tuhansia asukkaita tappiolla ja lähes puolet Suomen kunnista sai muuttovoittoa viime vuonna, myös Sastamala.
Vähähaara-Seura perustettiin jo kylätoimintaliikkeen varhaisessa vaiheessa vuonna 1982 kyläläisten yhteisten asioiden hoitamiseksi. Kylän kauppa, posti ja koulu oli lakkautettu 1960-luvulla, eikä kylällä enää ollut yhteistä kohtauspaikkaa.
Sivumennen sanoen koulujen lakkautustahti on noista vuosista maassamme vain kasvanut: maaseutualueen perusopetuksen yksiköistä on lakkautettu peräti 93 prosenttia vuodesta 1990 lähtien. Oppilasmäärä ei ole maalla vähentynyt samaa tahtia, vaan kysymys on kuntien säästötavoitteista, jotka tutkimusten mukaan usein eivät edes toteudu. Lapset keskitetään isoihin yksiköihin kuntakeskuksiin ja he istuvat päivittäin koulukyydeissä tuntikausia. Tätäkö on elinvoimainen Suomi?
Vähähaara-Seuran alkuvuosien varainhankinta mahdollisti Vähähaaran Kotiseututalon rakentamisen Kerttu ja Kalevi Jokisen myymälle kauniille Pahaojanvarsitontille. Vihkiäiset pidettiin komeasti: Turun ja Porin läänin maaherra Pirkko Työläjärvi vihki kylätalon käyttöön runsaan juhlijajoukon ollessa paikalla. Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 1989, Vähähaara valittiin ensimmäisten joukossa valtakunnalliseksi Vuoden kyläksi. Kun Suomessa on noin 4 000 kylää, tämä on melko harvinainen kunnianosoitus! Kylätoiminnan valtakunnallinen keskusjärjestökin, Suomen Kylätoiminta ry eli nykyiseltä nimeltään Suomen Kylät ry perustettiin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.
EU-osarahoitteisia Leader-kehittämisyhdistyksiä perustettiin Suomeen niin ikään 1990-luvulla, ja sitä kautta sain itsekin tutustua Toivo Hinkkaseen (myös kylätoiminnan kultaisen ansiomerkin saajaan) ja muihin Vähähaaran aktiiveihin tultuani Leader Joutsenten reitin toiminnanjohtajaksi 2000-luvun alussa.
Vähähaara-Seura oli aktiivinen kehittämis- ja investointihankkeiden hakija. Helsingin yliopiston Torsti Hyyryläinen oli myös tutkimuksillaan tehnyt kylää valtakunnallisesti tunnetuksi, ja muistan, että myös Tampereen yliopiston aluetieteen opiskelijoiden kanssa järjestimme kylällä tulevaisuustyöpajoja.
Kylätoiminta on aaltoliikettä. Aktiivisempia jaksoja seuraavat passiivisemmat jaksot, jolloin on erittäin tarpeellistakin välillä vetää vähän henkeä seuraavia koitoksia varten.
Kylätoiminta on myös reagointia ympäristön ja yhteiskunnan muutoksiin, joita on tässä viime vuosina ollut ihan riittämiin. Millainen on pandemia-ajan jälkeinen Vähähaara? Korona-aika on vähentänyt kylätoimijoidenkin aktiivisuutta ja osallistumista, mutta tuskin kuitenkaan peruuttamattomasti – ainakaan täällä Vähähaarassa, siitä nämä juhlatkin ovat jo mainio esimerkki!
Joutsenten reitin uuden, ensi keväänä käynnistyvän strategiakauden tavoitteita ovat lasten ja nuorten hyvinvointi, biotalouden kehittäminen, uusien työpaikkojen luominen sekä kylien ja korttelien elinvoiman vahvistaminen. Mikä voisi olla Vähähaaran seuraava kehittämisaskel?
Lämpimät onnittelut vielä virkeälle nelikymppiselle seuralle, ja jatketaan hyvää kehittämiskumppanuuttamme myös seuraavalla vuosikymmenellä!
Petri Rinne
Leader Joutsenten reitin toiminnanjohtaja
Joutsenten reitti ry on yksi maamme 55 alueellisesta kehittämisyhdistyksestä.
Yhdistyksen tavoitteena on ruohonjuuritason kehittämishankkeita aktivoimalla ja rahoittamalla parantaa maaseudun elämän laatua.
Joutsenten reitin toiminnanjohtajalle, Suomen kylät ry:n edelliselle puheenjohtajalle Petri Rinteelle myönnettiin kylätoiminnan kultainen ansiomerkki elokuussa 2022. Rinne aloitti yhdistyksen puheenjohtajana 2016, ja toimi tehtävässä maksimiajan eli kuusi vuotta.
