Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2022

Vähähaara-Seura vietti 40-vuotisjuhliaan

Vähähaara-Seura perustettiin virallisesti vuonna 1982; toimintaa oli ollut jo aiemminkin.

Lauantaina 3. syyskuuta kyläseura juhli neljää vuosikymmentään Kotiseututalolla. Juhlaväen toivotti tervetulleeksi Sanna Hinkkanen ja juhlapuheen piti Leader Joutsenten reitin toiminnanjohtaja Petri Rinne, jolle hiljattain myönnettiin kylätoiminnan kultainen ansiomerkki. Vähähaara-Seurassa samainen ansiomerkki myönnettiin aikoinaan Toivo Hinkkaselle.

Seija Hinkkanen lausui vanhoista vuosikirjoista poimimiaan hienoja kyläläisten runoja ja musiikkipuolesta vastasivat Jukka Keskitalo ja Tyrvään Plikat Kotiseututalolle loistavasti sopivilla vanhoilla kappaleilla.

Mielenkiintoista oli kuulla myös seurassa pitkään toimineiden hauskoja muisteluksia seuran perustamisajoista ja muista sattumuksista matkan varrella. Sanna Hinkkanen haastatteli Hilkka Tuominiemeä, Pirkko Keroa, Tuovi Virtasta ja Kerttu Keroa. Naiset olivat pukeutuneet kauniisiin Vähähaaran hameisiin. Muisteluksiin osallistui myös muu juhlaväki.

Arpajaispöytä pursusi palkintoja, ja kaikki arvat myytiin loppuun. Kiitos kaikille palkintoja lahjoittaneille seuran toiminnan tukemisesta.

Lapsille oli Sastamalan 4H-yhdistyksen järjestämää ohjelmaa kodalla. Toiminnanjohtaja Outi Jokela paistoi muun muassa lättyjä.

Juhlassa oli lämmin ja kotoisa tunnelma. Ohjelman lomassa vaihdettiin kuulumisia ja tavattiin monia tuttuja pitkän korona-ajan jälkeen.

Keittiöllä ahkeroitiin Vähähaaraan kuuluvalla tarmokkuudella, ja pöytä laitettiin koreaksi. Ennen juhlaa tarjottiin lohikeittoa, saaristolaisleipää, sämpylöitä ja jälkiruokana kaura-omenapaistosta. Juhlan jälkeen juotiin vielä täytekakkukahvit.

Sari Mäkelä

 

Puheet ja runot ohessa.

Tervetulotoivotus

Tervetuloa tänne Vähähaaran Kotiseututalolle viettämään kyläseuramme 40-vuotisjuhlaa.

Vuonna 1989 painetussa Kehittyvä Vähähaara -lehtisessä jo otsikossa sanottiin osuvasti: Menneisyyden perustalle, nykypäivää ja tulevaisuutta rakentaen.

Mielestäni tämä on ollut Vähähaara-Seuran toimintaa ohjaava ajatus koko seuran 40-vuotisen taipaleen ajan. Vähähaarassa on aina kunnioitettu perinteitä, vaalittu niitä ja tehty ahkeraa tallennustyötä, jotta tämä tieto jäisi elämään.

Seuraa on kuitenkin haluttu myös kehittää ja viedä eteenpäin. Kyläseuran toiminta on ollut monipuolista ja vilkasta. Tämän ovat vuosien saatossa mahdollistaneet ahkerat toimihenkilöt ja aktiiviset talkoolaiset.

Seuratoiminta on elänyt jo useamman vuoden eräänlaista murrosvaihetta. Ennen maaseudulla moni harjoitti ammattiaan kotona, harrastuksetkaan eivät kaikkia kuljettaneet ympäri pitäjän. Tällä hetkellä ihmiset viettävät ison osan ajastaan muualla kuin kotona/kotikylässään. Työ ja vapaa-ajan toimet kuljettavat ihmisiä ympäriinsä ja ottavat aikansa. Etenkin kyläseuratyölle jää entistä vähemmän aikaa. Tästä huolimatta Vähähaara-Seura on pysynyt ihailtavan aktiivisena ja kylä vireänä. Toiminnot toki muokkaantuvat kulloistakin hetkeä parhaiten palveleviksi sekä aktiivien voimavarojen mukaisiksi.

Toisinaan seuramme toiminnan jatkuminen on herättänyt myös huolta ja muutoksentuulet kuohuntaa. Ukkini, Toivo Hinkkanen, seuran pitkäaikainen aktiivi, kuitenkin lohdutti ja sanoi aikoinaan osuvasti, että vain liikkuva juna pysyy raiteillaan ja jokainen tekee sen, minkä silloisilla voimavaroillaan jaksaa.

Hän, yksi kyläseuramme perustajista, antoi hyväksyntänsä sille, että toiminta ei voi aina elää kukoistuskauttaan, eikä asioita voi aina tehdä niin kuin on aina ennen tehty. Jokainen johtokunta, toimija ja toimintavuosi on, saa olla ja pitääkin olla erilainen. Muutoksessa ja muutoksen kanssa on hyvä oppia elämään.

Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan on arvoitus. Sillä tulevaisuus on tuntematon ja muodostuu pitkälti sellaiseksi, miksi sen itse luomme. Seura kaipaa kuitenkin tällä hetkellä innokkaita tekijöitä, jotta pystymme järjestämään jatkossakin monipuolisia palveluita ja toimintaa kaikki ikärakenteet huomioiden.

Elämässä tarvitaan unelmia, niin myös seuratoiminnassa. Unelmista voi myös tulla tosia, jos on uskoa ja uskallusta ryhtyä niitä toteuttamaan. Tämä on Vähähaarassa nähty omin silmin jo monet kerrat. Toiminnan ei välttämättä tarvitse olla sitä, mitä se on aina ennen ollut, tai mitä se on nyt. Toiminnan on edelleen mahdollista kehittyä, tarvitaan kuitenkin edelleen niitä tekijöitä.

Mieti hetki, mikä on sinun unelmasi Vähähaara-Seuran suhteen ja pohdi mitä sinä voisit tehdä tuon unelman täyttymisen eteen. Millaiseksi sinä haluaisit seuran tulevaisuuden luoda?

Nauti kuitenkin samalla seuramme juhlasta ohjelmanumeroineen. Vielä kerran, sydämellisesti tervetuloa!

Sanna Hinkkanen

Arvoisat juhlavieraat!

Suomalainen kylätoimintaliike syntyi noin 50 vuotta sitten, 1960- ja 1970-lukujen taitteessa kaupungistumisen ja maaltamuuton vastavoimaksi. Pitkään hoettiin kuin mantraa, että keskittymiskehitys on luonnonlaki. Vielä muutama vuosi sitten ennustettiin, että tulevaisuudessa vain Helsingin, Tampereen, Turun ja ehkä Oulun kaupunkiseudut ovat ainoat alueet maassamme, joilla asukasluku kasvaa.

Pandemia käänsi ennusteet päälaelleen. Nyt Helsingin seutu onkin maan sisäisessä nettomuutossa tuhansia asukkaita tappiolla ja lähes puolet Suomen kunnista sai muuttovoittoa viime vuonna, myös Sastamala.

 

Vähähaara-Seura perustettiin jo kylätoimintaliikkeen varhaisessa vaiheessa vuonna 1982 kyläläisten yhteisten asioiden hoitamiseksi. Kylän kauppa, posti ja koulu oli lakkautettu 1960-luvulla, eikä kylällä enää ollut yhteistä kohtauspaikkaa.

Sivumennen sanoen koulujen lakkautustahti on noista vuosista maassamme vain kasvanut: maaseutualueen perusopetuksen yksiköistä on lakkautettu peräti 93 prosenttia vuodesta 1990 lähtien. Oppilasmäärä ei ole maalla vähentynyt samaa tahtia, vaan kysymys on kuntien säästötavoitteista, jotka tutkimusten mukaan usein eivät edes toteudu. Lapset keskitetään isoihin yksiköihin kuntakeskuksiin ja he istuvat päivittäin koulukyydeissä tuntikausia. Tätäkö on elinvoimainen Suomi?

Vähähaara-Seuran alkuvuosien varainhankinta mahdollisti Vähähaaran Kotiseututalon rakentamisen Kerttu ja Kalevi Jokisen myymälle kauniille Pahaojanvarsitontille. Vihkiäiset pidettiin komeasti: Turun ja Porin läänin maaherra Pirkko Työläjärvi vihki kylätalon käyttöön runsaan juhlijajoukon ollessa paikalla. Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 1989, Vähähaara valittiin ensimmäisten joukossa valtakunnalliseksi Vuoden kyläksi. Kun Suomessa on noin 4 000 kylää, tämä on melko harvinainen kunnianosoitus! Kylätoiminnan valtakunnallinen keskusjärjestökin, Suomen Kylätoiminta ry eli nykyiseltä nimeltään Suomen Kylät ry perustettiin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.

 

EU-osarahoitteisia Leader-kehittämisyhdistyksiä perustettiin Suomeen niin ikään 1990-luvulla, ja sitä kautta sain itsekin tutustua Toivo Hinkkaseen (myös kylätoiminnan kultaisen ansiomerkin saajaan) ja muihin Vähähaaran aktiiveihin tultuani Leader Joutsenten reitin toiminnanjohtajaksi 2000-luvun alussa.

Vähähaara-Seura oli aktiivinen kehittämis- ja investointihankkeiden hakija. Helsingin yliopiston Torsti Hyyryläinen oli myös tutkimuksillaan tehnyt kylää valtakunnallisesti tunnetuksi, ja muistan, että myös Tampereen yliopiston aluetieteen opiskelijoiden kanssa järjestimme kylällä tulevaisuustyöpajoja.

 

Kylätoiminta on aaltoliikettä. Aktiivisempia jaksoja seuraavat passiivisemmat jaksot, jolloin on erittäin tarpeellistakin välillä vetää vähän henkeä seuraavia koitoksia varten.

Kylätoiminta on myös reagointia ympäristön ja yhteiskunnan muutoksiin, joita on tässä viime vuosina ollut ihan riittämiin. Millainen on pandemia-ajan jälkeinen Vähähaara? Korona-aika on vähentänyt kylätoimijoidenkin aktiivisuutta ja osallistumista, mutta tuskin kuitenkaan peruuttamattomasti – ainakaan täällä Vähähaarassa, siitä nämä juhlatkin ovat jo mainio esimerkki!

Joutsenten reitin uuden, ensi keväänä käynnistyvän strategiakauden tavoitteita ovat lasten ja nuorten hyvinvointi, biotalouden kehittäminen, uusien työpaikkojen luominen sekä kylien ja korttelien elinvoiman vahvistaminen. Mikä voisi olla Vähähaaran seuraava kehittämisaskel?

Lämpimät onnittelut vielä virkeälle nelikymppiselle seuralle, ja jatketaan hyvää kehittämiskumppanuuttamme myös seuraavalla vuosikymmenellä!

Petri Rinne

Leader Joutsenten reitin toiminnanjohtaja

 

Joutsenten reitti ry on yksi maamme 55 alueellisesta kehittämisyhdistyksestä.

Yhdistyksen tavoitteena on ruohonjuuritason kehittämishankkeita aktivoimalla ja rahoittamalla parantaa maaseudun elämän laatua.

Joutsenten reitin toiminnanjohtajalle, Suomen kylät ry:n edelliselle puheenjohtajalle Petri Rinteelle myönnettiin kylätoiminnan kultainen ansiomerkki elokuussa 2022. Rinne aloitti yhdistyksen puheenjohtajana 2016, ja toimi tehtävässä maksimiajan eli kuusi vuotta.

Seija Hinkkanen lausui juhlassa runoja.

Mä kiipesin kiireelle Kertunsaaren…

Seija Hinkkanen lausui Vähähaara-Seuran 40-vuotisjuhlassa kyläläisten aikoinaan kirjoittamia runoja. Runot on poimittu seuran vuosikirjoista. Kirjoittajan perässä näkyy, minkä vuoden kirjasta runo on otettu.

–Katkoviivat tarkoittavat, että siitä olen jättänyt jotain pois, ettei tule liian pitkää esitystä, Seija Hinkkanen sanoi.

YSTÄVÄN RUNO

Ystävä voi olla vanha tai nuori.

Siihen ei vaikuta ystävän kuori.

Ystävä on iloinen tai joskus surullinen.

Jos on ystävä, on mieli lämmin.

Kun aurinko paistaa ja linnut laulaa,

silloin voimme kulkea käsikaulaa.

Sanna Hinkkanen 1993 (10v.)

JOULUNA 1994

Ovat jouluiset sävelet kaikuneet jo monien päivien ajan,

sekä ahkerat tontut touhunneet suojissa tunturin pajan.

Ovat lapset listoja laatineet, kyllä monia toiveita oisi…

Niihin lahjat on merkitty tarkalleen, josko pukki ne jouluna toisi?

Ihan kilttihän täällä on jokainen, kyllä poron kelpaa tulla.

On varmasti lahjan arvoinen joka Pekka, Kaisa ja Ulla.

– – – – –

Hilkka Virta

HEVOSENI

Hevoseni ihanat, aina yhtä lihavat.

Haassansa laukkaa ja ruohoa haukkaa.

Kun menen portista hakaan, niin riittää, että vaan maassa makaan.

Ne heti tulee töykkimään ja taskuja pöyhimään.

En silloin lähde kalaan, vaan hevosiani halaan.

Marika Kylväjä 1996–97

KERTUNSAARI

Kertunsaari kaunoinen, tuot mieleen ajan lapsuuden.

Sun rannoillasi rakkailla, me uimme kesäillalla.

Muistan tien, mi sinne johti, se kulki sepän pajaa kohti.

Siitä kääntyi oikealle, vielä kelpasi pyörä alle.

Moni nyt lähti vauhtiin huimaan, kova kiire oli päästä uimaan.

Vaan ensin lahden poukamaan, tultiin paikkaan suojaisaan.

– – – – –

Vielä polku polveileva, hongikko uljas humiseva,

johti Kertunsaarta kohti, kuka nyt vielä kävellä tohti?

Siellä saattoi nähdä metsän pyyn tai kivikossa luikertelevan kyyn.

Mutta edessä näkyi Tyrisevää, eikä siellä ollut yhtään sinilevää.

Salmen yli loikittiin, ja saaren yli kiivettiin.

Päästiin uimarannalle ja vaikka ponnahduslaudalle.

Tuotapikaa alkoi uinti, sukellukset, sukkulointi.

Pentinkallio edessä houkutteli, moni sinne asti uiskenteli.

Mä kiipesin kiireelle Kertunsaaren, koillisessa näin silloin Karjusaaren.

Ja edelleen, kun rantaa silmäilin, näin koivikon takana talon, Sorvarin.

Vielä mä kiireellä Kertunsaaren, näin Latokallion matalan paaden.

Vaikka siellä nyt joku mattoa pesi, ei sillä vielä saastunut vesi.

Täältä voin luonnon kirjaa lukea, yrittää sitä sanoiksi pukea.

Nähdä täystyvenen Tyrisevän veen, se jättää jäljen sydämeen.

– – – – –

Matti Kero 2004

HUHTIKUUN AAMUNA

Varhainen aamuhetki, niin kirkas, valkoinen.

Saan herätä uuteen päivään, olen tästä kiitollinen.

Kun katson ikkunasta, lumihanget kimmeltää.

On järvellä säteiden leikki, miten mieltäni lämmittää.

Tunnen, on kaikki hyvin, koko luonto hymyää.

Isä taivainen luonnossa puhuu, ole lapseni levollinen.

Sinun tietäsi johdan, seuraan, olen iäti uskollinen.

Taas uuden päivän kauniin saan alkaa hoidossasi.

Miten ilosta sydän sykkii, kun muistan ”ohjelmani”.

On tänään kerhopäivä, tuo ihana yhteys.

Kuin keidashetki se mulle, arjen lomassa kirkas on.

Kiitossävelet Luojani sulle, sydämestä soikohon.

Hilkka Virta 2019–2021