Soli ste heinäkuuv viimenen perjantakiehtoo ko tän kylävväki ynnä muuta kansaa kokkontu tänne, tän jo monesta tutuks tullev viiri alle, tällä kertaa kahveettelleej ja lettuilee. Ilmaki oli stes sopiva semmossee hommaa ja muutenki oli rento ja luannikas meininki.

Ninkuj jo tosa aikasemminkit tuli huamautettua, oli tän ehtoon varsinaisena aiheena jo perinteiseks tulleet lettukestit. Toki täälä ste oli muutaki, totuttun tappaan, kahveeta meni ehtoom mittaa jos toinenkim mukilline ja ei kukkaa ylönkattonnu stet tän makkarakrillinkä antimia. Mutta pääosasa oli sentäs nää letut, joitten paistotinkiä hoiti Kati ja Sakari.

Ja väkkee oli stek kokkoontunnu taas iham mukava määrä, oli nim paikallisia ko muualtakit tulleita. Mutte se yhtää haitannuv vaikka stä hiukka ourompiaki oltii, juttu luisti ja naurukik kajahteli sillontällön niettä kaikki tuntu olevas ste oikeen hyvällä juhlatuulella. Ja mikäs soli ollesa, ko oli heinäkuu ja perjantakiehtoo ja aurinko paisto ja olti yhresä.

Sevverras stoli jo kesä kääntynnyt tonne syksyy päi, että pihlajisa marjat oli jo punasina. Sillo ennevvanhaa, ku mailma viälä tolkullansa oli, tiärettii ilmammuuta, ettei pihlaja kahta kuarmaa kanna, eli että ku oli palio pihlajisa marjoja, ei stet tullu talvella palio tota lumenpualta. Ja jos stes sattu tullenki, nin se kuitattiiv vaa totteemalla, että merkit prenkkaa. Tänä vuanna ei semmukkaa olis lumesta paliot tiatooka ens talvena, ei just semmosta pihlajarrisua löyrykkän, josa ei marjoja olis. Saas nähräs stek kuinka hänesä vaan käy.

Mutta tän ehtoov viaraat oli stet tualta Stormi pualesta, Lopenkulmalta. Ja heilloli sej juttua sikäläisestä nuarisoseurasta ja sev vaiheista. Sen henkiiherättämisestä ja nykysestä tilasta. Ja stes samallaisisa iloja ja suruja stä tuntuu olevas siäläkippäi, nuaria oh hankala saram mukkaa toimintaa ja vanhojej jaksamine os stes sitä mitä se on. Mutta kova on siäläkis ste yritys, kaikellaista toimintaa keksitääj ja ajetaa pystyy. Että ihas siä sten mennää siinä ku muuallaki.

Jossaiv välisä sinnes step pölähti yks siipeilijäki, meinan tämmöne enempi ilmastointivoimie erustaja siätltä vanhoilta hyviltä ajjoilta, nimittäin tämmönen papukaija Kee Pulaaho. Hälloli stev valla holjaa juttua kaikellaisista kokemuksistansaj ja kommelluksistansa, joihi häm monenkirjanam matkansa varrella oli joutunnu. Siinoli nin pettymystä rakkauresa kum menestystä armijasaki, kaikki nin sulosesa sekamelskasa että ihas sten naurattaap pisti. Mutta ehtoo yks varsinainek kohokohta olis stet tää arvonta, josa setvittiik kellet tää voileipäkakku tänä vuanna kuuluu. Ja siältä stä löytykit taas ylleisöstä yks keskekasvune onnettareks. Hän se sten nostiki vallas ste vakkuttavasti voittaja essii.

Tosson stet tän ehtook krillimestari, Heimo saanu tinkinsät tehryks tältä ehtoolta ja jäänys sanalle kylämmiästek kans. Ehtoo krilliv viäresä seisomista ei kans on niitä köykäsempiä hommia, ainakak ku ol lämiij ja tyynempualeine ilma. Ninpä stonkis stem mukava istahtaa hetkeks tuttuje kans kuulumisia vaihtaa.

Nin stä alko stet tääki ehtoopuhre lännnellä loppuansa täälä Vesterpakammäjellä, joho oli jo kolmesti ennet tätä ehtoota tänäkih heinäkuuna kokkoonnuttu. Ja taas kuuluu antaa kiitokset kaikillen niillej jokka vuaresta toiseej jaksaa tätäkit tomintaa pittää yllä. Ei se nin pikku juttu olekkan, järjestää ittellensä aikaa ja olla stev valmiina, oli keli stem mikä hyvänsä. Ja ihas ste erikoisesti pittää kiittä näitä tän mäje omistajia ja isäntäväkkee Vesterpakak Kirstiä ja Himperkih Hannua, jokka vuaresta ja vuasikymmenestä toisee antaa oman pihapiirinsät tän toiminnan näyttämöks ja raameiks. Suurkiitos teittille kaikille, täälä taas tänäkik kesänä käynneittem pualesta, taas tänkik vuarek Kesäkahvilatoiminnasta.