Perjantaki, yhreksästoista heinäkuuta oli stel lauluehtoo taas totuttuun tappaa. Päiväsek kelit oli olu vähäs ste satteiset ja ehtoopäiväki oli viä sevverra epävakkane, että väkkee oli tullup paikalle hiukkasev vähemmäm mitä ylleensä sillo ko Tiina kurttunsa kans o paikallem meittiä laulattaa tullu. Kyä tästä tälläkis sakilla jonkillainel laulukööri aikaseks saatii. Ja ilmaha oli sev viimesempäälle sopiva, ei stet tiatookas satteesta ja aurinkoo ja lämmintäkip piisas kaikille ihas stet tarpeeks. Nin stä vaa steh haitari soi ja laulu kajahteli tapiolalaisee suviehtoosee.

Ninkut tosta kuvastakin näkkyy, oli satteeseev varauruttu ja laitettup penkkejä katoksenki alle, että sinnekkiv vois pahemma lootraamise aikana istahtaa. Mutta enempi ne penkit pysy siälä tyhjinä, kov väkkee oli vähäsej ja ilma mukava ulkosallak istuskella. Mutta oli siinä Hannun isännöimä krillil lähistöllä muutenis stem mukava olla, ei ollup pitkä matka hakeen purtavaa.

Siinä stel lauleltiip poies nin mummun vanhat kellonsohlot ko Katariinan kammaritki, poikettiis stev välillä tua vähs siä itäsemmäsäkis Suamesa, ihas ste Uralilla saakka ihastelemasa pihlajaa, vai oliko sen nysse morsiam mitä siälä ihasteltii, nimmuista ennää. Tänä ehtoona siälä stel laulettis semmonenkil laulu jotenm mää ainaka o ennk kuullukkan, saatis ste että olsin tiännys semmose olemasaolostakan. Tämmönen Houhajärvivalssi. Siittä stet tuli tauolla hiukkasej juttua.

Täsä tauo aikana pääsi stet tää ehtoon kutsuviaraskis lopultaki äänee. Tällä kertaa oli kutsuttunna Jaaran kylästä viarailijoita, mutta kain nillä olis stem muutakit tährellisempää tekemistä, ko tää Arto olis ste ainoo, jokoli paikalle kerriinny. Vaikkei hän ollu semparemmit tehtävää valmistautunnu, tuli juttua sikäläisestä toiminnasta ja kaikellaisesta muustaki ste iham mukavasti ja rennosti. Ja kohän viälä muun lisäks sattuu olee tommaateistansa vähäs stes suuremmallaki alueella tunnetum Muraja tila isäntä, nin sikäläistet terveistel lisäks hän toi stet tommaatteja, jokka meni täälä hyvinkik kaupaks.

Tällai stä saatis stet tääki ehtoopuhre kulluu. Tiätysti stä oli stev viälä tätä arvontaakij ja kahveeta ja munkkia myytiis stek koko ehtoon ninko tota makkaraaki. Kaikkiansat tää oli taas yks niitä miäleempainuvampia tillaisuuksia täälä jo tutuks tulleella mäjellä. Olis tänne niittenkik kannattannu tulla, jokka poies jäi. Meitilloli sentään varma tiato siittä etton poutaa. Tää musikantti-Tiina nimittäi oli sillon joskus talvella, kuhän tänne lupas tulla, määrännyt just tän päivän ja just ja nimenomasestis stes sen tähre, että sillo o pouta. Ja näin siinäs stek käviki.