Tapiolan kyläkahvilan perinteisii oj jo jonku aikaa kuulunnu tää vanhojer romppeitte arvuuttamiskilpailu. Semmone oli stev viimekerrallaki ja monellaista räknättäävvää stä olikis stel löytynny. Mutta ko toi ilmaki oli korree ja muutenkis stes sopiva, oli väkkee kokkoontunnu ihs stek kiitettävä palio paikalle, tänne Vesterpakam mäjelle, misä tää kahvila jo vähämmatkaa toista vuasikymmentä on toiminnu.

Ei se koko väki tosa kuvasa olluk ku el löytänny nil levvetä linssiä, että olis kaikki sammaa kuvaa sopinnu. Mutta ku kerrav vanhat kalut o ehtoon teemana, pittää kai mainitat toiki, että elokuulla os stes seuraava isompi tapahtuma, ko toi Mäki-Laurilaj Jaska avvaa pihansak kansalaiste ihmeteltäväks vanhoje, entisöityje kulkupeliej ja tyäkonneittek kans. Sinnes stek kannattaa kans tullak kattoo, on siinä yks miäs saannu muntteria vääntääj ja peltiä paikatak ku tollaset värkit os stek kokoon saanu.

Sillaikaa kut tää kalluintunnistus oli parhaallansa, toi kämmäkän kyläyhristykse erustaja, jokoli yhristykses sihteeri, Mäjenpään Pauli, tetveisiä sikäläisestä toiminnasta. Vaikka heillon kans semmone piänemmäpualeine väkimäärä, on stä silti jos jonkillaista häärinkiä siälläki. Piretää yllä ja hualehrittaa Ylistejjärve ainoosta kunnallisesta uimarannasta, järjestettää kylällä muutakit toimintaa. Ja painiskellas stes samoje hualie kans, ku nää muutkik kylät, nuarista toimijoista om puutetta. Kuvasa pauli etummaisena.

Monellaista kapistusta stä oli tälläkk kertaa saatuk kokoon. Pöyrän ympärillä sentää piisas väkkee ja kysymysmerkkejäkil lenteli ilmasa. Tän kerrav vehkeet olis stes siittä mukavastiv valikoitu, että osa oli kaikiles ste iha selvää, osasta taas ussimmilla ei ollu nin minkänlaista aanastustakan. Loppujel lopuks tän ylimääräset tehtäväv voitov vei allekirjottannu ja koko arvuutukse ens sija jakkantu allekirjottanneellej ja Suuniity Hannulle.

Ehtoon varsinaisena essintyjänä oli tällä kerralla stem musejom pualesta amannuenssi Kurje Emma. Hän selvitteli stel lyhkösesti ommaa tyätänsä musejosa ja toi mukanansa kansijoj josa oli kokoelmista kopioituja vanhoja valokuvia, misä ennevvnhaset täkäläiste ihmiset esiinty. Kansijo herätti sem myähemmi ylleistäkim miälenkiintoo, kus stä oikee ruvettiit tosissaa tutkimaa.

Emma pääsi myäs vastaan kyläläistem miälee tulleisii kysymyksii. Niitei tainnup palio ollakkan ja niinpä aika kulukis stem mukavasti vaa tuttuje kans jutellesa. Täsä tenttaa kummitäti viimesempijä kuulumisia. Myäs kyläv viimesimpiit tiätäjii kuuluva Kalle näyttää seuraava keskustelua hyvinkik kiinnostunneena.

Tällä kerralla oli myäskit tota nuarisoo mukana hiukkase enemmä ku viime kerralla. Vaikka nää oliskiv vaa läpikulkijoita ja muita tilapäisiä kävijöitä, voi joku heitistä saara tämmösestäkit tilasuuresta jottai, mikä ste aikanansa tullee essii sillose oma kylä toiminnasa. Varmastikkin tästä aurinkoisesta ja lämpimästä ehtoopuhteesta täälä kyläkhvilasa jäi näillekkit taapertajilles ste mukavat muistot. Ja niitähäs stä tarvitaa, että toiminta jatkuis, jos ei stet täälä, nin jossain kummínki.

Ehtoov vihoviimene ohjelmanummero oli ste arvonta, johonka löyty Onneks ja Onnettareks kaks vaahtosammuttimem mittasta. Nä sten nosteli vuatomperrääv voittoja sinnes sun tänne. Ja näiht tunnelmii ster rupes touhu vähitelle hiljenee mäjellä ja väki alko lähteep pois. Tälläkurilla stä saatis stet tää toinenki kahvilaehtoo päätöksee.

Semmosta oli meininki kyläkahvilassa ja sitten seuraavana päivänä tähän malliin.