Tiedä en
mutta epäilen
että taivas on
takana eilisen.
Se taakse jää
se häviää
paitsi jos
kuljemme ympyrää…
– Juice Leskinen
Lauantai 15.6. AD 2024 valkeni aurinkoisena, hiukan tuulisena ja muutenkin juuri sopivana siihen tarkoitukseen, mihin se, jos ei nyt ihan aikojen alusta, mutta tuolta kevättalvesta asti kuitenkin, oli määrätty. Silloin nimittäin päätettiin, että kyläyhdistys lähtee Valkeakoskelle katsomaan/kuulemaan Juice- musikaalia. Lauhamolta saatiin kulkupeli ja mitäs muuta, kuin nokat kohti suurta maailmaa. Siinä, kun ikkunan takana maisemat vaihtuivat tutusta kylänraitista vähän vähemmän tunnettuihin maisemiin körötellessämme tuttua tietä pois Tapiolan vainioilta, alkoivat kielenkannatkin vähitellen löystyä ja yhdistetty puheen- ja matkanjohtajamme Seija jutteli mukavia tähän tapaan: https://youtu.be/87JTFzXcBZ4
Käsi teki,
sielu aikoi,
mutta mitään tapahdu
ei aivan suotta.
Lapset hymyn esiin taikoi,
toivo elää
tuhat kertaa tuhat vuotta…
– Juice Leskinen
Päästiinhän sitä sitten perillekin, ihan aikataulun mukaan, tietenkin. Loppumatka edettiin hissukseen, olihan siellä muitakin liikkeellä. Kovin näytti paikkakunta vihreältä noin äkkiä ikkunan takaa katsoen. Lippujen jakokin hoitui sujuvasti autosta poistuttaessa ja sitten vain sitä omaa paikkaa etsimään. Suuri telttakatos suojasi katsojia niin liialliselta paahteelta kuin mahdolliselta sateeltakin. Näytti siltä, että tulossa olisi melko mukava ja rento parituntinen. https://youtu.be/MLlws_3FQIk
Panin vauhtia valtateihin
ja liikuin nopeaan
Jos pysähdyin
niin mitään nähnyt en…
– Juice Leskinen
Esitys mukaili melko tiiviisti päähenkilönsä eri elämänvaiheita. Monet tutuiksi tulleet sanoitukset saivat ikäänkuin tarinan taakseen ja oli mielenkiintoista seurata, miten käsikirjoittaja oli tarinan punonut kokoon. Myös päähenkilön todellisen elämän monet ristiriidat oli yritetty tuoda esiin, paitsi Kaksoiselämää- kappaleella, myös tuplaamalla päähenkilö. Jos ei ole tutustunut Juicen elämään ja siihen, mitä hänestä on muisteltu ja mitä hän itse on elämästään kertonut, saattoi esitys antaa hiukan kaoottisen vaikutelman. Mutta kaiken kaikkiaan vallan mukava ja mieleenpainuva esitys, joka varmasti herätti myös monenlaisia ajatuksia katsojissaan. Itse esityksen aikana kuvaaminen oli kielletty, mutta loppuhuipennuksen aikana se oli suorastaan suositeltavaa. Tähän tapaan päätettiin tämä monenkirjava esitys. https://youtu.be/VTJdxWf7COY
Pois tahdon,
täältä en mitään saa,
minä tahdon nähdä
ja matkustaa,
harhailla kohti utopiaa…
– Juice Leskinen
Eipä siinä sen kummemmin harhailtu ja utopiasta ei ollut puhettakaan, kun lähdettiin kotimatkalle. Alkumatka taittui leppoisasti vapaan sanan ja ilmaisun merkeissä. Eli suoraan sanottuna nyt oli yhteisen seurustelun ja nähdyn esityksen vapaan arvioinnin aika ja paikka. Yhtään täysin tyrmäävää tuomiota en sattunut kuulemaan, vain hiukan hämmentyneitä kommentteja joiltakin. Yleensä porukka tuntui pitäneen näkemästään. Vähitellen sitten alkoivat maisematkin näyttä taas niiltä ainoilta oikeilta ihmiseloon sopivilta ja tarkoitetuilta ja siinä ennen matkan loppua avasi Seija taas sanaisen arkkunsa. Loppumatka tuiki tuttuja maisemia katsellen. https://youtu.be/OLTQj7sVSJc