Tämän vanhan säännön mukaan voidaan siis puhua jo perinteiseksi tulleesta Tapiolankylän yhteisestä joulunajan avauksesta ja jouluvalojen virallisesta sytytyksestä. Jo kolmannen kerran valaisee loppusyksyistä pimeyttä Harjunpään Iston pihalla jököttävä kuusi, joka valaistuna hakee vertaansa näyttävyydessään. Lähes täysinäinen kuunmollika loistaa selkeältä taivaalta saaden hangen sinertämään. Tuulikin on unohtunut jonnekin kuin seurailemaan sivusta, että mitäs siellä nyt oikein on meneillään. Vähitellen alkaa kyläläisiä kokoontua paikalle. Pakkanen nipistelee poskia ja nenänpäitä, mutta se tuskin riittää kenenkää tunnelmia pilaamaan. Ollaanhan taas kokoonnuttu yhteisen joulunavauksen merkeissä. Lumi narahtelle askelten alla paikallaolevien liikkuessa pitääkseen itsensä lämpiminä ja rento puheensorina täyttää pihapiirin. Taas kerran syttyy marraskuisen pimeyden ja usvan keskelle valo ikäänkuin enteenä siitä, että kohta alkaa pimeyskin vähitellen vaihtua pitenevään päivään.

Viikolla satanut lumi antaa oman jouluisen lisänsä tähän kuutamoiseen pakkasiltaan. Paikalla olevat ”vaahtosammuttimen mittaiset” löytävätkin hetimiten ns. yhteisen sävelen ja lumi vain pöllyää heidän ottaessaan ilon irti kuusen ympäristön varjopaikoista ja tienpenkan suomista mahdollisuuksista mäenlaskuun. Aikuisemmat ottavat hiukan hillitymmin, glögimuki höyryää kädessä jos toisessakin, mutta juttu luistaa vähintäänkin yhtä liukkaasti kuin lasten haalarit tienpenkan kinoksessa. Siinä jossakin, glögin ja piparien välillä ehditään kokoontumaan kuusen juurelle yhteiskuvaan.

On kuitenkin muistettava, että tämäkin kylän yhteinen, jo perinteeksi muodostunut tapahtuma vaatii tekijänsä. Kuka keksi, että kylällä pitää olla oma, muista erottuva joulupuu, kuka hankki valot ja kuka ne ripusti paikoilleen? Idean isänä voidaan pitää Isto Harjunpäätä, joka jo jokusen vuoden ajan oli tuumaillut, että tuossapa olisi pihan syrjässä sopiva kuusi kylän yhteiseksi joulunajan maanmerkiksi. Kokonaan oma tarinansa olisi se, miten he sitten yhdessä Mäki-Laurilan Sakarin ja Ollin kanssa toteuttivat ajatuksen kyläläisten ja kaikkien ohikulkijoitten iloksi ja pimeän ajan piristykseksi.

Kolme tekijämiestä, Sakari Mäki-Laurila, Isto Harjunpää ja Olli Mäki-Laurila saatiin houkutelluksi kuusen juurelle hetimiten valojen sytyttyä.

VK