Päivämmittaa kyläm päällä kiärrelleet ja toisimpaikon hiukka vettäkit tipautelleet pilvet oli väistynny vähä pualemmas, ku kyläläiset ja palio muutakik kansaa alko kokkoontummaan viättään perjantakiehtoota mussiiki, kahveen, makkaraj ja muun pikkupurtavam merkeisä.Mitäs solis heinäkuu ja ehtoopuhre ilmah haitarin kesäehtoiseem maisemaa, ihankus siihek kuuluvana hiljaksee kajahtelevaa ääntä? Ei stem mittää. Tää juttu on stem myäs Tapiolasa huamattu ja yks niistä heinäkuisista perjantakiehtoista onkis step pyhitetty mainitulle instrumentille ja stet tiätystikkis siihellittyvälle yhteislaululle.Viime perjantakiehtoo olis stet tällane.

Ninkus stel luanno omina ääninä sulautu nin hilpeet ku haikeetkis sävelet ympäröivääm maisemaa ylleisö ottaesa ossaa pelimannim musisointii. Tuskimpa ne häirittivät kovinkan palio tänkän pikkumöki asukkeja, päivvasto, kai siäläkis step pistettiij jalaalla korreestik ku kerranki oli luanikasta mussiikkia kuultavisa.

Tällä kertaa oli Hannu jättänny viaraitte aineellistet tarpeittet tyyryttämise Sepo hualeks ja kyllä siinä yks miäs saikis steh häärätä ahkerasti. Väkkee oli ku helluntai epistolasa ja kaikilla oli nälkä, toisilla isompi ja toisilla stet taas piänempi. Mutta hyvi näky porukkaa sillä krilinkulmalla pihaa pyäriskelevä.

Jos stä piti Sepolla hoppua nin ei päässy toi Kirstikäv vallal laakereillansal leppää. Nimiek kerruu viaraskirjaaj ja arpojem myynti piti tän ikinuare yhristysveteraani kovinki kiireisenä koko ehtoon ajjaan. Sai siinä sukkuloiram mäkee pitkij ja poiki ennenkuj jokkaise nimet oli kirjoisa ja kaikki halukkaat saanu ostettua arpoja tarpeensam mukkaa.

Kus stem musikantti piti piäne henkährystauo, oli ehtoon viaraan, Tällä kertaa Illon kyläpälliköv vuaro avata sananen arkkunsa. Hänelloli kerrottavana, mite Illosa toimii monta yhristystä päällekkäi. Om mettästysseuraa, VPK:ta, VPK:N naisia, Jytinää, kyläyhristystä ja mitäkaikkee muuta viä onkan, mutta stekkip piisaa porukkaa jokkaiseer riantoos ste iha riittävästi. Että sellasta siäläpäi. Siinä samalla petattii hiuka stä jo jonki aikaa ste alkanutta yhteistyätä näittek kahrek kyläv välillä. Ainakij jokust tanssit o piretty yhteisvoimij ja taitaa olla jottaim muutaki.

Illosta oli paikalla palio muutakip porukkaa, joku oli päässyp perille stv vähäsev vanhemmalakik kulkupelillä.

Nyhän stä o semmone puute kylällä, että meitiltä puuttuu stev vallas stes semmonej joka kyllää kuuluva henkilö ku virallinek kylähullu. Eikä allekkirjottannu o semmose nimmeemisestä taikka valittemisesta mittää kuullukka. Siks kaij joku olik, ihavaa stä puutetta eres vähäl liäventääksee vetäny päähänsäp pöljä hatu. No, tuskimpa tää kaveri sentääs sem pöljempi oli ku muutka, noi keskimääri.

Siinä stem mussikij ja muuh hulina innottamana rupes Seija muistelleej jottaiv vanhaa omituista tanssia ja että mikä sen nimi ste olis ollu. Kunnei sleittelyistä ollus suurempaa apua, komensi Seija Iston avuksensa näyttää oikees stek käytännösä, millai se meni. Ja menihäs se, joku tosta esityksestä stes sevverra pääsi kuuselle, että porukka päätti yksmiälisesti, että se oli konka. Se tanssi nimittäi.

Mutta ninkut tua aijemmi oli juttua, myytiij ja ostettii arpoja tänäki ehtoona kiitettävällä ahkeruurella. Ehtoom päätteeks stes suaritettii arvonta ja pistettii voitot niille, joille ne tuurim mukkaa kuuluki. Onnettareks löyty yks nuarison erustaja ja hänhäs ste nostelikil lappusia ihas ste ikänsä erellyttämällä innolla. Anneli pitelee looraa ja seija kailottaa, mitä on tulosa ja kelle. Näis se sujjuu yhteistyä tällä kylällä.

Näis stä saatii tämäkip perjantakiehtoopuali kulluul loppuunsa. Eikä eres käynyn ninku niisä entisisä maahanpanijaisisa, misä korput loppu, mutta virsiä piisas. Täälä tais loppua laulut, mutta jottait tarjottavvaa viälä jäi. Jokatapauksesa saatiit taas kerra kokoontua yksii, laulaa ne, jokka sitä halus ja muut viihtyä muutev vaa, kukit tapojensaj ja miältymyksiensäm mukkaa.

VK