Perjantaki, neljästoista heinäkuuta oli stet toine kylän yhteinek kahvee-ehtoo. Väkkee olikik kerrääntynny tavallista runsaammin, kun nähtäväks ja vunteerattavaks oli taas tuatu jos jonkissorttista vanhaa kalua ja kampetta. Kyllä stä olikiv vaa taas saatu monemmoista outoo ja viälä hiukka ourompaakik kampetta ihmeteltäväks ja räknättäväks. Vaikka kysseesä piti oleman kilpailu, pirettiip pöyrän ympärillä iha ste avvointa praatia siittä, mitä milläkik kamppeella oli tehtyj ja mikä se olis mahtannu olla nimeltänsä.

Sammaan aikaan ku väki vunteeras niitä kamppeita, jatku ehtoon ohjelma sillai, että tän kerran viarailijat, jokka oli jostain kaukaselta Rekikoskelta, mahtoks olla iha ste Hiuttistem pualelta, esitteli ste onman yhristyksensä toimintaa. Siälä kuulu olevan meininki semmottisesa reirasa, että nuarta väkkee oli kylällä palionkij ja lissä värkättii stekku muilta kiiruilta jourettii. Niettä hyväsä oornikisa kuulu olevaks Rekikoskelaiste asiat.

Rekikoskelaistej jälkee päästettiis ste ääneen tää ehtoov varsinainet tähti, kaupunkihallituksep pitkäaikanep puhheejohtaja ja Sylvän koulur rehtori, Anderssonnij Jari.

Hällolikiv vasta oikeem luanikkaat jutut, mutta kyllä siältä ste oikeetaki asiaa tuli. Lähtösi hän oli Tapiolankylän laitamilta, Houhajärven rannoilta. Niettä kyllä hän juurensa tiäsi ja tunnusti, mikä kuulu step puhheesaki sillai miälyttävällä tavalla. Tosin pliitas hän vähä tyrvääläisiä siitä, että täälä ollaan nin peräti nekatiivisia kaikkeen uuteen, vaikka vanhaankan ei oltas tytyväisiä. Mutta ninkun nin moni muuki ennen häntä, hänki korosti kovastis sitä, että vaikka täsä ollaankis semmosia tuppisuita jurottajia, kyllä se toine ihmines siinä viäresä vaa silti tärkee o.

Siittäki hualimatta, vaikka kaluin tunnistus oli mennäv vallas ste kansanäänestykseks, saatiil loppujellopuks vastaukset jonkissorttisee asiallisseej järjestykseej ja päästiij julliistaan kilpailuv voittajat. Kärki oli stes sevverrat tasane, että Haaviston Päiviön kans jako allekirjottannu ensimmäise sija.

Siinä se ehtoopuhres stek kuluki, arpoja myytiij jos ostetiinkit tavallisseen tappaan, kahveeta hörpittiij ja makkarakki teki kauppansa. Olihas stä taas yks semmone lämmij ja aurinkoinenki perjantakiehtoo, jo sentää viikollpun aatto.

Tällä kertaa väkkee olikis ste paljol liikkeellä, tais mennä toisellesarraalle kävijöittem määrä. Ja vallam luanikasta oli se, että lapsiperheitäki oli mukana. Ehkä joku taikka peräti jotkut noista nykysistä hevosenpääm mittasista oj joskus pyärittämäsä aktiivisesti mäitä kyläyhristykse touhuja.

Ja ninkus stä kaikella o tapana kestää vaa aikansa, nin kävi nykki, että ehtoopuhre Vesterpakammäellä alko kallistummaal loppuansa kohre ja väki alko poistua yks toisensap perästä. Mutta mukavat muistot tästäki ehtoosta vissinkij jäi monen, etten sanosi kaikkiem paikallaolleittem miälee.