Jälleen oli lauantainen iltapäivä, aurinkokin paistoi silloin tällöin. Hiukkasen tummanhiveitä pilviä kierteli taivaalla ja tuuli puuskahteli siihen malliin, ettei yhtään olisi tarvinnut ihmetellä, vaikka sieltä ylhäältä jotakin olisi alaskin tullut. Se ei liiemmin tuntunut huolettavan Ikiliikkujia, jotka taas kerran olivat valmistautuneet pikku happihyppyyn. Edelleen pysyteltiin vanhalla reitillä, polkua Houhajärven päähän ja takaisin. Siellä käännekohdassa järvi kimalteli jo toista viikkoa vapaana jääpeitteestä ja näkyipä sinne jokin ”varvunen” jo ehtinyt meloskelemaankin.

Ranta oli jo kokonaan paljastunut lumipeitteestään ja tietysti karikkeen ja muun lluonnollisen kevättöhkän seasta löytyi se pakollinen ”ihmisen jalanjälkikin”. Tuossakin tölkissä paistaa päällimmäisenä merkki, että tuote on kierrätettävä. Sille olisi siis olemassa parempikin paikka kuin Houhajärven rantapusikko. Pidetäänpä mielessä, että Ikiliikkujat osallistuvat 13.5. Laavun ympäristön siivoustalkoisiin.

Odottelimme hetkisen jälkijoukkoa vain maisemia ihaillen ja samalla hengitystä tasaillen. Pikku venyttelytuokion jälkeen matka jatkui taas samaa reittiä takaisin.

Tulomatkalla saimme jonkinsorttisen raekuuron, mutta se oli niin lyhyt ja rakeet pieniä, ettei sitä juuri edes huomannut. Loppuvenyttelyjen yhteydessä ja jälkeen sitten taas suunniteltiin sen verran tulevia, että tämä olisi viimeinen lenkki toistaiseksi täälläpäin. Ensi viikolla sitten jossakin muualla, se selviää tässä viikon mittaan.

– Veikko Kurki