Jo viirettä kertaa tän suven aikanna kokkoonnuttiiv Vesterpakammäjelle. Tää oli nys stev viimenen perjantaehtoo heinäkuusa ja samalla viimenen kerta, ko kahvila tänä suvena auki oli.
Taas kiärteli hyvis stet tummahhiveitä pilviä taivaalla ja vähävväliä lootras stet tota vettäki, millo enemmäks millov vähemmäks.Tosa jo hyvisä ajjoin ennen kuutta oli jo porukkaa tullup paikalle.
Makkarakrilli oli saatut tulillej ja kuinkas muuten, sopi vaan toreta Runoilijan sanoin, että
”Häl paikka oli entinen ja työkin samanlainen” Hannuhan siälä krillin takana taas kerran hoiteli kyläläisille hiukopallaa.
Täv vähemmämmukavan kelin vuaks oli porukat suurimmaks osaks kattonnu ittellensä jottais suajaa päänsäp päälle taikka stes sattensuajan ainaki. Osa lähti keskep poiski, se sarek ko näytti välliin siltä, ettei se ollenkan meinais loppuakkan.
Se, mikä oli kuiteki stem mukavannäköstä, oli se, että nuarta porukkaa ja mukuloita oli tavallista enenpi mukana. Harmi vaan, että tää keli jätti varmastikkin heitillekkin hiuas steh huanon muiston tästä käynnistä.
Tän kerran vetonaulakas oli suunniteltyk kakkuarpajaiset, jokkas stes satteel loputtua, joskus tosa kahreksan kiäppeisä toteutettiinki. Ensimmäise kaku kuittas tällä kertaa Jaakkolan Terhi.
Sejjälkee, nosteltiim mailmallem menneev viä monta muutakik kakkua ja lahjakorttia ja loppujellopuks marenkipusseja, niettä moni siältä taas läks jonkinlaisen nyssäkän kans poiski.
Varmastikkim moni, jokka täälä tänäkis suvena o näitä perjantaehtoita käyny viättämäsä, on jonkivverrak kiitolline tället talkooporukallej joka vuaresta toiseej jaksaa puskee tällasenkit tapahtumap pystyy. Ja tälle isäntäväjelle, Vesterpakan Kirstille ja Himperkin Hannulle, jokka vuaresta toisee antaa pihapiirinsä kyläläistej ja mahrollisestiv viälä ihas ste vaan ohikulkijoitten käyttöö.
Ja yhtä hyvi kiitokset kuuluu kyläläisillej jokka stet tullee ja tekkee ihas stet tavallisesta arkiehtoosta jonknsortij juhlan.
Ja jos jollekkulle viälä täsä vaiheeasa oj jäänny epäselväks, että misä tämmönem meininki om mahrollista, nin se o stet täälä.
Veikko Kurki