Muutama kaveri Sastamalan Kiikoisten Niemenmaasta kaipasivat vireää kylätoimintaa, yhteistä tekemistä ja mukavia reissuja porukalla. Näin syntyi idea omasta kyläyhdistyksestä, joka perustettiinkin 9.11.2012.
Yhdistyksen nimeksi tuli Koluskosken seudun kyläyhdistys ry. Nimi sai alkunsa Marjajärvellä sijaitsevan Kolusjoen ja siinä olevan kosken (Koluskoski) mukaan. Sastamalan kaupungilla oli joen rannalla joutilaana paikka nimeltä Kaunisranta. Yhdistys teki sopimuksen Sastamalan kaupungin kanssa Kaunisrannasta ja näin kyläyhdistys sai yhteisen kokoontumispaikan. Rannasta kaadettiin puita, kaivuri kävi tasoittelemassa maastoa ja tielle laitettiin soraa.
Tämän jälkeen alettiin suunnitella stuugaa, jonkin sortin huvimajaa rantaan. Katto stuugaan saatiin lahjoituksena. Katossa oli jonkun verran sammalta ja muuta kasvustoa, mitkä naisvoimalla ja teräsharjalla poistimme syksyn jo hämärtyessä. Katosta tuli kuin uusi. Kyläyhdistyksen talkooporukasta löytyi innokkaita tekijöitä ja rakennusalan ihmisiä ja stuuga sai seinät ja lattian alleen. No stuugahan tarvitsi eteensä myös pienen pation, minkä päälle sai pöytäryhmiä tasaisesti kokoontumisissa. Myös kemiallinen WC ja puuvaja rakentuivat tontille.
Enset-rallien aikaan meillä oli Niemenmaantien ja Marjajärven risteyksen vieressä kahvin- ja makkaranmyynti. Ja samalla tiensulku, ettei rallien aikana ketään mene autollaan ralliautojen sekaan. Kyläyhdistys on aiempina vuosina toiminut aktiivisesti torivalvojana Kiikosten torilla perjantaisin. Tällaisesta toiminnasta kyläyhdistys saa hieman tuloja kassaan.
Kyläyhdistys teki myös hiihtoladun pohjan Niemenmaahan ja ylläpitää latua silloin, kun lunta on riittävästi. Latu yhdistyy myös Kiikoisjärvellä olevaan latuun. Latu on haastava, mäkiä on matkalla ja pituutta kaikkiaan 7 km.
Selkäsaaressa olemme viettäneet monia mukavia päiviä, niin kesällä kuin talvellakin. Kevättalvella pilkkikilpailuiden ja makkaranpaiston merkeissä. Osa porukasta on hiihtänyt järven jäälle tehdyllä ladulla. Ja kesällä halukkaat ovat onkineet, makkaranpaistoa ja kahvittelua unohtamatta. Kesätapahtumaan saareen on järjestetty venekuljetus, kipparina toiminut Joppe.
Retkiä teemme useita vuoden aikana. Tänä vuonna olemme käyneet hohtokeilaamassa, kesäteattereissa, Anne Mattilan taidekahvilassa, Käenkoskella veneretkellä ja metsämuseossa. Jäseniä meillä on hieman vajaa 100, myös Kiikosten ulkopuolelta, ikähaarukka 0-100. Siksi retkiä tehdään eri kohteisiin, että jokaiselle jäsenelle olisi joku mieleinen retkikohde. Seuraava kohde tänä syksynä on vielä vallata risteilylaiva. Tervetuloa mukaan kauempaakin Koluskosken toimintaan!
Kirsi Virtanen, kyläyhdistyksen hallituksen sihteeri
Maaseudulla on kahdentyyppisiä kulkijoita – maalaisia ja
kaupunkilaisia. Kaupunkilaisten ensikertalaisuus huomataan maltillisesta
ajonopeudesta tai sitten rauhaisalla kuskilla on edellinen ojaanajo tuoreessa
muistissa. Muuten ei oikeastaan kuljettajatyyppejä kykene toisistaan
erottamaan.
Syrjäkylien isommilla ja pienemmillä teillä ajetaan autolla
aina keskellä tietä, sillä muita kulkijoitahan ei ole. Samasta syystä on turha
käyttää vilkkua tai pysähtyä ennen stop-merkkiä.
Jokaisessa meissä asuu pieni Tommi Mäkinen! Mutkainen tie ja
pöllyävä hiekka ovat omiaan muuntamaan teiden ritareista ajokkinsa huolella
hallitsevia rallikuskeja.
Traktorilla tai muulla tieliikennekelpoisella työkoneella
ajetaan väistämättä aina pahimpaan ruuhka-aikaan. Linja-autopysäkit ja muut
ohitetaan hidastamatta, kuten myös vastaantulijat kapeammalla tiellä. Työkoneisiin
nähden muut kulkijat ovat väistämisvelvollisia.
Poliiseja harvemmin kohtaa maaseutureiteillä. Viikonlopun
aamuina he saattavat kyllä olla puhalluksineen maaseudulta sivistykseen
johtavan ulosmenoreitin risteyksessä, sillä onhan aivan tavanomaista ajella
tuttuja pikkureittejä pienissä sievissä, mutta valtaväylille ei ole asiaa.
Maaseudulla saattaa kohdata monenmoista vastaantulijaa.
Hevonen kärryn kanssa on jo harvinaisuus, mutta rollaattorikoiravaljakoita,
kompostikäymälöitä, ruosteisia paloautoja tai kevyitä sähköajoneuvoja näkee
kyllä.
Maaseutuautoilijalla on hyvä olla mukanaan varusteita
vahingon varalle: huomioliivit, työvalo ja hälytysvalo, lumikola, lapio ja
hiekkasäkki, tunkki, vetoköysi ja vinssi, käynnistyskaapeli ja vara-akku,
moottorisaha, veitsi, polttopuita, tulentekovälineet ja palosammutin,
lämpöpeitto, ensiapupakkausta unohtamatta. Lista on lähes loputon. Puhelimessa
tulee olla virtaa akullinen syrjäkylille lähdettäessä, eikä varavirtalähdekään
pahitteeksi olisi. Toisinaan apu voi olla lähempänä kuin uskoisikaan ja silloin
on hyvä olla leka kirkasta kiitokseksi.
Maaseudun puhtaasta ilmasta pääsee parhaiten nauttimaan
kävellen. Liikennettä on niin vähän, että voi kulkea huoletta koko tien
leveydeltä. Syyspimeän tultua turvallisuuden tunnetta lisää heijastin, vaikka
se olisikin jäänyt kuistin naulaan.
Kun ajetaan polkupyörällä, niin kuljetaan autoja vastaan,
tien vasemmalla puolen. Tällöin voi huoletta ajaa vähän keskemmälläkin, sillä
kyllähän autoilijakin vastaantulijan huomaa. Ja jos polkupyöräilijöitä on kaksi
tai useampi, on silloin verrattavissa autoihin, ja voi ajaa rohkeasti
rinnakkain! Jos polkupyörä- tai moporeitti on tuttu, niin tuskin tarvitaan
valojakaan.
Talvi on tulossa. Ja lumi. Ja tiet kapenevat entisestään.
Ajolinjasta huolimatta jo ajettu ajoura on kaistana – sama se kumpaan suuntaan
on matkalla. Väistämisvelvollinen on se, jonka pokka pettää ensimmäisenä. Turvallista
maaseutumatkaa!
”Se mitä teet itsellesi, voi aloittaa matkasi kohti
onnistumisia. Mutta perille sinut voi viedä vain se, mitä teet toisille.”
(Positiivarit)
Sari Haavisto, Lantulan aika – kylälehden päätoimittaja, lähiön kasvatti Lantulan perämettästä
Huhtikuussa julkaistu Sastamalan Kylälehti palkittiin sunnuntaina 1.9.2019 Pirkanmaan Vuoden 2019 Kylätekona! Ylöjärven Viljakkalassa pidetyssä juhlassa tunnustuksen ottivat Sastamalan Kylien puolesta vastaan Jani Hanhijärvi, Marita Isosävi ja Marika Wolff.
Lehden julkaisi Sastamalan Kylät ry. jonka yhteistyökumppanina oli Sastamalan kaupungin hallinnoima seudullinen kyläasiamieshanke. Lehteä painettiin peräti 20 000 kpl, joista suurin osa jaettiin keväällä Tyrvään Sanomien välissä. Lehtitempauksella kylät juhlistivat myös 10 vuotta täyttävää kaupunkiaan.
Suurkiitos vielä kaikille lehden tekoon osallistuneille kylille, juttujen kirjoittajille, mainostajille ja kaikille muillekin, jotka jollakin tavalla edesauttoivat lehden valmistumista! Sähköisesti lehti on edelleen luettavissa TÄSTÄ.
Sastamalan Kylät ry. aloitti huhtikuussa Meirän Kyliltä -blogiyhteistyön Alueviestin kanssa. Elokuun blogissa mietteitä Lahdenperän Heidi Rannikolta.
Jo pikkuruisena tyttösenä parikymmentä vuotta ennen edellisen vuosituhannen päättymistä päätin muuttavani maalle vartuttuani. Asuin tuolloin – kuten lähes koko lapsuuteni – kerrostalossa hiukan huonomaineisessa lähiössä. Kotipesästä lennettyäni elämä kuljetti minut työn perässä toistuvasti paikkakunnalta toiselle – kerrostalosta toiseen, kunnes erään tapahtumaketjun seurauksena tulin hankkineeksi kodin täältä Lahdenperän kylästä silloisen Suodenniemen kunnan laitamilta. Noista päivistä alkaa olla 20 vuotta aikaa, enkä päivääkään ole tänne tuloani katunut.
Pysytäänpä vielä tovi menneessä.
Puolenkymmentä vuotta täällä asuttuani elämä nappasi jälleen olkapäästä
kiinni ja työtilaisuuden kintereillä siirryin pakaaseineni ja
kukkaruukkuineni kaikkineni Helsinkiin. Voi sitä levottomuuden määrää,
mikä kivikaupungissa viettäminäni vuosina minua piinasi! Vaikka
viikonloput ja lomat tuolloin vietinkin Lahdenperässä, kaipasin
kaupungissa joka hetki tänne. Haikailin öiden äänettömyyttä ja
talvi-iltojen pilkkopimeyttä, kevätaamuisin herättävien sirkuttajien
korvia huumaavan kova- ja moniäänistä kuoroa sekä syystuulen huminaa
vuosikymmeniä vanhan pihapihlajamme oksistossa. Ikävöin kylämme
turvallista ympäristöä, luontoa, maaseudun hajuja niin hyvässä kuin
pahassa – aina vasta kaadetun heinän tuoksusta juuri levitetyn lannan
aromiin – ja rauhaa sekä ennen kaikkea kiireettömyyttä.
Jos joku vääräleuka ajattelee rauhan ja
kiireettömyyden olevan synonyymi pysähtyneisyydelle, niin hällepä
tokaisen, jottei raukka tiedä kuinka väärässä voikaan olla! Nähkääs
meirän kylällä – Lahrenperässä – toimii varsin virkeä ja aktiivinen
kyläyhdistys, joka tarjoaa niin omille asukkailleen ja mökkiläisilleen
kuin kauempaakin pistäytyville ohjelmaa jos jonkinmoista. On orkesterin
tahdittamaa tanssi-iltaa jalalla koreaksi laittajille ja yhteislaulu-
sekä karaokeiltaa paikallisille kultakurkuille. On kinkeriä ja
teatterimatkaa sekä kesäkeskiviikkoisin kaiken kruununa lämpiävä
rantatuvan sauna, jonka uksi on auki kelle tahansa.
Kuljin tänään aamupäivän auringossa matalajalkaiseksi jääneen
Martta-koirani kanssa kylätiellä. Pysähtyessäni ihailemaan niittykukissa
viivähtäviä suosikkejani – herukkaperhosia ja kimalaiskuoriaisia –
tunsin jälleen kokonaisvaltaista kiitollisuutta elämälle siitä, että
saatoin pääkaupunkiseudun betoniviidakossa kitumieni vuosien jälkeen
palata pysyvästi kotiini Lahdenperään – maaseudulle, jossa kiireistä
arkeaan suorittavan pienen ihmisen mieli hetken levähtää, akut
latautuvat ja luovuuskin puhkeaa herkkään kukkaansa.
On sääli, että vaikka kaikki kuluvalla
vuosikymmenellä tehdyt kyselyt osoittavat maalla asumisen kiehtovan
suurta osaa kansalaisista, infrastruktuuria kehitettäessä tehdään maalla
asumisesta koko ajan hankalampaa. Kansalaisten henkisen hyvinvoinnin
tähden toivon, että suunta muuttuu ja maaseudulla asumisesta tulee
aidosti mahdollista yhä useammalle.
Tervetuloa Lahdenperään – moreeniimme on kylvetty onnenjyviä!
Heidi Rannikko, Lahdenperän kyläyhdistyksen hallituksen jäsen
Sastamalan Kylät ry. aloitti huhtikuussa Meirän Kyliltä -blogiyhteistyön Alueviestin kanssa. Heinäkuun blogissa kuullaan Olena Sandholmin ajatuksia kylätoiminnasta.
Kaukolan kylätalon avoimesta ovesta soitto
soi ja laulu raikaa. Kyläkahvila on koonnut meidät tällä kertaa laulamaan
yhdessä kesäisiä lauluja. Kylätalo avaa ovensa kaikenlaisille ja
kaikenikäisille ihmisille. Joku käy täällä säännöllisesti viettämässä aikaa,
joku taas on käymässä vuosien takaa tutussa paikassa ja tapaa samalla ystäviä
pitkästä aikaa, joku taas on astunut ensimmäistä kertaa kylätalon ovesta
sisään. Kylätalo kutsuu sisäänsä kaikkia.
Tupsahdin asumaan Kaukolan kylälle
viitisentoista vuotta sitten täysin ummikkona kyläelämän suhteen. Aluksi en
tuntenut muita kuin mieheni ja hänen sukulaisensa. Pikku hiljaa aloin tutustua
kylän ihmisiin. Kylä koostuu ihmisistä ja jokaisella on oma tärkeä paikkansa
kylässä. Oma paikkansa on sillä, jonka suku on asunut samoilla sijoilla vuosisatoja,
juuri kylälle muuttaneella, vapaa-ajanasukkaalla, entisellä asukkaalla kuin
silläkin, joka jotain muuta kautta linkittyy kyläyhteisöön.
Palataanpa hetkeksi laulamaan yhdessä. Jokaisella
on omanlaisensa ääni ja yhdessä muodostamme kokonaisuuden. Yhdessä laulaessa on
tärkeää kuunnella muita ja niinhän se on myös yhteen hiileen puhaltavan kylän
elämässä. Yhdessä laulettaessa riitasoinnuiltakaan ei voida välttyä, mutta
tärkeintä on, että lauletaan samaa laulua. Laulettuamme hetken löydämme
yhteisen sävelen. Kuullessaan oman äänensä yhdistyvän muiden ääniin yhdessä
laulaessa tulee hyvä ja turvallinen olo. Yhteinen sävel saa sydämet sykkimään
yhteen ja sama voi toteutua myös toimiessamme yhdessä jonkun suuremman,
esimerkiksi kyläyhteisön hyväksi.
Pääsin mukaan kyläyhdistyksen toimintaan
melko pian muutettuani Kaukolaan ja se nopeutti kyläläisiin tutustumista. Olin
lenkillä kylänraitilla, kun viereeni pysähtyi auto, josta esitettiin varsin
yksinkertainen kysymys: lähtisinkö mukaan kyläyhdistyksen toimintaan.
Muistaakseni lupauduin mukaan sen enempää asiaa pohtimatta, se tuntui heti
hyvältä ja sillä tiellä olen edelleen. Olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin
ja yhdessä muodostamme upean kokonaisuuden.
Laulu kylätalolla taukoaa, viimeinen laulu on laulettu. Saimme iloita hetken yhteisyydestä ja samaan tempoon laulamisesta. Mutta ääni ei laulun laannuttua vaikene, vaan muuttuu iloiseksi puheensorinaksi. Nyt on aika vaihtaa kuulumiset, ilot ja surut. Kylätoiminta saa olla elämänmakuista. Eikä yhteisen sävelen löytäminen vaadi aina musiikkia, se löytyy monesta eri paikasta: talkoissa yhteen hiileen puhaltamisesta, keittiössä yhdessä häärätessä, olohuoneilloissa kuulumisia vaihtaessa, pihalla leikkiessä, palapeliä kootessa. Kylätoiminta on yhdessä tekemistä, mutta myös yhdessä olemista. Kylätoiminta on yhdessä samaan suuntaan kulkemista. Tehdessämme matkaa yhdessä, emme ehkä etene nopeasti, mutta yhdessä pääsemme pidemmälle. Yhteisöön kuuluminen on merkittävää meidän ihmisten kannalta, on hienoa saada olla osa isompaa kokonaisuutta ja tuoda oma kortensa kekoon. Oletko sinä jo löytänyt paikkasi? Ehkäpä joku kyläyhteisö voisi olla sinunkin paikkasi?
Kesä on jo pitkällä ja se on merkki myös lähestyvistä Sastamalan Kylämarkkinoista. Tapahtuma järjestetään nyt jo kahdeksatta kertaa. Paikkana on Vammalan tori ja ajankohtana sunnuntaina 4.8. klo 12-16. Nähdään siis torilla!
Sastamalan Kylät ry. on aloittanut huhtikuussa Meirän Kyliltä -blogiyhteistyön Alueviestin kanssa. Kesäkuun blogissa luetaan tapiolankyläläisen Kirsti Vesterbackan tuumailuja ojan pohjalta.
Tulipa talkoiltua Tapiolan kylänraittia siistiksi. Kylää halkovan Punkalaitumentien molemmin puolin kuljettiin reilun kilometrin matka koluten piennarta ja ojaa, välillä pellolle koukaten. Ilma oli mukava, täynnä kevään tuoksuja ja linnun laulua. Kurjet ja joutsenet kailottivat Tapiolanjärvellä, väliin kuului kaulushaikaran kumea puhallus ja Taipaleen navetan takaa tarhasta kukon kiekaisu. Täydellinen maaseudun idylli, jonka katkaisivat vähän väliä ohi porhaltavat autot ja jokunen kylvölle kiiruhtava traktori. Niin, ja tietenkin porukan naurunremakka, kun jotain mielenkiintoista keppiin tarttui. Ja sitähän tarttui.
Tapiolaan ei ole kaupungin keskustasta kovinkaan pitkälti,
neljä kilometriä Roismalan risteyksestä Punkalaitumentietä huruteltua ollaan jo
kylän sydämessä. Se on sopiva matka hörpätä take-away-kahvi ja unohtaa se kuppi
tien penkalle, kun täytyy kurvata pysäkille vastaamaan yhtä mittaa hälyttävään
kännyyn. Näin ainakin oletimme. Näistä löydöistä olimme pahoillamme, kuten
ruokapurkeista ja -pakkauksista yleensä, mutta niitten laadusta päättelimme,
että kansa on menossa siinä suhteessa terveellisempään suuntaan. Hyvin vähän
oli niin sanottuja roskaruokapakkauksia.
Suuresti meitä ilahdutti tupakan tumppien vähäinen määrä.
Olemme kyllä todenneet, että esimerkiksi kesäkahvilassa ei sauhutella.
Tulimmekin siihen tulokseen, että muutamat tumpit olivat lähtöisin niistä
autoista, jotka kaasuttelevat kylän läpi pysähtymättä. Pääseehän tietä pitkin
vaikka Helsinkiin, jonne aikoinaan kulki vakituinen linja-autovuorokin.
Millä olemme pelotelleet tai houkutelleet kylää lähestyvät
raitistumaan, sitä emme tiedä, mutta rahaksi muutettavia tölkkejä oli vähän,
jos ollenkaan. Lisäksi ojan pohjalla lojui pari muovikassia, joissa oli avaamattomia
tölkkejä. Kuvittelimme kulkijan sillä kohtaa todenneen, että nyt riitti. No,
emme mekään ruvenneet niitten avulla talkooharjakaisia pitämään.
Tapiolassa iloitaan jokaisesta syntyvästä kyläläisestä,
onhan se todiste siitä, että kylä ei näivety. Meillä on tapana joulun edellä
puurojuhlassa muistaa sinä vuonna syntynyttä vauvaa omalla jakkaralla. Näin ollen emme ruvenneet sadattelemaan, kun
joku oli unohtanut pysäkille vaippapussin täynnä sitä itteensä. Lapsi on siinä
saanut luultavasti kuivaa ja puhdasta ylle ja matka jatkui.
Satunnainen vierailija voi nyt tulla Tapiolaan siivottua
raittia pitkin. Moni porhaltaa kylän läpi muihin maisemiin, mutta meille voi
myös poiketa. Meillä on paljon tapahtumia vuoden mittaan, kesällä
varsinkin. Esitellään entisöijän
aarteita, sään salliessa juhlitaan juhannusta Ylistenjärven virkistysalueella,
kentällä jumpataan ja heinäkuun perjantai-iltoina on kesäkahvila auki. Tietoa
löytyy vaikka kotisivuilta. Toivotamme vieraat tervetulleiksi tutustumaan
kyläämme. Kylästä kertovaa kylttiä emme
ole vieläkään saaneet, mutta Tapiolan löytää kohta Roismalan jälkeen
Punkalaitumen suuntaan ennen Illoa. Vaikka olemme niin lähellä Sastamalan
keskustaa, Tapiola on säilynyt maaseutumaisena pikkukylänä. Kauppaa tai edes
kioskia ei enää ole, mutta mukavia, yritteliäitä ihmisiä senkin edestä.
Kirsti Vesterbacka, Tapiolan kyläyhdistyksen hallituksen jäsen
Ojan pohjalta löytää vaikka mitä. Kuva: Anneli Mäki-Laurila.
Sastamalasta on mukana ennätykselliset 16 kylää valtakunnallisessa Avoimet Kylät -päivässä lauantaina 8.6.2019: Houhajärvi, Jaara, Karkku, Kaukola, Kiikan-Jokisivu, Kiimajärvi, Kärppälä, Lantula, Lahdenperä, Pehula, Salmi, Sammaljoki, Stormi, Taipale, Tapiola ja Vähähaara.
Houhajärvi
B&B Kommee Kurki, Houhajärventie 194
Kommeen Kurjen Luontoilta Hanhijärven luonnonsuojelualueen rantamilla puumajoitusleirissä klo 20.00-24.00. Tule rauhoittumaan luonnon helmaan, seuraamaan kurkien ja joutsenten elämää sekä tunnistamaan muiden lintujen ääniä.
Järj. Houhajärvi ry. ja B&B Kommee Kurki, Anja Hanhijärvi, p. 050 378 9208, www.kommeekurki.fi
Jaara
Kyläseurantalo, Kauvatsantie 15
Markkinat, työnäytöksiä ja puffetti Kyläseurantalolla. Kirpputori Nuorisotilassa sekä kotipihoissa. Klo 11.00-15.00.
Järj. Jaaran Kyläseura ry, Leena Järvenpää, p. 040 590 8718, www.sastamalankylat.fi/jaara
Karkku
Karkun keskusta, Maakunnantie 8
Kirppu-Karkku, maksuton ja avoin kirpputoritapahtuma klo 12.00-15.00. Kirpputorimyyntiä kylän keskustassa ja omilla pihoilla. Tule myymään, ostamaan tai vaikka vain kahvittelemaan ja ihailemaan maisemia.
Lasten tapahtuma klo 11.00-16.00. Mustameri (sisärenkailla pomppimista), polkuautoilua, melontaa joella ja kahvila.
Järj. Kiikan Jokisivun Kyläseura ry, Jouko Jokela,p. 040 197 2280
Kiimajärvi
Kiimajärven kylätalo, Kiimajärventie 3
Kylätalo ja kirpputori avoinna klo 10-14. Kylätalolla näyttelyä, puffetissa lättyjä, makkaraa ja kahvila avoinna. Pihan rompetorille voi tulla myymään.
Nuorisoseurantalo Salopirtin remonttitalkoot klo 12.00-16.00. Jatkamme ulkomaalausta ja käyn-nistämme ikkunoiden kunnostuksen. Tervetuloa naapureita tapaamaan.
Järj. Etelä-Salokunnan Nuorisoseura ry, Juha Ryösä,p. 040 518 8243
Lahdenperä
Lahdenperän rantatupa, Lahdenperäntie 1041
Kyläyhdistys juhlii 30-vuotista taivaltaan klo 15.00-21.00. Rantatuvalla katsaus valokuviin ja lehtileikkeisiin 30 vuoden ajalta. Kakkukahvit. Vanhat kulkuvälineet ihmeteltävänä. Ilta jatkuu klo 18.00 eteenpäin iltamyöhään yhteislaulun merkeissä, laulattajana Igor eli Ismo Korkee.
Kesäkioskin avajaiset klo 12.00-18.00. Kylän nuoret myyvät leipomuksiaan ja kahvia, jäätelöä, karkkia, makkaraa ym. sekä talkkunajauhoja.
Järj. Lantulan seudun kyläyhdistys ry, Leena Virri-Hanhijär-vi, p. 050 366 6953, www.lantula.fi
Pehula
Pehulan Kyläkahvila, Päätie 20
Kyläkahvila avoinna klo 9.00-14.00. Esillä valokuvia Finnish Chemicalsin / Kemiran tehtaan rakennusvaiheen alkuajoilta lähtien. Kuvista on kertomassa tehtaan vanhoja työntekijöitä.
Järj. Pehulan seudun kyläyhdistys ry, Ari Eskola,p. 0500 739 823, www.sastamalankylat.fi/keikya/kyla-yhdistykset/pehulan-kylaseura
Salmi
Otamuksen virkistysalue, Otamussillantie 65
Otamus-kahvilalta kävelyreitit, opasmahdollisuus klo 12.00-14.00. Omatoimisesti voi tulla mihin aikaan tahansa.
Innasen parhaat -taidenäyttely upeassa miljöössä entisellä kyläkoululla klo 12.00-18.00. Naivisti Martti ”Huuhaa” Innasen lähes 100 teosta Suomen Gallupin Säätiön kokoelmasta. Lisäksi paljon erityisesti lapsiperheitä kiinnostavia teoksia. Pääsymaksu 9 €, eläkeläiset ja opiskelijat 7 €, alle 18 v. ilmaiseksi. Näyttely auki päivittäin 10.8.2019 asti.
Järj. Galleria Akseli, Aulis Ylönen, p. 0500 181 242,www.galleriaakseli.fi
Stormi
Lopenkulman Nuorisoseurantalo, Stormintie 127
Tule viettämään kesäistä kyläiltaa Lopenkulmalle klo 17.00-01.00. Illan aikana kaksi jalkapallo-ottelua, sekä muita pihapelejä. Koko perheen teatteriesitys yhteistyössä Sastamalan opiston kanssa n. klo 19. Pubi aukeaa n. klo 20, kahvio auki koko illan.
Järj. Lopenkulman Nuorisoseura ry, Jari Pärssinen,p. 050 467 3164, www.lopenkulmannuorisoseura.fi
Taipale
Erkkilän tila, Taipaleentie 66
Karaoke-maraton 24h! Lauantai 8.6. klo 12.00 – sunnuntai 9.6. klo 12.00. Taipaleessa Erkkilän tilan Karaokepirtissä lauletaan karaokea vuorokausi tauotta. Puffetti palvelee koko tapahtuman ajan.
Sastamalan Kylät ry. on aloittanut huhtikuussa Meirän Kyliltä -blogiyhteistyön Alueviestin kanssa. Toukokuun blogissa luetaan Veijo Saaren mietteitä Stormista.
Elettiin kahdeksankymmentäluvun alkua kun meikäpoika seisoi
tonnisen Datsunin takapenkillä naama kiinni sivuikkunassa ja sormi ensimmäistä
niveltä myöden sieraimeen tungettuna. Datsunissa saattoi aistia vienon
bensiinin tuoksun. Liekö äiti tankannut taas yli vai mahtoiko kaasari tulvia
näin keväisen lämpimänä päivänä. Katselin, miten Supposen kyläkaupan pihassa
kävi aika kuhina. Tuohon aikaan oli tapana, että kun Kivijärvenmaasta
lähdettiin Vammalaan asioille, niin Supposen kyläkaupalla poikettiin joka
kerta. Tällä kertaa äiti oli poikennut ruokaostoksille ja taisi siinä
polttoöljytilauskin hoitua samoin tein. Silloin neljävuotiaana en
maailmanmenosta paljoa käsittänyt, jos en käsitä vieläkään, mutta sitä en
voinut edes aavistaa, miten läheinen suhde tähän kylään minulle tulevaisuudessa
muodostuisi.
Tuolloin elettiin aikaa kun Stormissa oli vielä kaikki
palvelut mitä ihminen tarvitsi. Kauppoja ja pankkeja oli kaksin kappalein ja
kylänraitti vilisi koululaisia ja työssäkäyviä aamusta iltaan. Stormin saha oli
täydessä käynnissä ja seitsemänkymmentäluvulla avattu nikkelikaivos työllisti
väkeä läheltä ja kaukaa.
Mutta tullaanpa 35 vuotta ajassa eteenpäin ja katsotaan mihin
on tultu. Kaupat ja pankit loistavat poissaolollaan. Markkinatalous on ajanut
maailman siihen jamaan, ettei kyläkaupan pito enää lyö leiville ja pankkeja ei
nykyään näe enää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuin kaupunkien
keskustoissa. Saha on ollut jo vuosia pysähdyksissä, vaikkakin nyt uusien
yrittäjien toimesta on sahan tontillakin taas uutta toimintaa. Kaivos lopetti
toimintansa yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä, mutta paljon otsikoissa ollut
Dragon Miningin rikastamo sentään jatkaa toimintaansa vielä samalla alueella
kuin kaivoksen aikaankin.
Mitä meillä täällä Stormissa siis vielä on, jos joku nyt sitä
miettii. Meillä on Sastamalan korkeimmat ja jyrkkäreunaisimmat hidastetöyssyt. Ymmärrän
kyllä niiden tarkoituksen pienten koululaisten ja muidenkin jalankulkijoiden
suojelemiseksi, mutta silti tuntuu, että Stormintiellä on paremminkin
panssariesteet kuin hidastetöyssyt. Kaikesta huolimatta täällä on kaunis luonto
ja paljon vanhaa rakennuskantaa sivuava kylänraitti. Läpi kylän virtaava
Ekojoki kulkee kylätien tuntumassa ja yltyy kuohuvaksi koskeksi sahan notkoon
laskiessa. Uuden karhea monipalvelukeskus kouluineen ja päiväkoteineen sekä
samassa yhteydessä hyvät ulkoilumaastot ja pelimahdollisuudet niin kesä kuin
talviharrastamiseen.
Lopenkulman Nuorisoseurantalolla järjestetään ympäri vuoden erilaisia tapahtumia ja kesäisin pidetään talkoovoimin auki myös seukun omaa pubia. Mukavat ihmiset ja avuliaat naapurit saavat kylän tuntumaan kodilta vuosi toisensa jälkeen. Ja itse täällä 17 vuotta asuneena tiedän jo kertoa, että hidastetöyssyistä huolimatta Stormi on oikein viihtyisä paikka asua ja harrastaa. Iltalehden suuressa asuinalueiden viihtyisyyttä mittaavassa kyselyssä Stormi sijoittui Sastamalan asuinalueista toiseksi. On siis suoranainen ihme, että kaupungin tänne kaavoittamille omakotitalotonteille ei juuri ole ollut kysyntää.
Jos nyt tunsit kipinän syttyvän sisälläsi, niin teehän
kesäinen retki Stormiin ja tule vaikka alkajaisiksi 8. kesäkuuta käymään Lopenkulman
Nuorisoseurantalolla. Silloin on Sastamalan Avoimet Kylät -päivä ja seukulla
vietetään koko perheen yhteistä kyläiltaa. Luvassa on pelejä ja kilpailuja sekä
Sastamalan opiston teatterikurssin esitys. Illan päätteeksi voi vielä nauttia
uudistetun pubin tunnelmasta. Nähdään siis viimeistään silloin.
Allekirjoittanut on Lopenkulman Nuorisoseuran johtokunnan jäsen.
