Maaseudulla on kahdentyyppisiä kulkijoita – maalaisia ja
kaupunkilaisia. Kaupunkilaisten ensikertalaisuus huomataan maltillisesta
ajonopeudesta tai sitten rauhaisalla kuskilla on edellinen ojaanajo tuoreessa
muistissa. Muuten ei oikeastaan kuljettajatyyppejä kykene toisistaan
erottamaan.
Syrjäkylien isommilla ja pienemmillä teillä ajetaan autolla
aina keskellä tietä, sillä muita kulkijoitahan ei ole. Samasta syystä on turha
käyttää vilkkua tai pysähtyä ennen stop-merkkiä.
Jokaisessa meissä asuu pieni Tommi Mäkinen! Mutkainen tie ja
pöllyävä hiekka ovat omiaan muuntamaan teiden ritareista ajokkinsa huolella
hallitsevia rallikuskeja.
Traktorilla tai muulla tieliikennekelpoisella työkoneella
ajetaan väistämättä aina pahimpaan ruuhka-aikaan. Linja-autopysäkit ja muut
ohitetaan hidastamatta, kuten myös vastaantulijat kapeammalla tiellä. Työkoneisiin
nähden muut kulkijat ovat väistämisvelvollisia.
Poliiseja harvemmin kohtaa maaseutureiteillä. Viikonlopun
aamuina he saattavat kyllä olla puhalluksineen maaseudulta sivistykseen
johtavan ulosmenoreitin risteyksessä, sillä onhan aivan tavanomaista ajella
tuttuja pikkureittejä pienissä sievissä, mutta valtaväylille ei ole asiaa.
Maaseudulla saattaa kohdata monenmoista vastaantulijaa.
Hevonen kärryn kanssa on jo harvinaisuus, mutta rollaattorikoiravaljakoita,
kompostikäymälöitä, ruosteisia paloautoja tai kevyitä sähköajoneuvoja näkee
kyllä.
Maaseutuautoilijalla on hyvä olla mukanaan varusteita
vahingon varalle: huomioliivit, työvalo ja hälytysvalo, lumikola, lapio ja
hiekkasäkki, tunkki, vetoköysi ja vinssi, käynnistyskaapeli ja vara-akku,
moottorisaha, veitsi, polttopuita, tulentekovälineet ja palosammutin,
lämpöpeitto, ensiapupakkausta unohtamatta. Lista on lähes loputon. Puhelimessa
tulee olla virtaa akullinen syrjäkylille lähdettäessä, eikä varavirtalähdekään
pahitteeksi olisi. Toisinaan apu voi olla lähempänä kuin uskoisikaan ja silloin
on hyvä olla leka kirkasta kiitokseksi.
Maaseudun puhtaasta ilmasta pääsee parhaiten nauttimaan
kävellen. Liikennettä on niin vähän, että voi kulkea huoletta koko tien
leveydeltä. Syyspimeän tultua turvallisuuden tunnetta lisää heijastin, vaikka
se olisikin jäänyt kuistin naulaan.
Kun ajetaan polkupyörällä, niin kuljetaan autoja vastaan,
tien vasemmalla puolen. Tällöin voi huoletta ajaa vähän keskemmälläkin, sillä
kyllähän autoilijakin vastaantulijan huomaa. Ja jos polkupyöräilijöitä on kaksi
tai useampi, on silloin verrattavissa autoihin, ja voi ajaa rohkeasti
rinnakkain! Jos polkupyörä- tai moporeitti on tuttu, niin tuskin tarvitaan
valojakaan.
Talvi on tulossa. Ja lumi. Ja tiet kapenevat entisestään.
Ajolinjasta huolimatta jo ajettu ajoura on kaistana – sama se kumpaan suuntaan
on matkalla. Väistämisvelvollinen on se, jonka pokka pettää ensimmäisenä. Turvallista
maaseutumatkaa!
”Se mitä teet itsellesi, voi aloittaa matkasi kohti
onnistumisia. Mutta perille sinut voi viedä vain se, mitä teet toisille.”
(Positiivarit)
Sari Haavisto, Lantulan aika – kylälehden päätoimittaja, lähiön kasvatti Lantulan perämettästä
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.