Päävalikon alla ”VIIKON VIISAUS” on lähinnä vuodenaikaan liittyviä sanontoja. Tässä päävalikossa ”SANANPARSIA” julkaistaan sananparsia jotka on kirjannut muistiin opettajatar Jenny Sarkonen (1883 – 1971) vuonna 1966.

Aamuhetki kullan kallis.

Silloin seppä takoo kun rauta on kuuma.

Hyvä antaa vähästänsä paha ei paljostansakaan.

Puhtaana on kevee olla, sano Heleniuksen pojat, kun jouluksi paitansa käänsi.

Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää.

Joka säästää saadessaan, sillä on ottaa antaissaan.

Puhtaus on puoli elämää.

Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa.

Työ ei lopu tekevältä, eikä uni makaavalta.

Odottavan aika on pitkä.

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa (muistaa).

Aamusta päivä pisin.

Ei se makaa, jolla mure on. (murhe)

Tuttava sanoo tuttavalleen ja tuttava koko kylälle.

Se on selvää laskua kun on 20 lammasta ja 40 jalkaa.

Ei nimi miestä pahenna, kun ei mies nimeä.

Joka tuulta kylvää se myrskyä niittää.

On paljon porua ja vähän villoja.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.

Ei niin pahaa likaa, ettei pesten lähde.

On niin hyvät päivät kuin Ellun kanalla, ei tarvitse munia, ei muuta kun kotkottaa.

Pysykää järjestyksessä, sanoi Lemin lukkari, kun kananpoikia piiskasi.

Kun lapsi saa mitä hän pyytää, on mieli hyvä.

Joka pyytä pyytää, niin koppelo kotoa katoo.

Mitä takansa laskee, sen kerran edestään löytää.

Se kissaa kiittää, joka ei ole parempaa elävää nähnyt.

Minkäs oksa puusta putoo, muuta kuin puun juurelle.

Älä ennen hyppää kuin oja tulee.

Siltä kohtaa yli mennään mistä aita on matalin.

Älä yritä lentää korkeammalle kuin siivet kannattaa.

Kyllä maalla viisaita ollaan, kun merellä vahinko tulee.

Pieniä on silakat joulukaloiksi.

Mitäs muuta: Sano puotipoika (kauppa-apulainen) ja pisti taas sokeria suuhunsa.

Maailma on kiperä ja kapera kun pukin sarvi.

Lyhyet on valheen jäljet.

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Älä tee toiselle sitä, mitä et toivo itselle tehtävän.

Siitäs sait miks et muninu sano akka, kun kanalta kaulan katkas.

Joka syyttä suuttuu, se lahjoitta leppyy.

Kävi äkkiä, kun katin aivastus.

Ei kaksi kovaa kiveä hyviä jauhoja tee.

Sataa niin kuin vanhaan aikaan Harjunpäässä, ei saatu lakkaamaankaan, ennen kuin itsellään lakkasi.

Ei niin hyvää että kaikki kiittää, eikä niin pahaa että kaikki moittii.

Isäni oli aamu-uninen ja äiti ehtoouninen ja minä vaivainen tulen molempiin.

Ennen mies maansa myy, kuin sanansa syö.

Sanasta miestä ja sarvesta härkää.

jatkuu……………