Sastamalan Kylät ry. aloitti huhtikuussa Meirän Kyliltä -blogiyhteistyön Alueviestin kanssa. Heinäkuun blogissa kuullaan Olena Sandholmin ajatuksia kylätoiminnasta.

Kaukolan kylätalon avoimesta ovesta soitto soi ja laulu raikaa. Kyläkahvila on koonnut meidät tällä kertaa laulamaan yhdessä kesäisiä lauluja. Kylätalo avaa ovensa kaikenlaisille ja kaikenikäisille ihmisille. Joku käy täällä säännöllisesti viettämässä aikaa, joku taas on käymässä vuosien takaa tutussa paikassa ja tapaa samalla ystäviä pitkästä aikaa, joku taas on astunut ensimmäistä kertaa kylätalon ovesta sisään. Kylätalo kutsuu sisäänsä kaikkia.

Tupsahdin asumaan Kaukolan kylälle viitisentoista vuotta sitten täysin ummikkona kyläelämän suhteen. Aluksi en tuntenut muita kuin mieheni ja hänen sukulaisensa. Pikku hiljaa aloin tutustua kylän ihmisiin. Kylä koostuu ihmisistä ja jokaisella on oma tärkeä paikkansa kylässä. Oma paikkansa on sillä, jonka suku on asunut samoilla sijoilla vuosisatoja, juuri kylälle muuttaneella, vapaa-ajanasukkaalla, entisellä asukkaalla kuin silläkin, joka jotain muuta kautta linkittyy kyläyhteisöön.

Palataanpa hetkeksi laulamaan yhdessä. Jokaisella on omanlaisensa ääni ja yhdessä muodostamme kokonaisuuden. Yhdessä laulaessa on tärkeää kuunnella muita ja niinhän se on myös yhteen hiileen puhaltavan kylän elämässä. Yhdessä laulettaessa riitasoinnuiltakaan ei voida välttyä, mutta tärkeintä on, että lauletaan samaa laulua. Laulettuamme hetken löydämme yhteisen sävelen. Kuullessaan oman äänensä yhdistyvän muiden ääniin yhdessä laulaessa tulee hyvä ja turvallinen olo. Yhteinen sävel saa sydämet sykkimään yhteen ja sama voi toteutua myös toimiessamme yhdessä jonkun suuremman, esimerkiksi kyläyhteisön hyväksi.

Pääsin mukaan kyläyhdistyksen toimintaan melko pian muutettuani Kaukolaan ja se nopeutti kyläläisiin tutustumista. Olin lenkillä kylänraitilla, kun viereeni pysähtyi auto, josta esitettiin varsin yksinkertainen kysymys: lähtisinkö mukaan kyläyhdistyksen toimintaan. Muistaakseni lupauduin mukaan sen enempää asiaa pohtimatta, se tuntui heti hyvältä ja sillä tiellä olen edelleen. Olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin ja yhdessä muodostamme upean kokonaisuuden.

Laulu kylätalolla taukoaa, viimeinen laulu on laulettu. Saimme iloita hetken yhteisyydestä ja samaan tempoon laulamisesta. Mutta ääni ei laulun laannuttua vaikene, vaan muuttuu iloiseksi puheensorinaksi. Nyt on aika vaihtaa kuulumiset, ilot ja surut. Kylätoiminta saa olla elämänmakuista. Eikä yhteisen sävelen löytäminen vaadi aina musiikkia, se löytyy monesta eri paikasta: talkoissa yhteen hiileen puhaltamisesta, keittiössä yhdessä häärätessä, olohuoneilloissa kuulumisia vaihtaessa, pihalla leikkiessä, palapeliä kootessa. Kylätoiminta on yhdessä tekemistä, mutta myös yhdessä olemista. Kylätoiminta on yhdessä samaan suuntaan kulkemista. Tehdessämme matkaa yhdessä, emme ehkä etene nopeasti, mutta yhdessä pääsemme pidemmälle. Yhteisöön kuuluminen on merkittävää meidän ihmisten kannalta, on hienoa saada olla osa isompaa kokonaisuutta ja tuoda oma kortensa kekoon. Oletko sinä jo löytänyt paikkasi? Ehkäpä joku kyläyhteisö voisi olla sinunkin paikkasi?

Olena Sandholm, Kaukolan kyläseuran puheenjohtaja