Aihearkisto: Yleinen

Avoimet Kylät -päivän verkkokoulutukset

Avoimet Kylät -päivä 13. kesäkuuta toteutetaan tänä vuonna koronatilanteen vuoksi turvallisesti verkossa. Suomen Kylät ry on julkaissut avoimia verkkokoulutuksia, joissa käydään läpi perusasioita sisällöntuotannosta.

Ensimmäisessä verkkokoulutuksessa käydään läpi Facebookin perusjuttuja muun muassa kanavan luominen yhdistykselle ja miten lataan kuvia kanavalle? www.youtube.com/watch?v=pdBie-qv9SQ&feature=youtu.be

Toisessa verkkokoulutuksessa käydään läpi videoiden kuvaamista älypuhelimella. Miten onnistut videoissa? Koulutuksessa esitellään neljä pointtia, jotka tulee huomioida kuvaamisessa. www.youtube.com/watch?v=Z28MxOmUrl8&t=2s

Lisätietoa ja kylien ilmoittautumiset Avoimet Kylät verkossa -päivään: www.pirkankylat.fi/avoimetkylat/

Avoimet Kylät -päivä 13.6.2020 toteutetaan verkossa!

Suomen Kylät ry:n hallitus on linjannut, että valtakunnallinen Avoimet Kylät -päivä toteutetaan tänä vuonna normaalista poiketen verkossa diginä!

Käytännössä Avoimet Kylät verkossa -päivä toteutetaan siis sovitusti lauantaina 13. kesäkuuta, mutta toteutuksessa kylät ja kylien yritykset voivat käyttää materiaalin julkaisuun erilaisia verkkopalveluita. Kaikki materiaali julkaistaan verkossa yhden päivän aikana, jotta tapahtumalle saadaan maksimaalinen näkyvyys somessa, mutta myös perinteisessä mediassa.

Kylä voi julkaista Avoimet Kylät verkossa -päivänä esimerkiksi aiemmin kuvattuja videoita, vanhoja kuvia kuvagalleriana tai esimerkiksi kylähistoriikin verkkolyhennelmän. Sisältö on melko vapaa, kunhan aineisto on digitaalisena ja siihen on olemassa julkaisuluvat tekijältä.

Tapahtumaa varten voi kuvata myös uuden videon ja tähän onkin tulossa Suomen Kylät ry:n toimesta webinaari-koulutus laadukkaan mobiilivideon tekemisestä. Avoimet Kylät verkossa -päivän pääasiallinen julkaisukanava on Facebook, jonne kylät julkaisevat materiaalin omille sivustoilleen. Toki muitakin käytössä olevia kanavia voi käyttää päivän toteutuksessa. Materiaalit ladataan siis kylien omiin kanaviin, jonka jälkeen ne linkataan valtakunnalliselle Avoimet Kylät -kanavalle Facebookiin.

Avoimet Kylät verkossa -päivästä ja sen toteutustavasta sekä videokoulutuksien ajankohdasta tiedotetaan tarkemmin vielä huhtikuun aikana.

Koronavirus vaikuttaa kylätoimintaankin – tilaisuuksia ja kokouksia perutaan

Alla Pirkan Kylät ry:n kylille ja kylätoimijoille jakama tiedote 17.3.2020.

Pirkan Kylät ry seuraa COVID-19-koronavirustilanteen kehittymistä ja toimii vallitsevassa poikkeustilanteessa viranomaisohjeiden mukaan. Kylät voivat edelleen ilmoittautua Avoimet Kylät -päivään 13.6.2020, mutta on selvää, että minkäänlaista varmuutta tapahtumapäivän järjestämisestä ei tässä vaiheessa ole.

Yhdistysten vuosikokouksia joudutaan siirtämään

Moni yhdistys on viime päivinä pohtinut mitä tehdä sääntömääräisten vuosikokousten kanssa. Koronapandemian hillitsemiseen kohdistuvat viranomaistoimet menevät kuitenkin yhdistysten omien sääntöjen ja yhdistyslain edelle, joten vuosikokoukset on syytä siirtää pidettäväksi myöhempänä ajankohtana.

Suurimmalla osalla yhdistyksistä ei ole säännöissä mainintaa esimerkiksi etävuosikokouksen mahdollisuudesta. Suomen Kylät ry:n lakimies Tommi Siro suosittelee, että sääntöihin kannattaa seuraavan sääntömuutoksen yhteydessä kirjata etäosallistumisen mahdollisuus vuosikokouksessa. Näin voidaan varautua ennalta vastaaviin tilanteisiin myös tulevaisuudessa.

Huomioidaan ikäihmiset ja muut avuntarpeessa olevat – muistetaan naapuriapu!

Paikallisyhteisöissä voimme miettiä miten toimimme, ettei kukaan jäisi yksin pelkojensa ja epävarmuutensa kanssa uudessa tilanteessa. Positiivisuus ja toivon ylläpitäminen on tärkeää. Voimme muistuttaa naapuriavun tärkeydestä erityisesti viestinnällisin keinoin. Kyläyhdistys voi esimerkiksi kehottaa olemaan naapuruston ikäihmisiin yhteydessä puhelimitse. Kyläyhdistys voi tarjota apua esimerkiksi kaupassa käyntiin noudattaen samalla viranomaisten ohjeita. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan paras tapa ehkäistä koronavirustartuntoja on hyvä käsihygienia. Pese kädet usein huolellisesti vedellä ja saippualla. Myös käsihuuhdetta voi käyttää. Vältä tarpeetonta kasvojen alueen koskettamista. Uusi koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut yskii tai aivastaa.

Toivotamme Pirkanmaan kylien kaikille asukkaille tähän kevääseen hyvää vointia ja terveyttä! Pidetään ajatukset positiivisina ja mieli virkeänä. Kylät kyllä selviävät!

Meirän kyliltä: Koluskoskella nautitaan toisten seurasta

Muutama kaveri Sastamalan Kiikoisten Niemenmaasta kaipasivat vireää kylätoimintaa, yhteistä tekemistä ja mukavia reissuja porukalla. Näin syntyi idea omasta kyläyhdistyksestä, joka perustettiinkin 9.11.2012.

Yhdistyksen nimeksi tuli Koluskosken seudun kyläyhdistys ry. Nimi sai alkunsa Marjajärvellä sijaitsevan Kolusjoen ja siinä olevan kosken (Koluskoski) mukaan. Sastamalan kaupungilla oli joen rannalla joutilaana paikka nimeltä Kaunisranta. Yhdistys teki sopimuksen Sastamalan kaupungin kanssa Kaunisrannasta ja näin kyläyhdistys sai yhteisen kokoontumispaikan. Rannasta kaadettiin puita, kaivuri kävi tasoittelemassa maastoa ja tielle laitettiin soraa.

Tämän jälkeen alettiin suunnitella stuugaa, jonkin sortin huvimajaa rantaan. Katto stuugaan saatiin lahjoituksena. Katossa oli jonkun verran sammalta ja muuta kasvustoa, mitkä naisvoimalla ja teräsharjalla poistimme syksyn jo hämärtyessä. Katosta tuli kuin uusi. Kyläyhdistyksen talkooporukasta löytyi innokkaita tekijöitä ja rakennusalan ihmisiä ja stuuga sai seinät ja lattian alleen. No stuugahan tarvitsi eteensä myös pienen pation, minkä päälle sai pöytäryhmiä tasaisesti kokoontumisissa. Myös kemiallinen WC ja puuvaja rakentuivat tontille.

Enset-rallien aikaan meillä oli Niemenmaantien ja Marjajärven risteyksen vieressä kahvin- ja makkaranmyynti. Ja samalla tiensulku, ettei rallien aikana ketään mene autollaan ralliautojen sekaan. Kyläyhdistys on aiempina vuosina toiminut aktiivisesti torivalvojana Kiikosten torilla perjantaisin. Tällaisesta toiminnasta kyläyhdistys saa hieman tuloja kassaan.

Kyläyhdistys teki myös hiihtoladun pohjan Niemenmaahan ja ylläpitää latua silloin, kun lunta on riittävästi. Latu yhdistyy myös Kiikoisjärvellä olevaan latuun. Latu on haastava, mäkiä on matkalla ja pituutta kaikkiaan 7 km.

Selkäsaaressa olemme viettäneet monia mukavia päiviä, niin kesällä kuin talvellakin. Kevättalvella pilkkikilpailuiden ja makkaranpaiston merkeissä. Osa porukasta on hiihtänyt järven jäälle tehdyllä ladulla. Ja kesällä halukkaat ovat onkineet, makkaranpaistoa ja kahvittelua unohtamatta. Kesätapahtumaan saareen on järjestetty venekuljetus, kipparina toiminut Joppe.

Retkiä teemme useita vuoden aikana. Tänä vuonna olemme käyneet hohtokeilaamassa, kesäteattereissa, Anne Mattilan taidekahvilassa, Käenkoskella veneretkellä ja metsämuseossa. Jäseniä meillä on hieman vajaa 100, myös Kiikosten ulkopuolelta, ikähaarukka 0-100. Siksi retkiä tehdään eri kohteisiin, että jokaiselle jäsenelle olisi joku mieleinen retkikohde. Seuraava kohde tänä syksynä on vielä vallata risteilylaiva. Tervetuloa mukaan kauempaakin Koluskosken toimintaan!

Kirsi Virtanen, kyläyhdistyksen hallituksen sihteeri

Meirän kyliltä: Maaseutuliikenteen lyhyt oppimäärä aikuisväestölle

Maaseudulla on kahdentyyppisiä kulkijoita – maalaisia ja kaupunkilaisia. Kaupunkilaisten ensikertalaisuus huomataan maltillisesta ajonopeudesta tai sitten rauhaisalla kuskilla on edellinen ojaanajo tuoreessa muistissa. Muuten ei oikeastaan kuljettajatyyppejä kykene toisistaan erottamaan.

Syrjäkylien isommilla ja pienemmillä teillä ajetaan autolla aina keskellä tietä, sillä muita kulkijoitahan ei ole. Samasta syystä on turha käyttää vilkkua tai pysähtyä ennen stop-merkkiä.

Jokaisessa meissä asuu pieni Tommi Mäkinen! Mutkainen tie ja pöllyävä hiekka ovat omiaan muuntamaan teiden ritareista ajokkinsa huolella hallitsevia rallikuskeja.

Traktorilla tai muulla tieliikennekelpoisella työkoneella ajetaan väistämättä aina pahimpaan ruuhka-aikaan. Linja-autopysäkit ja muut ohitetaan hidastamatta, kuten myös vastaantulijat kapeammalla tiellä. Työkoneisiin nähden muut kulkijat ovat väistämisvelvollisia.

Poliiseja harvemmin kohtaa maaseutureiteillä. Viikonlopun aamuina he saattavat kyllä olla puhalluksineen maaseudulta sivistykseen johtavan ulosmenoreitin risteyksessä, sillä onhan aivan tavanomaista ajella tuttuja pikkureittejä pienissä sievissä, mutta valtaväylille ei ole asiaa.

Maaseudulla saattaa kohdata monenmoista vastaantulijaa. Hevonen kärryn kanssa on jo harvinaisuus, mutta rollaattorikoiravaljakoita, kompostikäymälöitä, ruosteisia paloautoja tai kevyitä sähköajoneuvoja näkee kyllä.

Maaseutuautoilijalla on hyvä olla mukanaan varusteita vahingon varalle: huomioliivit, työvalo ja hälytysvalo, lumikola, lapio ja hiekkasäkki, tunkki, vetoköysi ja vinssi, käynnistyskaapeli ja vara-akku, moottorisaha, veitsi, polttopuita, tulentekovälineet ja palosammutin, lämpöpeitto, ensiapupakkausta unohtamatta. Lista on lähes loputon. Puhelimessa tulee olla virtaa akullinen syrjäkylille lähdettäessä, eikä varavirtalähdekään pahitteeksi olisi. Toisinaan apu voi olla lähempänä kuin uskoisikaan ja silloin on hyvä olla leka kirkasta kiitokseksi.

Maaseudun puhtaasta ilmasta pääsee parhaiten nauttimaan kävellen. Liikennettä on niin vähän, että voi kulkea huoletta koko tien leveydeltä. Syyspimeän tultua turvallisuuden tunnetta lisää heijastin, vaikka se olisikin jäänyt kuistin naulaan.

Kun ajetaan polkupyörällä, niin kuljetaan autoja vastaan, tien vasemmalla puolen. Tällöin voi huoletta ajaa vähän keskemmälläkin, sillä kyllähän autoilijakin vastaantulijan huomaa. Ja jos polkupyöräilijöitä on kaksi tai useampi, on silloin verrattavissa autoihin, ja voi ajaa rohkeasti rinnakkain! Jos polkupyörä- tai moporeitti on tuttu, niin tuskin tarvitaan valojakaan.

Talvi on tulossa. Ja lumi. Ja tiet kapenevat entisestään. Ajolinjasta huolimatta jo ajettu ajoura on kaistana – sama se kumpaan suuntaan on matkalla. Väistämisvelvollinen on se, jonka pokka pettää ensimmäisenä. Turvallista maaseutumatkaa!

”Se mitä teet itsellesi, voi aloittaa matkasi kohti onnistumisia. Mutta perille sinut voi viedä vain se, mitä teet toisille.” (Positiivarit)

Sari Haavisto, Lantulan aika – kylälehden päätoimittaja, lähiön kasvatti Lantulan perämettästä

Sastamalan Kylälehti on vuoden 2019 Kyläteko Pirkanmaalla!

Huhtikuussa julkaistu Sastamalan Kylälehti palkittiin sunnuntaina 1.9.2019 Pirkanmaan Vuoden 2019 Kylätekona! Ylöjärven Viljakkalassa pidetyssä juhlassa tunnustuksen ottivat Sastamalan Kylien puolesta vastaan Jani Hanhijärvi, Marita Isosävi ja Marika Wolff.

Lehden julkaisi Sastamalan Kylät ry. jonka yhteistyökumppanina oli Sastamalan kaupungin hallinnoima seudullinen kyläasiamieshanke. Lehteä painettiin peräti 20 000 kpl, joista suurin osa jaettiin keväällä Tyrvään Sanomien välissä. Lehtitempauksella kylät juhlistivat myös 10 vuotta täyttävää kaupunkiaan.

Suurkiitos vielä kaikille lehden tekoon osallistuneille kylille, juttujen kirjoittajille, mainostajille ja kaikille muillekin, jotka jollakin tavalla edesauttoivat lehden valmistumista! Sähköisesti lehti on edelleen luettavissa TÄSTÄ.

Meirän kyliltä: Lahdenperän moreeniin on kylvetty onnenjyviä

Sastamalan Kylät ry. aloitti huhtikuussa Meirän Kyliltä -blogiyhteistyön Alueviestin kanssa. Elokuun blogissa mietteitä Lahdenperän Heidi Rannikolta.

Jo pikkuruisena tyttösenä parikymmentä vuotta ennen edellisen vuosituhannen päättymistä päätin muuttavani maalle vartuttuani. Asuin tuolloin – kuten lähes koko lapsuuteni – kerrostalossa hiukan huonomaineisessa lähiössä. Kotipesästä lennettyäni elämä kuljetti minut työn perässä toistuvasti paikkakunnalta toiselle – kerrostalosta toiseen, kunnes erään tapahtumaketjun seurauksena tulin hankkineeksi kodin täältä Lahdenperän kylästä silloisen Suodenniemen kunnan laitamilta. Noista päivistä alkaa olla 20 vuotta aikaa, enkä päivääkään ole tänne tuloani katunut.

Pysytäänpä vielä tovi menneessä. Puolenkymmentä vuotta täällä asuttuani elämä nappasi jälleen olkapäästä kiinni ja työtilaisuuden kintereillä siirryin pakaaseineni ja kukkaruukkuineni kaikkineni Helsinkiin. Voi sitä levottomuuden määrää, mikä kivikaupungissa viettäminäni vuosina minua piinasi! Vaikka viikonloput ja lomat tuolloin vietinkin Lahdenperässä, kaipasin kaupungissa joka hetki tänne. Haikailin öiden äänettömyyttä ja talvi-iltojen pilkkopimeyttä, kevätaamuisin herättävien sirkuttajien korvia huumaavan kova- ja moniäänistä kuoroa sekä syystuulen huminaa vuosikymmeniä vanhan pihapihlajamme oksistossa. Ikävöin kylämme turvallista ympäristöä, luontoa, maaseudun hajuja niin hyvässä kuin pahassa – aina vasta kaadetun heinän tuoksusta juuri levitetyn lannan aromiin – ja rauhaa sekä ennen kaikkea kiireettömyyttä.

Jos joku vääräleuka ajattelee rauhan ja kiireettömyyden olevan synonyymi pysähtyneisyydelle, niin hällepä tokaisen, jottei raukka tiedä kuinka väärässä voikaan olla! Nähkääs meirän kylällä – Lahrenperässä – toimii varsin virkeä ja aktiivinen kyläyhdistys, joka tarjoaa niin omille asukkailleen ja mökkiläisilleen kuin kauempaakin pistäytyville ohjelmaa jos jonkinmoista. On orkesterin tahdittamaa tanssi-iltaa jalalla koreaksi laittajille ja yhteislaulu- sekä karaokeiltaa paikallisille kultakurkuille. On kinkeriä ja teatterimatkaa sekä kesäkeskiviikkoisin kaiken kruununa lämpiävä rantatuvan sauna, jonka uksi on auki kelle tahansa.

Kuljin tänään aamupäivän auringossa matalajalkaiseksi jääneen Martta-koirani kanssa kylätiellä. Pysähtyessäni ihailemaan niittykukissa viivähtäviä suosikkejani – herukkaperhosia ja kimalaiskuoriaisia – tunsin jälleen kokonaisvaltaista kiitollisuutta elämälle siitä, että saatoin pääkaupunkiseudun betoniviidakossa kitumieni vuosien jälkeen palata pysyvästi kotiini Lahdenperään – maaseudulle, jossa kiireistä arkeaan suorittavan pienen ihmisen mieli hetken levähtää, akut latautuvat ja luovuuskin puhkeaa herkkään kukkaansa.

On sääli, että vaikka kaikki kuluvalla vuosikymmenellä tehdyt kyselyt osoittavat maalla asumisen kiehtovan suurta osaa kansalaisista, infrastruktuuria kehitettäessä tehdään maalla asumisesta koko ajan hankalampaa. Kansalaisten henkisen hyvinvoinnin tähden toivon, että suunta muuttuu ja maaseudulla asumisesta tulee aidosti mahdollista yhä useammalle.

Tervetuloa Lahdenperään – moreeniimme on kylvetty onnenjyviä!

Heidi Rannikko, Lahdenperän kyläyhdistyksen hallituksen jäsen

Lahdenperän rantatupa.

Meirän kyliltä: Kylätalo kutsuu kaikkia

Sastamalan Kylät ry. aloitti huhtikuussa Meirän Kyliltä -blogiyhteistyön Alueviestin kanssa. Heinäkuun blogissa kuullaan Olena Sandholmin ajatuksia kylätoiminnasta.

Kaukolan kylätalon avoimesta ovesta soitto soi ja laulu raikaa. Kyläkahvila on koonnut meidät tällä kertaa laulamaan yhdessä kesäisiä lauluja. Kylätalo avaa ovensa kaikenlaisille ja kaikenikäisille ihmisille. Joku käy täällä säännöllisesti viettämässä aikaa, joku taas on käymässä vuosien takaa tutussa paikassa ja tapaa samalla ystäviä pitkästä aikaa, joku taas on astunut ensimmäistä kertaa kylätalon ovesta sisään. Kylätalo kutsuu sisäänsä kaikkia.

Tupsahdin asumaan Kaukolan kylälle viitisentoista vuotta sitten täysin ummikkona kyläelämän suhteen. Aluksi en tuntenut muita kuin mieheni ja hänen sukulaisensa. Pikku hiljaa aloin tutustua kylän ihmisiin. Kylä koostuu ihmisistä ja jokaisella on oma tärkeä paikkansa kylässä. Oma paikkansa on sillä, jonka suku on asunut samoilla sijoilla vuosisatoja, juuri kylälle muuttaneella, vapaa-ajanasukkaalla, entisellä asukkaalla kuin silläkin, joka jotain muuta kautta linkittyy kyläyhteisöön.

Palataanpa hetkeksi laulamaan yhdessä. Jokaisella on omanlaisensa ääni ja yhdessä muodostamme kokonaisuuden. Yhdessä laulaessa on tärkeää kuunnella muita ja niinhän se on myös yhteen hiileen puhaltavan kylän elämässä. Yhdessä laulettaessa riitasoinnuiltakaan ei voida välttyä, mutta tärkeintä on, että lauletaan samaa laulua. Laulettuamme hetken löydämme yhteisen sävelen. Kuullessaan oman äänensä yhdistyvän muiden ääniin yhdessä laulaessa tulee hyvä ja turvallinen olo. Yhteinen sävel saa sydämet sykkimään yhteen ja sama voi toteutua myös toimiessamme yhdessä jonkun suuremman, esimerkiksi kyläyhteisön hyväksi.

Pääsin mukaan kyläyhdistyksen toimintaan melko pian muutettuani Kaukolaan ja se nopeutti kyläläisiin tutustumista. Olin lenkillä kylänraitilla, kun viereeni pysähtyi auto, josta esitettiin varsin yksinkertainen kysymys: lähtisinkö mukaan kyläyhdistyksen toimintaan. Muistaakseni lupauduin mukaan sen enempää asiaa pohtimatta, se tuntui heti hyvältä ja sillä tiellä olen edelleen. Olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin ja yhdessä muodostamme upean kokonaisuuden.

Laulu kylätalolla taukoaa, viimeinen laulu on laulettu. Saimme iloita hetken yhteisyydestä ja samaan tempoon laulamisesta. Mutta ääni ei laulun laannuttua vaikene, vaan muuttuu iloiseksi puheensorinaksi. Nyt on aika vaihtaa kuulumiset, ilot ja surut. Kylätoiminta saa olla elämänmakuista. Eikä yhteisen sävelen löytäminen vaadi aina musiikkia, se löytyy monesta eri paikasta: talkoissa yhteen hiileen puhaltamisesta, keittiössä yhdessä häärätessä, olohuoneilloissa kuulumisia vaihtaessa, pihalla leikkiessä, palapeliä kootessa. Kylätoiminta on yhdessä tekemistä, mutta myös yhdessä olemista. Kylätoiminta on yhdessä samaan suuntaan kulkemista. Tehdessämme matkaa yhdessä, emme ehkä etene nopeasti, mutta yhdessä pääsemme pidemmälle. Yhteisöön kuuluminen on merkittävää meidän ihmisten kannalta, on hienoa saada olla osa isompaa kokonaisuutta ja tuoda oma kortensa kekoon. Oletko sinä jo löytänyt paikkasi? Ehkäpä joku kyläyhteisö voisi olla sinunkin paikkasi?

Olena Sandholm, Kaukolan kyläseuran puheenjohtaja